* Heinäkuiset 2016 *

Heippa!

Minäkin mielelläni liittyisin fb-ryhmään, jos vielä mukaan mahtuu! Olen alusta asti täällä seuraillut muiden kirjoituksia, mutta väsymyksen ja huono nolon takia kirjoittelu jäänyt. Nyt kun vointi jo parempi (kopkop) ja muutenkin ollaan varmemmilla vesillä niin olisi kiva tutustua ja jakaa kokemuksia samassa 'jamassa' olevien kanssa Ja fb tuntuisi helpommalle kun tämä foorumi, vaikka tälläkin varmasti tulee pyörittyä. Eli täältäkin laitellaan suanille yksityisviestiä tulemaan!

Nennsu ja pikkunen 17+1

 

Moikka!

Alusta asti tätä ketjua olen lukenut, nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa kun alunperin tarkoitus oli etten liittyisi mihinkään odotusryhmään sen kummemmin. Mutta mukavaahan täällä on ajatuksia vaihtaa, varmasti! Faceen itselläni ei ole tarkoitus alkaa kirjoitella.

Olen 30-vuotias keskisuomalainen, perheeseen kuuluu aviomies ja ensi kuussa 2 vuotta täyttävä poika. Sekä kaksi koiraa. Esikoista meillä tehtiin p-i-t-k-ä-ä-n.. Kaikkinensa 7 vuotta josta kaksi viimeistä hoidoissa. Kokeiltiin 3 inseminaatiota ja niiden jälkeen vielä IVF/ICSI-hoitoja joista kolmas kerta tärppäsi. <3 Nyt oltiinkin vähän äimänä kun raskaus alkoi itsekseen, vaikkei meistä mitään ns. vikaa tutkimusten/hoitojen aikana löydetty. Imetyksen lopetin elokuussa pojan ollessa 1,5-vuotias ja raskaaksi tulin marraskuussa. Olin jo ihan varautunut siihen että nyt vuoden alussa palataan hedelmöityshoitoihin..

Laskettu aika meillä 22.7. ja nyt siis rv 15+2. Aika samanlainen raskaus ollut kuin ensimmäinenkin, oksentaa ei ole tarvinnut mutta iltapainotteista kuvotusta on ollut - inhottavaa. Olot alkoi kyllä pari viikkoa aiemmin kun esikoisesta ja nyt tuntui myös loppuneen kokonaan reilu viikko sitten, jes! Viimeksi kesti sinne reiluun rv 16 saakka.

 

Nennsu ja ^baulie^ tervetuloa

^baulie^ voi kun hyva etta kavi helpommin raskautuminen toisen lapsen kohdalla, helpompi se varmasti niin on. Kuulostaa todella rankalta pitkat hoidot ja varmasti semmonen lisaa stressia.
Vaikka suurin osa onkin meista facessa niin kylla ainakin muutama viela taalla kirjottelee

 

Oi, taisin viikonloppuna tuntea ensimmäisen kerran vauvan liikkeet! Olin lauantaina ollut koko päivän jalkeilla auttamassa yksissä juhlissa keittiön puolella, ja kun vihdoin istahdin hetkeksi alas, tuli alavatsaan (samaan kohtaan mistä vauvan syke yleensä löytyy) "elohiiri". Semmoista hassua töpsyttelyä kesti n. 10 minuuttia. Ja sunnuntaina pyöräilylenkin jälkeen sohvalle istahtaessa sama juttu! Hauskinta oli, että mieskin tunsi pienet töpsäyttelyt kun pisti käden mun vatsan päälle. <3

Sunnuntaina käytiin myös katsomassa kaverin 1kk vanhaa vauvaa. Voi kun se oli pieni ja söpö! Tuntuu uskomattomalta, että puolen vuoden kuluttua meilläkin on sellainen. Samalla rupesi jännittämään, että miten ihmeessä sitä oppii hoitamaan sellaista pientä vauvaa! En oikein edes tiennyt miten sellaista kuuluisi pitää sylissä.

Työpaikalla kertomisesta: Olen kertonut esimiehelle jo nt-ultran jälkeen, ja lähimmille työkavereille pari viikkoa myöhemmin. Edelleen pitäisi kuitenkin kertoa oman vastuualueen tyypeille, ja yhden työryhmän puheenjohtajalle jonka sihteerinä toimin. Muut saa sitten arvailla omia aikojaan. Haluaisin odottaa rakenneultraan (24.2.) saakka ennen noille lopuille kertomista, mutta maha alkaa olla jo niin iso että sen peitteleminen alkaa olla kauhean työlästä ja hankalaa. Sinänsä olis ehkä jo aika kertoa lopuillekin niin voisin lopettaa salailun ja piilottelun.

 

Niin toivoisin, itsellani auttoi runsas vedenjuonnin lisaaminen paansarkyyn. Toki, jos laseissa on jotain vikaa niin ne akkia vaihtoon Jatkuva paansarky on ikavaa, tiedan.

Tervetuloa bubblepopple, jaathan tannekin puolelle kirjoittamaan

Itselle ei erikoista. Tuntuu etta aika matelee... Ajatukset jo kovasti tulevassa hoitovapaassa vaikka siihenhan on viela kaaaaauaaaan!!!

Milloin olette ajatelleet tehda hankintoja vauvalle? Itse en ole viela mitaan hankkinut, mutta pyysin kaverilla kainassa ollutta kantoliinaa takaisin ja jossain vaiheessa pitaisi tsekata missa kunnossa kuopuksen rattaat on, voiko niita viela kayttaa ja saisiko niihen vauvakopan myos.

Kivaa viikkoa kaikille!

Hattaraa ja pikku 18+0

 

Eppula, onnea liikkeiden tuntemisesta! Se on ihanaa

Tuo mahan piilottaminen on oikeasti jo vahan hankalaa, tai, kait se viela voisi minulla menna lihomisen piikkiin mutta mitaan ihonmyotaista en voi kuvitellakaan enaa laittavani toihin! Kaapuja vaan Siististi pitaisi kuitenkin pukeutua... No, siita on vahan pitanyt leikata...

Mutta kun mina en millaan kertoisi ennen maaliskuun puolta valia... AAARGH! Vinkkeja huijaamisiin?

 

Tervetuloa uusille.

Itselläkin ollut taukoa kirjoittelussa, mutta lukenut olen kyllä ahkerasti teidän juttuja.
Muutto edessä parin viikon päästä takaisin kotikaupunkiin rakkaiden sukulaisten ja ystävien lähelle, niin on kiirusta pitänyt.
Ihanaa päästä takaisin tuttuihin ympyröihin ja lähelle rakkaita, enkä malta odottaa muuttoa. Poika pääsee takaisin vanhaan kouluun ja vanhalle luokalle, mikä helpotti äidin mieltä kovasti.
Kävi vielä niin hyvä tuuri, että päästään asumaan vanhaan pihapiiriin, missä asuttiin ennen tämän hetkiselle paikkakunnalle muuttoa, ja mikä parasta minun kumpikin sisko asuu samassa pihapiirissä, niin on apua ja turvaa lähellä, kun mies tekee reissuhommia ja on arkipäivät pois kotoa.

Täällä on myös masu kasvanu viime aikoina kovasti. Paljon hurjempaa vauhtia kun esikoista odottaessa. Liikkeiden tuntemista odotan jo kovasti, kun ei sitä enää reilun yhdeksän vuoden takaa muista miltä ne tuntui.
Onko muilla muuten "jatkuvia" repiviä kipuja alavatsan tietämillä? Minulla repäisee yöllä melkein joka kerta kun käännän kylkeä, ja päivällä jos kurotan ottamaan jotakin yms.
Saa nähdä paljonko minusta on apua muutossa ja tavaroiden roudaamisessa.

Minä tein sen päätöksen nyt sittenkin, että jään vaan tänne kirjoittelemaan, enkä menekään FB-ryhmään, toivotaan siis ettei tämä keskustelu hiljene täällä ihan kokonaan.

Rv: 14+5

 

eppula: Söpöä että liikkeet jo siellä tuntuu! Mä muistan että esikoisesta liikkeet tuntui aika pian rakenneultran jälkeen. En muista tarkkoja rv:ja. Mä olin tuntevinani tässä raskaudessa ekat liikkeet päivää ennen np-ultraa mutta niitä ei ole sen koommin tuntunut.. Että en sitten ole varma että oliko vaiko eikö!

Työnantajalle kertomisesta: Mä olen siis hoitovapaalla töistä, en ole vielä sinne ilmoitellut että en palaakaan syyskuussa töihin. Varmaankin rakenneultran jälkeen pitää laittaa s-postia asiasta ja sitten kenties käydä asian tiimoilta. Jos olisin töissä niin tuskin jäisi tämä pakki huomaamatta, on sen verran kokoa että näytän kyllä siltä että perheenlisäystä odotellaan. On siis tullut maha aiemmin esille kuin ekassa raskaudessa.

Hankinnoista: Meillä on vielä kaikki vaatteet ja tavarat tallessa joten eipä liene tarvetta tehdä hankintoja vauvalle. Mulla on jotenkin tosi vahva tunne että nytkin odotetaan poikaa joten en ala ostelemaan tyttövärisiä vaatteita edes varalle. Jos sitten meneekin arvaus metsään niin alkaa armoton hempeämpien vaatteiden haaliminen.. Tosin mun mielestä nuo olemassaolevat vauvanvaatteet on sen verran neutraaleja että menee kyllä niin pojalle kuin tytöllekin. Jos nyt onkin tyttö niin voihan olla että siinä vaiheessa ihan täysin höpsähtää ja haluaakin sitten pukea pienen päälle vaan pelkästään pinkkiä ja röyhelöä..

Oletteko ajatelleeet selvittää sukupuolen? Me ei, kuten ei esikoisestakaan.

Riksua: KIvalta kuulostaa teidän muuttosuunnitelmat! Kuinka kauan asuitte toisaalla? Kun kirjoitit että poika pääsee takaisin vanhalle luokalle? Ja ai että tuo on ihanaa kun on lähipiiri noin lähellä! Mun vanhemmat asuu noin kolmen vartin ajomatkan päässä. Anoppi asuu ihan tässä samassa kunnassa. Sisko sitten vähän kauempana, tunnissa sinnekin tosin ajaa.

Itsellä ei mitenkään usein tuollaisia repäisykipuja, ehkä samalla tapaa jos sängyssä ei keskity siihen kyljen kääntämiseen tms. niin tuntuu ilkeältä.

Millaisia synnytyskokemuksia muilla on? Entäs te jotka odotatte ensimmäistä niin millaisia ajatuksia?

 

No me muutettiin miehen työn perässä syys/lokakuun vaihteessa Raaheen Iisalmesta. Sitten alkoikin vaikeudet, kun minulla todettiin syömishäiriö, masennus/uupuminen ja olin kävelevä katastrofi. Sitten ilmoittikin nykyinen tulokas itsestään, ja tehtiin sitten päätös, että on kaikkien kannalta parempi, kun muutetaan takaisin tuttuihin ympyröihin ja tuttujen ihmisten lähelle.
Nyt onkin mielin ollut paljon virkeämpi sen päätöksen jälkeen ja alkaa tuntumaan että elämä on kevyempää ja helpompaa.
Eli varmastikin oikeas päätös.
On se vaan tärkeää että on tuttuja lähellä, varsinkin kun isoja elämän muutoksia taas edessä.
Toinen siskoista asuukin sitten seinä naapurina ja toinen viereisessä talossa.

Se voi olla minun kohdalla nuo repäisykivut yöllä sitä, että mä oon aika täräkkä liikkeinen ihminen, niin en osaa kääntää kylkeä edes nätisti ja hillitysti...täytyy visssiin alkaa harjoittelemaan.

Hankinnoista sen verran, että mulla esikoinen jo reippa 9v, niin ei ole tallessa niin mitään, eli kaiken joutuu hankkimaan. Onneksi siskon vauva syntyy maaliskuussa, niin häneltä jää varmasti vaatetta yms, mitä me voidaan hyödyntää sitten oman synnyttyä.

Synnytys kokemus itsellä on ihan positiivinen, vaikkakin jouduttiin käynnistämään viikoilla 42+2, kun poika ei hoksannut lähteä syntymään itsestään. Synnytys kesti kaikkineen n. 9h, ja puudutuksella pärjäsi kohtuu hyvin, lisänä vähän ilokaasu hiprakka. KYS:llä synnytin, ja ei ollu moitittavaa. Samassa paikkaa nytkin edessä synnytys ja vähän jänskättää, kun siellä on vissiin minun kuuleman mukaan uudistettu ihan reippaasti.

 

Raskaus- tai imetysaikana ei ilmeisemminkään kannata vaihtaa silmälaseja, koska raskaus ja imetys voi vaikuttaa näköön ja sit lasit vaatis vaihdon taas sen jälkeen

 

Tervetuloa uusille

Vauvan liikkeiden tuntuminen on kylla ihanaa <3 minulla on nyt noin viikon tuntunut, kovenee pikkuhiljaa ja on jamakampia liikkeita/potkuja

Me ollaan tehty jo muutamia hankintoja kun uuden vuoden jalkeen oli hyvat alennusmyynnit niin loytyi mm. pinnasanky ja yhdistelmavaunut hyvaan hintaan lisaksi ostin pulloruokintapaketin valmiiksi ja viikonloppuna tuli hankittua jo vahan vaippoja ja vaatetta kun loytyi edullisesti me meinattiin pikkuhiljaa hankkia niin ei kaikkea sitten kerralla tarvitse viime hetkella. En haluaisi enaa kesakuussa stressata mistaan isommista hankinnoista.

Mulla vahan stressaa se, kun oon menossa kahteen tyohaastatteluun. Saa nahda, jos tyopaikkaa tarjoavat, missa vaiheessa sitten kerron raskaudesta. Joko siina vaiheessa kun paikkaa tarjotaan tai viimestaan rv25, taalla (UK) pitaa kertoa tyonantajalle 15 viikkoa ennen laskettua aikaa viimeistaan.

Olen tuolla fb-ryhmassa, mutta yritan valilla kurkkia mita taalla kirjoitellaan

 

Baulie, minakin olin varma etta 2. lapsi olisi samaa sukupuolta kuin ekakin, eipas ollutkaan ja synnytyksen jalkeen sitten kavin lenkkeilemassa kirppiksilla ja kaupoilla hankkimassa oikeanlaisempaa vaatekertaa Vaikka itsenhan takia sita, ei se vauva valita mita paella on, kunhan on mukavaa ja pehmeaa Talla kertaa toivotaan etta nahtaisiin sukupuoli jo rakenneultrassa, jos pikku suostuu nayttamaan!

Viela tyoantajalle kertomisesta, muistaako joku oliko se 2 kk ennen aitiyslomalle jaamista kun pitaa viimeistaan kertoa? Mulla menee sitten juuri siihen jos saan salaisuuden pitdettya siihen asti kuin haluan... Toivottavasti ei sitten yhtakkia tarvikaan jostain syysta jaada vapaalle aikaisemmin,

Mina en ennen tajunnut mita on repaisykivut, mutta nyt luulen tietavani! Lyhyita mutta aika tumakoita lihasrevahtamisen tuntuisia kipuja asentoa vaihaessa. Jos naina on, niin kylla, taallakin on niita!

Synnytyskokemus oli ekasta kovin epamiellyttava, hoitajat olivat aika ikavia ja eppari leikattiin hermoon ja oli niin kipea vuoden verran etta vessassa kaynti oli tuskaa, samoin juoksu/reipas kavely ja seksi. Siis vuoden! Toisessa sanoinkin etta epparia en halua, katilo venytti vanhaa epparipaikkaa niin ettei se revenny uudelleen ja pari muuta pienta repeamaa tuli, ja ne parantuivat heti! Heti synnytettyani istuin rennosti tuolilla kun soitin esikoiselle uutisista, katilotkin sita ihmetteli. Ja sen ekan jalkeen en siis istunut ollenkaan useampaan viikkoon. NIIN kipea se oli! No, onneksi kaikilla ei leikata hermoon! Puudutusaineille olen allerginen, jopa ilokaasulle! No, kohdunkaulapuudutteesta ei onneksi tullut reaktiota, joten sen haluan ensi kerrallakin. Eli sattuihan se, molemmilla kerroilla... Onneksi ihmismieli unohtaa.

Kiinnostava Suanin kommentti silmalaseista! Itse olen menossa optikolle kun tuntuu etta uudet lasit ovat ihan pain honkia. Pitaakin siis muistaa mainita raskaudesta, katsotaan mita han sanoo!

Milloinkohan liikket tuntuvat (kunnolla) ulospain? Mies niin kovasti haluaisi tuntea niita myos, mutta viela ei ole kaynyt tuuri...

Onko teilla miehet osallistuvaisia? Mina olen niin kiitollinen etta minun on! Han on enemman innoissaan kuin mina itse ja se on vallan sopoa, se! Toivon teille kaikille samaa - tai mita ikina itse eniten arvostattekaan!!!!

Hattaraa ja Pikku 18+1

 

Omat kokemukset ekasta synnytyksestä: Synnytys käynnistettiin niinkuin Riksuallakin. Täälläpäin tapana yliaikaiskontrolli rv 41+5 ja sieltähän minäkin sitten omasta toiveesta jäin osastolle käynnistykseen. Poika syntyi sitten lopulta sektiolla rv 42+0. Osastolla olin sen vajaat pari vuorokautta jonka aikana ei paljoa edistystä tapahtunut. Kun olin noin 4 cm auki niin mut siirrettiin synnytyssaliin jossa sain epiduraalin. Siellä synnytyssalissa oltiinkin sitten noin 16 h (joka myös merkattu papereihin synnytyksen kestoksi) ja lääkärit lopulta päätyivät tekemään sektion. Synnytys siis pysähtyi; tuota neljää cm enempää en avautunut. Syyksi todettiin pojan suuri koko, 4680 g ja 55 cm. Olen itse kuitenkin melko pienikokoinen ja papereissakin lukee pysähtyneen synnytyksen syyksi oma koko vs. vauvan koko.

