Heinäkuun Hellemasut 2012 **HUHTIKUU**

Niin ja RV 31 POKS! =)

 

Kotona olosta Olen ollut jo yli neljävuotta "kotiäitinä" Työpaikka on odottamassa mutta aion olla ainakin sen 3 vuotta kotona tästäkin vauvasta ja yritän olla vielä kauemminkin koska esikoinen aloittaa koulun silloin kun tämä vaava tayttää 3 vuotta ja keskimmäinen menee eskariin . Minä olen näitä "kotiäitiys kunniaan" naisia, mutta en myöskään kyllä tuomitse niitä ketkä kotona ei viihdy/jaksa/pysty olemaan. Meidän perheelle tämä ratkaisu vaan on ollut luonnollista ja kaikkien etujen mukaista. Mies arvostaa minun kotona olemista todella paljon . On työkseen yrittäjä ja tekee todella pitkiä työpäiviä sekä viikkoja joten ongelmallista tuo päivähoito meille olisi kun itselläni 3-vuorotyö tulisi hoitopäivistä aika kohtuuttomia meidän lapsille. Itse myös nautin kotona olemisesta. Elämme aktiivista elämää enkä ole jäänyt lapsien kanssa vaan kotiin. Taloudellisesti olemme joutuneet hieman tinkimään menoissa mutta aika hyvin sitä pystyy pärjäämään kun on valmis luopumaan turhakkeista.

T:SEE 27+6

 

ninnax meillä on ihan se halvin malli...

 

Kotiin jäämisestä: itse aion olla kotona isäkuukauteen asti ja sen jälkeen pitää tältä vuodelta siirtyvät lomat sekä ensi vuoden lomat. Sitten haen 80 % työaikaa eli ajatuksissa on tehdä nelipäiväistä viikkoa syksystä 2013 alkaen. Ja ilmeisesti siippakin on ajatellut hakea samoin 80 % työaikaa ainakin joksikin aikaa. Tiedän kyllä noiden isovanhempien ajattelevan asiasta jotain muuta, mutta he eivät meidän talolainaa maksa.

Tarvikkeista: kaukalo piti ostaa vasta kuun vaihteessa, mutta mies halusikin lähteä jo tänään ostoksille ja sieltä kaukalo tarttui samalla kertaa mukaan. Britax kera isofix-kiinnitteisen jalustan. Jotenkin tuli epätodellinen olo, että ihan oikeasti ostetaan jo vauvalle jotain. Heinäkuuhun on todella pitkä aika vielä mun mielestä. Työpäiviäkin on jäljellä vielä.

Vierailuista: esikoisen syntyessä anoppi loukkaantui, kun sanottiin suoraan ettei sairaalaan tarvitse tulla. Kysyi huolinko edes omaa äitiäni sinne. Kysyin, että mitä minä hänellä siellä teen? Me teimme selväksi sen, että halusimme ensin ihan rauhassa tutustua tulokkaaseen. Ja melkolailla samoin mennään nytkin. Sairaalaan en perheen ulkopuolisia tahdo eikä kotiinkaan ole ihan heti asiaa. Ja sitten kun tulee, niin vain käymään. Tosin muutenkin välttelen loppuraskauden ajan mm. anoppiani, jonka kysymykset ja kommentit pääasiassa ahdistavat minua. Toinen on oma äitini, jolle täytyy varmaankin asettaa selvät rajat minkä verran meillä voi syksyllä olla ja mitä tehdä. Esikoisen kohdalla koin ristiäisissä maitoräjähdyksen, kun äitini meni antamaan pullosta maitoa vauvalle. On sen verran omatoiminen ja vauvoihin ihastunut tuleva eläkeläinen, ettei muistanut lapsella imettävää äitiä olevankaan.

Lämmintä viikonloppua kaikille!

Annales 27+5 (kait)

 

Kotiin jäämisestä: Minä sitten taas en ole tätä "kotiäiti"-tyyppiä lainkaan. Ajatuskin vuosien kotona olosta suoraan sanottuna ahdistaa. Esikoisen kanssa ekat puoli vuotta meni ihan ok, mutta sitten aloin jo tosissani kaivata "älyllistä puuhaa" ja aivoilleni jotain muuta jumppaa kuin vauvan syöttämiset ja nukuttamiset. Esikoinen oli 1o kk kun palasin takaisin töihin (mies jäi silloin pitämään isäkuukautta) ja 11 kk meni jo hoitoon.

