Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **

tipe: yritä..jos pieni ei vaikka saa imettyä tarpeeks.meilläkin otetaan pumpattua lisuketta pullosta kun tyttö väsyy imemään ja nukahtaa tissille ja menee sit pullostakin puolen tunnin tissittelyn jälkeen se 60-80ml vielä

 

Hei määki oon täälä vielä :wave: Arvioitu toimituspäivä 30.7 joten viimeisten joukossa.

Ja suuret onnittelut jälleen kaikille vauvan saaneille :flower:

Tänä aamuna olo oli niinku jyrän alle jääneellä, nukuin yöllä kyllä mutta heräilin usein kun lonkat särki. Sitten kääntyily oli vaikeaa koska vauva painaa jo niin paljon (kuinka paljon painaakaan!) että liitokset vaan napsuu tuolta nivusen läheltä ja voi sitä viiltävää kipua ku tuntui että jotakin repesi. Pääkin oli vähä kipeä ja nyt kauhee väsy, äsken paleli hyvän aikaa ja pyllyyn tuli hirveitä kramppeja. Sitte oliki masu vähä löysällä. Taidan hipsutella päiväunille ja illalla saunaan jos sais ittensä päiväjärjestykseen =)

Tsemppiä kaikille!

 

SiinaS ja ninnax Täällä kuule myös ollaan tänään 40+3 ja jälleen neuvolassa käyty ja kaikki kunnossa: painoa oli taas tullu kilo joka on tooooooosi kiva juttu. Moneltakohan kilolta sitä olis säästynyt jos vauva ois tullu vaikka Rv 36.. :kieh: ensi viikon tiistaina siis vasta saan soittaa äitiyspolille ja varata sen kontrolliajan jonka sitten toivottavasti saan perjantaille jolloin olisi 41+5...

Joka aamu tosiaan on kiva herätä kun mitään ei taaskaan ole tapahtunu. Eilenkin oli seksit ja siivoukset ja puolen tunnin hikilenkki eikä supistuksen supistusta!! :ashamed: Mitään tuntemuksia ei ole, ei limatulppaa tai menkkamaisia jomotuksia.

On ihan paskaa," että vauva tulee kun on valmis" Sehän on fakta että ne on ollu siellä ihan valmiita jo monta viikkoa, päinvastoin, on tosi kiva stressata että toimiiko istukka enää ja onko vauvan kasvu pysähtynyt, saako se happea jne. kaikki riskit lisääntyy koko ajan...

Tosi hyvillä mielin siis täällä ollaan

 

Hyvä että muillakin alkaa olla kiukunsekaisia tunteita. Itsekin tosiaan stressaa sitä, että tuntuuko liikkeitäkään ja onko kaikki oikeasti kunnossa. Mä en oo tosiaan käyny vaa'allakaan 28.6. jälkeen, kun ei viitti kotona ittiään painolla kiusata ja kun -ketään- äippäpolilla mun paino ja verenpaineet kiinnosta. Ehkä vielä ennen kun joskus mahdollisesti saatan lähteä synnärille tarkistan painoni, että tietää kuinka paljon on sairaalaan jäänyt.

SiinaS 41+1

 

Heipähei hellemasut.

Vauvamahan kaipuuta myös täällä Välistä kuvittelen vielä tuntevani liikkeitä vaikka taitaa suolisto iellä temuta. Toisaalta olen kyllä niiiiiiin onnellinen että alkaa omat vaatteet mahtua ja turvotus on hävinnyt sekä kamala närästys. Mutta silti tulee välistä haikea fiilis mahan takia. Tällä hetkellä huomaan etten oikein tykkää mahaan itse koskea kun se on niin "onton" tuntuinen...

Tänne ei uutta. Pienimies syö n. 3h välein ja on nyt parina päivänä jaksanut jo valvoa muutamia tunteja aamupäivästä/päivästä.

Omena ja Pikku-ukko 2vkoa 4vrk

 

Täällä taas ei yhtään kaivata vauvamasua. Jotenkin en koskaan tullut sinuiksi sen kanssa, vaan halusin päästä siitä eroon.. Nyt kovasti haluaisin päästä tästä lopusta lyllerömahastakin vielä eroon..

