Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

Haluaisin vielä kommentoida tuota synnytystä, oman kehon toimintaa ja kipua. Itse en kokenut synnytystä kivuliaaksi oikeastaan ollenkaan. Toki supistukset alkoi sen 5 cm jälkeen tuntumaan pahalta (ja voi olla että jos en epiduraalia olisi saanut tuon 5 cm:n jälkeen, olisi mieli erilainen), mutta kokonaisuudessaan ei ollenkaan paha noin kivun kannalta. Tietty, jos menee ihan ilman kivunlievitystä, voi tilanne olla eri, mutta ainakin itse koin synnytyksen ihan positiivisena kokemuksena. Tällä hetkellä täytyy sanoa, että pelkään enemmän hammaslääkäriä, jossa multa joudutaan leikkaamaan viisaudenhammas!!! Jotenkin etenkin ponnistusvaiheesta oli tullut minulle muiden jutuista, ja varmaan mediasta kamalan brutaali kuva, mutta itse koin sen enemmänkin helpottavaksi kuin kivuliaaksi. Oli hienoa kun sai itse tehdä jotakin vauvan tulon eteen, eikä vain odotella supistuksia. En tiedä vaikuttiko epiduraali kivuntunteeseen siinäkin, voi olla, vaikka tosi hyvin ponnistamisentarpeen tunsinkin. Mutta siis kannattaa mennä avoimin mielin, kokemus voi olla vain ja ainoastaan positiivinenkin..., ihan siis kiputuntemustenkin kannalta!!

Tarjottiin ensi lukuvuodeksi keikkaluontoisia opetushommia noin 5-6 viikoksi..en osaa päättää ottaisko vai ei.. aina olisi viikko kerralla töitä, melko lyhkäsiä päiviä 8-14. Voishan isukki pidellä tuollon tietty isyyslomia ja pappa hoidella loput ajat..täytyy funtsia... saishan tuosta vähän extrarahaa...

Pikkunen nukkuu tuolla päikkäreitä. Olen saanut yöt tosi hyvin nukuttua ja päivälläkin päikkäreitä. Alkaa ola ihan ihmismäinen olo!!

 

Onnittelut myös sinne lapsen syntymästä :flower:

 

Rae89 ja rouva saga Kiitos onnitteluista. Toivottavasti sitä osaa vielä opiskelijan rooliin asettua, vaikka onhan tuota tullut opiskeltua yhtä sun toista koulun päättämisen jälkeen, et eiköhän se vanhukseltaki onnistu .

Hikinen on olo täälläkin ja yö meni huonosti nukkuessa kuumuuden takia. Vessassakin sai ravata useampaan otteeseen...

virpi1980 Ei se tupakanhaju kyllä mikään hyväntuoksunen ole. Meillä kans ei kumpikaan polta. Mummolassa kun ollaan, niin ei pysty ikkunaa pitään rivarissa auki, kun tulee tupakan haju sisälle... Ja kyllähän se haju aika hyvin tekstiileihin ja kaikkeen tarttuu. Ite oon ollu 18 vuotta passiivinen tupakanpolttaja. Isä poltti sisällä ja arvaat varmaan minkä näköiset oli seinät ja kaikki kun isävainaan jälkeen ruvettiin remonttia tekeen. Seinät, katto, verhot, kaikki tekstiilit ihan keltasia tupakan tervasta - eikä se lähteny millään pois. Piti sit tehdä aika perusteellinen remontti - kaikki seinämateriaalit vaihdettiin, uudet levyt siis, samaten katto jne. Onneksi nykyään on harvassa ne ihmiset jotka polttaa sisällä. Mut huhtikuun lopulla olin pitämässä kutsuja yhes talossa jossa talon isäntä vielä poltteli sisällä kuin ennenvanhaan - yök.
Hyvä, ettei kuiteskaan kovin paljoa kaljottele - kyllähän sitä vähä sillon tällön voi ottaa. Mut sullaki alkaa viikkoja olla jo sen verta, et voi kyllä kaljottelusta vähä ärähtääkin :hug: .

