Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **

aurinkoista iltaa meillä aurinko paistaa taas sateitten jälkeen!

mulla taas komennettiin pissalle ennen kuin laitetaan epiduraali yrittelin sanoa siinä ettei tarvi
mutta tottelevaisena tyttönä ponkasin sängystä ylös ja pikku mies tunki ittensä ulos ilman yhtään
ponnistusta ja melkein lattialle putos kätilö sai onneksi jaloista kiinni. edellisen kanssa ei päästetty pissalle
ja oikeesti oli hätä. synnytyksen jälkeen pääsin sit vessaan ja kyllä hätä helpotti

Tanja hymyt sulle popparien syönnistä . mullakin on iskennyt poppari himo mutta toistaiseksi
olen hillinny himoni ja hallinnu haluni etten siemeniä kaupasta osta.

poitsu tänään 3vk meillä täällä kesälomat päällä isyys tunnustuksista ja pappi lomalla elokuun puoleenväliin
et kaikki seisoo. ei mitään virallista saa aikaseks mut ei tässä onneks kiire ole mut vähän ketuttaa kun
meinasin et olis ristiäiset kiva jarjestää ennen koulun alkuja.

onks apuja kovaan mahaan? siis pikkuselle mallasuutetta olin apteekilla hakemassa mutta yllätys yllätys
senkin lafka kiinni tänään et en saanu sita ostettua! olisko muita kotikonsteja siihen?

meillä vihdoin perjantaina neuvola että saadaan paino tarkastettua on ainakin kasvannut kun 50cm vaatteet alkaa jäädä pieneks jo. ei kylläkään ole kun 3 bodya ja yksi puku kyllä tulee tippa linssiin kun ne laittaa pois kun on viimenen muksu ja kaikilla lapsilla ollut ne päällä.

mulla on iskennyt haikeesti vauvakuume taas mutta taitaa se olotila olla elin ikänen. voisin kyllä heti seuraavan tehdä mutta viimeneinen meidän vauva tuhisee tyytyväisenä tässä vieressä

huisp & pasus 3vk

 

Hei taas!

Eilen aamupäivällä kotiuduttiin tummatukkaisen tyttären kanssa, Perjantaina 13.7. Syntyi tyttö, 4285 g ja 50 cm.

Sektio meni hyvin, tosin puudutetta piti loppuvaiheessa lisätä vähän. Erona tälle suunnitelulle ja esikoisen suunnittelemattomalle sektiolle oli oma vireystila, nyt jäi oikeasti muistikuviakin kun alla ei ollut pitkää päivää synnytyssalissa supistusten kourissa. Valitettavasti sain kuulla kohdun ohentuneen, mutta vielä ei tullut raskautumiskieltoa. Kolmaskin kun on meillä haaveissa.

Tyttö on kyllä ihana, nukkuu vaihtelevasti ja on kova syömään. Kerran päivässä annetaan lisämaitoa, kun pitkän imuttelusession aikana ei riitä oma maito vaikka molemmista rinnoista imettelenkin. Maito ehti jo toiseen rintaan pakkautua, onneksi lähti aukeamaan ihan imetyksen avulla.

Ja niin, meidän neiti on lastenpolin asiakas, lääkärintarkastuksessa kuului sivuääniä sydämestä ja sydän ultrattiinkin jo kerran sairaalassa. Parin kuukauden kuluessa mennään kontrolliultraan. Onneksi läpät olivat kunnossa, mutta jokin tiehyt on vielä sulkeutumatta ja mahdollistaa ohivirtauksen.

Pitkää pinnaa kaikille yhdessä koossa oleville ja jaksamista vauva-arkeen vauvautuneille!

 

Näin kolmatta odottaessa on kiva ku ei oo varma et onko tää supistelua vai jotain muuta. Mut joka tapauksessa nyt pitkin päivää aina välillä sattunut tuolta alavatsasta/häpyyluun tietämistä niin julmetusti. No kahtellaan mitä tuleman pitää

 

Maijamehi juu ei tässä yhtään ole viisaampi olo vaikka kolmatta odottaa, koko ajan saa arvuutella onko tämä sitä vai onko tätä

Onnea TAAS uusille vauvoille ja tsempit tositoimiin l'hteneille!!

Kuinka pitkään se limatulppa (näitä ihania klönttijuttuja... ) oikein voi irtoilla? On nimittäin jo 2 viikkoa sillointällöin tullut. Voihan sitä huomenna tietty neuvolassakin kysästä.