Tässä raskaudessa pääsen sitten synnytystapa-arvioon, jossa toivottavasti osaavat ennakoida sen että tuleeko tästäkin vauvasta suurikokoinen. Mikään sf-mitta ei siis tuota ennakoinut vaikka maha olikin TOSI iso loppuajasta. Mulla myös myooma joka oli ennen raskautta noin pari cm halkaisijaltaan mutta todennäköisesti kasvaa nytkin.. Sektiossa huomasivat sen olevan noin 7 cm kokoinen, raskaushormoonithan sitä kasvattaa. Mutta kaikkinensa en pelkää tulevaa synnytystä, toivoisin "normaalia" synnytystä vaikka nopeasti sektiosta toivuinkin.

hattaraa: Joo 2 kk ennen äitiysloman alkua pitää viimeistään työnantajalle kertoa. Ompas hurjaa että vuoden verran sulla kipuili eppari. :/ Mä en muista milloin vauvan liikkeet tuntuivat ulospäin käteen..

Oma mies on kyllä osallistuvainen. Tuntuu että tästä tulevasta vauvasta juttelee enemmän kuin mitä esikoisen aikaan. Kertoi että osaltaan kun esikoista odotettiin & tehtiin niin kauan niin ei oikein uskaltanut toivoa että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Pinnasängynkin kokosi silloin tosi myöhäisessä vaiheessa. Pitkää päivää toisinaan tekee kun yrittäjä on mutta kyllä pojan kanssa tykkää paljon touhuta. Eli eipä juuri mitään sellaista minkä toivoisin olevan toisin.

baulie rv 15+4

 

Tässä ainakin specsaversin sivuilta löytyvää infoa asiasta http://www.specsavers.fi/naonhuolto/ika-ja-nako/raskauden-aikana

suan 17+6

 

Heipä hei!

Voisinpa kai minäkin osallistua keskusteluun jo viikkoja kestäneen lueskelun jälkeen.

Oon parikymppinen ensiodottaja Savon suunnalta ja viikkoja ois kasassa 16+4. LA ois 14.7. Puoli vuotta tjottailtiin ennen tärppiä. Ahdistus oli silti joka kuukausi kova, kun en ollutkaan raskautunut. Ja nyt sit kovaa kyytiä kasvatellaan masua, joka alkaa jo näkymään selkeästi ulkopuolisillekkin. Sukupuoli halutaan tietää, kunhan rakenneultraan päästään. Ahdistaa etsiä mitään, kun tuntuu että kaikki on niin sukupuolikategorioitua. Onko jotain vinkkejä siitä, mitä pitäis ensimmäisenä huolehtia?

Helppo ei oo raskaus ollut pahoinvointeineen, kun taustalla rakenteellinen refluksi ja toistaiseksi määrittämätön suolistosairaus. Paino on laskenut koko raskauden ajan ja tahti on edellen puolikiloa viikossa. Kovasti toivon, että tasaantuisi ja lähempänä puoliväliä alkaisi jo nousemaan. Huoli on kova, vaikka tiedän lapsen saavan kaiken tarvitsemansa ja minä olen se joka jää jämille. Neuvolassa vaan repivät hiuksiaan, kun enää ei saisi kuulemma paino laskea.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on painonmuutosten kanssa? Ja onko neuvolasta tullut millaista palautetta?

Synnytys pelottaa, varsinkin kun lukee tarinoita siitä kun kaikki ei ole mennytkään kuin oppikirjoissa. En sit tiedä huolehdinko ihan turhaan... Repeemisiä en pelkää vaan sitä, että se ei edisty tai pitkittyy ja vauvalle sattuu siinä jotain. Mut kaipa tää on vaan yks alkavista huolista.

mandrake rv 16+4

 

Eipä oo tullu aikoihin kirjoteltua. Nyt kun oon ollu siellä fb-ryhmässä, niin oon jotenki niin sekasin näitten juttujen kanssa. En tiedä, että mitä pitikään kommentoida ja minne