painoarviosta mulla tää neuvolan tätin sijainen kyseli, et oonko saanut painoarviota vauvasta. Sanoin että en rakenneultran jälkeen, mut uskon, et iso vauva on tulossa - yli 4 kg ja pitkä, kun sisaruksetkin on olleet 53 cm pitkiä, niin tuskin tästäkään lyhyt tulee. Neuvolan täti sit tuumas samaa ja sano, et mulla on oikein synnyttäjän ihannelantio ja kysy, et onko ennen näin sanottu. Johon muistelin aikoinaan Oys:ssa sanotun, kun katottiin synnytystapaa yms.
Soittelin tossa mummolleni ja hänki sit tuumas, et onko kaikki ok. Ja et hän ei ole koskaan nähny noin isoa mahaa ku mulla on , et varmasti tulee iso vauva ja huolehti jo, et miten saan sen synnytettyä... Mummo on sellanen murehtija, murehtii omat ja läheisten murheet ja menettää sit yöunensa, mut ihana ihminen :heart: .

helise voin kokemuksesta sanoa, et oli aika raastavaa aikaa, kun esikoinen meni 10 pv yli LA:n. Tossa Vau:n kirjasessa, jonka neuvolasta sain sanottiin, et ensisynnyttäjillä on tavallista et menis yli 5-10 pv (muistaakseni). Mies sit meinas toisen kohdalla, et eikös se toinen lapsi tuu nopeemmin - no mitä vielä - se meni 14 pv yli LA:n . Saa nähdä mites tää 3. ton änkkäytyy - pitääkö se savustaa ulos .

Mullaki ois liput Toppilan Möljälle vain muutaman huijarin tähden -näytökseen 30.7, mut jos tää asukki ei tajua ajoissa tulla ulos niin pitää myydä lippu jollekin toiselle...

Mutta siis... taas jatkaan hommia - varmaan pitäs jo ruokaakin ruveta laittaan. Meni muksuilla toi ylösnousu sen verta myöhään, et aamupala syötiin myöhemmin - joten ruokakin menee myöhempään.. ja illalla taas uimahallille.

 

rouva saga: kyllä se sieltä pian ulos tulee,mullaki kolmas synty vasta 40+4,vaikka 2 aiempaa oli syntyny ennen la.tämäkin siis menee odotetusti yli ajan,oliskos nyt vuorossa viikko 41 ja risat,toivottavasti ei ja luulen kyllä,että raskaus ajan diabeteksen takia ei kovin yli päästetäkkään,i think so.siitäpä kuulen ensi viikon keskiviikkona lisää,kun menen sinne äippäpolille.mua ihan hirvittää että kuinkahan suureksi tämä haluaa kasvaa.

 

Nuu82 Oikein paljon onnea tyttärestä koko perheelle :flower: :heart: .

 

SMSM: kiitos myötäelämisestä :hug: ihanaa kun täällä ollaan heti toisen tukena jos joku asia tökkii :heart: onneksi nykyään tosiaan on harvassa ne sisällä kessuttelijat.oli mullakin lapsena kaveri jonka isä ja äiti poltteli molemmat sisällä,liesituulettimen alla,vaan eihän se mitään auttanu,keittiö haisi aina aivan hirveelle.huh huh.sääliksi käy sellaisten vanhempien lapset.

 

SMSM: ai niin,onnittelut opiskelupaikan saannin johdosta,unohdin sen ihan tyystin :flower: :flower: =) sama pää kesät talvet

 

Kiitos Virpi

 

Onnea onnea onnea kaikille äideille (ja isille)!

Täällä kotiuduttiin sairaalasta eilen. Ei ollut mun mesta se: ei saatu perhehuonetta tosiaan, ja siellä oli v*tun kuumaa ja kamalaa. Yöt oli hirveitä, koska Sulon bravuuriksi on muodostunut kolmen tunnin yöraivari tissin äärellä. Imetys sujuu yhä ainoastaan rintakumin kaa, ja jollei oikeaa imetyskulmaa löydy heti, toi jätkä tuskastuu täysin. Viime yönä oli pakko turvautua tuttiin (vaikka TYKSissä se luokiteltiin jotenkin paheksuttavaksi) jotta ton hysteerikon sai rauhoittumaan. Sitten se nukkuikin hulppeasti klo 03-10 vain yhdellä (joskin tunnin mittaisella) välisyötöllä.

Univaje on yhä hurja, ja tunnemylläkkä myös. Tunnin intervalleissa ahdistaa ja pelottaa helvetisti, sitten kaikki tuntuu taas ihanalta. En osannut kuvitella, miten intensiivistä tämä ois. Päivää ja yötä ei oo, mitään ei voi suunnitella edes tunnin päähän. Kaikki riippuu tuon yhden kummallisen otuksen päähänpistoista. Kadehdin kyllä niitä, joilta kaikki tää sujuu luontevasti ja harmonisesti alusta saakka. Mulle nää on ollut elämän ihanimpia, mutta myös vaikeimpia päiviä. Onneksi ollaan miehen kanssa läheinen tiimi ja tehdään tää kaikki yhdessä. Valvotaan yöllä ja tulkitaan Sulon aivoituksia päivällä. Pelottaa jo katsoa kolmen viikon päähän, kun mies palaa töihin. Toisaalta päivät yksin ei pelota niin paljon kuin yöt, ja kolmen viikon päästä tämä homma tuntuu jo paljon tutummalta.