Tämän Juniorin kanssa on suunnitelma, että minä menen tammikuussa 2013 takaisin töihin ja mies jää kotiin. Mulla on ansiot sen verran paremmat kuin miehellä, että on taloudellisestikin järkevämpää ja lisäksi mies on itse halunnut tätä, koska tämä vauva jää meidän viimeiseksi lapseksi. Onpahan hänkin sitten saanut olla koti-isänä. Hoitoon vauva menisi luultavasti alkusyksystä 2013 eli reilun vuoden ikäisenä.

Nämä on aiheita, jotka jakaa mielipiteitä, joskus tosi kärkkäästikin ollaan eri mieltä. Ihailen kovasti naisia, jotka jaksavat olla lasten kanssa kotona vuosia (toiset pakon edessä, toiset omasta tahdosta), mutta itsestäni siihen ei olisi. Mulla on vielä sen verran inhimilliset työajat, että lapsen (esikoisen) hoitopäivä jää vajaamittaiseksi ja meillä on vielä koko iltapäivä ja ilta yhteistä aikaa päivittäin. Viikonloputkin ollaan sitten yhdessä.

Tiedän, kyllä että mua katsoi moni kieroon silloin kun alle vuoden ikäistä oltiin hoitoon viemässä. Tää oli vaan kestettävä ja luotettava siihen, että osaa tehdä oman perheen kannalta oikeat ratkaisut.

Ja mitä tulee tohon imetysasiaan niin samaan hengenvetoon todettakoon, että mä en oikeastaan imettänyt esikoista kuin pari viikkoa. Tämä ei ollut oma valinta vaan yksinkertaisesti johtui ihan mun "fyysisistä ominaisuuksista", eli vauva ei saanut otetta tissistä eikä rintakumin kanssa onnistunut sadoista ja sadoista yrityksistä huolimatta. Saas nähdä miten tän toisen kanssa käy. Ehdottomasti imetystä yritetään, mutta ei ole maailmanloppu jos se ei nytkään onnistu.

Ullis Ja Juniori 29+1

 

Kotona olosta: Mä haluaisin olla jopa sen 3 vuotta kotona,mutta kaipa se pitää palata ns. sorvin ääreen varmaankin syksyllä 2013.. Miehen työkuvioista ei voi tietää,nyt ollut töissä n. 2kk oltuaan työttömänä 7kk:tta. Eli voi olla että mies on jo työtön siinä vaiheessa taas kun mun pitäs palailla töihin. Itse kyllä olen jotenkin sitä vastaan että alle 1v ei tulisi laittaa hoitoon..Olin itse päiväkodissa töissä jossa vanhimmat lapset olivat 5v ja nuorin oli sinne mennessäni vajaan 9kk:tta. Pitkiä päiviä joutui vielä reppana olemaan,aamulla tuli 6 ja vanhemmat hakivat vasta 16:30..Mutta epäiltiin kyllä vanhempien olevan/tekevän jotain muuta tuohon asti päivällä..Oli hieman kummaa poppoota muutenkin..Mutta ei ole musta kovin kiva lapsen kannalta,jos ollaan päikkärissä 10h päivässä.
Itsellänikin on vuoro työ ja arvelin kyllä kysellä pomoltani josko pääsisin tekemään pelkkää aamua eli joka päivä töihin klo 6..Jos ei onnistu,haen sisäistä siirtoa ja ellei sekään tuota tulosta,hankin jotain muuta.. Mutta siihen ralliin en ala että olen illalla 21:30 kotona ja aamulla takaisin jo 06:00..
Jospa kuitenkin pikkukakkonen ilmoittelisi itsestään mahd. pian


Tipetsu ja Ykä

 

Kiitos kaikille kotivastauksista! Ajattelinkin, että asia jakaa mielipiteitä todella paljon ja on sellainen, johon valitettavasti perheen ulkopuolisetkin ihmiset puuttuvat, kuten joku anopit ja naapurit mainitsikin.

Minä myös pidän kotiäitiyttä työnä ja ihailen niitä naisia, jotka kotiin jäävät lapsistaan huolehtimaan ja järjestävät heille aktiivista tekemistä ja elämää. Se on taito Itse tarvitsen vain muitakin haasteita. Jos minulla olisi tiedossa monen vuoden kotiäitiys, pelkäisin katkeroituvani ja olevani kateellinen miehelleni, joka pääsisi joka aamu tekemään töitä ja olemaan, kuten joku sanoikin, älyllisessä seurassa. Minullakin onneksi lyhyet työajat, joten lapsen hoitopäivät olisivat max 6 tunnin mittaisia.

Ihanaa, että meitä on erilaisia. Itse en usko, että hoitopaikkaan nuorena "joutuminen" kasvattaisi lasta kieroon. Ainakin itse uskon jaksavani innostua lapsestani ja hänen taidoistaan ja kehityksestään sekä läsnäolostaan aivan eri tavalla kun se on vastapainona työlle, eikä arki ole pelkkää kodin- ja lastenhoitoa. Ja kotihoidontuella ei todella niitä asuntolainoja makseta

 

Ai niin, piti vielä sanoa, että olen Kati kanssasi aivan samoilla linjoilla siitä, että kaukana asuvat sukulaiset saavat malttaa mielensä useamman viikon ennen kuin ryysivät yökylään meille, kun vauva on syntynyt. Toivoisin itseasiassa, että tulevat isovanhemmat kävisivat katsomassa pienokaista synnärillä, jossa on selkeät vierailuajat. Näin ollen he saisivat pienokaisen nähdä eivätkä olisi aivan hurjina tulossa heti kotiin vierailulle. Meille on tulossa ensimmäinen lapsi, joten kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Haluamme rauhassa totutella uuteen ihmiseen ja muuttuneeseen perhekuvioon ja uskon, että koirammekin vaatii hetken ennen kuin tottuu muuttuneeseen laumaan.

Jos joku ei tuollaista asiaa ymmärrä, täytyisi mennä hieman itseensä.

 

Joo,ei todellakaan mitään sukulaisia heti yökylään! Se olisi kyllä kamalaa tunkeilua.Eivät kai he sentään ilman lupaa olisi tulossakaan? :O

 

kotiin jäämisestä: aion jäädä tai olen lasten kanssa kotona varmaankin koulu ikään saakka.
jos jotain töitä sattuis olemaan niin voivat olla sen aikaa mummulassa. ei täältä mitään töitä löydy pitäis lähtee niin kauas että ei siitä mitään tulis. onneksi on vähän muitakin tuloja että pärjää. hoitopaikkakin on niin kaukana että menis kuskaamiseen niin kauan aikaa ettei ole oikeen mielekästä.

sairaalalaukku on kaivettu esiin mutta edelleenkin tyhjänä pikkusen vaatteet pakkaan lähempänä kun näkee onko helteet alkannu jo. TYKSIIN menijät siellä ei todellakaan ole säilytystiloja kun yksi pieni kaappi mihin pitäisi tunkea kaikki vaatteet! onneksi tällä kertaa ei tarvi ottaa talvi vaatteita ittelle ja vauvalle vaan riittää vähempikin vaatetus.

huisp & pasus 29+2

 

Perjantaina käytiin naistenklinikalla ja asiat näyttivät hyvältä, ei muutosta tiistaille eli lisää aukeamista. Lapsivesi näytti oklta. Olen huojentunut mutta myöskin ymmärrän nyt että lepo on todella tärkeää enkå mene enää töihin. Kuukausi ainakin eteenpäin vielä kasvua pikkaselle.
Minä aion olla kotona ainakin vuoden, lasta ei haluta laittaa vuoden vanhana kotiin ja mies jää mahdollisesti vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi. Haen kyllä perhepäivä hoito paikkaa ja jos sen saan niin saa lentää pikkuinen pois pesästä jo aikaisemmin.

 

Heissan!

Ajattelin vastailla ketjuun kun luin kotona olemisesta. Itse en ole vielä ajatellut niin pitkälle mutta sekin on käynyt mielessä että yksi vaihtoehto voisi olla perhepäivähoitajan työ Tietenkin se vähän hankaloittaa kun miehellä vuorotyö, niin ei oikein olisi hyvä että kotona olisi lapsia hoidossa kun mies yrittää nukkua..

Mutta tietysti jos menisi ryhmäperhepäivähoitoon. No mutta onneksi kerkeän vielä miettiä!
Ei tässä muuta kuin oikein aurinkoista sunnuntaita kaikille ja hyviä vointeja
Jenkku87 & Paapa 26+4

 

Kotona olemisesta Itse toivon, että voisin olla kotona siihen asti, kunnes tulokas täyttää 2 vuotta eli 2014 heinäkuun loppuun. Sen jälkeen jos voisin olla ainakin vuoden 2014 loppuu osittaisella hoitovapaalla, niin olisi hiukan enemmän aikaa olla kotona. Itsellä työpaikka on 50 kilometrin päässä ja teen 3-vuortyötä. Miehellä on 2 vuorotyö. Ainoa hoito mahdollisuus on siis vuorohoito, jossa esikoinen on nyt vajaan vuoden ollut. Itsehän olen ollut viime lokakuusta asti osittaisella hoitovapaalla ja esikoisen hoitopäivät ovat olleet maks 10 pv/ kuussa (päiviä ei ole välttämättä edes ollut 10 kappaletta vaan yli 10h päivä vie 2 päivää). On ollut kyllä aivan ihanaa, kun on päästy noin vähällä hoitopäivillä ja esikoinen on kyllä hoidossa viihtynyt, joten siinä mielessä ei tulevat hoitokuviot mietitytä, kun samaan paikkaan sitten aikanaan menevät.

 

Terveisiä Budapestistä Torstai yönä kotiuduttiin, olipa antoisa mutta väsyttävä reissu!

Omanapa Onko muilla tuntemuksia, että alapää halkeaa/ sellaista samanlaista "painavaa" tunnetta (tuhat kertaa vaan pahempaa) kuin menkkojen aikana. Hyvä etten jo viime yönä tilannut ambulanssia itselleni, päätä särki aivan hulluna, alapäätä "työnti" siis ei jomottanut, ei vihlonut vaan tuntui että jotakin tulee ja lujaa kohta sieltä lävitse, kipu oli kuitenkin "siedettävää". Kovotteluja tuli putki putkeen ja tuota työntävää tunnetta kesti koko yön, ja jostain syystä kun käyn makuulleen sen tunne edelleen palaa. Koitin muistella oliko esikoisesta samanmoista, en muista! Onneksi tiistaina sydänkontrolli vauvalla KYSissä niin samalla tekevät varmaankin sisätutkimuksen, tosin ainakaan omasta mielestä tuolla sisuksissa kaikki kunnossa.

Sydän särkyy rakkaudesta Kun esikoinen suukottaa mahaa ja "Äiti minä hakastan pikkuveljeä kovasti". Ehkä ei toinen ihan vielä ymmärää millaista on kun pikkuveikka syntyy, mutta pääasia on, että on sentäs nyt pehmeitä tunteita vauvelia kohtaan

Ärsytyksestä Musta tuntuu, että mun maailma halkeaa välillä, ärsyttää niin kaikki, tai yksi asia tai sata asiaa Saatan myös jäädä asioita jauhamaan päähäni. Ja sitten tällei myöhemmin ihan naurattaa, että mitä ihmettä mä olenkaan itsekseni vaahdonnut. Ne hormooni, ne hormoonit

Kun vauva syntyy Meillä anopit ja mummot asuu Mikkelissä, ja me synnytetään Kuopiossa, joten sairaalan tulo oli helppo kieltää esikoisesta, anoppi ei meinannut ymmärtää sitä eikä myöskään sitä kun kerrottiin, että edes osastolle ei saa tulla kun isä ja sisarrukset. Myöntyi kuitenkin kun kerroin, että turhaan ajaa mäntyharjulta kuopioon katsomaan verkko oven lävitse vauvaa, kun edes verkko-ovea ei saa avata välissä. Ymmärsi sitten hyvin Tulivat sitten vuoropäivinä, kun oltiin yö oltu kotona vauvan kanssa, se oli meille ihan ok, kun sairaalassa oltiin useita päiviä ennen kun kotiuduttiin niin minäkin jo ikävöin sisaruksiani jne.

