Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

Onnea miljoonasti kaikille vauvaantuneille perheineen :heart: :heart: :heart: :flower: !!!

Pauliinan pikku-Villelle kovasti voimia leikkaukseen! On varmasti rankkaa koko perheelle tämä aika :hug: .


Täällä taas viime yö meni valvoessa, eikä siis supparit johtaneet mihinkään. Huomenna on neuvola ja otan siellä kyllä puheeksi tämän, etten saa nukuttua kunnolla.

Mä oon kokkaillut ahkerasti ruokia perheelle-nyt helteellä ilman paitaakin ja mitähän "alaston kokki" sai palkaksi siitä hyvästä? - tsiljoona pientä palovammaa vatsaan, kun rasvaa räiskähti pannulta :( .
Apteekista ostin basibactia ja bepanthenia-oisko jollakin parempia vinkkejä, kun ihan rakkuloilla on osa palovammoista :/ ? (ja ikävästi reunat punottavat-kysyn kyllä neuvolastakin huomenna)
Nyt jos koskaan oisin oikein hehkeä näky synnyttämässä: vatsa täynnä pikku palovammoja, jalat turvoksissa-kantapäät halkeilevina, ja pjärse täynnä paarman puremia...

Oltiin äsken miehen kanssa shoppailemassa kahdestaan :heart: . Oli ihanaa kävellä hiljaksiin pikkukaupungin katuja, kierrellä torilla ja käydä kahviossa jne. Kotiinpaluumatkalla käytiin extempore-reissulla mansikkatilalla hakemassa marjoja. Nams, että ne onkin tuoreena hyviä! Pakastin osan soseena vauvalle niihin ihan pienimpiin minigrip-pusseihin (en laittanut sokeria-oisko säilyvyyden kannalta pitänyt?).
Osa jää ihan herkuttelumarjoiksi.

Täytyy ruveta pakkailemaan perheen piknik-eväitä. Ollaan taas menossa rantaan ja nyt kerrankin muistan ottaa eväät mukaan :D

T: vatsakasilmanvauvaa ja rakkauslapsi 39+3

SMSM, kyllä sun täytyy tänään lähteä sinne synnärille! (Mä ihan komensin :LOL: ) -ennen mitään käynnistyksiä. Mä joutaisin kyllä kanssa...
 
Terveisiä vaippa- ja tissirumbasta! Eipä täällä muuta, vaippoja menee edelleen hirveät määrät, miten tota sinappia voikin tulla noin paljon?? Lieviä masuvaivoja meilläkin havaittu, Disflatyl-tipat käytössä, ilman niitä ei pärjätä.

Jekovittipat aloitettiin eilen, yhdellä tipalla nyt ens alkuun harjotellaan, ettei tulis kovia vatsanväänteitä.

Röyhtäyttämisestä mä kyllä röyhtäytän joka syötöllä ja välillä myös tissiä vaihtaessa, tuo pikkuinen kun on kauhea ahmatti. Vetää molemmat rinnat tyhjiksi alle 10 minuutissa. Meillä ei siis tissillä juuri roikuta. Vauvateholla opettivat kivan ja tosi tehokkaan röyhtäytysasennon. Vauva otetaan syliin istuvaan asentoon ja toisella kädellä otetaan leuan alta kiinni ja nostetaan ruokatorvi suoraksi. Röyhtäys tulee näin toooosi helposti. Näyttää kuin vauvaa kuristaisi, mut kaulasta ei pidetä kiinni vaan leuasta. Mä röystäytän yleensä seisaallaan kun toi istuminen tekee vielä kipeää.

Baby bluesia[/] ei ole vielä ilmaantunut, mielialat toki heittää, mut se minusta kuuluu asiaan. Ristiäiskutsuihin kun etsin runonpätkää niin itkin joka runon kohdalla. Ei meinannut loppua tulla. Ja välillä huomaan käyväni kurkkimassa hengittääkä poika, jotenkin ei vaan osaa luottaa... höh.

Hurja määrä tullut uusia vauvoja ONNEA kaikille!

omenaruusu ja pikkuveli 3vkoa
 
Rae Onnea poikavauvasta :heart: (tätäkin kautta)

vatsakas piknik kuullostaa mukavalta :p mansikoita, namskis :p

babybluesia ei oo täälläkään havaittavissa, vielä! mutta poikaa tuijottaessa tulee kyllä itku, kun on niin syötävä ja tajuaa että siinä se on, joka möyrästi masussa vielä viikko sitten!! Jotenkin ihan erilainen fiilis kuin noitten kahden aikana :heart: :heart: :) On se niin ihmeellistä :heart:

ristiäisiä pitäis alkaa miettimään.. Mistä ootte löytäneet ristiäisrunoja kutsuihin? :) Nimi on meillä nyt sitten päätetty :D Nyt voi alkaa poikaa kutsumaan nimeltä, mutta niin ettei lapset kuule, kun hehän kertovat heti utelijoille ja tällä kertaa haluan pitää salassa ristiäisiin asti.. SE ON JÄMPTI ;)

Illanjatkoja :wave: vauvauutisia odotellessa ;)
 
Apua tätä tekstin määrää :eek: Mutta yritän parhaani mukaan kommentoida että ette ajattele et oon ihan pönttö kun en teitä huomioi:LOL: Kun koko ajan vaan omaa napaa :ashamed:

Pauliinan pojalle ja koko perheelle voimia leikkaukseen. Kaikki menee varmasti hienosti :hug:

tepa0 mä käytin heti ekasta päivästä asti rintakumeja sisäänpäin kääntyneen nännin takia. Ja antoivat sen siis jo synnytyssalissa. Ite olisin kyllä halunnu mielummin antaa toista rintaa ku siinä parempi nänni :LOL: Mut laita niihin haavaumiin bepanthenia ja sit muuten alussa kannattaa käyttää lansinoh merkkistä rasvaa nänneissä. Nyt reilu kaks viikkoo tytön syntymästä rasvaa ei tarvi laittaa aina ja rintakumia ei enään käytetä:)

Vielä kasassa oleville Voimia kovasti viimeisiin masun kanto päiviin:) Voin vaan kuvitella teidän "tuskan" näillä helteillä. Toivottavasti kohta viilenee:)

Fiinukka, Ironladyn, Termiitti82 ja jonttu79 Paljon onnea pienistä vauvoista:flower: :heart:

TridianSairaalassa mulle sanottiin että neljän tunnin välein edellisen imetyksen aloittamisesta pitää vauva syöttää että ei verensokerit pääse laskeen. Mutta kotona mun mielestä teet niin kuin itse koet parhaaksi. Nyt näillä helteillä herätin tytön 3-4 tunnin välein syömään että ei vaan kuivu. ja imetyksen kestosta.. meillä syötiin aluks kun maito ei ollut vielä noussut niin n. puol tuntia kerralla välillä pidempäänkin. Mut sit kun maito nousi aika lyheni noin 10-20 min kerralla tän ajan tytön imeminen oli jatkuvaa sit se meni siihen että imi vaan välillä. Tänään asiasta nevolassa puhuin niin th sano että sit ku vauvan imeminen ei oo enään jatkuvaa vaan sillon tällön imee voi ottaa rinnalta pois että pyytää sit lisää ruokaa ku on nälkä jos ei siis saanut tarpeeks. Meillä tyttö kyllä imis rintaa vaikka 2 tuntia jo vaan sais :LOL: Musta toi 20 min on ihan riittävä aika tissillä eikä tarvii siis herätellä jatkaan ruokailu jos nukahtaa. Suositelen käymään imetystukilista.net sivuilla sieltä mä sain apua imetykseen ja nyt onnistuu hienosti:)

Röyhtäsystä vielä.. että ei meillekkään siitä sairaalassa sanottu mitään:( Mut siis mä röyhtäytän aina joka syötn jälkeen. Ja juu meillä on masuvaivoja täällä:( Tyttö nyt 2vo ja 2pvä D-tipat alotettiin maanantaina ja niin alko masun kiertäminenkin:( Tänään haettiin deetipat kun jekovit tipat on th mukaan yleisimmät masuvaivojen aiheuttaja. Sit meillä menee rela-tipat myös saa hyvin tytön paukuttelemaan:)

Realle Onnea pikku nyytistä:) Nyt on odotus palkittu :heart:

Nyt pitää mennä tyttö heräilee:)

Omaa napaa myöhemmin:)

Chili ja neiti 2vko j 2pvä :heart: :heart:
 
Upea lisä ulkonäköön: nokkoset poltti jalat ihan muhkuroille. Ens kerralla laitan skootteriin jotain vähän pidempää vaatetta päälle :D

Jos tulis lähtö, niin sais kyllä oikeesti hävetä :ashamed: - ei haittaa vaikkei lähtö vielä tänään tulisikaan :LOL:

T:vatsakas

Nyt taas mansikkakulhon äärelle
 
Ironlady Onnea poikavauvasta :heart: ja Termiitti Onnea tyttövauvasta :heart: sekä Rae onnitteluja poikasesta!! :heart:

Kielletyt ruuat: meillä tuli neuvolassa juttua alkuraskaudessa ja terkka kuittas listat suosituksina. Kerto esimerkin äidistä, joka tuli kesken raskauden Suomeen jostain Afrikan perukoilta ja jolle oli nimenomaan suositeltu kaikkia sisäelimiä ruokavalioon lisättäväks.. Että vaihtelee ne suositukset maanosittainkin. Mut maalaisjärki mukana ni hyvä tulee.

Tepa älä siitä rintakumista stressaa. Käytät sitä niin kauan ku tarvii ja sit pikku hiljaa opettelette eroon. Parempi käyttää kumia ku luovuttaa kokonaan vai kuinka?

Kukahan se kirjotti, et karman laki on mukana näissä kipuiluissa? Omalta kohdalta kumminkin odotus suju kohtuu hyvin, synnytys oli "kivuton" ja vauvakin vaikuttaa helpolta. Vaan rehellisyyden nimissä olisin valmis vaihtamaan tän vammasen olon melko pitkäänkin synnytykseen.. Veripaikka autto eilisiltaan asti. Sit palaili tuo saa*anan kipu. Nyt on onneks siedettävä, ei lähde järki vaikka istuukin. Vaan kristallipallo olis ihana. Kauhee pelko, et olo pahenee tai että tää ei menekään ohi. Soittelin heräämön puolelle ja todettiin hoitajan kanssa, että koska kotona pärjäilee jotenkuten, on uusintapaikkausta turha tehdä tässä vaiheessa. Josko tää ajan kanssa? Tai sit mulla vaan on tosi huono tuuri ja tää kurjimus jatkuu useammankin viikon. Tää on toisaalta melkein koomista, keskimmäistä synnyttäessä toivoin et voitais välttää selkäydinpuudutteet just tän sivuoireen pelossa.. Heh..

Tridian mietit imetystä. Unohda kello! Siis siinä mielessä, että älä turhaan tuijottele niitä minuutteja, tuo 3-4h väli imetyskerroilla on ihan ok. Pääasia on, et vauva on välillä pirtsakan oloinen, rinnalla ollessaan imee tehokkaan oloisesti (näetkö, nieleekö maitoa?) ja että tavaraa tulee uloskin. Pissavaippoja tuottava vauva ei jää maitovajeeseen, kunhan vaipat on märkiä ja niitä tulee riittävän monta. Nyrkkisääntönä vaippa/ikävuorokausi, mut sit pikkusen vanhemmalla se n 8vaippaa/päivä on ok. Sun kertomus kumminkin kuulostaa siltä, et pieni syö riittävästi.

SYNNYTYSKERTOMUSTA: Varoituksen sananen, herkkävatsaisten on syytä skipata keskikohta!

16.7. osastolle aamupäivällä, isä tuli hakemaan 9.30. Klenkkasi ovesta, oli vetäny lipat prätkällä.. Hirvee paniikki, minne lapset ja muut.. Soitettiin veljelleni (17v) ja kuskattiin pojat sinne, isä tiputettiin Jorvin päivystykseen (mikä muuten ei ole päivystys kuin virka-ajan ulkopuolella, se selvisi vasta myöhemmin mulle) ja ite osastolle. Odottelua hyvä tovi, vaatteiden vaihtoa ja karvojen trimmausta. Vihdoin päästiin lähtemään leikkaussalia kohti (n puol 12) ja isä jäi odottelemaan osaston päiväsaliin. Leikkaussalissa änträttiin tippaa ja tarkkailupiuhaa ym. kunnes päästiin laittamaan puudutetta. Kysyin anestesialääkäriltä, josko tehtäis epiduraalissa, se kun oli kahdesti aiemminkin onnistunu. Totesin joka kerran olevan yksilöllistä ja et laittaa spinaalin, koska on parempi monessa suhteessa. Se laitto olikin prosessi, ei meinannu mennä spinaali paikoilleen. Istuin leikkauspöydän reunalla, yritin rentoutua ja köyristää selkää minkä mahalta sain periksi ja kaiken lisäks pysyä ihan liikkumattomana. Varsinaisesti se ei sattunu, oli vaan tosi epämielyttävää. Ajattelin, että onneks tätä ei tartte tehdä synnytysupistusten aikana.. Vihdoin ja viimein lekuri totesi saaneensa neulan paikoilleen. Päästiin pesemään vatsaa ja laitettiin katetri. Kohta todettiin oltavan valmiita, odoteltiin hetki isää ja kirurgia, jotka tulikin paikalle melkein yhtä aikaa. Testattiin kylmän ja kivun tuntemukset ja aloitettiin leikkaus.

Kirurgi selosti leikkausta suurpiirteisesti, kuten olin pyytänytkin. Ei olis tarvinnu, olisin kyenny kertomaan itekin mitä tekee.. Kipua ei siis ollu, mut tuntemukset oli tosi tarkkoja. Kiinnikkeitä edellisestä leikkauksesta oli runsaasti ja niiden katkomisessa meni aika pitkään. Puolisen tuntia aloituksesta meni lapsivesi, jota kommenttien mukaan oli reippaan puoleisesti. Minuuttia myöhemmin syntyi vauva. Nostivat pienen kurkkaamaan verhon takaa, muttei kukaan sukupuolta kertonut. Kirurgi vitsaili, että saadaan odotella ja että isä saa sitten kohta itse käydä toteamassa, kumpi tuli. Huutelin sille, ettei saa olla ilkeä ja hän naureskellen totesi tytön tulleen. Siinä vaiheessa pääsi itku iteltä.. Isä lähti kuvailemaan pikkuneitiä ja minä jäin pöydälle suljettavaksi. Tyttö käväisi rinnalla ja hyvät huulirasvat sain suukottelusta, sen verran kinainen tapaus se ruttunaama oli.. :heart: Vatsaa suljettiin pitkään ja hartaasti, isä lähti neidin kanssa osastolle odottelemaan. Onneksi leikkauksessa ollut hoitaja jutteli kaikkea mahdollista joten ihan koko keskittyminen ei menny vatsan ympärille. Tarkoiksi muuttuneet tuntemukset pikkasen säikäyttivät, sanoin et varpaisiin palaa tunto ja että tunnen tikkien laiton. Kipua ei edelleenkään ollu, mut jännitys lisäänty sitä mukaa, kun tunto palaili. Viimeisissä tikeissä tunsin jo, miten lanka kulki ihon läpi, mutta edelleenkään ei kiputuntoa ollu. Vaan oli se jotenkin hurjaa ja ihan absurdia..

Heräämössä meni tovi. Tuntuu, että heräämössä ne vajaa 2h on aina tooooosi pitkät. Sitä vaan haluais äkkiä vauvan vierelleen ja tällä kertaa oikeesti turhautti, koska jalat liikku heti heräämössä. Polvia koukistin alle 30min salista lähdön jälkeen, epiduraalin kanssa tuohon meni melkein 2h kummallakin kerralla. Mutta jollei tätä jälkiseurausta olis spinaalissa tullu, voisin lämpimästi suositella spinaalia, sen verran nopsa toipuminen siitä puudutuksesta oli. Verenpaineet oli ok ja kohtukin supistu toivotulla tavalla. Osastolle päästiin siis vajaa 2h odottelun jälkeen, isä tuli vastaan. Vuodeosastolle tultiin hissillä ja heti oven auettua pyysin tytön rinnalle. Pirtsakka neiti tarttui saman tien rintaan, oli vissiin ollu nälkä.