Maanu: onhan se kisapäivä jo katsottuna Mikkeliin aattelin mennä kisaan 18.8. Myös tokokokeisiin on laitettu ilmo meneen ja jopa rallytokokokeisiin

Nyt on tullut käytyä bodypumpissa, tehtyä oma bodycombattreeni ja tänään meen sh'bam-tunnille

Poju on aivan ihana ja hyvin tarkkavainen Kaiken lisäksi oon saanut ihan hyviä yöuni, kun oon luovuttanut ja siirtynyt osaimetykselle ja alkanut juottaan lisämaitoo.. En jaksa potee asiasta huonoo mieltä.

Jebbis ja mini 5vkoa

 

Onnea, onnea vauvaantuneille!

Ja jaksuja kaikille vielä odottaville! Tiedän kokemuksesta, että LA:n jälkeiset päivät on piiiiiiitkiä!

Tuli tuosta masuikävästä mieleen, että se yllätti mut ihan täysin esikoisen synnyttyä. Tuntui silloin tosi pahalta maata eri osastolla vauvan synnyttyä ja katsoa sitä lättänää, ruttuista palloa, missä vauva oli ollut. Meillä siis esikoinen vietiin 2h iässä suoraan salista keskolaan enkä saanut vierihoitoon ennen 6vrk ikää. Muistan hyvin noi haamupotkut, kun jotain ilmaa liikui jossain tai sisuskalut etsi paikkaansa. Ikävöin masua seuraavat kuukaudet, mutta onneksi se tunne helpotti sitten lopulta. Tuntui silloin lohduttomalta ajatella, että ei voinut tietää kokeeko raskautta enää uudestaan ja milloin se mahdollisesti tapahtuisi.

Jännittävästi nyt ei tunnu niin pahalta. Muutama haikea fiilis on ollut, mutta siihen se on jäänyt. Oon pikemminkin iloinen siitä, että saan alkaa ns. rakentamaan itseäni uudestaan (kaikki lihakset on muisto vaan) ja saan keskivartaloni takaisin itselleni. Lähitulevaisuuteen ei ole suunnitelmissa yrittää hankkia kolmatta, mutta ehkä joskus 3-5 vuoden päästä. Jotenkin tuo optio tuosta kolmannesta lievittää sitä masuhaikeutta.

 

Täällä sitä ollaan vielä myös yhessä kasassa.

siisseli en halua mitenkään pelotella tms mutta mullekin sanottiin ekan käännön jälkeen että pää melkolailla syvällä että tuskinpa tuolta enää pois pääsee... nooh, vajaa viikko meni ja menin sykkeiden takia tarkistukseen niin tehtiinpä samalla toinen ulkokäännös (38+3) :O ja huomenna meen taas tarkistuttaan että miten päin sielä ollaan...
Aikastivat aamulle onneks ajan ettei tarvii koko päivää jännitellä ja ootella
Toivottavasti sulla kuitenkin pysyy oikeinpäin..

väsymys on alkanut painamaa oikein urakalla. Just otin päikkärit vaikka lapset mesos ympärillä...

vauvamasun kaipuusta mä oon aina synnytysten jälkeen kaivannu tosi paljon vauvamasua myös se on kyllä jännä miten voikaan jotain tollasta kaivata ihan itku silmässä...ja niitä pikku potkuja :heart:

nyt lähetään taas pihalle koko perheen voimin... panadolin voimalla!

Onona ja nelonen 39+1

 

onona juu en mä 100% luotakaan tuohon et pysyy pää alhaalla. Sen verran vilkas kaveri et olen täysin varautunut et vielä onnistuu kääntymään. Tosin toivon todella et lääkäri ois oikeessa ettei tilaa enään kääntyä ym kun missään vaiheessa ei edes lantion tilavuutta katsottu ja pelkään kuollakseni sektiota. Ei auta kun vaan katsoa päivä kerrallaan et pysyykö poju oikein päin.

 

Hei vaan!

Pitkää pinnaa teille yhdessä koossa oleville!

Täällä istuskellaan sohvalla tyttö sylissä ja rinnat rikki. Rasvattu on ja rintakumi on käytössä, mutta pienen imuteho on niin valtava, että nännit ei tahdo kestää. Onneksi nuo vahvistuvat pikkuhiljaa, mutta osaa kyllä olla kivuliastakin tämä taas.

Meille tulee perjantaina terkka tekemään kotikäynnin, samalla saadaan tietää miten pienellä alkaa paino kehittymään.

Noista lapsihaaveista, meillä on kolmas toiveissa ja jos alatiesynnytys olisi ollut mahdollinen, niin yritys olisi alkanut melko nopeasti. Mutta nyt pidetään se vuoden tauko yrityksen aloittamisesta, ei sentään enää seitsemän vuoden väliä. Minulla ei mahaa kovasti ikävä ole, toki se raskauden aikainen arvailu tulokkaasta on mennyttä ja omalla kohdalla on haikeaa, ettei kolmannen jälkeen enää minun ole mahdollista raskautua. Ainakaan tällä tietoa.