 

Meille syntyi poikavauva 10.7. rv38 /3766g/51cm/py34cm

Kopioin tämän fb: puolelta

SYNNYTYSKERTOMUS: Elikkäs la-su yönä alkoi todella voimakkaat supistukset, tuli sunnuntainakin aikalailla säännöllisesti 10-15 min välein. No su yöksi rauhoittui ja ma aamuna heräsin vatsa oli todella kipeä ja kova, aaltomaisia kipuja tuli silloin tällöin. Soitin päivystykseen kun olin myös huolissani siitä kun vauvan liikkeet ei kunnolla tuntunut kovan vatsan läpi. Ja siellähän lääkäri sanoi että kohdun kaula hävinnyt ja auki 3cm. Totesi siihen että pian nähdään! =D Noh soitin esikoiselle joka oli ukin luona hoidossa lääkärin käynnin ajan ja halusi hän jäädä sinne yöksi, isänikin sanoi että jääköön tänne kohta se vauva tulee ulos niiin ei tartte keskellä yötä lähtä hakemaan. Mentiin miehen kanssa tekemään yli 3 kilsan lenkki ja illalla ei yhden yhtä supistusta, mentiin nukkumaan ja yöllä heräsin klo 00.00 jälkeen koviin supistuksiin. Niitä tuli ensin 10 minuutin välein ja oli sellaset että huh. Noin klo 02.00 aikaan ne yltyi niin että tuli 5-8 minuutin välein kunnes yhtäkkiä supistusten väli oli 3-4 min. Ukko soitti taksin ja lähdettiin klinikalle klo 03.30. Otin epiduraalin tunnin jälkeen, kalvot puhkaistiin klo 06.08. Ponnistusvaihe alkoi klo 08.20 ja ponnistin ponnistin ja ponnistin, mutta mitään ei tapahtunut. olin seisaalteen, kontallaan, selällään eikä mitään! Siinä vaiheessa tuli itku ja voimat oli loppu, jouduin aikalailla paniikkiin, että mitä tässä nyt tapahtuu. vajaan tunnin ponnistelin ja sitten haettiin lääkäri paikalle. Hän siinä katteli ja sanoi että vauva jumittaa yhdestä reunasta. Siinä vaiheessa tuli imukuppi kehiin ja erittäin mukava mies lääkäri, sitten meni se vajaa 10 min ja lapsi oli maailmassa 9.24. Oli pelottava kokemus sillä esikoinen oli tullut nopeasti ja 10 min ponnistuksella maailmaan. Mutta kun se oli ohi oli olo aivan loistava, lapsi täysin terve ja iso ja minulla ei edes revennyt mitään. =) Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on koko kämppä sekaisin kun kaikki etsii omaa uutta rooliaan täällä, koira sentään rauhoittui parin päivä jälkeen.

 

Heippa kaikki! Mä en ole täällä muistanut pitkään aikaan käydäkään, kun oon enimmäkseen kirjoitellut tuolla fb-ryhmän puolella. Meillä kävi semmonen juttu, että vauva päätettiin ottaa ulos jo rv 36+6! Eli saa päivittää Poika syntyi 28.6.2012, klo 1.29/ 2960g/ 48cm/pipo 34cm

Ylihuomenna poika on jo 3 viikkoa vanha! Aika menee niin äkkiä. Meillä on mennyt tosi hyvin vaikka hieman liian ajoissa hän maailmaan tulikin

Huomasin, että täällähän on iso osa mammoista jo jakautunut, suuret onnittelut kaikille vauvansa saaneille! :heart:

jaanamaria & poitsu

 

sitä kipuilua on nyt ollut suurinpiirtein 10min välein noin tunnin verran. Ei kuitenkaan ihan ylitsepääsemätöntä vielä. Toisaalta viime synnytyksestä jäi pieni pelko et jos kaikki menee nopeesti ni sit se on hetken päästä rytinää. Iiks. Enkä kyl silti vieläkään oo varma onko tää supistelua vai mitä lienee.

 