Osastolla olo sujui hyvin, jollei tuota lauantaina alkanutta niskasärkyä oteta lukuun. Vaan ehkä oikeasti toipuminen olisi kovin epäreilua, haava kun menee tässä sivussa eikä pahemmin rajoita elämistä. Että olisiko sitä päässy sit ilman tuota ongelmaa ihan liian helpolla? Nyt tosin todella toivon, että pahin olis takana ja ettei tuo särky enää palaa..

Painoarvio heitti hyvin: Neiti arvioitiin ultrassa (rv 36) 3300g ja viikkoa ennen synnytystä terkkari käsituntumalla heitti 4100-4200g. Synnytys oli tasan 40+0 ja pikkuisella kokoa "vaan" 3640g ja 50cm. Tuntuu ihan rääpäleeltä meidän jässiköiden poitsujen rinnalla (3815/50 ja 4080/53). Kotiin lähtiessä paino oli tippunu 3370grammaan ja perjantaina kun pääsen ite poistattaa tikit, otan neidin mukaan jotta pääsee pikavaa'alle. Eka neuvolakäynti kun on vasta viikon päästä tiistaina.. Pikkasen turhan pitkä aika, mut ei voi mitään.

Neidillä vaippa rutisi joten mentävä peppupesulle. On muuten kumman kokoisia vaippoja meillä, tuntuu et kaikki on niin kovin isoja. Jopa harsot ;) vaan eiköhän tää kasva nopsaa..

Kepsukka ja pikkuneiti nimetön 5vrk
 
Vatsakas Mäkin olen sieltä täältä arvilla yms. Paras oli muutama päivä sitten; istun varmaa 5min. rappusilla ritilän päällä. Siin on varmaa sellaset 3x3cm ruudut. Sain sitte ilmeisesti tän turvotuksen takia siitä arseeseen Uber sexyt ruutumustelmat :ashamed: :LOL: .

Mua ottaa urakalla päähän. Tänään piti mennä katsomaan yhtä taloa, mut se oli jo menny. Ottaa niin paljon kaaliin et hyvä ettei itku pääse, me vaan ei mahduta tähän asumaan :'( ... Pitää toivoo et tulis lottovoitto...
 
Heips taas kaikille,

kaikkien viestit tulee aina luettua vaikka kaikkiin ei tule kommentoitua, ja on ihan huippua kuulla muiden kokemuksia niin tästä odotuksesta, synnytyksestä, kuin vauva-arjestakin :) Täällä 40+5, ja vihdoinkin on tapahtunut jonkinlaista edistystä: ilmeisesti se kuuluisa limatulppa irtosi tänään, tai sitä on tullut pitkin päivää. Eroaa kyllä niin paljon tavallisesta valkovuodosta, että olen melko varma asiasta... Suppareita ei sen kummemmin ole esiintynyt; yksi silloin, toinen tällöin. Saas nähdä kuinka kauan vielä odotellaan!
 
Kiitos vastauksista kovasti. Taidan alkaa tarkkailla noita pissoja enemmän. Luulen, että niitä ei nimittäin tule tarpeeksi :/ Kakkaa tulee kyllä sitten senkin puolesta.. Onneksi on pe neuvola, niin ei tartte murehtia sen pidempään. Ihan virkeä tuo kuitenkin on ja hereilläkin pitkiä aikoja. Helposti tuo huoli näköjään tulee pienestä rakkaasta...

Baby blues Ei pahasti havaittavissa, mutta täälläkin välillä itku tulee, kun miettii, miten tuota pientä voisi parhaansa mukaan suojella kaikelta pahalta. Eilen tirauteltiin miehen kanssa yhdessä tuossa sohvalla, kun tuijotettiin tuota nappinenää. Voiko näin paljon edes rakastaa??? :heart:

A + Mytty vko
 
Meijän vauveli on sitten viettänyt hiljaisen päivän tänään...iltaisin yleensä alkaa touhuamaan mut nyt kovin hiljainen iltakin...nyt mennyt 40 min ja 4 tai 5 pientä liikettä tuntunut..nekään ei samalaisia kuin aiemmin. suihkussa yleensä riehaantuu ja jätskiä syödessä...nyt kovn hiljaista niinäkin hetkinä...vielä ootan vartin ja sit soitan synnärille=( toivottavasti ei olis mitään hätää pikkuisella!!!

miten paljon teillä muilla on loppua kohden liikkeet vähentyneet??? mulla alko sunnuntai olemaan hiljasempaa mut tänään selkeesti eroa aikasempaan...

rv 39+3 tänään...
 
