Heinäkuun hellemasut-HEINÄKUUSSA!

  • Kiitos vinkeistä, mm vauvan jalkojen pumppaamiseen, olenkin sitä alusta asti tehnyt. nyt vaihdettiin syöttöasento pystymmäksi ja tuttipullo vaakatasoon niin ei mee pulloista ilmaa niinpaljon, ja helpottanut on. Syö paremmin ja ei saa syömisen aikana raivareita. alkoja oon jumpannut, ja kakkaa sieltä on tullutkin kivat läjät. :) On helpottavaa huomata kun pikkuiseen ei satu sillähetkellä. Cuplaton tipat meil oli käytössä, mutta otettiin pois käytöstä ne ja samoin vaihdettiin korvike Arlan Luomuun. Nan korvikkeesta vauvalla oli tosi kipee vatsa, ja kakka oli vihreää. Nyt kakka on paremmanlaatuista ja kellertävää. :)
Mitäpä sitä äiti ei lastensa eteen tekisi.
Mukavaa maanantain jatkoa.
 
Nii juu ja mä nukutan tosiaan kyljellään meidän vauvaa, sanoo suositukset mitä vaan. Vatsallaan en nukuta koskaan. kyljellään on ollut ennen suositus ja sairaalassa hoitajat myös laittoivat lapseni kyljelleen kapaloituna jne. Pikkumies puklaa kans todella paljon vaikka röyhytän aina syöttöjenkin välissä. en voisi kuvitellakaan nukuttavani selällään häntä... en pystyisi itse nukkumaan kun pelkäisin sen tukehtuvan pukluunsa.
 
Voi kuinka ihanaa Säihkiss! :love: Kovasti paljon Onnea pienestä prinsessasta! :love: Olen käynyt täällä nyt liki joka päivä kurkkimassa, että joko olet vauvautunut :)
Kurja juttu tuo raskausmyrkys mutta pääasia, että pieni on nyt täällä ja kaikki on hyvin :)
Hyvää jatkoa sinulle ja ihanaa vauva arkea koko perheelle :love:

T. Dazzler & Onni 10kk
 
Ihana kuulla, että yhä useampi on jo päässyt nuuskuttelemaan omaa nyyttiään :) Onnea kaikille!

Täällä alkaa arki huomenna. Arki siinä mielessä, että esikoinen menee taas kesäloman jälkeen hoitoon. Tämä 1,5 viikkoa vauvan kanssa kotona onkin ollut melkoinen syliloma. Päivät menee sylitellessä (aavistuksen kärttyisää) vauvaa ja yöt menee syöttäessä ja röyhtäyttäessä sekä sylitellessä. Lähes joka yö ollaan valveilla pari tuntia ja vedetään maratonruokailua. Vaan niin se oli raskausajan lopullakin, joten ei tää mitenkään yllätyksenä pitäis tulla...Liian vähän unta ja (äidille) liikaa syliä on johtanut siihen että meinaa vähän seinät kaatua päälle, vaikka ollaan tässä käyty jo vähän reissun päälläkin. Toivottavasti arki muuttaa edes oman fiiliksen kun ei silmät ristissä tarvitse keksiä esikoiselle tekemistä...

Ja kaikesta huolimatta tuo uusi käärö on ihana. Tosin hänellä on nahan luonti käynnissä ja se on aavistuksen kammottavan näköistä :D Mutta eiköhän sekin ristiäisten jälkeen mene ohi ;) Hormoninäppyjä on jo alkanut otsaan ilmestyä ja nenässähän hänellä olikin jo valmiiksi komeat näpyt heti syntyessään. Nekin saataneeen hienosti kasteen jälkeen pois :D

Ristiäisistä mulla onkin nyt suurin haaste siinä, että keksin ketkä lapselle pyydetään kummeiksi. Kriteerit on selkeät, mutta yhtäkkiä en keksikään ketään lähipiiristäni täyttämään näitä kriteereitä. Ja nimikin pitäisi keksiä ja oma pää lyö ainakin aivan tyhjää.

Anskutin ja M 1vk 4pv
 
Kiitos Dazzler! :love: Niin ne asiat vaan järjestyy parhain päin kun malttaa riittävän kauan odottaa... :)

Onko kenelläkään antaa vinkkiä miten vauvan saisi nukahtamaan muuten kuin tissille?? Vai tarviiko reilu kaksiviikkoisen kanssa moista edes murehtia? Vaunuihin kyllä nukahtaa heti kun lähdetään liikkeelle (ja herätään yleensä heti kun vaunut pysähtyy..) mutta kotona ollessa tuntuu että ei rauhoitu muuten kuin rinnalla. Se onkin se meidän vauvan ainoa itkun aihe jos syönnin jälkeen siirretään sänkyyn valveilla. Jos saa nukahtaa tissi suussa niin sitten kyllä pystyy siirtämään nukkuvana. Murehdinko ihan turhaa liian aikaisin että opetan vauvan "huonoille tavoille" kun menen sieltä mistä aita on matalin eli tissiä suuhun vaikka ei olisi enää nälkäinenkään jotta saan väsyneen vauvan nukahtamaan? :(

Säihkiss ja Pätkis 17 vrk
 
Täältä päivitystä! Meille syntyi viime yönä tyttö klo 00:26, kokoa kaverilla 4120g ja pituutta 52cm ja syntyi hätäsektiolla.

Vedet meni sunnuntaiaamuna klo 9:30 mistä alkoi myös kivuliaat supparit 10min välein. Sain streptokokin takia antibioottitipan ja sit odoteltiin. Synnytysosastolle pääsin sisään maanantaina klo 07:30 kun supistukset kävi sietämättömäksi ja niitä tuli 3-5min välein. Myös yrjö lensi moneen otteeseen kun sattui niin paljon. Sain spinaalipuudutteen ja olo helpottui ja samalla paikkoja alettiin kypsyttelemään oksitosiinin avulla. Parin tunnin päästä laitettiin epiduraalipuudus ja oksitosiinin annostusta lisättiin 125ml tunnissa. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli vielä korkealla ja auki vain kahdelle sormelle. Tilanne ei edennyt yhtään viiteen tuntiin.

Neljän maissa olin 5-6cm auki ja odoteltiin ja odoteltiin mutta mitään ei tapahtunut vaikka supistukset oli tosi kovat ja kivuliaat. Klo 23 maissa olin 7cm auki ja päätettiin lääkärin kanssa lopettaa yritys, kun olin jo saanut kaiken mahdollisen kivunlievistyksen mitä oli tarjolla ja päädyttiin hätäsektioon. Kun vauva oli syntynyt niin tuli ilmi että hän olikin isompaa sorttia ja ei olisi millään mahtunut lantioni läpi, sen takia synnytys ei edennyt normaalilla tavalla. Kätilö yritti lähettää mieheni kotiin keskellä yötä silloin kun olin heräämössä, mutta mies nosti asiasta onneksi kunnon metakan ja saatiin perhehuone ja mies sai jäädä avukseni sairaalaan. Sektio ei itsessään sattunut yhtään, edes nipistellyt. Epämukavaa kaivamisen tunnetta vain :D Olin leikkaussalissa jo niin totaalisen loppu ja niin hyvin lääkittynä että ihan kuin hirveässä humalassa olisi ollut. Aikamoiset pari päivää takana :unsure::cautious:

Tällä hetkellä tuntuu että sektiosta parantuminen sujuu suhteellisen kivasti, mihinkään ei oikeastaan satu, vuotoa on jonkin verran. Ja tuo meidän neiti, voi että kun hän on niiiin ihana!! :love: Hirmuinen määrä tukkaa, kuin pieni leijona. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa rauhalliselta yksilöltä ja kahdet kakatkin on saanut jo tehtyä. Imetys onnistui viime yönä ekalla kertaa tosi hyvin, nyt neiti vain tykkää enimmäkseen nuoleskella maitotippoja :rolleyes: Ollaan kyllä niin rakastuneita tuohon kaveriin :love:

Mites Nohmulla sujuu?

Minnimys ja neiti 1vrk
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Salla07
EX4
Onnea taas vauvan saanneille :love:

Säihkiss en itse kauheasti vielä murehtisi. Keskimmäinen lapsi oli kuin takiainen, rauhoittu vain tissillä ja nukahtikin tissi suussa ensimmäinen kuukausi meni "helpomman" kautta. Lopetti itseasiassa 3kk iässä itse tän "tissitakiaisuuden" Ennen vaan kylmästi laitoin sänkyyn ja huusi aikansa ja nukahti.

Anskutin meillä kummi valinnassa on ongelma ns. kummien loppuminen :D 2-4 kummia kaikilla viidellä lapsella. Yksi ihminen ois mietinnässä että kysyä tarviis.

Poika on ollut edelleen kova itkemään ja yöt menee aikamoisissa huutokonserteissa. Päivällä sitte nukkuu hyvin varsinkin vaunuissa. Neljäs muksu aloittaa koulun nyt elokuussa ja toisteksi nuorimmainen käy 2pv/vko päiväkodissa aloittaa viikon päästä.
Palautuminen on alkanut hitaasti toivotaan että varmasti. Lonkat jotenkin kolisee" vähän reippaammassa kävelyssä.
Perjantaina olisi neuvola jossa nähdään poitsun kasvua, pituutta on kyllä tullu ja painoakin!

Tsemppejä kaikille!

EX4 ja Eppu 3vko5pv
 
Onnea Minnimys ja muut jos en ole huomannut onnitella!!

Aika ikävältä tuollainen pitkittynyt synnytys kuulosti Minnimys mutta onneksi lääkäri huomasi vihdoin ja ajoissa ettei tavallinen synnytys olisi ollut edes mahdollista!

(.) Täälläkin alkaa päivät kulumaan loppuun mutta siltikään ei ole mitään selkeää vinkkiä että unto olis tulos ajoissa ulos. Tänään on yritetty kävelylenkkiä, siivosin/puunasin auton ja vauvan vaunut, uutta lenkkiä.. kävelles tuntuu painetta lantios mutta muuten sain vain selkäni kipeäksi ja väsymyksen. Eilen illalla oli nipistelyä mutta taisin syödä itseni vain ähkyyn. Ensi yötä odotellessa...

Astrea ja unto 39+3
 
Minnimys: Onnea, onnea, onnea! Aikasmoisen rankemman kautta jouduit nyytin synnyttämään, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.
Säihkiss: Itse ajattelen että tuo on pienelle vauvalle maailman luontaisin tapa nukahtaa. Tuskin tekee pahaa, kun nykyään muutenkn tiedetään, että kaikenlainen sylittely ja kenguruhoito tekee vauvalle ihan fysiologisestikin hyvää (tasaa sokeriarvoja ja mitä lie muita).

Itsestäni pikainen päivitys: Synnytin eilen maailman ihanimman tytön, joka painoi 3810g ja oli 53cm pitkä. Varsinaisen synnytyskertomuksen laitan myöhemmin.
 
Onnea vauvoista Minnimys ja Nohmu!:)

Vähiin käy meidän Heinäkuisten määrä, joilla vauva viellä odottelee masussa. Meillä poksuu tänään laskettu aika ja fiilis on semmoinen odottavan toiveikas. Sairaanhoitaja katsoi tänään kohdunsuuntilanteen ja homma oli edistynyt viikon takaisesta, kuten arvelinkin selkäkipujen ja melkein jatkuvien harjoitussuppareiden perusteella. Miehen kanssa veikkailtiin, että josko perjantaihin mennessä päästäisiin sairaalareissulle. Sain myös pomolta luvan tehdä töitä tämän viikon kotoa käsin, ja se on kyllä iso helpotus, kun täällä on juuri nyt 33 asteen helle.

Tsemppiä Astrealle ja muille Heinäkuun viimeisiä Kultamurusia odottaville!

AnMaaria ja pikkusisko rv 40
 
  • Tykkää
Reactions: Nohmu
Onnea Nohmu!!!

AnMaaria, miten sä jaksat!?! Mä meinaan olla ihan naatti kun täällä meneee yli +20!! Vaikka muuten fysiikka pelaa, niin lämpö on mulle hankala(ilman raskauttakin). Kiitos tsempeistä!