Tää kaipais vertaistukea :'( .
Mulla on ihan kamalan kova ikävä mun vauvamasua ja sitä, että olen raskaana. Mä en kauheesti tykänny koko aikana olla raskaana, ajattelin koko ajan että ei oo mun juttu. Mutta en tainnut tajutakaan kuinka paljon loppujen lopuksi vauvamasustani tykkäsin. Sairaalassa synnytystä seuraavana päivänä tunsin vauvan liikkeitä mahassa, vaikka vauva nukkua tuhisi mun vierellä, jotain haamuliikkeitäkö lie. Mä en meinaa millään päästä yli siitä, että en oo raskaana enää. Vaikka mulla on aivan ihana poika.. Ehkä se on sitä, koska tuo raskaus saattoi tietenkin olla sellainen "once in a lifetime"-juttu . Ja vain minä ja vauva (vaikka on vauvalla isäkin, mutta tiiättehän mitä tarkoitan ?!). Eiköhän tämä ala tästä kohta helpottamaan, mutta nyt tuntuu niin kamalan haikealta. Vilkaisen usein peiliin ohikävellessä ja sitten tulee kyyneleet silmiin kun ei ole sitä pallomahaa enää tuossa edessä. Vaikka mahtavaa onkin kun pystyy taas liikkumaan, eikä tarvi kärsiä liitoskivuista ym. Ajatukset ja tunteet ihan sekaisin, vaikka sydän on täynnä rakkautta tuota pientä ihmistä kohtaan.
Ehkä se tästä, kun alan taas liikkua jossain, en tiiä, mutta mua jännittää lähteä vauvan kans ulos. Ei olla käyty vielä vaunuilemassa. Ajattelin, jos ensi viikolla lähtis vähän harjoittelemaan.
Synnytys myös pyörii välillä mielessä, kun oli niin kivulias ja raskas lukuunottamatta lopun hienoa ponnistusta ja lopputulosta. Haluan kyllä käydä kaiken läpi ainakin vielä kerran ihan alusta loppuun asti miehen kanssa jutellen, koska kaikkea en edes varmaan tajunnut niiden kamalien kipujeni keskeltä.

Tunteet on kovasti pinnassa ja taitaa kuitenkin olla aika normaalia suht vasta synnyttäneelle ja kyllähän tää elämä on muuttunut niin paljon verrattuna vaikkapa viime kesään, kun ei ollut mitään tietoa että minusta on pian tulossa äiti.
Jokatapauksessa on hienoa olla äiti :heart:

BiiQ ja Pikku-T 10 pvää

Onnea uusille vauvautuneille :flower:

 

eiköhän se maijamehi oo supistuksia jos sitä kipua tulee 10 min välein... eiköhän ne siitä ala muuttua kipeämmiksi jos synnytys käynnissä... toivotaan että kohta saat varmuuden että supistuksia ovat

ninnax rv 40+3 (huomen ois miehellä vapaapäivä että meidänkin vauveli vois nyt syntyä...)

 

Ninnax, on ne sen verran kipeitä ollut nyt noin puol ysistä asti etten oo kärsiny ku esikoinen on tullut viereen halimaan.

 

No hyvä juttu Maijamehi sulla on sit huomenna tähän aikaan vauveli varmasti sylissä

 

Tässä kovasti pohdin et pitäiskö lähteä käymään laitoksella ihan vaan näytillä.. Tosin vielä oon tässä kotosalla pärjännyt niin en viitsis lähteä turhaan. Oman mielenrauhan takia voisin vaikka käydä tekemässä sen turhan kierroksen siellä laitoksella. Argh, mitenkä tää onkaan nyt niin vaikeeta...

 

biiq mulla oli ihan samanlainen fiilis kun sulla. koko raskaus ajan ajattelin vaan et toivottavasti mun maha ei kasva ku musta tulee läski ja ruma,voi ei oon raskaana en voi vetää röökiä,en saa juoda viiniä,ihan paskaa olla raskaana,syntyis jo se vauva....

nooo vauva synty ja yllättäen huomasin tunnustelevani mahaani,ja se tyhjyyden tunne mikä sielä tuntu,ei ketään..sit tuli ikävä,itku,ikävä mun vauvaa kun se oli vaan mun :heart:

vauva syntyy ja yhtäkkiä onkin kauheesti "velvollisuuksia",muita ihmisiä kohtaan kun kaikki haluaa tavata uuden tulokkaan ja kuulla kaiken kaikesta. mä oon jopa ollu niin "itsekäs" et joitain ihania kuvia en oo suostunu antaan muille,koska ne on mun ja vauvan yhteisestä hetkestä tulleita
olis niin ihana istua auton etupenkillä mussuttamassa karkkia ja käskee miestä ajaan lähimmälle huoltsikalle kun vauva painaa ja on niin kauhee pissahätä

osaako kukaan vastata et kauanko muuten menee et kaikki nää hullut hormoonit poistuu musta???? kunpa sitä vois vauhdittaa jotenkin,vaikka et jois paljon vettä ja ne tulis siten ulos musta

 

Ja sit vielä oon hoksannu sen, että oli aika kivaa olla vähän "avuton"... "Kulta...voitko tulla tuon nostamaan, kun on aika raskas" jne.. Nyt pitäis taas jaksaa kaikki itse .