Jaahas, nyt taas heräillään. Siirryn vauvan hoitopuuhiin.

 

En siis ole ainoa, joka on ikävöinyt vauvamahaa . Mulla ei tuollaisia ajatuksia ollut kuitenkaan raskaana ollessa, että "minusta tulee lihava" tai että minua olisi harmittanut, kun ei saa ottaa alkoholia. Kroppa ei muuten muuttunut, se vatsa vaan kasvoi..ja sekös oli mukavaa, koska minulla vyötäröllä vähän ylimääräistä, niin olipa pitkästä aikaa (alku)kesä, että ei tarvinnut mahamakkaroita hävetä, oli niiiin siloista että . Tosin nyt on jäljellä lörppä arpinen pussukka :/. Mut on se sen arvoista . Kyllä tämä haikeus tästä varmasti helpottaa aikanaan. Seuraavaksi itketään sitten varmaan joka kerta kun siirrytään isompaa vaatetta käyttämään vauvalla ja pitää pakata pois pieniä 50 senttisiä potkareita .

BiiQ ja Pikku-T 11 päivää

 

siisseli kyllä oli järkytys kun lääkäri ultras ja sanoi että täälähän sitä istutaan :O onneks toka kääntökin onnistui ja nyt vaan toivon että asukki on oikeinpäin. Pelkään kyllä että sielä taas istutaan sillä mun on tosi vaikee hengittää välillä..se yleensä ollu mulla merkki siitä et perätilassa ollaan. ei auta oottaa kun aamuun ja toivoa parasta! meillä taitaa olla melko sulavaliikkeiset kaverit tulossa

Sektio ei houkuta minuakaan ja jos huomenna taas perätila niin aion kysyä sitä lääkärin väläyttämää kääntö-käynnistys linjaa. mutta katsellaan!
Täytyy mennä laittamaan ruokaa huomiselle valmiiks sillä käskettiin varata piitkä aika jos tarvi käyrille mennä tms...mitä nyt ikinä sitten keksivätkään!

 

hei tässä ihan pikainen vinkki jos kaipaatte hyvää hoitolaukkua halvalla..REVOLUTION ONE STRAP BIKE BAG ja muut Kassit osoitteessa stadium.fi alle kympin ja ihan huippu..ihan kivoja värejä saatavilla ja paljon taskuja!!

masukaipuu: mulla meni vajaa viikko kun maha oli jo palautunut.ei jäänyt arpia eikä juuri löysää ihoakaan.pari kertaa olen kyllä yöllä herännyt siihen kun olen ihmetellyt että missä masu? edelleenkään en osaa nukkua vatsallaan vaikka raskausaikana jouduin opettelemaan selällään nukkumisen.

 

vauvamasuEsikoisesta kaipasin, jytkystä en ole tainut ehtiä kaipailla.
jälkisupistuksetnäitä ei esikoisesta ollut, rau! Inhottavia.

Me ollaan jo lopeteltu lisämaidot, huomenna tulee neuvolatäti ja olen 99prosenttisen varma että se on mun kanssa samalla linjalla. Meillähän siis lastenlääkäri määräsi lisämaidon. Mut tää laps syö ja kakkaa niin hyvin, että ei korviketta enää ole saanut pariin päivään plus jos on tarttenut pullottaa (mä jo kaipassa autoillut yksikseni jne) niin omaa maitoa olen pumpannut. ihmeellinen laite tuo aventin rintapumppu, kun vertaan samanlaiseen ainuuni siis aventilla heruu puolet paremmin kuin tuolla ainulla, vaikka tosi samannäköiset vempeleet.

Huomaan itse olevani paljon vapautuneempi ja rauhallisempi kuin esikoisen aikaan, olen käynyt kaupassa ja apteekissa vailla omantunnon tuskia että olen hetkisen poissa. Jännä tunne.

Elämä tuntuu liian hanalle ja mukavalle, nää hormoonit on ihania ja painokin tippuu joten se piristää mieltä paljon. Nyt taitaa olla jo lähtöpainossa olotilani.

 

Moikka!

Meille syntyi suloinen tyttö 16.7. klo 14.15 mitoin 3590 g ja 50 cm!