Synnytyskoemuksia Molemmat on menny yliajalle. Täällä synnytys käynnistetään sairaalasta riippuen 10-14 päivää lasketunajan jälkeen. Esikoinen synty 10 päivää yli ja kakkonen 5 päivää. Jospa tämä kolmas syntyikin jo laskettuna... Esikoisesta synnytys kesti 29 tuntia ja eteni hitaasti. Muuten kaikki meni ihan hyvin. Ensimmäiet 24 h mentiin ilman kivunlievitystä, mutta sitten olin jo niin väsynyt että lääkäri suositteli epiduraalia ja samalla laitettiin myös oksitosiini, koska olin muistaakseni 4 cm auki. Sen jälkeen aukeeminen tapahtu nopeesti, mutta vauvan laskeutumista odoteltiin pari tuntia. Minä ja mies saatiin sen aikaa nukkua. Niin ja leipiäkin mulle kävi kätilö tuomassa heti kun vaan epiduraali vaikutti. Mulla meni epiduraalista lähes täysin jalat alta. Toista jalkaa pystyin liikuttamaan vähän, mutta toista en lainkaan. Voitte arvata kuinka hauskaa oli, kun kätilö halusi mun tyhjentävän rakkoni (ettei olisi vauvan tiellä), kun jalat ei toiminut yhtään. Ponnistus vaihe kesti 30 min enkä revennyt yhtään.

Kakkosesta mulla oli varmaan parina iltana jo muutaman tunnin ajan säännöllisiä supistuksia. Sairaalassa yllätyin positiiviesti kun kätilö ilmotti mun olevan 7 cm auki. Olin taas varautunut siihen, että aukeen hitaasti ja tarvitten oksitosiinin. Kipeetä teki, mutta luomuna mentiin enkä taaskaan revennyt yhtään. Ponnistusvaihe oli noin 45 min (olin ihan varma, että en saa yksin sitä lasta ulos ja ihmettelin, että miksi ei lääkäri jo hae imukuppia). Kokonisuudessaan synnytys ei tainnut kestää edes 12 tuntia. Näin jälkeen päin ajateltuna esikon pitkä synnytys oli ehkä vähän oma moka. Mulla ei ollu koko raskaudessa supistuksia ja kun ensimmäiet säännölliset supistuset tuli, en malttanut enää rauhottua nukumaan. Jos olis vaan pysyny rauhallisena ja menny nukumaan, niin ehkä supistuset oliski vielä loppunu ja alkanut taas seuraavana iltana uudestaan. Vaikka eihän sitä tiedä.

Hankinnoista Meillä kun tuo kakkonen on nyt 10 kk, niin aika hyvin kaikki löytyy jo valmiiksi Tuplarattaita vähän kattellaan ja varmaan manduca hankitaan käytettynä. Jos maltan olla selvittämättä vauan sukupuolen, niin ehkä ostan jonkun tyttöjen vaatekerran kotiintulo vaatteiksi.Poikien vaatteita löytyy kyllä riittävästi.

Mies osallistuu sen minkä tällä hetkellä kerkee. Vielä 1kk ajan rakennellaan taloa ja ens kuun alussa pitäis päästä muuttamaan. Mies on siis aika paljon poissa kotoa, koska talolla riittää vielä muutamia hommia tehtäväksi. Eikä meno varmaan rauhotu sittenkään, koska pitää hankkia niin paljon uusia tavaroita ja riittäähän talollakin vielä pikku juttuja tehtäväksi. Mies hieroo mun jalkoja ja öljyää mahaa sillon kun on siihen sopiva hetki. Tänään mies laitto viestin kysyäkseen, että millon on laskettuaika Yleensä on siis tosi osalistuva ja välittävä. Nyt vähän poikkeustila.

Työnantajalle kertomisesta En oo vielä kertonut, kun oon kerta vanhempainvapaalla. Varmaan lähiaikoina käyn kertomassa.

Repäisykipuja on ollu vasta ihan pari kertaa, mutta tuttua on kyllä. Aivastaessa mulla tulee niitä helposti.