Ei meinaa uni tulla :(
 
Astrea, ilmalämpöpumppu tekee ihmeitä! Yleensä en sitä kyllä käytä kovin paljoa (kun en tykkää siitä että ilma muuttuu rutikuivaksi ja energiaakin se kuluttaa), mutta nyt se hurruuttaa ihan surutta ja mies saa mennä välillä pihalle lämmittelemään ;) Samoin se auttaa, että täällä helteilläkin yölämpötila laskee ihan kunnolla, toisin kun Suomessa, joten aamut on useimmiten viileitä. Esikoinen syntyi Elokuussa 2010, jolloin Helsingissä oli yli 30 astetta lämmintä niinä vikoina raskausviikkoina. Se oli paljon rankempaa kuin nyt, koska meillä ei ollut ilmastointia. Muistan uittaneeni öisin tulikuumia jalkojani jääpalajalkakylvyssä ja käytin myös pakastimessa viilennettyä kaurapussia olon helpottamiseen :LOL:
 
Niin mahdottoman paljon onnea Minimys ja Nohmu!!!

Meillä arki pyörähtänyt tosi kivasti käyntiin, vaikka heti jäätiinkin lasten kanssa keskenämme lasten kanssa. Miehen loma odotuttaa itseään vielä pari viikkoa. Itse olen toipunut niin hyvin, että ainoa ongelma tahtoo olla maitoa pakkaavat rinnat, joten ei voi valittaa. Kilotkin jäivät kokonaisuudessaan laitokselle. Onneksi tuli tähän touhuun toistekin ryhdyttyä!

Meillä tuli ekan kanssa "käytettyä" jo sisarukset kummeina, kun ei toisesta edes osattu haaveilla. Nyt kieltämättä sitten pitänyt pohtia paljon enemmän keitä pyytäisi,läheisimmät ystävät saaneen tällä kertaa pyynnön.

Littelion ja poika 5 vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Nohmu
Onnea minnimys ja Nohmu! Potrat vauvat molemmilla :).

Säihkiss Minä olen myös sitä mieltä että eihän parempaa paikkaa vauvalle ole nukahtaa kuin äidin rinnalle. Kyllä niitä tapoja nukahtaa omaan sänkyyn yms.joutaa myöhemmin harjoitella :). Meidän synnärillä tuo Kengurhoito ja ihokoktakti otettiin heti alusta käyttöön ja salista vauva kulki alasti minun vatsaa vasten osastolle kun pyörätuolilla äiti sinne viedään. Vaatteista puin vauvalle ekan kerran päälle vasta kun vauva oli puoli vuorokautta :).

AnMaaria hurjaa! Töitä teet vielä! Tsemppiä. Jospa synnyttäisit pian. Lupaavat on olot.:)

Meillä menee edelleen hyvin. Kastejuhla lauantaina .. Viikko sen mukainen, eli kauheesti kaikkee asioita. Harmi on vaan se että useampi ei pääse tulemaan juhliin :(. Keväällä kun kerroin murheistani.. No tämä ihminen on saanut nähdä vauvan mutta vointi niin huono eikä pääse ristiäisiin .Oon siitä todella suruissani. Aiotaan skypettää tilaisuus hänelle.

Tsemppiä viimeisille heinämasuille :)

Nelli ja Tissiposki-Timpsu
 
  • Tykkää
Reactions: Nohmu
Heipparallaa!

Meidän äijänkäppänä syntyi 16.7 rv 39+2, mittoinaan 4090g/53cm.

Tasan viikkoa ennen laskettua aikaa alettiin käynnistelemään ballongilla, mutta se ei kauaa pysynyt paikoillaan. Sinä päivänä ei enää ryhdytty tekemään mitään, joten kotona oleilin seuraavaan päivään saakka. jolloin salissa puhkaistiin kalvot ja oksitosiini-tippa laitettiin tulemaan. Vielä sinäkään päivänä ei homma oikein lähtenyt ottaakseen käyntiin, joten illalla kipupiikkien avulla unta yrittämään yön ajaksi ja kunnes synnytyspäivän aamuna alettiin käynnistelemään uudestaan hieman tujummalla satsilla oksitosiinia.