Koiruuden kanssa kävin tunnin kävelyllä,ja kun kotiin pääsin ni oli jo aika kiirus juosta vessaan... Huomaa että koko päivän vaan maannut sohvalla ja syönyt,alko nimittäin toi vatsa HIEMAN toimimaan...:D Kohta saunaan ja sitten unten maille,tai ainakin sänkyyn..;)

ephs kovasti on ainakin minulle monet sanonu että lapsen liikkeet on vähentyny huomattavasti ennen synnytystä mutta sitten taas osa sanoo ettei välttämättä ole huomannut mitään eroa liikkeissä. Mutta tottakai kannattaa soittaa ja varmistaa sieltä lääkäriltä asia ja mennä näytille jos huoli on asiasta! Ei voi olla liian varovainen..;)
Mutta sovitaan että pikkusella on kaikki hyvin..:) :hug:

Millanen ja Pippuri 38+6
 
Tulin nopeasti ilmoittamaan, meille syntyi eilen 8.58 poika 4035g ja 50 cm. Täydet 10 apgar-pistettä. Sektio sujui hyvin, toipuminen tällä kertaa vain hitaampaa 2 litran vuodon takia, pääsimme heräämöstä osastolle 7 tunnin jälkeen. Nyt muuten asiat paremmin, paitsi että poika on tarkkailtavana lasten teholla infektioepäilyn takia. Toivomme kovin, että saamme hänet huomenna takaisin vierihoitoon ja kyse ei ollut vakavemmasta.

Onnea kaikille vauvautunelle! Ja voimia viimeisillään oleville!
 
Meidän tyttö syntyi 7.7. 10.42 (rv 39+5) ja mitat oli 3730 g ja 52,5 cm :heart:

Mulla oli viimeinen neuvola edellisenä päivänä ja siellä terkka totesi saman kuin viikkoa aiemminkin, vauva majaili mahassa sykkyrällä, peppu kylkeäni vasten ja pää alaspäin, muttei laskeutuneena saati kiinnittyneenä. Seuraavana yönä puoli kuuden aikaan kävi pelkäämäni, eli heräsin lapsiveden lorahdukseen. Synnärille soittelin kysyäkseni onko ambulanssikyyti nyt välttämätön, sanoivat että oman harkinnan mukaan. Kävin sitten pyyhkeen päälle pötköttämään auton takapenkille. Matkalla tuli yksi supistus.

Sairaalassa makailin käyrillä kai ainakin puoli tuntia. Supistukset jatkuivat harvakseltaan. Kätilö teki testejään ja kysyi tehdäänkö sisätutkimus. Auki kahdelle sormelle. Pää oli laskeutunut oikeaan paikkaan ja sain luvan olla jalkeilla. Kätilö olisi varmaan mieluummin lähettänyt meidät osastolle odottamaan, ei tuntunut uskovan että synnytys on käynnissä (en kuulemma näyttänyt niin kipeältä ), mutta päästi saliin kun sinne halusimme.

Käynnissä oli. Salissa supistukset tihenivät ja kovenivat melko äkkiä. Otin niitä vastaan ensin kävellen edestakaisin. En uskaltanut istua, sillä esikoisen kanssa avautumisvaiheessa jämähdin keinutuoliin eikä jalat meinanneet enää kantaa siinä vaiheessa, kun tuolista oli noustava. Tällä kertaa halusin kokeilla synnytysjakkaraa, joten halusin pitää jalat toimintakunnossa. Supistusten koventuessa siirryin nojaamaan pöytään, heiluttelin lantiota ja yritin pitää hartiat rentoina. Jossain vaiheessa mies ehdotti synnytyslaulun aloittamista (siitä oli paljon apua edellisessäkin synnytyksessä ) ja hymistiinkin yhteen ääneen siihen asti, kunnes minua alkoi ponnistuttaa. Välillä siirryin pöydän vierestä miehen kaulaan roikkumaan, mutta se ei jaksanut kannatella minua loputtomiin :D

Pikkuhiljaa ponnistamisen tarve vain yltyi. Jakkaralle istuessani kohdunsuu oli auki, mutta toisella puolella oli reunaa jäljellä. Sain kuitenkin luvan ponnistaa tuntemusteni mukaan. Kätilö yritti myös sormin saada reunaa jäämään lapsen pään taakse samalla kun ponnistin, mutta se ei onnistunut. Sitten kätilö ehdotti, että kokeilisin ponnistaa kyljelläni sängyllä, se saattaisi saada reunan väistymään. Se tuntui kovin hankalalta, en oikein osannut suunnata ponnistusta enkä jaksanut kunnolla kannatella ylempää jalkaa. Ja kipeää teki! Esikon synnytyksessä ponnistusvaihe tuntui vain helpottavalta (varsinkin, kun oli taistellut ponnistamisen tarvetta vastaan kauan - kätilö saapui paikalle vasta kolmannella kellonsoitolla), nyt ärisin ja murisin ja ilmoitin äänekkäästi kuinka paljon sattui.
Kalvojen puhjettua kätilö vihdoin sai reunan väistymään ja pungersin tytön maailmaan juuri sopivasti ennen kuin usko omiin voimiin ehti loppua... Tyttö syntyi avotarjonnassa, naama ylöspäin. Sillä sitten selittyi sekä sitkeässä ollut reuna (pää ei painanut oikealla tavalla kohdunsuuta) että edellistä rankempi ponnistusvaihe.

Synnytyksestä jäi oikein hyvä mieli! Kätilöksikin osui mukava. Kunnioitti toiveitani, keskusteli ja kannusti. Repeämiltä toki olisin tällä kertaa halunnut välttyä, mutta neiti nyt päätti tulla maailmaan vaikeamman kautta :)


Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin. Tyttö on tähän mennessä ollut melkoisen tyytyväinen tapaus, ei juuri turhia itkeskele. Syö, nukkuu ja kakkaa, tärkeimmät on hallussa :) Isoveikka sitten koetteleekin vanhempien hermoja senkin edestä. Onneksi nyt on helpompi pitää kuria, kun ei enää ole mahaa, jota pitäisi suojella kiemurtelevalta ja potkivalta riiviöltä...
 