Kauheen pitkä teksit tuli. En jaksa edes tarkastaa kirjotusvirheitä. Tää näppäimistö on aivan kauhee. Jättää jatkuvasti kirjaimia välistä ja välillä laittaa kaks kun piti tulla yks. Tällä kertaa ainaki k ja l on aiheuttanu paljon ongemia Tosi ärsyttävää.

efi 14+5

 

Täällä liittyisi vielä yksi mukaan keskusteluun, Tätä ryhmää olen seurannut heti plussattuani loka-marraskuun vaihteessa mutta vasta nyt rohkenin kirjoittaa. Olen 26-vuotias ja esikoista odotamme innoissaan. Välillä tuntuu, että aika matelee kun jo niin tahtoisin päästä rakenneultraan näkemään pienokaisen, mutta vielä pitäisi vajaa kolme viikkoa odotella. Mielelläni liittyisin myös facebook -ryhmään.

eden89 18+6

 

Heippa. Vielä ilmoittautuu yksi heinäkuinen odottaja marraskuun alusta olen ketjua seurannut mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoitella. En ole aiemmin ollut facebookissa ja nyt loin jopa tunnukset sinne jotta pääsisin mukaan heinäkuisten ryhmään, enpä vain saanut aikaiseksi siihen liittyä. En jotenkin tunne tuota facebookia omaksi jutukseni.
Olen 34v kahden koululaisen äiti, tytöt ovat 1 ja 4 luokkalaiset. Ikäeroa siis tulee,mutta tytöt odottavat innolla kerittiin kolmosta jo tovi toivoa, ja nyt kun hän on tulossa, ei oikein meinaa "pää ehtiä mukaan". Aina ei jotenkin muista olevansa raskaana, masu pullottaa ja väsyttää, se toki todentaa
Liikkeitä tuntuu hentosesti, kakkosesta tunsin mielestäni jo ennen nt-ultraa...? Nyt meni pitkään ennenkuin alkoi liikkeet tuntua. Vai onko sitä vaan ehtinyt unohtaa 7 vuodessa
Lueskelen ahkerasti tätä ketjua ja koitan nyt osallistua keskusteluunkin

T. Quumeilija 18+6

 

TERVETULOA UUSILLE!! Jaakaa vaan tanne kirjottelemaan niin saadaan vipinaa tahan ketjuun!

Kiitos linkista raskaudenaikaisiin nakomuutoksiin! Hyvin mielenkiintoista! Muutaman paivan paasta optikkoaika, ja todellakin siella nyt nakojaan pitaa uutiset kertoa! Mutta siita en tykkaa jos minun pitaa naitten tyhmalta tuntuvien lasien kanssa odottaa synnytykseen asti!

Vajaa 2 viikkoa rakenneultraan! Miten sinne jaksaa odottaa? Luulen etta vasta sitten uskallan olla 100% raskaana (paitsi edellen toissa pitaa salata)! Ja toivottavasti sukupuolenkin saisi selville, vaikka pinnallinen asiahan se tietysti vaan on! Ja viela pinnallisempi on ajatukseni etta sitten olisi helpompi miettia nimea

Ihan pian on viikonloppu, IHANAAAAAA!!!

Hattaraa ja pikku 18 + 4

 

Hattaraa Mä niin ymmärrän tuon nimen miettimisen. Malttamattomana tein listan kummallekin sukupuolelle, missä on kuusi mun suosikkia etunimeksi. Poikien nimistä yks on jäänyt kummittelemaan mieleen. Enteileeköhän jotain?

Hankitaongelmat ratkesi ainakin vaatteiden osalta, kun sisko soitti ettei mitään saa ostaa. Häneltä kuulemma löytyy vaatetta ja vaikka mitä muuta. Kuhan saisin ne tänne omaan asuntoon asti niin pääsis edes hypistelemään niitä. En toki oo malttamaton tai mitään. Mites te muut? Tekeekö muiden mieli tyhjentää kaupat kaikesta vauvaan liittyvästä?

mandrake 17+0

 

Minä päätin etten mieti nimiä ollenkaan etukäteen. esikoisen kohdalla oli nimi valmiina, vaan ei poika näyttänytkään yhtään nimeltään, joten meni täysin vaihtoon.

Hankintoja tekisi kyllä mieli tehdä, mutta maltan siinäkin vielä mieleni, ja koitan venyttää hannkintoja lähemmäksi kesää. Varsinkin kun on muutot ja kaikki tässä edessä.

Tänään sitä lähdetäänkin viemään ensimäistä muuttokuormaa, ja remontoimaan asuntoa. Saa nähdä miten kipeä ja väsy tämä mamma on viikonlopun jälkeen. Pitäs vähän astianpesukonetta, muuttolaatikoita sun muuta kanniskella.

Hyvää viikonloppua kaikille

 

Tervetuloa uusille
Mukavaa saada uutta porukkaa tannekin!