Ilokaasu oli ystäväni, epiduraalia suorastaan rakastin tunnin tai kahden ajan. Se vain sekoitti ajantajuni niin, että olin hypännyt ajatuksissani jo seuraavan yön/vuorokauden puolelle. Loppujen lopuksi poika syntyi melko nopeasti esikoiseen nähden (25h), kun aktiivista synnytystä oli sellaiset kuusi tuntia kaikkinensa. Toki käynnistelyt ottivat oman aikansa, mutta aivan hirmuisissa tuskissa ei kauan tarvinnut kärvistellä.

Repeämiä ei tullut, vain pieni naarmu. Olin jo asennoitunut niin, että tuskin tästäkään selvitään ilman imukuppia ja/tai epparia, joten siinä mielessä ihan positiivinen kokemus. Jos synnytys ei nyt ollut kuin kauhutarinoista, niin lonkkakipu oli varsinkin ponnistuksen yhteydessä jotain aivan infernaalista. Muistan sen myös esikoisestakin, joten liekö lonkassani jotain rakenteellista vikaa, kun niin kramppasi.

Joten, elossa ollaan :)

Heinäkuisten pino varmaan alkaa pikkuhiljaa olemaan päätöksessään, kunhan viimeiset "mattimyöhäisetkin" pääsevät etapilleen. Onnea kaikille vauvautuneille ja hirmuisesti tsemppiä vielä odottavillekin! Kohta me kaikki nuuskuttelemme pikkuisiamme :)

Lapanen ja äijänkäppyrä 1vk6pv
 
Onnea vauvoista: riikkunen, Säihkiss, Nohmu, Lapanen ja Minnimys!

Ipna, kiva kuulla että sulla on mennyt hyvin sektion jälkeen. Sellainen on täälläkin edessä. Vauva jyllää vielä korkealla, minkä vuoksi ei suositeltu perätilaa käynnistää. Päätös sektiosta oli mun, mutta silti harmittaa vähän. Helpottaa tieto, että nyt tehdään, niinkuin on vauvalle parhaaksi. Ja toki se, että sektiosta voi toipua. :)

Tsemppiä Anmaarialle ja Astrealle! Päivitän omaa tilannettani viimeistään ensi viikolla.

-Ninuka h40+2
 
Onnea Lapanen! Hyvän kokoinen jässikkä jo viikkoa ennen!

(.)Viime yönä lieviä menkkamaisia tuntemuksia mutta ei ne edes pitäneet hereillä muuten vain kukuin neljästä seiskaan. Tänään pari reipasvauhtista lenkkiä ja hienosti tuntuu paine lantiossa, vielä kun sais aikaiseksi kunnon supistukset.. niitä odotellessa...
 
Kiitos kaikille onnitteluista! Nyt vauvan nukkuessa on aikaa väsätä synnytyskertomusta.