Raskausviikkoja oli tasan 41+6 ja aamuksi oltiin menossa jo käynnistykseen, mutta niin siinä vain kävi, että edellisenä yönä alkoi supistukset ja klo 05.00 olivat jo säännöllisiä ja kipeitä. Muutama tunti odoteltiin ja sitten lähdettiinkin synnyttämään! Synnytys eteni reippaasti ilokaasun voimalla (muuta kivunlievitystä en ehtinyt saada), ja positiivinen mieli jäi siitä. Toki oli kyseessä jo toinen synnytys, että siksikin eteni nopeasti.

Onnea myös muille vauvansa saaneille!

 

SiinaS ja NuttyKitty: ja mun neuvolatäti vielä "lohdutti" sanomalla että ei sinne mahaan ole kukaan jääny...en viittiny sanoa että eiköhän niitä ennen vanhaan ole jäänyt paljonkin ja kehitysmaissa varmaan vieläkin jos onkin vauva jotenkin väärässä asennossa mahassa tai muuta ettei vaan synnytys käynnisty ja lopulta sekä äiti ja vauva kuolleet... mua vaan jänskättää miten iso vauva tulee kun on mahassa niin kauan...esikoinen oli n3 kg ja 2 seur (mitkä meni siis 10 pv yli) oli sen noin 3,9kg. Ja välillä kun vauva painaa kummallisesti lonkkaan, aattelen heti ettei oo normaalia ja varmaan joku hätä vauvalla ja tietty istukan toiminta ja kaikki mietityttää... ja ne kommentit onko mitään tuntemuksia...oot vielä kasassa niin tekis mieli kiljua...ja ne neuvot miten synnytys käynnistyy... niin kun mä nyt 3 lapsen kotiäitinä täällä vaan sohvalla makoilisin ja oottaisin millon syntyy... kyllä tässä puuhaa on, mutta ei niitä supistuksia nyt vaan tule vaikka tekis mitä. Eilen illallakin 2 vanhinta oli yökylässä niin se vaikutti kotiin jääneeseen 3v:een ettei meinannu illalla millään nukahtaa ja varmaan 20 krt sain kantaa sen sänkyyn ja taluttaa vielä toiset 20krt ja ei yhtään supistusta tullu silti, selkään ja jalkoihin vaan kävi.

no jaksaa jaksaa vielä muutaman päivän.. ninnax rv 40+4

 

ninnax: joo, tuttuja kommentteja kaikki. Oikeestaan kaikkee mitä itse sanoo, niin niitä vähätellään "no, ei tuo nyt enää kauaa kestä.", "nauttisit nyt vaan tuosta ajasta". Ja vaikka kuinka sanon, että kyllä mä sitten ilmoitan kun muksu tulee, niin silti kehtaavat kysellä joka päivä "joko?!". Nonni ja tätäkin kirjoittaessani jo 2 plimputti fb:ssä, että "joko". Ääää, mä en enää tiedä tuotanko tässä nyt vain muille pettymystä kun en ole jakautunut? Mitä nuo muut oikeestaan sillä tiedolla edes tekevät? (En ole muutes yleensäkään markkinoinut siellä olevani pieniin päin, mutta tottakai tässä vaiheessa on hyvin vaikeeta itteensä peitellä).

Huomenna vissiin sitten käynnistys, kun ei mitään tuntemuksia ole. Käynnistystä kun en haluaisi :/.

SiinaS 41+2

 

^ miten saat käynnistyksen jo huomiselle? Mä ainakin käsitin mun neuvolatädin puheista että täällä pk-seudulla naistenklinikalla tuo kontrolli on aina vasta 41+5 jos siis äidin vointi on hyvä. Että täällä ne kattoo kyllä just sen kaks viikkoa yli eikä yhtään aikasemmin käynnistä mitää jos äidillä ei ole mitään häikkää.

Mullekin tuli äsken fb:ssä kysely jokojokojoko Kauheet paineet tässä tulee kun isovanhemmat soittelee, sitä syyllistää jotenkin itseään kun mitään ei tapahdu vaikka tietää ettei siihen voi itse vaikuttaa.

Nää aamut on jotenkin pahoja. Meinaa itku tulla kun katsoo sitä sängyn vieressä kököttävää tyhjää pinnasänkyä ja tulee olo että ei meille sitä vauvaa ikinä tulekaan :snotty: Ihan hassua joo. Ei täällä ainakaan hormooneita puutu kun tunteet on pinnassa

NuttyKitty ja rapu 40+4

 

Onnea vauvan saaneille!