Taalla ollut aika vasy viikko, mulla on siis tyonhaku menossa ja olen kaynyt kolmessa haastattelussa ja niihin myos pitanyt valmistautua. Jotenkin tuntuu, etta nain raskaana ollessa energiaa ei oikein samalla lailla ja vasyy tosi paljon? Tuli myos kaveltya aika paljon, enpa tietty ajatellut venytella sen jalkeen ja sitten kun levannyt/istunut jonkun aikaa niin hyva kun paasee enaa takas pystyyn kun on pakarat jumissa. Varmaan pitaa oppia venyttelemaan..
Ihanaa, etta on viikonloppu edessa, paasee vahan lepailemaan ja nauttimaan ystavien ja miehen seurasta <3

Me ollaan hommattu mm. pinnasanky ja lastenvaunut ja muutamia muita pienia juttuja. Ei olla alyttomia ja nuokin lahinna sen takia kun oli tosi hyvat alennukset joulun jalkeen, esim pinnasanky oli yli 100puntaa halvempi kun normaalisti (asun siis Enkuissa). Meinattiin odotella esim vaatehankintoja luult. huhtikuuhun. Ehka niita haluaa jo aiemmin kunhan (jos) sen sukupuolen saa tietaa eli reilu viikko viela ultraan jannaa! Itse olen alustavasti jo nimia miettinyt, tosin meinattiin yhdessa sitten katsella,kun tiedetaan kumpi tulossa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

 

Hankintoja ei juurikaan ole tehty, kauheesti ei tarvitsekaan, kun kaikkea on ennestään. Yhden ihanan sängyn pienelle haluaisin ja tietysti vaatteita pitää ostaa. Mutta meillä on tulossa muutto vielä keväällä enkä viitsi ennen sitä hommailla mitään. Ja loppujen lopuksi ehtii sitten vaikka kesän alesta käydä vauvalle sopivan värisiä vaatteita ostamassa...

Me ei aiota selvittää sukupuolta eikä näin ollen kauheesti tule vaatteitakaan osteltua ennen kuin vauva on syntynyt. Tietysti jotain perusvärejä, valkoista ja ruskeeta ym. tulee varmasti osteltua. Nyt tietää jo kokemuksesta millaiset vaatteet on käytännöllisiä ja mitä tulee käytettyä. Aina oon ostanut ihan liikaa sellasia vaatteita, jotka on sitten jääny käyttämättä epäkäytännöllisyyden vuoksi Nyt aion pitää järjen päässä

Nimet on molemmille sukupuolille jo valmiina. Mies vähän "maistelee" pojan nimeä, ei ihan täysin sille ole lämmennyt, mutta eiköhän se siitä. Meillä koko perhe on sitä mieltä, että poika on tulossa, mulla itselläni fiilikset tuntuu vaihtelevan vähän väliä. Aluksi olin varma pojasta, sitten vahva tyttöfiilis ja nyt enemmän alan pojan puoleen taas kallistua.... Joka tapauksessa, oli kumpi tahansa, hyvät nimet on päätettynä jo.

Synnytyksen suhteen on luottavainen fiilis. En osaa sitä jännittää. Meillä tytöt on olleet pienempiä (3,5kg ja 3,6kg) kuin poika (4,3kg). Kaksi ekaa synnytystä ei menny ihan niin leppoisasti kuin kolmas, mutta mitään traumoja ei ole mistään jäänyt. Ponnistusvaiheet oon kokenut helpoiksi kaikista (13min, 9min, 2min), supistukset on ne pahimmat...

Rakenneultrahan oliskin sitten 1,5vkon päästä! Tosi hurjaa miten äkkiä aika menee

suan
18+4 (työpäiviä jäljellä 41 ennen piiiiiiitkää lomailua, hurraa!!)

 

Kun täältä löytyy kokeneempiakin odottavia, niin oletteko käyttäneet jotain öljyjä raskausarpien minimoimiseksi? Vielähän tuo vatsa ei ole kovasti kasvanut mutta tulee varmaan kasvamaan ja ennaltaehkäisy voisi olla tarpeen. Joko teidän vauvamasut muuten huomataan?

 

Olisi varmasti kiva jos pystytettäisiin fb-ryhmä? Minä voisin sen tehdä ja te voisitte laittaa minulle yv.tä täällä ja linkata fb profiilinne niin lisään teidät ryhmään?

Tervetuloa

Hei,

Olen 33-v ja asun pääkaupunkiseudulla. Minulla on yksi poika 1v9kk ja nyt Uusi raskaus ja la 15.7.2016. Tahtoisin mukaan heinäkuun odottajien FB-ryhmään. Kuinka siihen pääsee?