Nyt otan pienet päikkärit tässä lattialla ton ihanan tuhisijan kaa! Voin maaata mahallanin taas, HURRAA!

Mahasta tuli mieleen paino! Mullahan tuli raskauden aikana 16 kiloa painoa. Nyt kolmessa päivässä on lähtenyt jo 7 kiloa, ja eilisestäkin kilo lisää, eli ei näytä ihan toivottomalta. Toki ekstraakin varmasti jää.

Ai niin ja synnytyskertomus, en ole sitäkään vielä naputellut! Ehtisinköhän nyt.. (Jännään koko ajan, koska tuo yksi herää..)

Alun luittekin täältä, eli supparit alkoivat perjantaiaamuna 05:30 ja tulivat heti 10 min välein. Joskus klo 14 pyysin miestä lähtemään töistä pari tuntia etuajassa. Supparit tulivat 4 minuutin välein ja sattuivat jo jokusen verran. Syötiin silti vielä kebabit ja ranskalaiset. Sitten synnärille klo 15:30.

Siellä todettiin, että olen 3 senttiä auki ja kanavaa ei enää olekaan. Saliin vaan. Siellä kuunneltiin Neil Youngia, kirjoitin keinutuolissa päiväkirjaa, kävin suihkussa ja suppareiden aikana vaan puristin miehen kättä ja puhisin. Hitto, se kipu on kyllä jännää. Kokeilin myös akupunktioneuloja selkään, mutta ei niistä suoraan sanoen ollut mulle mitään apua. Ei myöskään kylmäkaulimesta (!) tai lämpimistä jyväpusseista. Eikä hieronnasta. Silti ne jotenkin kesti.

Kätilö vaihtui vuoron vaihtuessa. Aloin kysellä, oisko epiduraali mahdollinen. Se sanoi, että vaikutan niin hyvävointiselta, että katsotaan vasta tunnin päästä vaikka kohdunsuun tilanne. Sitten jonkun aikataulullisen jutun vuoksi se päättikin tarkistaa sen jo heti. "Mutta.. Sähän oot ainakin seitsemän senttiä auki!" se hämmästyi. "Hallitset itsesi kyllä tosi hyvin!" Kätilö sanoi, että koska avautuminen neljästä seiskaan senttiin oli tapahtunut alle tunnissa, mun ei kannattaisi edes ottaa epiduraalia, kun pärjäilin niin hyvin. Mä oon vaan liian hyvä kätkemään tuskani, joten sanoin, että ei, haluan kyllä sen epiduraalin. Se laitettiin ja lapsivedet pulahti anestesialääkärikomistuksen päälle (Kuten myös ripuliani..)

Epiduraali vaikutti nopsaan, hullu paineen tunne jäi peppuun mutta säryt katosi. Mahtava tunne! Ponnistuksen tarve tuli saman tien. Puolisen tuntia ponnistin, se oli leppoisaa. Radio soi ja huone oli hämärä ja ikkunan takana tutut pyöräili baariin viettämään perjantaita Tosi kotoisa ja epäkammottava kokemus! Mieskin oli aivan ihmeissään ja sanoo vieläkin, että sen mielestä koko synnytys ei edes ehtinyt alkaa! Kätilö auttoi kivasti ponnistamisessa, siis ohjaillen sanallisesti. Hitto että se on outo tunne, kun se pää alkaa venyttää tota "reikää" tuolla. Tuli semmonen olo että ei saatana, ei se voi tuolla tuolta ulos. Sulon pää oli kerran jo puoliksi ulkona ja lipsahti vielä kerran takas sisään. Olin että eiiiiii, joudun siis kokeen sen kiristyksen ja venytyksen vielä toistamiseen Mutta sieltä se tuli. Lumps vaan.

Napanuora oli 80cm pitkä, kuulemma tavallista pidempi, eikä Sulon ympärillä mutta jotenkin huonosti sykkyrällä. Jotenkin tuohon liittyi se että lapsi sai pisteitä 7 - 8 - 8. En muista yhtään, miten kätilö asian selitti. Aivan sama mulle. Sanoin, etten halua nähdä istukkaa, kun se syntyy, mutta halusin kuitenkin. Hyiiiiiii!