Hirveesti oli enemmänkin asiaa, mutta pää taas tyhjeni. Voimahaleja meille kaikille äityleille :heart:

Tanja + Kekkonen 28+6 (luulen mä x))

 

Meillä esikoinen meni hoitoon 10kk iässä perhepäivähoitajalle ja oikein hyvin sopeutui ja pärjäsi olisin varmaan ollut kauemmin kotona jos taloudellinen tilanne ois sen sallinut. Nyt ois haaveissa olla ainakin sinne ensi syksyyn asti kotona. Todennäköisesti rupean tekemään jotain keikkaa vloppuisin töissä niin silläkin pystyy sitten olla pidempään kotona. Esikoinen on ollut 3kk kun oon jo ekaa kertaa ollu töissä muutaman vuoron kuukaudessa ja se oli aivan ihanaa vaihtelua siihen kotona olemiseen ja vauvan hoitoon. Mustakaa ei kyllä olis olemaan montaa vuotta lasten kanssa kotona vaan kaipaan kyllä aikuista seuraa Luultavasti sitten kun töihin palaan niin teen sitä 80% työaikaa niin saa väähän enemmän kuitenkin olla lasten kanssa.
imetyksestä: Haaveissa olis imettää vauvaa ainakin sinne 6kk ikäiseksi mutta esikoisen aikan tuotti suuria ongelmia se imetys. 3kk sain joinkin imetettyä mutta silloinkin sai lisämaitoa jo heti synnäriltä asti. Sitten oli jo niin tottunut siihen miten helposti saa pullosta imettyä ettei tyttö sitten enää jaksanut tissistä imeä ja sai kauheat raivarit kun yritti imettää :/ maailmanloppu ei oo jos ei imetys nytkään onnistu mutta toivoisin että edes hieman onnistuis.

Seppälään on tullut aivan ihana mallisto vauvoille en jaksanut kauppaan lähteä niin klikkailin netistä parit ihanuudet vauvalle sain oikein järjestettyä kaappejakin niin että vauvanvaatteet mahtui kaappiin aika lailla niitä olikin kerääntynyt jo nyt koitan hillitä itteni. Muuta ei puutu kun pieniä sukkia
Esikoisen odotusaikana ompelin hänelle fleece peiton vpuinaisen pinkeillä sydämillä vaikken tiennyt tytön olevan tulossa ja osuihan tuo oikeaan ja tyttö tuli. Nyt rupesin tekemään vaaleansinistä peittoa beigeillä tähdillä ja katotaan nyt osuinko oikeaan ja poika tulee Ostin mös ihanaa valkoista puuvillaa jossa pieniä tummansinisiä tähtiä ja siitä teen vauvalle pussilakanan. Sopii hyvin valkoiseen pinnasänkyyn kun on vielä ne vitivalkoiset reunapehmusteetkin Vauvan pussilakanat maksaa niin hirveesti ja kun on niin helpot ommella niin äkkiäkös mä ne hurautan ja kun kangaskin tuli maksamaan vajaa kympin

ludmilla ja muru 25+5

 

Nyt on sitten kaikki vauvaa varten tarvittava hommattu ja äitiyspakkaus tulee parin viikon päästä kävin perjantaina hakemassa hoitopöydän (Cam Nuvola käytettynä ja tosi hyväkuntoisena) ja sain jopa raivattua kaappiin tilaa vaavin vaatteille yms. pikkutavaroille.

Eilen ostin kangaskaupasta tarpeet että alan ehkä vappuviikonloppuna ommella tuohon rottinkikoriin reunapehmusteita ja vois varmaan samalla pöräyttää muutamat lakanat ja pussilakanat kun mulla on paljon semmosia 120cm sänkyn lakanoita ja yhden hengen pussareita jotka on parisängyssä ja tuplaleveellä peitolla jääneet kaappiin.

Jotenkin ihanan rauhottunut olo kun ei tarvi enää miettiä et "sitä ja sitäkin vielä pitäis hankkia jostain"

Juuli-Luuli & "Typy" 26+0 (ihan mieletöntä, viikko 27 alkaa!!)

 

Sen verran haluan vielä kommentoida noihin KOTIÄITIYS asioihin että eihän se tarkoita sitä että olisi vailla aikuiskontakteja ja vailla "älyllistä" seuraa päivät pitkät. Mulla ei ainakaan ole käyneet päivät pitkäksi "vain" lasten kanssa ollessa sillä liikutaan ja tavataan paljon muita lapsiperheitä, käydään perhekerhoissa, tavataan isovanhempia käydään leikkipuistoissa jne. Tällä tavoin saan päivittäin niitä aikuiskontakteja ja ei ole käynyt mulla kertaakaan mielessä että tarvisin töihin menoa sen takia että saisin aikuisseuraa. Tottakai jos jää vaan kotiin lasten kanssa aika käy pitkäksi ja en kyllä olisi itse jaksanut olla 4 vuotta kotona jos emme liikkuisi niin paljon.

T:SEE 28+0

 

Kotiäitiyttäkin on ihan varmasti monenlaista, toiset ovat luonnostaan aktiivisempia kuin toiset. Eikä sen tietenkään tarvitse tarkoittaa sitä, että jäädään muksujen kanssa neljän seinän sisään. Mutta niinkuin sanoin, vaikka kuinka lastani (ja tätä tulevaa) rakastankin niin elämässä on oltava muutakin. =)

Nyt kun on puhuttu tästä yhdestä aiheesta, joka varmasti kirvoittaa kielenkannat niin otetaanpa toinen. Sattuneesta syystä käväisin muutaman kerran tuolla elokuisten pinossa ja siellä oli kovasti puhuttu siitä, saako siippa nyt raskausaikana käyttää alkoholia ja käydä iltamenoissa entiseen malliin. Miten teillä muilla, oletteko itse (tai onko mies ehdottonut) asettanut rajoituksia miehen alkoholin käytölle ja menoille nyt raskausaikana?

Mä en oikeastaan ole tuohon asiaan puuttunut ollenkaan, mieheni käy tosi harvoin missään kuppiloissa, mutta ottaa kyllä kotona lähes joka ilta kaljan tai kaksi. Kuitenkin siis ihan ns. normaalikäyttöä, erittäin harvoin juo niin paljon että humaltuisi. En tuo minua häiritse. Noin kuukautta ennen laskettua aikaa saapi sitten ruveta huolehtimaan siitä, että on aina ajokunnossa (sairaalaan reilu 50 km). Isäntä jo naureskeli, että pitää sitten juhannukseksi muistaa varata emännälle bussirahat mökille mukaan sairaalareissua varten =D

Ihana aurinkoinen ja lämmin päivä takana. Esikoinen jo unten mailla, saapi keskittyä idolssiin ihan rauhassa.

Ullis ja Juniori 29+2

 

Kotiäitiys tuntuu kieltämättä olevan asia joka herättää aika vahvojakin mielipiteitä. Minusta kukin tekee tyylillään, jokaisella on kuitenkin ne omat syyt minkä takia jää tai ei jää kotiin. Itsekään en usko että voisin olla vuosia ja vuosia kotona vaikka nyt haaveissa onkin että mahdollisimman pitkään, niin kyllä se varmaan kolmen vuoden kohdalla alkaa jo tehdä tiukkaa. Sittenhän sen näkee. Kokemusta kun ei ole niin tiedä miten sitä tykästyy. Vai toteaako sitä puolen vuoden jälkeen että töihin ois jo kiva päästä.

Mitä miehen juomiseen/biletykseen tulee, niin en ole alkanut kieltämään, joskaan ei ole kyllä ollut tarvettakaan. Nyt mies tosin kuukauden ajan oli ottamatta mitään kun koittaa tupakointia lopettaa niin ei passaa ottaa kaljaakaan ettei iske tupakkihimo. Muutoin ottaa myös aika usein ilta kaljan tai kaksi, harvemmin ryyppää humalaan itsensä. Ja silloin kun näin käy niin eipä ole tarttenut asiasta motkottaa. Meilläkin kyllä sopimus että heinäkuussa ei enää sitten oteta yhtään. Sairaalaan ei oo kuin pari kilsaa mutta en minä sitä kävelemään ala.

Mukavaa sunnuntai-iltaa hellemasuille!

Omena ja Pikku N 26+4

 

kotiäitiydestä aion olla kyllä varmaankin sen 3 vuotta kotona,oon kotihiiri,ja viihdyn kotona,ja tosiaan puistoissa ja kerhoissa sitä "älyllistä" seuraa saa.
Oon ollut nyt jo muistaakseni reilu vuoden kotona kuopuksen kanssa,ja tuntuu vaan ihanalta kun ei tarvii töihin juosta,ja kiireellä 4-5 aikoihin kotio,ruokaa,pesut ja kohta jo nukkuun..Mutta kukin tyylillään!