Onkohan nämä hormonit kehossa niin kauan kuin imettää...Vai pehmentääkö tämä äitiys pään ihan lopullisesti

 

Heippa piiiitkasta aikaa....en ole ketjua kerennyt lukea vahaan aikaan...

Piti tulla kuitenkin ilmoittamaan etta yksi uusi hellemasu on syntynyt... meille syntyi lauantaina 14.7 ihana Gabriel-poika taalla USA:ssa Floridassa. Laskettu aika oli 30.7 joten han paatti tulla pari viikkoa etuajassa. Pituutta oli 49,5 cm ja painoa 3055g. Synnytys oli nopea ja helppo...en olisi uskonut etta koko avautumisvaihe ihan sinne 10 cm asti menisi niin helposti.

Osa vesia meni pe-la -yona klo 02:30 ja supistukset alkoivat. Sairaalaan lahdettiin klo 11:00 ja siella puolenpaivan aikaan tutkivat ja olin jo 6-7 cm auki. Kivut olivat lahinna menkkakipuja viela tuossakin vaiheessa, pystyin kavelemaan ja juttelemaan lapi supistusten. Meidan piti menna ns. birth centeriin, mutta katilo oli reissussa (ei odotettu syntymaa niin aikaisin, vaikka riskillahan siina mentiin kun voivat toki tulla etuajassakin). Katiloni avustaja oli mukana seka kutsuin hyvan suomalaisen ystavani myos paikalle. Ja mies toki oli mukana.

Vietin n.1,5 h avautumisesta vesialtaassa jossa supistukset tuntuivat vielakin miedommilta. Sairaanhoitaja jo alkoi hatailla kun aloin olla 9 cm auki etta kannattaisi tulla altaasta pois ettei vaan kay niin etten paasekaan sangylle asti... Siina rauhassa viela rasvailin ihon ja sitten sankyyn. Transitiovaihetta eli se kamalin kipu 10 cm:ssa ei koskaan tullut vaan kaikki oli helppoa ponnistukseen asti...

...Joka olikin ihan kamalaa. Onneksi ponnistusvaihe oli vain 35 min, pienen repeaman sain valilihaan. Epiduraalia tai muutakaan laaketta en halunnut enka episiotomiaa. Olipa helpotus kun vauva sitten vihdoin syntyi klo 16:31. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti siis alusta loppuun n. 14 h, josta 4,5 h sairaalassa.

Nyt ollaan kotona ja eka yo oli rankka...univelkaa reippaasti. Jo synnyttaessa olin ollut 1,5 vuorokautta valveilla, unettomuuden takia, joten aika poikki ollaan... Mutta palkinto on ihana ja vauvaa voisi vaan tuijotella tuntitolkulla.

Hyvaa heinakuuta muille hellemasuille ja tsemppia ja onnea niille joiden vauva on viela masussa odottamassa! Ja onnea jo syntyneille vaaveille!

Hansman ja baby Gabriel

 

tipe:anna isompi satsi maitoa(maitokoomat..niin että vauva on ihan ylitäytetty) jos sillä nukkuis kauemmin.meillä tuo toimii
jonsuotko kokeillu rintakumeja? vauvan imu sattuu vähemmän ja saa nännit levätä..ja muista rasvata!!

 

Taas yksi huonosti nukuttu yö takana.. kovasti supistelee ja joka kerta toivon et tulis ne kivut kans että jotain alkas tapahtuakin. Se ihme napsuminen on kyllä lisääntynyt :O ei se auta ku koittaa olla kärsivällinen! Jos tässä vielä sit kerkeis vaikka mustikkametälle

Juuli-Luuli & Typy, 38+3

 

Nonni, mä taidan olla se viiminen joka saa muksunsa :'( . Joka saamarin yö tuntuu olevan pettymys, kun ne supistukset ei alakaan (ja kun yöllähän ne yleensä alkaa).. Mä en halua mennä perjantaina käynnistykseen, koska niinhän sitä sanotaan että "kyllä se vauva sieltä tulee kun se on valmis". Perkele. Ei tuu ei. Eli ei tuntemuksia täällä vieläkään.

SiinaS 41+1

 

et oo SiinaS viiminen...täällä minä ainakin vielä olen, nyt rv 40+4 eikä mitään tuntemuksia..eka syntyi rv 39+5 ja 2 seur rv 41+4 että siihen rv 41+4 mä oon nyt toivoni laittanu. Ja noista kahdesta edellisestä ei ollu mitään merkkiä synnytyksestä ennen kun ne synnytykset sit tosiaan alkoi.
En mäkään usko tohon "vauva tulee kun on valmis", on se kumma että jonkun vauva on valmiina rv 38 ja joidenkin ei tuu vielä rv 42 ilman käynnistyksiä. Kyllä tää pitäis jokaisen kokea kun menee yli la:n..
Mut eiköhän se SiinaS vkon päästä ole viimistään sun vauva maailmassa...