Lähdettiin eilen äippäpolille yliaikakontrolliin viikolla 42+0. Kontrollisaa erittäin empaattinen lääkäri kuunteli viime päivien aikana kertyneitä synnytyspelkojani ja niistä purkkauduttuani pelko kyseisen lääkärin ansiosta katosi lähes täysin. Vastaanotolla lääkäri totesi paikkojen olevan jo kolmisen senttiä auki, mikä oliyllättävää ottaen huomioon, että viimeisten viikkojen aikana minulla on yhteensä ollut kolme kivuliasta supistusta. Kypsän tilanteen ansiosta synnytys päätettiin käynnistää suoraan kalvojen puhkaisulla, mikätapahtui n. klo 10. Puhkaisun jälkeen odoteltiin pari tuntia ja koska riittävän selkeitä ja taajoja supistuksia ei tullut, aloitettiin oksitosiini klo 12 pienimmällä mahdollisella anmoksella. Tämä käynnisti taajat supistukset. Seuraavat pari tuntia selvisin kylmähoidon ja suihkun avulla, mutta kahden aikoihin kivut olivat todella kovat jasupistuksiatuli taukoamatta. Kätilö alkoi vielä miettiä oksitosiinin annoksen nostamista, koska supistusten kesto oli hänen mielestään liian lyhyt. Siinä vaiheessa ajatyelin kuolevani, jos kestoa vielä pidennetään, kun omasta mielestäni en mitään muuta kokenutkaan kuin supistuksia. Onneksi14.30 vaihtui työvuoro jasain uuden kätilön, joka tarkasti kohdunsuun tilanteen ja kiinnitti huomiota supistusten olemattomaan väliin sekä koviin kipuihini. Hän totesi kohdunsuun olevan n. 4cm auki, mikä hänestä oli hyvä tilanne, mutta lannisti minua. Olihan muutosta tapahtunutvain sentti aamuun. Tämä kätilö totesi aivan päinvastoin kuin edellinen oksitosiinin tarpeettomaksi, koska supistusten väli oli hänestä aivan liian lyhyt. Niinpä hän lopetti oksitosiinin, antoi minulle ilokaasun ja kutsui paikalle anestesialääkärin antamaan epiduraalin. Näiden toimenpiteiden ansiosta synnytys muuttui taas siedettäväksi. Supistukset tuntuivat edelleen kipeiltä, mutta kipu ei ollut helvetillistä ja ehdin toipua supistusten välillä. Noin klo 16.30 kätilö kiinnitti huomiota siihen, että kivut alkoivat palata ja tarkisti kohdunsuun tilanteen. Yllätyksekseni se oli täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Ponnistusvaiheessa oksitosiinia lisättiin, jotta supistusten kestoa saatiin pidennettyä. Vauvan sydänäänet alkoivat laskea selvästi supistusten aikana, mutta palautuivat niiden välissä onneksi. Vähitellen kätilökin alkoi hian huolestua ja päätyi lopulta leikkaamaan kunnon viillon välilihaan, minkä ansiosta vauva syntyi 45 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen ja koko synnytys kesti kalvojen puhkaisusta hieman yli 7h, mikä oli paljon nopeammin kuin koskaan olisin osannut olettaa. Välilihan leikkauksen lisäksi sain pienen repeämän emättimeen. Olin kuitenkin tyytyväinen kätilön päätöksestä, koska sen ansiosta vauva saatiin turvallisesti maailmaan. Kokonaisuutena synnytys oli minusta erittäin nopea ja hyvä kokemus lukuun ottamattasitäyhtä tuntia kahden ja kolmen välissä, jolloin kaduin kernaasti sitä, miksi ikinä olen hommaan lähtenyt ja vannoin, että tämä lapsi jää ainoaksi.. ;) onneksi kätilökuitenkin vaihtui oikealla hetkellä. Kaksi asiaa synnytyksen aikana tuli minulle yllätyksenä: se, että kova kipu johtaa oksenteluun ja se, että on tyypillistä synnytyksen edetessä, että synnyttäjä alkaa täristä kuin horkassa.
 
Onnea taas vauvoista!

Nohmu: kuullostaa ihan huikealta tuo kätilö jonka saitte vuoron vaihdon myötä, voi kun itselläni olisi ollut samanlainen! Se on ihan super rankkaa kun supistusten välillä ei ole ollenkaan taukoa, ei kerkiä lepäämään ollenkaan. Mulla kun tykitettiin suoneen monen tunnin ajan maksimimäärä oksitosiinia, se oli aika horroria. Varsinkin kun päätös sektiosta oltiin jo tehty niin kätilö edelleen vain jatkoi oksitosiinitippaa, täytyi ihan vaatimalla vaatia ja miehenkin äristä että hän sen lopettaa. :confused: Sun synnytyskertomus palauttaa mulle uskon koko synnytystouhuun :love:

Meillä ei maito ole kunnolla noussut, niin neiti saa nyt lisämaitoa. Toivottavasti päästäisiin huomenna kotiin :love:

Minnimys & neiti 2vrk
 
Minnimys: Tuo kuulostaa kyllä ihan painajaismaiselta. Oman kokemukseni jälkeen tulee lähinnä mieleen, että millainen täysin sadistinen ihminen jatkaa tuossa kuvaamassasi tilanteessa oksitosiinitippaa vielä sektiopäätöksen jälkeenkin. Luulisi, että vauvallekin olisi parempi, että siinä vaiheessa enemmin hieman levättäisiin. Meillä ainakin vauva reakoi kaikkein kipeimpiin supistuksiini siten, että sydänäänet hiukan laskivat. Eivät paljoa, mutta kuitenkin. Itsekin kehuin jälkimmäistä kätilöä loistavaksi synnytyksen jälkeen.. :) Ensi kerralla tietäisin mitä voisin vaatia tuollaisessa tilanteessa, mutta ensikertalaisena sitä on täysin toisen armoilla.
 
