En usko että kukaan täällä on mikään hirviöäiti. Minusta on ihan luonnollista että välillä hermostuttaa etenkin jos on itse väsynyt ja miettii onko lapsella kaikki kunnossa kun kitisee koko ajan.
Meillä tyttö kitisi (ei itkua eikä huutoa vaan sellaista tyytymätöntä narinaa) parin kuukauden ajan tosi paljon eikä missään ollut hyvä, ei sylissä eikä lattialla vaikka kovasti siinä koitimme viihdyttää ja olla välillä myös viihdyttämättä
. Se oli tosi rankkaa, kun koitti tehdä kaikkensa että toisella olisi ollut hyvä olla. Hetken saattoi olla unien jälkeen tyytyväinen, mutta sitten se alkoi eikä siinä tosiaan auttanut mikään. Eikä siinä auttanut kuin tehdä vaan minkä pystyi, eli leikittää, sylitellä.. Niin, siihen vauva tyyntyi kun kanniskelin ympäri kämppää ja esittelin tavaroita, siliteltiin kissaa, katseltiin ikkunasta.. Mutta ei sitäkään voinut kauan tehdä kun kädet alkoivat väsyä kun oli jo aika painava
Silloin tällöin tehtiin myös niin että lähdettiin kauppakeskukseen kiertelemään ja siellä oli niin paljon katseltavaa että oli tyytyväinen!
Mutta kaikki kitinät loppui saman tien kun oppi kierimään napansa ympäri, oppi liikkumaan eteenpäin kierimällä ja lopulta ryömien ja nyt ei jouda kitisemään kun on niin paljon katseltavaa ja tutkittavaa! Ja on melkein aina hyvällä tuulella ja naureskelee iloisesti! Eli ihan huomattava ero tuohon kitinävaiheeseen!!
Kyllä se voi olla tosi rankkaa, ja kaikki vauvathan ovat erilaisia, toiset rauhallisempia ja toiset tempperamenttisia. Kannattaa vaan järjestää itsellekin joskus vähän aikaa jos mahdollista, vaikka tunnin kävelylenkki tai kauppareissu yksin, niin jaksaa taas paremmin. Tsemppiä, kyllä se kohta helpottaa kun lähtee liikkeelle!! :hug:
