Heinäkuun Hellemasut 2012 **KESÄKUUSSA**

Muakin huolestuttaa toi TYKSin ruuhka! Käytäväpaikka ei todellakaan kuulosta kivalle! Toisaalta, voihan olla myös niin, että käytävä voi olla rauhallisempi/hiljaisempi paikka, jos oikein huono tuuri huonekaverien kanssa käy.

MB Tsemppiä oloon! Tiedän kokemuksesta, kuinka ei enää jaksaisi poksua noita viimeisiä viikkoja. Kohta vauva on kuitenkin jo sylissä! Niin, ja korvatulppien lisäksi mä pakkaa synnytyskassiin unimaskin!

Täällä poksutaan rv 40+0!! Ei mitään oloja mihinkään suuntaan. Ystävät ja sukulaiset kiemurtelee kärsimättömyyttään. Oma olo/mieli on toistaiseksi vielä suhteellisen rauhallinen, koska olen henkisesti varustautunut odottamaan esikoisen aikaiset viikot täyteen eli 41+2. Sen jälkeen lupaan takuuvarmasti repiä pelihousuni!

Voimia muillekin oloon! Huomenna alkaa meidän kuu! :)
Lavelyn 40+0
 
juu..suosittelen kaikille että korvatulpat ja silmälaput mukaan sairaalakassiin..mä kaipasin tulppia jo synnytyssalissa kun itse olisi saanut nukkua epiduraalin avulla hetken niin eikö naapurissa joku huutanut kokoajan. ja viimeyönä olisin voinut lainata niitä naapurille kun meidän beibe piti koko osaston hereillä huudollaan.meillä siis löytyi streptokokki ja tytsi on vähän herkkänä sen takia.lääkäri ei päästänyt kotiinkaan vielä tänään kun tyttö on ollut niin äreänä. lääkäri kun sai tarkastettua niin tyttö on nukkunut siitä asti kapaloissa ja äitikin sai hetken unta kunnes tuli siivoojat kolistelemaan.mä oon itkeny täällä omaa väsymystä ja sitä kun tuntuu etten saa vauvalle maitoa ja kun tuntuu että pienellä on kokoajan paha olla kun se vaan huutaa suoraa huutoa..tietty hormonit vaikuttaa kans mut noi fiilikset on aika syvältä.
 
Synnytyskertomusta:

Viikkoja 39+1

Viime viikon keskiviikkona manailin vielä kahdentoista aikaan äitilleni puhelimessa, että varmasti menee yli lasketun ajan.. Kahden aikoihin alkoi olla hieman kipeämpiä supistuksia ja niiden väli oli 2minuutista 9minuuttiin. Kävin sitten lepäilemään ja miehen tullessa 16:30 töistä, nousin sängystä ja osa lapsivedestä lorahti pöksyihin. Vessassa käydessä tuli jo veritulppaa ja lisää vettä. Soitin sitten synnärille ja sanoivat, että viimeistään klo 20 pitää tulla sairaalaan.

Miehen kanssa sitten vielä vähän ihmeteltiin, että nytkö se sitten tapahtuu.. o_O Lähdimme kuuden pintaan ajelemaan Kotkaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kätilö testasi sellaisella tikulla, että neste varmasti oli lapsivettä, olihan se ja lisää lorahteli kokoajan. Samalla otettiin myös streptokokki näyte. Olin vain hädin tuskin kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu kuulemma tosi takana. Illan aikana olin vielä pariin otteeseen käyrällä ja sain supistuksiin Oxycontinin. Yö meni melko vähin supistuksin ja odotellessa.

Aamulla otettiin taas käyrää ja lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään cytotecilla. Yhdeksältä aamulla sain puolikkaan cytotecin ja mut siirrettiin osastolle varttumaan. Supistukset alkoivat taas kovempina kymmenen aikoihin ja yheltätoista oli jo tuskaisat oltavat. Kahdelta itkin jo hysteerisenä sängyssä kun supistukset sattuivat niin paljon. Kätilö teki tutkimuksen, olin kolmisen senttiä auki. Sain oxycontinin, joka ei auttanut ollenkaan.

Kahden aikaan siirryin synnytyssaliin ja pääsin hönkäilemään ilokaasua. Ilokaasun voimalla pärjäsin noin kolmeen saakka, jonka jälkeen purin hammasta yhteen, puristin rystyset valkosina miehen kättä ja itkin hysteerisenä kivusta. Anestesialääkäri tuli noin puoli neljä ja pisti epiduraalin. Kätilö lupaili helpotusta viimeistään puolen tunnin sisällä.. mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kivut pahenivat ja anestesialääkäriä pyydeltiin uudestaan piikittämään. Parinkymmenen minuutin päästä sain uuden puudutteen, joka todella auttoi. Olin tässä vaiheessa noin 5cm auki. Supistukset helpottivat ja olo oli taas siedettävä. Lapsukaisen sykkeet laskivat vähän väliä melko matalalle, joten kätilö ramppasi synnytyssalissa käännyttämässä mua kyljeltä toiselle. Loppuajaksi vauvan päähän laitettiin pinni, josta saatiin selville tarkat sykkeet.

Seitsemältä olin jo täysin avautunut, mutta ponnistamisen tarvetta ei vaan ollut. epiduraalia pistettiin toinen annos, jotta vaikutus ei lakkaisi. Kello 20:40 alkoi sitten ponnistusvaihe. Pään ollessa lähes ulkona, lapsen sykkeet laskivat niin matalaksi, että kätilö joutui hieman avittamaan syntymistä omin käsin. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympäri, joten kätilö katkaisi sen. Lapsi piti saada ulos äkkiä, joten ponnistaessani kätilö auttoi vetämällä lasta ulos. Kuului poks.. Pelkäsin lapselle sattuneen jotakin, mutta kätilö sanoi äänen tulleen mun repeämisestä, joka tikattiin lapsen synnyttyä.

Torstaina 28.6 kello 20:57 meille syntyi ihana pieni poika. Prinssin mitat olivat 3466g ja 52cm sekä py 34cm.

Synnytys kesti 11tuntia ja ponnistusvaihe noin 20minuuttia. Kokemus ei todellakaan ollut niin paha, kuin saattaa tekstistä saada kuvan. Kyllähän se sattu ja aivan tajuttomasti, mutta oli kyllä kaiken vaivan ja kivun arvoista. <3

Oikein hyvää odotusaikaa masukkaille! :)

Tiuh ja 'Jaakoppi' 5vrk vanha <3
 

Yhteistyössä