Pieni nirhauma tuli alapäähän, kaksi tai kolme tikkiä. En huomannut koko ompelua lainkaan. Verenhajuinen Sulo änisi rinnallani. Mies nappasi valokuvan ja olen siinä ihan hehkeä! Hih.

Synnytys oli kyllä niiiiin myönteinen kokemus. En osannut tajuta, että vaikeudet voisivat alkaa sen jälkeen. Tai siis tää kaikki ahistava osuus, joita tunteisiini nyt liittyy. Mutta sitä en mitenkään epäile, ettenkö rakastaisi tota pientä poikaa maailman eniten. Tää elämänmuutosshokki tulee vaan viemään aikansa.

Jaahash. Kukakohan jaksaisi lukea tämän koko horinan, jorinan?

kardemummma 29vee & Sulo 3vrk

 

Ai juu! Sulon syntymämitat:
pituus 51
paino 3170

Siro poikanen siis. Ois pitänyt ilmeisesti ostaa jostain keskosvaatteita, kaikki nää pienimmätkin kledjut on mielettömiä telttoja ton pikkuihmisen päällä. Näyttää ihan hassulta.

Pelkään koko ajan, että Sulolla on karsean kuuma -- kun itelläkin on, ja se tungetaan koko ajan pitkähihaisiin ja pitkäpunttisiin vaatteisiin. Voisko se olla pienemmissäkin hepenissä?

 

Heti alkuun etten nyt lukenu olleskaa muiden tekstejä, mutta suoritan tässä tunteiden purkauksen ja tuun sitten myöhemmin lukemaa noi muut jutut...

Kävin neuvolassa, nyt siis 40+0, vauva on korkeella eikä tosiaan kiinnittynyt. Sf kasvanut viikossa sentin ja on nyt jo 36cm, painoa +300g viikossa. Kaikki siis periaatteessa ok, neuvolat tästä eteenpäin kaksi kertaa viikossa, mutta mua niiiin ärsytti ja harmitti ja inhotti kun neuvolan täti sanoi, että "et sä kyllä yhtään näytä siltä, että oisit synnyttämään menossa vielä tällä viikolla, et ehkä ensi viikollakaan". Siis tottahan tuo voi hyvin olla, ehkä tää menee oikeesti reilusti yli, mutta mua vaan masensi kun koko aika mulle on hoitajat ja lääkärit sanonu että ei mee yli lasketun ajan ja tulee hyvissä ajoin jne ja tässä sitä ollaan. Tullaan varmaan vielä olemaan pitkään.. Ärsyttää, harmittaa, masentaa!

Ja periaatteessa ihan typerän syyn takia, jep.

No nyt syömään ja ulos purkaa paineita.

 

Ärsyttää, harmittaa, masentaa!

Ja periaatteessa ihan typerän syyn takia, jep.

No nyt syömään ja ulos purkaa paineita.

Älä harmittele! Mullehan ärsyttävä neuvolatätsy sanoi melko "varmasti", että tapaamme vielä 40+0 -päivänä neuvolassa. No, eipä tavattu! Hää hää! Eli ei ne mitään osaa päätellä Lähtö voi tulla koska vain. Täältä uskomattoman univajeen ja hämärän rajamailta sanoisin, että nauti näistä päivistä! (Tiedän, ei helppoa.)

 

Helise, mä oon kans sitä mieltä, ettei lääkärien tai terkkarien pitäis sanoo omia mielipiteitään suuntaan eikä toiseen siitä, että koska syntyy. Niistä kommenteista ei voi mitään päätellä kumminkaan, tulee vaan stressiä. Eli älä usko mitään tollasia puheita, vauva tulee kun on valmis. Niin meidän on uskottava!

Kardemummma, kiitos positiivisesta synnytyskertomuksesta! Varmasti on henkisesti rankkoja noi ensi ajat hyvn monelle meistä. Meillä on neuvolassakin niin monesti puhuttu tosta, että ihan hormoneista johtuen synnytyksen jälkeen pari viikkoa tunteet heittelee ja on pinnassa eikä meinaa tuntea itseään ollenkaan. Iso elämänmuutoshan lapsi on, eli tottakai siihen liittyy vaikka mitä tunteita. Niin ja olen lukenut, että vauvalta voi kokeillä niskaa, ja jos se on hikinen niin sitten olis kuuma vauvalla. En sitten tiedä kuinka helppo konsti toi on käytännössä.

Virpi kiitos tsempityksistä. Mä yritän koko ajan uskoa siihen, että kyllä viikon sisään syntyis. Se olis mun mielestä riittävän nopeesti

Nuu, suuret onnittelut pienestä!