Rintakumista eroon Varmaan vähän riippuu tapauksesta, mutta mulla on semmoset pienet nännit mistä vauva ei saa kiinni, joten oon käyttäny rintakumeja. Tänään kävin ostamassa nänninkohottajan ja se toimii!! Ei tarvinnu ollenkaan kumeja :) Kylläpäs tuli siitäkin pienestä hyvä mieli..

Tänään pumppailin neljän tuntia pojan syömisen jälkeen ja saldona oli hurjat 55 ml ja kyllä huomaa tuon, koska poika vetää hittolainen 100ml lisämaitoo :/ Mammateet ja kikkakolmoset on kokeiltu ja ei auta maidon tuloon.. Vieläköhän on toiveita et mulla rupeis tuleen riittävästi maitoa?? Alkaa nimittäin oma usko loppua pikkuhiljaa..

Oon niin kateellinen teille joilla imetys onnistuu :) Kun lueskelen et syömiseen saattaa mennä vaan 20 min tai jopa vähemmän kun meillä on minimi aika ollu tunti, välillä menee sen 2,5 tuntiakin kaiken kaikkiaan.. On nimittäin aika stressaavaa hommaa..

Mutta joo, nyt nukkumaan kun poikakin nukahti äsken, et kerkeen ehkä sen 3 h putkeen nukkumaan..

Laura ja poju 25 pv
 
Täällä sama ilmiö kuin muilla synnyttäneillä, pääsin sivulle 46 asti täytyy jatkaa joku muu kerta lueskelua ja kirjotella sitä synnytyskertomustakin. :ashamed:

Mutta täällä ollaan tosiaan kotona. Eka yö meni katkonaisesti, vauvaa piti herätellä syömään ja se oli taas vähän sitä ja tätä kun ei vielä yöllä oikein maito tuntunu nousevan ja siks annettiin lisämaitoo. Mutta tänään alko sitten maito nousemaan ja oon jo lypsänyt 80 ml ja ihan törkeen tukala olotila edelleen.

Imetys on edelleen sellasta pelleilyä meillä, vauva ei meinaa malttaa asettua imemään ja sitten seuraavaks jää haaveilemaan silleen rinta suussa ja kauhee imu päällä ja vieläpä usein nukahtaa siihen. Eli osaisko joku antaa vinkkejä mikä auttais ? Meil on rintakumit käytössä kun on niin matalat noi rinnanpäät. Kauan kannattaa imettää per puoli ? Kuinka usein lypsää ?
Entä miten muilla ? Kakkaako vauvat ihan jatkuvasti ? Siis meil on niin et joka ruuan yhteydessä on kakkavaippa ja välillä sitten se tehtailee sinne kakkaa... Tuntuu et joka pierulla tulee jotain vaippaan.
:headwall:
Ei oo helppoa.
Väsyttää ja särkee ihan sikana, pitäis varmaan mennä nukkumaa kohta...

Anteeksi tämmönen kauhee omanapainen viesti ja tilitys.
 
Kepsukka Mulle tehtiin sektio epiduraali ja spinaalipuudutuksessa. Puudutteiden laitto ns. piece of cake, ei tuntunut missään :D olin nimittäin aivan varma, että leikkaus perutaan vielä siinä vaiheessa. Vasta kun poitsu oli pihalla uskoin, että leikkausta ei enää peruta :D Heräämössä mun piti olla 4,5 h :( (kukaan ei kerennyt noutaa mua sieltä, lapsivuodeosastolla oli hirvee ruuhka ) Heräämössä huomattiin, että epiduraali ei toiminut, vaan se neste valu selän ihon pintaan liimasiteiden alla, osastolle mennessä epiduraaliletku poistettiin. Noi heräämössä vietetyt tunnit oli elämäni pitimmät ja tylsimmät, niinkin fiksu ajatus kävi mielessä, että ens kerralla otan jotain lukemista mukaan :LOL: Lopulta kun pääsin osastolle, niin kuulin, että synnytyksessä mukana ollut kätilö oli ajanut miehen pois sairaalasta heti leikkauksen jälkeen :kieh: poika vietti elämänsä eka tunnit ihan yksin ilman vanhempiaan :'( kuulemma osaston käytäntö, kun kyselin jälkeen päin :kieh: kyllä muilla oli isät osastolla, vaikka eivät olleet perhehuoneessa ees. Onneks sitten ekan yön jälkeen saatiin perhehuone :) Kipulääkkeenä osastolla sain paratabsia ja buranaa, niillä pärjäsin. Jälkisupparit ja maidonnousu aiheutti enemmän kipua koko leikkaus.. Nyt oon alkanut lenkkeileen normaalisti, kun leikkauksesta on kohta kuukausi, arpi ja poitsu enää muistuttaa koko leikkauksesta. Toipuminen on sujunut erinomaisesti :) vielä kun jälkivuoto loppuis.

Onnea Rae89 ja muut :flower: =)

Jospa sitä pian pääsis nukkuun, poitsu lopettais iltahuudon ja syönnin...

Dana88 & "Apsi" 27 päivää (huomenna poitsu on jo 4 viikkoa vanha, apua mihin ne päivät katoo )
 
Heippa hei!

En nyt lukenut noita pariakymmentä sivua mitä oon jäljessä, mutta myöhemmin sitten ne.

Mutta onnea vauvaantuneille!