mä oon tärissyt hirveästi kolmesti, siis vauvojen synnyttyä. kätilö sanoi että se on johtunut rajusta ja nopeasta ponnistusvaiheesta, 2-5min kestot. ekasta muistaakseni ei käynyt noin, kun ponnistin 45min virhetarjonnasta johtuen..
kuinka nopsaan kelakortti tulee, jos pistän nimipaperit esim tänään tai huomenna (tai vien ne maistraattiin)? mietittin että lähdettäisiin laivalle, mutta tyyppi taitaa tarvita sinne nimen ettei ole vaan hlötunnus+äidin sukunimi.. paitsi ettei ole sitä nimeä edes vielä, ollaan ihan eri raiteilla :ROFLMAO::LOL::sick:
 
Onnea taas uusista vauvoista <3 Lisää uusia tuhinatupia :)

Mulla iski myös horkka tällä kertaa. Tai iski se varmaan viimeksikin, mutta silloin mulla olikin yhtäkkiä kesken synnytyksen kuumetta yli 39 ja antibiootti meni suoraan suoneen. Tällä kertaa horkka iski välittömästi kun epiduraali saatiin paikalleen. Kätilö lohdutti ja sanoi, että elimistö vaan rentoutuu ja reagoi sitten noin. Eipä ollut kovin hehkeää :)

Me käytiin tänään kahden viikon iän täyttymisen kunniaksi neuvolassa ja paino oli kivunnut yli 3,5 kilon. Pituutta ei mitattu, mutta oli kiva huomata, että kyllä se oma maito vaan riittää vaikka välillä yön viidettä imetystä aloittaessa onkin vähän epäuskoinen olo. Onneksi nuo imetykset on yöllä usein putkeen sen 2 tunnin valvomissession aikana, joten ei tarvitse herätä noin montaa kertaa :)

Mä huomaan saaneeni ihan ihmeellisesti energiaa ja mielenkiintoa asioita kohtaan tässä synnytyksen jälkeen. Koko odotusajan suunnittelin tekeväni sitä ja tätä ja nyt olen jo oikeasti saanut tehtyäkin niitä ei-akuutteja todo-listan asioita pois. Selkeästi tällä kertaa raskaus ei sopinut mielelle eikä kropalle...


Mutta nyt kotihommien pariin :)

Anskutin ja Muikku 2vk
 
Nohmu: kätilöstä huokui heti ensimmäisten minuuttien aikana vaikeudet. Tiedä sitten miksi ihmeessä on tuollainen tyyppi kätilönä. Noh, toivottavasti ensi kerralla menisi asiat paremmin o_O

Täällä päästiin tänään kotiin! Maitokin alkoi sairaalasta hiippaillessa nousta, ja nyt jomottaa niin maan perkeleesti. Meidän neidillä on hieman hankalaa löytää hyvää imuotetta, ja tuo kaveri kerkesi jo nännitkin rikkomaan sairaalassa kun kätilöt patistivat jatkuvasti imettämään. Mutta hyvä että patisti, koska maitoa tuntuu nyt riittävän hyvin, sitä suorastaan valuu itekseen (y) rintakumiakin on kokeiltu mutta vähän laihoilla tuloksilla. Vähän vaikeuksia on vaan tietää kuinka usein ja kuinka pitkään kerralla kannattaisi pumpata, ettei käy niin että rinnat erittäisi maitoa kokonaiselle kylälle. Möllykkä harvemmin imee suoraan rinnasta, yrittää kyllä ensin mutta sitten sillä menee hermo ja huuto alkaa. Kova tuo on kieltään työntämään esiin ja alahuuli menee myös rullalle ja imetys vaikeutuu. Noh, ompahan mies iloinen kun saa pikkuista pullolla syöttää, kunhan vain löytäisi sen kultaisen keskitien pumppauksien määrässä :love: Kunhan kaveri saa ruokaa masukkiin niin kaikki on hyvin.

Minnimys ja neiti 3vrk
 

Yhteistyössä