SMSM:lle kiitokset nopeista listan päivityksistä. Nyt näyttää jo vauvalukumääräkin olevan 19 :heart:

Saga 40+3

 

Tuo on kyllä totta, mitä Kardemumma sanoi, että koskaan ei voi tietää milloin se lähtö todella sitten tulee. Niin puun takaa se kummiski yllättää!! =) Ja Helise, ajattele positiivisesti, kuitenkin enää max se 2 viikkoa...lyhyt aika lopulta!! Tsempit!

Nyt tosiaan tuntuu hassulta se kaamea kiire vaavin tulolle..tajuaa,että muutamat päivät sinne tänne, mutta tosiaan se on aina se tilanne, jota elää niin täysillä ja tympeäähän se oottaminen tietty on. Ite tietty ei voi oikein kovin syvällä rintaäänellä puhua, kun tyttönen syntyi 'jo' rv 39+0.

Hassua miten tutulta tuo kardemumman tunneskaala kuulosti. Itellä kans alussa tuntui, että nuo yöt pelotti kovasti, kun oli NIIIIN väsy, mutta nyt on alkanu helpottaan. Tänään jopa tylsää, kun vaavi on nukkunu niin paljon. Syöny vaan välissä ja taas unta palloon. Noh, oltiin me 05.30-07.30 hereilläkin. Jospa taas olis se pisin hereilläoloaika, kun isukkikin on kotona. Ihanaa, enää tämä ja ens viikkoa ja sitten mies jää 1kk kotiin. Toisaalta kvia näin, kun tyttö on silloin jo melkeen 1 kk ikäinen, niin vois kuvitella, että miehe lomalla voitas päästä vähän vaikka reissuun. Jospa kävis vaikka yhen hotellireissun jossakin lähellä...pieni kun ei oo sitten enää niin pieni, niin vois jonku tunnin autossakin viihtyä. Ja sukulaisissakin vois piipahtaa. Tokihan sitä ei vielä tiedä mikä on tilanne 2 viikon päästä...kuhan ei se koliikki-paholainen nyt ainakaan iskisi, kun muuten tuntuu melko mukavalta ja helpolta ainakin tämä alku.

Kohta syömään...mies tuo tullessa maksalaatikkoa!! Kamala himo siihen, kun ei raskausaikana saanut syödä!!

Zeenah ja pikkuneiti 10 vrk!! :heart: :heart:

 

Ihana poika syntyi 3.7 ja kotia päästiin jo 4.7
3490 ja 49 mitat...
Päivityspyyntöäkin laitoin, mutta eipä ollut "mua päivitetty" ...
Mahottomat helteet, ei paljoaa jaksa pihalla olla, hikiä kun pukkaa ihan ilman helteitäkin
Kiloja en oo puntaroinut että paljonko jäi synnärille...puntari sanoi sopimuksensa irti jokunen aika sitten, onneksi ...eipähän tartte ressailla hahaa :kieh:
Onneksi mies jäi heti isyyslomalle joksikin aikaa, niin on enempi sitten isompien lasten kanssa touhuissa mukana!

 

Kauheesti paljon onnea kaikille vauvan saanneille :flower: ! Synnytyskertomuksia on jännää lukea, kaikilla sama juttu periaatteessa kyseessä ja kokemukset silti niin tosi erilaisia.

Helise, mulle kanssa toitotettu iät ajat että vauva tulee varmasti ajoissa, oli muka niin hyvin laskeutunutkin jo varmaan 6 vkoa sitten ja iso, "valmis" viikkoihinsa nähden. No, tässä sitä istutaan se hyvin laskeutunut vauva masussa, viikkoja tänään 40+5. Huoh! Jotenkin on huijatuksi tullut olo, vaikka toki tiedostan että ei tässä varmaan enää montaa päivää kärvistellä.

Mieheltäni on vissiin jotenkin päässyt unohtuun millasta se vauva-arki alkuun on. Se vaan suunnittelee missä välissä pääsis viettään varpajaisia, mikä ei musta nyt tässä vaiheessa ole mitenkään se elämän tärkein juttu. Joo ja viikonlopuksi on tulossa kylään meidän tutut, 3-lapsinen perhe, kun kuulemma meille miehen mielestä ihan hyvin käy. Käy joo, jos oon silloin sairaalassa, muuten en ole ollenkaan varma miten hormoonihuuruissani käyttäydyn jos en saa tarvittavaa rauhaa... Mies on luonteeltaan tosi sosiaalinen, minä en, mutta näistä jutuista nyt vaan tulee mulle tyhmä fiilis, en voi mitään :'( .