( . )
Mä oon niin loppu. Muutenki oon ehkä maailman kärsimättömin ihminen. Mitään ei tapahdu. Eilen takana ensimmäinen yliaikaskontrolli. Mä oon niin huono näyttelee huonovointista ni koitin antaa isot verenpaineet et pääsis jo käynnistykseen edes. Alapaineeks sain 97 mut ei niitä kiinnostanu. Kaikki kuulemma loistavasti äidillä ja vauvalla. Huomenna uus yliaikaskontrolli vaikken tajuu ollenkaa et miks koska silloinkaa ei tehä mitään. Sunnuntaina sitte käynnistetää jos mitää ei oo sitä ennen tapahtunu. HUOH.. Ja koko ajan puhelin soi ja kaikki kyselee että joko?? Tuntuu ikävältä tuottaa aina pettymys et ei vieläkään mitään. Mä oon kohta vastannu noihin kyselyihin sen 3 viikkoa ja oon aika kypsä.. HUOH.. taas.. En oikeesti olis uskonu et ku laskettu aika oli 6.7. ni vielä 19 päivä vaapun masun kanssa ilman mitää merkkejäkään synnytyksestä. : /

Epätoivoinen Maisa ja Vintiö 41+6 Tsemppiä muillekkin yliaikasille :heart:

 

Täällä ei mitään uutta, mutta.

Oli vaan tultava tsemppaamaan teitä, kun noista viesteistä paistaa se niin tuttu epätoivo, väsymys jne. Tsemppiä, tsemppiä ja tsemppiä kaikille joilla la jo menny ja mitään ei tapahdu. Tiedän niin sen tunteen kakkosen raskaudesta, että osaan kyllä ymmärtää. Pakko on vaan jaksaa, mutta kyse on kuitenkin enää päivistä tms. kun kuukausia tässä on kärvistelty. Koittakaa jaksaa!
Tuota varmasti pahentaa nuo jatkuvat kyselyt.. Eikö ne ihmiset tajua, että kyllä te sitten ilmotatte, kun vauva on syntyny?! Mulla on (onneksi) iso suku, johon syntyy vauvojakin suhteellisen usein niin kärsimättömiä kyselijöitä ei oikeestaan oo. Ne tietää, että ilmotusta tulee kunhan vauva on maailmassa. Mutta älkää nyt itteä ainakaan syyllistäkö siitä, sille ei vaan voi mitään, että osalla menee yli ja osalla ei.

( . )
Kävin eilen mustikassa, että jotain alkais tapahtua niin pyh.. Selkä tuli vaan armottoman kipeeksi, mutta siinä kaikki vaikutukset kahden tunnin mustikkareissulla mun kroppaan. Kai se on vaan uskottava, että ite tätä ei pysty vauhdittamaan. Nyt sitten istuskelen vaan ja nautin maton virkkaamisesta. Onpahan edes jotain tekemistä Kaikki siis ok ja ennallaan täällä.

Ruususuu ja murunen 38+5

 

:flower: Onnittelut kaikille nyyttinsä jo saaneille :flower:

Täällä tuskaillaan edelleen masun kanssa. LA oli maanantaina. Täällä itse en ole joutunut vastailemaan joko kysymyksiin juurikaan, oma äiti joskus soittaa ja kysäsee, mutta ihan pari kertaa viikossa vain, miehen äitikin harvakseltaan. Sisaruksilta sitten kysellään ihan päivittäin, uteliaita nuo ex-puolisoiden sukulaiset Mulla ei koskaan oo vauvamahaa tullut ikävä ja tuskin tulee nytkään. Tämä loppuraskaus on ollut niin kivulias, että nyt olen 100% varma siitä, ettei tää raskaus ole mun juttuni. Tämä vauva on siis viimeinen.