ja silloin kun esikoista odotin,oli just täyttänyt 1v vai oliko hieman alle,niin sain perhepäivähoito paikan,ja ite jatkoin koulut loppuun. jonka jälk.se oli vieläkin pph:ssa,en halunnut luopua paikasta,ja kävin välillä töissä. oli tuolla samassa paikass muistaakseni n.3v asti.
Sit jäi kotio ja aloin odottaan kuopusta,ja esikko meni seurakunnan kerhoon jossa oli 2v.

juomiseen/biletykseen ite oon ollut aikamoinen bilettäjä "nuoruudessani" ja oon kait vieläkin vähän ei mua o lapset saaneet paikoilleen:xmas:
no tosiaan en tietenkään raskausaikana mitn.ikinä ole juhlinut mutta kyllä sen jälk.olen käynyt juhlimassa,yksin kavereiden sekä miehen kanssa.

Miestä olen rajottanut menemästä,ja siltä onkin menojalka jo hiipunut aika paljon..me ei kumpikaan olla ikinä oltu mitn.saunakaljan juojia,eli ei juoda muulloin kun lapset on hoidossa tai hoitaja kotona ja jos jossain käydään pyörähtään.

huomenna olisi kuopuksen leikkauspäivä,siltä leikataan nivustyrä...tää äippä ei kyll kykene nukutukseen mukaan...onneksi mieskin pääsee mukaan joten saa mennä viereen.
PTT 27+4..meniköhän oikein?

 

Miehen biletyksestä Hmmh,meillä mies on ollut kova menemään aina. Tämä siis johtunee siitä että mies ollut sinkku siihe asti kunnes me alettiin seurustella v. 2009..Mies oli tuolloin sinkku aikoinaan joka viikonloppu baareissa ja meni kavereineen ympäri kyliä. Mistäkö tiedän? Olemme tunteneet mieheni kanssa toisemme 14-vuotiaista asti ja pyöritty samassa porukassa aina.
Mies on selvästi vähentänyt menojaan sen jälkeen kun alettiin seurustella,mutta toisinaan hänellä on kaiken maailman kotkotuksia muutamanakin viikonloppuna peräkkäin..Kotona kuitenkaan harvemmin ottaa ja jos ottaa niin just pari-kolme olutta saunan jälkeen tms. Olen kuitenkin tehnyt selväksi että kesäkuun vaihduttua,on ajo-kunnossa 24/7 ja nyt olen antanut mennä jos on halunnut. Hänellä ei kuitenkaan mitään ongelma ole alkoholin kanssa..Paljon hänellä harjoituksia ja pelejä niin tietysti ois kiva jos viihtyis kotona viikonloput mun kanssa,mutten ala rajottaa hänen menojaan. Niin kauan kun biletys ei ole joka viikonloppuista,kaksi päiväistä,juomista arki-iltoina,ei vaikuta meidän toimeentuloon,käyttää omia rahojaan,on homma ok.
Toivon toki etten tarvitse missään kohtaa puuttua menoihin,eli älyää itsekin koska on aika lopettaa ja alkaa odotella Ykän syntymää..

Meillä siis omat rahat vielä,joku varmasti haluaa tuota selvemmäksi.. Ostan itse itselleni omat härpäkkeeni omilla rahoillani,mies bilettää tms. omillaan. Mutta Ykän kamat hankitaan puoliksi. Mä maksan meillä yhtiövastikkeen,mies lainaansa lyhentää. En siis omista kämpästä mitään,mies ostanut aikoinaan yksin asunnon. Siksipä tämä pieni kaksio siis meillä nyt.

Tulipa pitkä länkytys


Vauveli on kovasti tänään mellastanut masussa. Ihan useita tunteja putkeen tuntunut mojovia potkuja ja muljahduksia. Välillä tuo masu kiristyy. Tai siis tuntuu että kohtu venyy alaspäin ja vihloo. Sama juttu kun yöllä kääntää kylkeä keskellä kohtua siis alamasulla,navan alapuolella,tuntuu tuo kireys ja tuntuu ettei masu ikäänkuin käänny muun kropan mukana toiselle kantille. Joutuu hieman kädellä tukemaan mahaa kun kääntyy. Onko tuo nyt ihan normaalia? Ei siis ole mitään nivus kipua tms.
Flunssa iski viikko sitten nyt yskän rippeet tähteenä siitä ja tuo sama nipistys/kiristys tuntuu samalla kohtaa masua aina yskiessäkin tai huokaistessa/hengittäessä syvään. Pitäskö tuosta huolestua?
Ai niin,tisseistä tuli tänään jotain keltasenoranssia töhnää! Esimaitooko se nyt on vai? Tähän asti tullut puristettaessa kirkasta nestettä..