Meille siis syntyi poika 14.7 klo 5.35, pituus 56cm ja painoa melkein 4,6kiloa, päänympärys 38cm.
Heti synnyttyään poika joutui vastasyntyneiden teholle ja vietti siellä ekat 4päivää, sen jälkeen vielä toiset 4päivää lastensairaalan vauvalassa. Pojalla oli ongelmia hengityksen, happisaturaation ja syömisen kanssa. Hengitys ei ole vielä normaalia, mutta kotiin poika pääsi tänään viikon ikäisenä :) Ihanaa!

Synnytyskertomus:

Supistukset alkoi tiistaina 13.7 aamusta ja kävinkin täällä raportoimassa tilannetta: aamusta supparit tuli vartin välein, klo 13 alle 10min välein ja klo 19 lähes koko aika 5min välein, klo 20 alle 5min välein ja sitten lähdettiin sairaalaan.
Matka meni hienosti, oli ihana ilma ja kestin ihmeen hyvin supparit autossa.

KOKSissa pääsin heti käyrille, pojan sydänäänet oli heittelevät ja kätilöt huolestui. Olin auki 3cm ja kanava kokonaan poissa. Koska pojan sydänäänet ei piirtynyt kunnolla käyrille puhkaistaan kalvot muistaakseni klo 23 ja pojalle laitettiin pinni päähän. Silti sydänäänet heitteli ja oltiin ihmeissään. Pinniä vaihdettiin koko homman aikana neljästi, mutta silti käyrä ei parantunut.
Menin aluksi ilokaasun voimin, mutta klo 00.30 pistettiiin eka annos epiduraalia. Sen laitto sattui ihan hulluna, selkä vaan rutisi kun lääkäri kaivoi oikeaa kohtaa, ihan kamalaa! Itkin ihan täysillä siinä sängyllä ja vetelin kaasua naamaan. Myöhemmin kuulin, että saman yön aikana tää sama lääkäri oli laittanut kolmelle synnyttäjälle epiduraalin pieleen ja niille kaikille piti laittaa veripaikka myöhemmin... Huh.

Puudutteen voimin sitten nukuin pari tuntia, kunnes vaikutus lakkas ja uusi annos annettiin. Sitten lisää unta sekä mulle, että miehelle. Koko aika kätilö seurasi vauvan sydänääniä ja ne oli tosi heittelevät, välillä yli 200, välillä reilusti alle 100.

Klo 4.50 olinki auki 10cm ja sain alkaa harjottelemaan ponnistusta. Ensin seisoin, mutta sitten vauvan sydänäänet nousi ihan tosi huimiksi ja piti mennä sänkyyn ja alkaa ponnistaa tosissaan. Samassa sydänäänet katos kokonaan ja huoneeseen pamahti 2muuta kätilöä ja lääkäri. Ultralla etittiin sydänääniä ja mä makasin supistusten kourissa. Yksi hoitaja tuli ottaa multa verinäytteen, koska sektio oli kätilöiden mielessä. Hoitaja oli hermostuksissaan eikä saanut verta otettua, sain komeen mustelman käteen ja se on siinä varmaan vielä pitkään. Lääkäri sitten nappas näytteen. Vauvan syke löytyi kumminki ja sektiolta vältyttiin, vaikka nyt jälkikäteen aateltten se ois ollut parempi pojan kannalta.

Ponnistusvaiheessa oli mukana 2kätilöä ja mulla oli jalat molempien kyljissä kiinni. Vauva jäi jumiin kun pää oli syntynyt ja silloin oli pakko saada poika ulos. Ponnistin täysiä ja kätilöt veti poikaa ulos, ilman imukuppia kumminkin.

Koska poika jäi jumiin hartioista, pojalle tuli erbin pareesi, olkavarsipunoksen hermovaurio, vasempaan käteen. Käsi ei toimi lainkaan ainakaan vielä, se on ihan veltto ja reagoimaton. Mutta onneksi erbi yleensä kuntoutuu suht hyvin, saa nähdä miten meidän pojan kohdalla. Kuukausien ja vuosien kuntoutus tässä on silti edessä ja voi olla että jää pysyviä vammoja. Toivottavasti ei.

Synnytysalista poika sitten lähtiki suoraa teholle.

Mies oli mukana koko homman ajan ja kannusti ja tsemppasi hienosti. :heart:


Tosiaan mulle tehtiin painoarvio kesäkuussa ja se oli 3,2kiloa. Ei siis antanut mitää vinkkiä, että poika vois olla niin iso kuin se sitten oli. Kaikista surullisinta musta on ajatella, että kohdussa pojan molemmat kädet toimi normaalisti ja nyt ei.

Sektiolla tältä ois vältytty todennäköisesti.

Musta oli kamalaa olla synnyttäneiden osastolla, kun melkein kaikilla muilla oli vauvat vierihoidossa ja itellä ei ollut hetkeäkää. Se oli ihan kamalaa :(
Kamalaa oli myös lähteä sairaalasta ja jättää poika sinne. Mutta kokemus tääkin toki on. Ainakin tuli heti selväksi mitä on huoli omasta lapsesta eikä tosiaan tulis mielee pitää terveyttä itsestään selvänä asiana.

Ei siis mennyt ihan niinkuin ois ajatellut tää juttu.

Mutta nyt ollaan kotona ja opetellaan vauva-arkea.
Kumpa poika jaksais nyt kunnolla olla, ettei tarvis takasin sairaalaan lähteä..
Ensi viikolla meillä on lastensairaalaa kontrolli ja samalla kirurgille aika erbin takia.