Olo on tuskanen. Jo viikkoja jatkuneet todella kivuliaat supistukset ovat vaivanneet. Muuttuvat koko ajan kipeämmiksi, niiden aikana ei pysty istumaan eikä nukkumaan ja sängystäkin on noustava ylös. Välillä tuntuu että ne jäävät ikäänkuin päälle, maha on vaan kipeä ja kova pallo ja selkäpuolen kipu ja vihlonta on hirveää. Panadolia olen ottanut ja suihkutellut. Yöt menee valvoessa. Mutta sitten ne vaan hiipuu. Ja kaikista kurjinta ettei ne edistä kohdunsuuntilannetta mitenkään. Tilanne on yhä sama kuin viikkoja sitten eli kanavaa jäljellä sen 1 cm verran ja auki 2 cm :'( ma-su välisenä yönä supistuksia tuli jo 4 minuutin välein ja olivat alkaneet jo alkuillasta 12 min välein niin ajattelin lähteä sairaalaan, kun matkaa sinne kuitenkin on tunnin ajomatkan verran. Pelkään niin vietävästi etten ehdi saamaan mitään puudutteita synnytykseen, näin on käynyt jo 2 krtaa ja synnytykset ovat kestoltaan muutenkin olleet supistuksista laskettuna tähän mennessä 2-6h kestoisia niin kauaa en uskalla kotona ihmetellä. Noh, niinhän siinä sit kävi, että takaisin laittoivat aamulla n. klo 9, kun supistukset alkoivat hiipumaan, väli piteni ja kohdunsuuntilanne edelleen sama. Yliaikaiskontrolli oli eilen ja toissayönä siis taas valvoin koko yön noiden supistusteni kanssa ja ei mitään edistrystä kohdunsuulla. Melkein jo itku pääsi ja nyritin saada jotain vauhdituspäätöstä lääkäriltä, mutta ei heillä kuitenkaan ollu tkäynnistysaikaa tälle viikolle tarjota niin taas aikaa vaan ensi viikolle ja totesi, että kun lapsi ei mikään jättiläinen kuitenkaan vielä ole, arvio siis nyt 3,8 kg. Ilmeisesti ei äidin jaksamisella niinkään ole väliä Mulla aikasemmat lapset ovat olleet 2,5 kg - 3,5 kg painoisia syntyessään ja mukana on siis yksi 2 vkoa ylitse mennytkin, että toivoa sopii, että tuo sairaalan arvio heittäisi ja paljon, että tämä olisi pienempi. Eli josko sitten ensi viikolla käynnisteltäisiin.

PikkuEmma 40+3

 

Pikku-Emma, minulla on ihan samanlainen tillanne: kovat supistukset jo 2 viikooa, pahimmillaan 13 tuntia 3 min välein mutta kohdunsuun tilanne sama kuin sinulla (3 cm auki, 1 cm kaulaa jäljellä). Lapsi ei ole laskeutunut kunnolla, joten supistukset ovat tehottomia, vaikka sairaalassakin todettiin että ne ovat jo synnytyksen loppuvaiheen pituisia ja niin kovia ettei edes akupunktioneuloja voitu pistää. Tätä jatkuu siis päivittäin!

Itkettää ja väsyttää ja oksettaa, en olisi koskaan uskonut että kolmatta lasta saa kantaa pisimpään. Neuvolasta lähti lähete sairaalaan eilen kun siellä olitiin jo huolestuneita voinnistani, joten katsotaan mitä tapahtuu. Olen ollut ylimääräisissä konrolleissa sairaalassa jo kolme kertaa tämän uuvuttavan tilanteen takia, mutta kaikki kerrat vielä lähetetty kotiin (kerran 9 tunnin seurannan jälkeen). Vauva ei ole liian iso (arvio nyt 3,6 kg) eikä minulla ole ongelmia esim sokerin tai verenpaineen kanssa. Joten ei tehdä mitään.

Toivottavasti jaksat PikkuEmma, ja toivottvasti tämä on pian ohi. Tsemppiä kaikille teille muillekin jotka vielä odotatte!

Trean (40+5)

 

Tyttö syntyi 15.7 klo. 22.06
3515g ja 50cm :heart:

 

Huh huh kuulostaapa hurjalta noi teidän supistukset ja muut koettelemukset! Ei voi muutakuin toivottaa tsempit ja toivoa että varsinainen synnytys alkaisi pian. Mä en edes tiennyt että noita supisteluja voi kestää noin kauan.

Taidanpa olla ihan hiljaa omien pikkuvaivojen osalta. Laskettuun aikaankin on vielä reilu viikko joten saatte varmasti kuulla munkin valituksia yllinkyllin. Mikäli täällä linjoilla on silloin enää ketään.

Penni ja Vintiö 38+5

 

Onnitteluja jälleen vauvautuneille :flower:

Täällä ei mitään ihmeellistä, vähän neuvolakuulumisia:

38+3 (37+2)
Paino +875 (-117)
RR 127/86 (128/82)
Pissa puhdas (puhdas)
Sf 32,5 (33, sama mittaaja oli viimeksikin)
RT (RT)
Syke 145 (155)
Liikkeet ++ (++)

Seuraava neuvola-aika varattu rv 39+4, katsellaan pitääkö sinne vielä mennä.

Jaksamisia kaikille.