Ja muuten: Joku täällä kirjottelikin aiemmin,että jos joillakuilla jo vauvan nimi valmiina,ois kiva jos jakaisi sen meille muillekin Eihän me täällä tunneta toisiamme ja saattaisihan sama nimi tulla vauvalle kuin sattuman kautta,vaikkei sitä täältä olisi lukenutkaan En toki tarkoita sitä että kertokaa tänne lastenne nimet niin voin siitä valkata omalleni mieluisan Ihan mielenkiinnosta vaan.
Meilläkin hieman ajateltu nimeä Jarre Veikko Kalevi mikäli tulokas on poika.



Tipetsu ja Ykä rv 30+1



Tässäpä vielä masu kuva uusilta kymmenyksiltä, just räpsästy

Aijaa.com - 10058892

 

Kotona olosta Mä oon ollu kotona vuoden 2008 alusta eli nelisen vuotta,tosin 2009 kesän olin töissä ja mun pikkusisko oli sillon esikoiselle lapsenvahtina aina sillon ku tarvi ja viime vuoden heinäkuussaki olin kolmisen viikkoa töissä. Nyt olis viel tarkotus olla kotona kesään 2013 asti ainaki jos ei sitten kauemminki,aika näyttää. Me käydään viikottain perhekerhossa ja paljon liikutaan muutenki et ei hirveesti loppujen lopux kotona olla. Mut kyl sitä välillä alkaa jo kaipaamaan muutaki elämää,vaikka nautin täysin kotona olosta lasten kanssa,mutta silti.

Miehen biletyksestä Meillä mun ei miehen menojalkaa oo tarvinu rajottaa ku se ei juuri missään koskaan käy..välillä oon tuupannu sitä lähtemään jonnekki et sais vähä irtautua normiarjesta jne..kotona iltasella saattaa yhen kaljan ottaa tai sit saunan yhteydessä jokusen sauna oluen mut todella harvoin oikein juomalla juo.. Ja mies täs yx päivä toteski et kesäkuu ku alkaa ni sit ei ees aijo sitä yhtä saunaolutta ottaa ku haluaa kuitenki olla ajokunnossa ja muutenki siinä kunnossa,että pääsee synnytykseen mukaan.
Mä ite en oo alkoholin ystävä ollenkaan,mä oon mielummin limsa/vesilinjalla ja kuskina.

 

tipetsu samaa oiretta täällä kääntymisen kanssa.. Oon tykänny nukkua selällään toinen jalka koukussa sivulla. Nyt alkanu tuntuu huonolta toisessa kyljessä ja alavatsalla kun vauva aina isona jo makoilee masussa ja iho senä kohdun kannattimet joutuu kovaan venytykseen. nukun kononaan kyljellään jotta maha lepää patjaa vasten. Imetystyyny vois olla hyvä kaveri mahan tueksi jotta voisin selällään olla, en oo saanu aikaseksi tehtyy sitä vielä.. Harkkasupistuksia herkästi tulee eli tota kovettumista ilman kipua jos sitkeesti vaan annan mahan jäädä 'roikkumaan'.

Sandrastiina ja mini pari tuntia ja poks 31

 

Tulin vaan nopsasti merkkaan lukukohdan ja poksuun, 26+0!

 

Jaa-a,viime yönä en paljon nukkunut,koska lapsonen ei antanut: se melskasi ja kääntyili niin paljon! Tuntui ihan olleen poikittain jopa! Potki kylkeen ja samalla toisesta kyljestä meinas tulla läpi pään kanssa.. :O Teki ihan kipeää! Se saattoi johtua siitä kun leikkasin varpaankynnet,jalka koukussa mahaa vasten.Jos se koki silloin olevansa pakotettu kääntymään poikkiasentoon? Huh huh,pyysin tänään äidiltä muutaman Panadolin hätävaraksi,et saan ainakin tänä yönä nukkua! P.S. Mun miehen ex-vaimo lahjoitti meille vauvan leluja ja puuhamaton,ja pari kestovaippakuorta.. :heart: Vielä olisi tarkoitus ostaa häneltä niitä vaatteita,vaunulelu ja mobile.. -MB & pikku Dalia rv 31+1