 

Oonpa mäki täällä vielä.. Yöni vietin osittain napakoiden supistusten kanssa, mutta sitten ne vaan taas loppu! Joku kyseli et kuin kauan sitä limatulppaa voi tulla, ja samaa ihmettelen kohta mäki?? Mullahan tuli paksua väritöntä/kellertavaa limaa monta viikkoa ja nyt se on sitte kolmatta päivää veristä/verensekaista. Tänä aamuna tuli oikein sellanen pitkä verinen klöntti, jota oiken säikähdin!!! Tätä ette tietenkää halunnee kuulla, mutta olipa jaettava ku ittekki olen ihan äimänä.
Terkka/kätilö teki eilen neuvolassa sisätutkimuksen ja kahdelle sormelle olin auki, oiskohan yön aikana taas menty etiäpäin???

Onnea taas uusista vauvauutisista!!!!

Tiisu 39+4

 

No oon täällä vielä minäkin.. tänään vasta tasan rv 39. Ei näy minkään sortin suppareita tms...yhyyy. No tässä vielä joku päivä kärvistellään siis. Tänne ei kuulu muuta tosiaan kuin hieman hermosunutta odottelua päivät pitkät. :|

Onnea kaikille vauvan saaneille hirmuisesti! :heart:

PikkuHyypiö 39+0

 

Taas tuli käytyä ä.polilla turhaan kääntöyrityksessä. Siellä tyytyväisesti pää alas päin olikin. Lääkäri sanoi ettei usko enään pojan kääntyvän sillä pää oli sen verran hyvin painunut alas.
Painoarvio onkin reilusti enempi kuin 1,5viikkoa sitten. Tällä hetkellä 3,6kg.

Päivittäin tulee supistuksia mutta en todellakaan usko et ennen elokuuta poika syntyy. Taidan olla aivan viimeisten joukossa jotka nyytin saa syliin. Nuo 3 aiempaa on kaikki syntyneet yli la joten aivan varmasti tämä menee samaa kaavaa.

Siiseli84 38+2

 

miss_understood Kyllähän tuo typykkä tisussa roikkuu ihan kiitettävästi,eilen illallakin söi reilun tunnin putkeen. Pitäskö mun sit vielä pullosta koittaa lisää?!

BiiQ Jooh,mulla oli kanssa vauvan synnyttyä samat fiilikset. Olisin halunnu pitää masuni vaikka vauva vieressä tuhisikin!!Tuntui niin kamalalle ajatella,että mun ihana vauvamasuni viillettiin auki! :O
En mäkään raskauden alussa tykännyt masustani,kropan muutokset olivat ylläri mulle. Aina olen ollut hoikka ja masu lättänä,niin kun se alkoi pyöristyä,peittelin sitä. Ja jotenkin häpesin olla raskaana.
Mutta nyt kun vauvan kanssa puuhastelee ja on tutustunut tyttöön,niin masun ikävä on painunut taka-alalle ja kuten kirjottelin,niin mies jo puhui vauvakuumeesta eli uutta masua odotellessa... Jos meille enää toista lasta suodaan. Käpy-Kyllikkikin on kuitenkin pienoinen ihme..:heart:

Kyllä se masun kaipuu hellittää ajan kanssa,anna itselles aikaa ja haistele vauvan tuoksua :hug:


Tipetsu ja Käpy

 

Onnea ihanista nyyteistä! Aika hurja tarina sulla Kuures, mutta kiitos kun jaoit! Mukava lukea muiden synnytyksistä ja odotella omaa.. Täälä 38+3 ja malttamattomana odotan. Hieman kuukautiskipumaisia tuntemuksia on ollut, mutta ei siitä supistukset ole lähteneet tulemaan niinkuin pitäisi :/ Mutta toivon että josko se pää siellä laskeutuisi lähtökuoppiin tai jotain edes tapahtuisi kun tuntemukset on kuitenkin uudenlaisia.

 

Meidän tyttö syntyi tänä aamuna klo.3.44 hurjin mitoin 3966kg ja 51 cm. Pienestä mahastani johtuen kätilö ja lääkäri odottivat pientä tyttöä maailmaan.

Lisää synnytyksestä myöhemmin.