 

helise varmasti v*tuttaa ja rankasti, mutta kuten muutkin jo mainitsi ni elä niille terkan puheille laita painoarvoa yhtään!!! Mie todella toivon, että sie pääsisit jo synnyttämään ja saisit pienen syliis, johan se eräpäivä on mennyt =) Puhkun kovasti synnytys suppareita siule

kardemummma Voi miten siro poika teille tullut, ihana :heart: Oman mötkylän täällä masun sisuksissa kun pitäs olla nyt jo 3,3kg Kaverin vauva oli 3 viikon iässä painanut saman verran kun miun masukaveri Ja tsemppiä ja jaksamisia sinne vauva-arkeen, en vielä osaa edes kuvitella miten raskasta sitä itellään tulee olemaan, varmasti ihanaa mutta raskasta :hug:

madrigal Onnittelut pienestä, ihan on hyvän kokoinen teidän vaavi ollut =)

zeenah mukava kuulla teidän vauva-arjesta ja kiva kun suunnittelet jo reissuun lähtöä. Mie tässä omassa mielessäni jo mietiskelin, että esim, miten pienenä vauvan uskaltaa ottaa vaikkapa kauppaan mukaan?? ja kiva kun miehes on niinkin pitkään kotosalla.. Meillä tuskin on edes viikkoakaan, mutta kuitenkin on alussa kotona ja se on tärkeintä, saadaan yhdessä tutustua sitten uuteen tulokkaaseen ja opetella vauva-arkea... Mies kun on hoitanut vastasyntyneitä, ite en ikinä

KUUMA KUUMA KUUMA KUUMA KUUMA!!! uskotteko, että miula on kuuma mitään en tänään ole saanut aikaseksi, tarkotus olis että illasta vielä kasvimaata kitkisin, mutta kattoo nyt..päivällä ei ole ollut mitään mahkuja mennä ulos, en yksinkertasesti jaksa... Vauva nyt liikuskellut ihan kivasti, tosin ylämahalta on yksi kipee kohta ja vauva kun liikkuu ni siihen koskee ihan pirusti...juhannuksen teinoilla siitä taisin jonnii lihaksen (?) reväyttää ni kipee on toisinaan vieläkin

Nyt telkkaria kattomaan kera tuulettimen

 

:flower: Onnea Nuu82 ja Madrigal :flower:

Kardemummma muistan itsekin tuon tunnemylläkän ensimmäisen kanssa. Välillä kauhistutti ja itketti, välillä oli ihan onneissaan. Rakkaus vauvaan oli koko ajan. Tsemppiä univajeen kanssa. Onnea vielä pienestä pojasta :flower: ps. niskasta tuntee onko pienellä liian kuuma. itse pitäisin lyhythihaisessa bodyssa näin helteellä. Pääasia, että aurinko ei pääse paljasta ihoa polttamaan.

helisevoimahali sinne :hug: synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä, vaikka pää ei ole kiinnittynyt, näin minulle lääkäri viimeksi sanoi.

Päpsy ja pikkunöösi 37+5

 

Onnea kaikille vauvan saaneille!

Mulla alkaa torstaina viikko 39 ja samalla käyn vielä lääkärivisiitillä ä-polilla saamassa kokoarvioita ym. Tänään olikin yllättäen aamun paastoarvo 6 ja tunti aamupalan jälkeen 7.8. Tähän asti on arvot olleet ok. Söin eilen ennen nukkumaan menoa reilusti itse tehtyä popcornia. Ilmeisesti oli liian hiilihydraatipitoinen iltapala.

Kardemummalle tsemppiä. Mulla oli vähän samantapaisia kokemuksia esikoisen kanssa imetyksen suhteen. Jouduin käyttämään rintakumia, kun rinnat oli rikki ja tuntui ettei poitsuli saanut kunnolla otetta nännistä. Kättärillä ja Vantaan neuvolassa ei suositeltu kans tutin käyttöä neljään ekaan viikkoon ollenkaan. Ensimmäiset puolitoista viikkoa poitsu itki öisin älyttömästi ja roikkui rinnalla tuntikausia. Sitten satuin olosuhteiden pakosta (remonttia paossa) käymään toisella paikkakunnalla neuvolassa. Siellä terkkari sanoi, että ota tutti heti käyttöön. Ja kas kummaa poika rauhoittui heti huomattavasti. Oli niin kova imemisen tarve ja käytti mua tutin korvikkeena. Nyt olenkin viisaampi ja otan tutin mukaan jo synnärille. Toinen asia on se, että jotkut ei pääse rintakumista eroon koko imetysaikana. Itsellä meni 3-4 viikkoa ennen kuin pystyin imettämään ilman sitä. Kannattaa mahdollisimman nopeasti yrittää päästä siitä eroon. Olen nytkin kuitenkin ostanut rintakumeja jo valmiiksi. Lisäksi tilasin Lansinoh voidetta ja saman merkin jonkun ihme nännin kohottajan. Jospa tällä kertaa selviäisin ilman rintakumeja kokonaan.

Toivon, että saisin torstaina jonkunlaista arviota naistenklinikalta siitä että tuleeko menemään yli lasketun ajan ym. Meillä kun lapsenvahdeilla on yli puolentoista tunnin matka meille, enkä haluaisi mennä yksin synnyttämään.

 

Onnea Tyhmäblondi73 tytöntylleröstä :heart:

Onnea Nuu82 tytöntylleröstä :heart:

Onnea Madrigal pojanpallerosta :heart:

Kiitos synnytyskertomuksista JP-78, Olivialle sekä kardemummalle :heart: :heart: Kiva lukea niitä, kuinka erilaisia kaikilla on... Siinäpä tulee väkisten mietittyä minkälainen koitos mahtaa itellä olla eessä.. Kuopuksen ainakin oli kuin suoraan kirjasta

Lääsy ilma on vaan eipä toi aurinko kauheesti mollota... Mä kun aattelin paistatella päivää

Heliselle jaksuja :hug: Mäkin puhallan sulle suuren supparipuhalluksen!! Toivon mukaan ei tarvi kauaa enää kärvistellä ja se lähtö tulee kyllä niin yhtäkkiä

 

Huh hellettä!! Alkaa jo vähän tympiä, kun sisälläkin on niin pirun kuuma.

kardemummma meillä vauva on päivällä ihan vaippasillaan tämän helteen takia. Tosin poitsuhan on jo hurjat 2,5 vkoa Niskasta sitä tosiaan voi kokeilla, onko vauva hikinen ja varmaan tuon ikäistäkin voi esim. ilman housuja pitää jos kovin on sisällä kuuma. Jaksamista tunnemyrskyihin, kyllä se elo varmasti helpottaa, kun Sulo tulee tulee tutummaksi ja hormonit alkaa tasoittua :hug:

Rae meillä oli vauva ekan kerran kaupassa kun oli 5 vrk ikäinen. Nukkui koko reissun ihan tyytyväisenä.

Synnytyskivusta minäkin lukisin oman synnytykseni lähes kivuttomaksi. Kyllähän ne supistukset toki tuntui aika imakoille, mutta hyvin ne kesti, kun vain sai olla pystyasennossa. Tähän kokemukseen vaikuttaa kuitenkin se, ettei niitä oikeita avaavia supistuksia tullut ennen epiduraalia ja se tosiaan vei tunnon alapäästä myös siinä ponnistusvaiheessa. Voisin kuvitella, että jos toinen lapsi tulee, niin jännitän synnytystä samalla lailla kuin tätäkin, koska en tosiaan tiedä, mille ne oikeat synnytyssupparit tuntuu.

Vauvaan rakastuminen on kyllä ollut aika huikea tunne! Nyt voi jo tehdä muutakin kuin ihmetellä ja tuijottaa, mutta esim. sairaalassa jos vauva oli omassa kopassaan, niin tuntui ihan fyysisesti, että se on liian kaukana. Sitä vain halusi toista pitää vieressä koko ajan. Ja suojeluvaisto on myös jotain ihan uskomatonta.

Ja vielä tähän loppuun oikein lämpimät onnittelut taas uusille äideille :flower:

 

Onnea onnea kovasti kaikille vauvansa saaneille ja kiitos synnytyskertomuksista! Olivia, Jp, Tyhmäblondi, Madrigal, Kardemumma, Nuu...

On ollut koko päivän menoja, ja kun kahlasin kirjoitukset tähän asti läpi, niin en enää mitään muista mihin piti kommentoida... Sorry!

Aamulla oli neuvola ja lääkäri, painoa viikossa yli kilo lisää... Laittoivat turvotuksen syyksi. Apua, millä ilveellä teillä muilla se paino tippuu?? Kaikki näytti muuten hyvältä. Tasan kaksi viikkoa sektioon. Tehtiin sisätutkimus, paikat on pehmeät, mutta kiinni, joten eipä näytä pojalla olevan yhtään kiire minnekään.

Mä en kestä en kestä en kestä tätä hellettä ja viikonlopuksi luvassa vielä kuumempaa. Missä on se normi suomalainen kesä? Viileää, tuulee ja jopa sataa??

Kardemumma, mä voin hyvin kuvitella, että tulen olemaan pojan synnyttyä aivan yhtä tunnemyrskyissä ja pihalla kuin säkin. Materiaalisesti on tullut valmistettua kaikenlaiseen, mutta mitäs sitten sen vauvan kanssa sairaalassa ja kotona. Mä olen ainakin yhtä kymysysmerkkiä. Onneksi meitä on miehen kanssa kaksi siinä sitten. Jos ehdit ja jaksat vain kertoa, niin haluaisin kuulla enemmän miten siellä tyksin osastolla olo meni? Millaista oli kohtelu tms tms? Just tuota mä kammoan jo etukäteen, että siellä on hirveän kuuma ja täyttä, ettei perhehuoneesta toivettakaan. Mukavaa, että synnytys meni hyvin sulla j aoli positiivinen kokemus.

 

huih mikä iltapäivä takana.
sain ruuan tehtyä siinä 14 aikaan,jonka jälkeen menimme lasten kanssa ulos,kun nousin ruokapöydästä niin jalat näytti olevan ihan turvoksissa,kamalat painaumat oli niissä.mahaan koski ihan sikana,vihloi alas kunnolla.nooh,penskat siinä leikki ja minä istuin tuskissani aurinkotuolissa ja toivoin että olisipa äkkiä kello puoli 4 kun mies tulee kotiin töistä.ei puhettakaan että olisin voinut juosta niitten perässä siinä tilassa.

miehen siinä söi ja kävi suihkussa,jonka jälkeen ajelimme ouluun kärkkäiselle ostoksille,autossa minusta tuntui,että paskat tulee suunnilleen housuun,ihan kamala paineen tunne takapuolessa ja masu kovana ja kipeenä.sama meno jatkui siellä kaupassa ja vielä prismassa,jossa se sitten vähitellen alkoi helpottaan.vaan olin minä kyllä melkonen näky kun lyllersin siellä kuin mikäki virtahepo ja olin tuskasen näkönen. tosin silloin ei naurattanu yhtään.ehdin siinä tosiaan miettiä että nytkö se lähtö sitten tuli taas ja ihan puun takaa.vaan ei ainaskaan vielä.nyttenki supistelee muttei mitenkään säännöllisesti.plaah. :|

nooh,vaikka sitä jo niin kovasti oottaa niin toivon että ei syntys kuiteskaan ennen viikkoa 38,joka on viikon päästä.

miten mulla tuli sellanen tunne jostain että SMSM pääsis koht puoliin synnärille.ennustajan vikaa?

 

Ephs: Me asutaan ihan rallien varikon vieressä =) Jos vaan mahdollista mennään johonkin ralliviikonlopuksi evakkoon,kun on aika levotonta silloin..kopterit lentää,autot pörrää ja kansa juhlii =)
Oma olo on niin tukala..vauvan pää varmasti puoliksi ulkona kun en voi istua..vauva kuitenkin möyriii 24h/vrk ja mulla sisuskalut ihan rikki :attn: Nukkunut paria tuntia yössä,ja huumori lopussa..päivä kerrallaan toivoen että tämä pian syntyy :ashamed:
hipsu 37+2

 

ja muut vauvan kanssa painiskelevat.VAikka odotan jo neljättä,on nuo kaikki 3 edellistä syntymää ollut aina yhtä hässäkkää alussa.Just se stressi saako maitoa tarpeeksi,ja tuntuu etten osaa edes pukea vauvaa saati saada sille vaippaa päälle
Mutta aion unohtaa kaikki muun elämän ja hauatautua petin pohjalle tissittelemään
Mies hoitakoon kodin ja lapset ja mcdonalds saa tarjota perheen ruuat
Esikon imetys ei koskaan onnistunut,ja pullolla kasvoi hyvin..2seuraavaa taas imi hyvin ja kasvoivat,mutta sen tiedän että jos tuo imetys alkaa liikaa takkuamaan ja stressaamaan niin pullo on hyvä vaihtoehto..ei mitään järkeä että esikon imetyksen epäonnistuminen sai multa melkein mielenterveyden menemään :ashamed:
Mies ei onneksi halua juhlimaan,mutta on tässä monta menoa tulossa minne menee jos vauvan kanssa pärjään hyvin,elämä jatkuu vauvasta huolimatta =)
hipsu