Nyt pikku hiljaa petiä kohti, poika nukkuu mutta kohta kyllä pitäs tankata. Syömisväliä ei saa päästää pitemmäks kuin 3tuntia nyt, kun poika vielä hengästyy hengityksen takia helposti. Parempi syödä tiheesti pienempiä annoksia, kunnes vahvistuu.

Mutta yhtäkaikki, poika on aivan ihana :heart:
 
Huomenta vaan heinämammat, täällä ollaan yhtenä kappaleena edelleen... että huomista yliaikaiskontrollia odotellessa. Laukku varmuudelta mukaan, jos sinne pittää jäädä, mies vielä miettii lähteekö mukaan tälle reissulle... Lapsenlikka tilattu aamuksi.
Eilen käytiin kävelylenkillä miehen ja lasten kans pururadalla. Yhessä kohassa oli sen verta liukas kohta, et meinasin spagaatin tehä... ja sehän oiski ollu näös tällä kropalla :LOL: . Yö meniki sit kipeenä... sen verta kipeeksi tuli taas tuo alaosasto, et ylösnousu, kävely ja makaaminen yhtä tuskaa. Vessareissujaki tuli tehtyä varmaan ainaki 5 :kieh:. Voi ku jo pääsis näistä tuskista :ashamed: .

Poppins kiitos, kyllä tässä zemppejä kaivataan. Täällä vielä kärvistellään ja moni, jolla on la myöhemmin kuin mulla on jo nyyttinsä saanut... Taidan olla vielä elokuussa tässä pinossa ja viimeisenä päivitän itteni tuonne synnyttäneiden listaan - minäkö pessimisti :ashamed: .

Onnittelut jälleen vauvan saaneille :flower: .

rouva saga Tuo oliki hyvä huomio, et mites sitte, kun synnytyssalitki on täynnä... pitääkö synnyttää käytävällä :eek: , toivottavasti ei. Melkonen kauhuskeneraatio....
Meillä on ollut käytössä Jekovit d-vitamiini kahdella aikaisemmalla lapsella. Sitä ei tarvi kovin montaa tippaa antaa (d-tippoja piti antaa varmaan 20 tippaa) ja ainakin meillä se ei ole masuvaivoja pahemmin aiheuttanu. Tosin olen antanut sen niin, et oon omaa maitoa laittanu lusikkaan, sinne gefilus-kapselin sisältö ja jekovit. Jekovittia mulle suositteli aikoinaan sisareni, joka oli kokeillut kaikkia d-vitamiinivaihtoehtoja (hänellä 6 lasta) ja todennut tän parhaimmaksi. Itse en sitten ole muita kokeillutkaan kuin jekovittia.

Jokohan se virpi1980 lähti OYS:aan. No ehkä minä tuun huomenna perässä... käynnistettäväksi. Saa nähdä ottavatko osastolle vai lähettävätkö vielä kotia kärvisteleen.

vatsakasilmanvauvaa Voi että, ei oo palohaavat mitään kivoja varsinkaan näillä ilmoilla. Aloe Vera geeli on hyvää palovammoihin, viilentää ja vie kipua pois. Ja jos sitä laittaa heti kun palovamma tulee, niin ei yleensä tule rakkuloitakaan ollenkaan. Itellä sitä on tuossa keittiön pöydällä koko ajan varalla - minä kun olen niin onneton polttamaan itteni aina uunissa.... :| .
Minä olen kans mansikoilla herkutellut kovasti, tosin tuolta omalta maalta käyn syömässä. Muutama penkkirivi meillä tuolla on, et saa syödä ja saa myös talven tarpeen sieltä. Tänä kesänä kyllä näyttää tulevan aika vähäsen verrattuna aikasempiin kesiin.
Kiitos vatsakas komennuksesta - mulle se kyllä sopii, vaa tuo asukki näyttää olevan jääräpäistä sorttia :LOL: - äitiinsä tullut? :whistle: Päätetään, et lähetään yhdessä - sinäkin mukaan vaan :LOL: .

Kepsukka kiitos synnytyskertomuksesta, mukava lukea aina erilaisia kokemuksia.

ephs Kyllähän tuolla masussa hiljaisempaa on, mutta kyllä siellä aina välillä on kovemmat zembalotki. Voihan tietty olla, että sulla tuo liikkeiden vähyys ennustaa alkavaa synnytystä, mutta kannattaa varmaan kysyä neuvolasta tai äitipolilta :hug:, parempi kuitenkin varmistaa asia niin saat rauhan itsellesikin.

mekkala oikein paljon onnea pienestä pojasta :flower: :heart: .

astrud Kiitos sinullekin ihanasta synnytyskertomuksesta. Rankka synnytys on ollut sinullakin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

dana88 ihmettelen kyllä tuota, että lähettivät isän kotiin. Silloin kun olin toisen lapsen saanut tuli mulle huonekaveriksi sektioäiti. Ja ennen kuin äiti tuli heräämöstä oli isä vauvan kanssa siinä huoneessa missä minäkin. Kätilön ja vauvan kans isä tuli sinne huoneeseen ja isä oli siellä niin kauan kuin äiti tuli ja vielä senkin jälkeen. Ei se kyllä minua mitenkään haitannut, verhohan siinä oli välissä. Mutta ihmettelen tosiaan, miksi miehesi ei voinut jäädä vauvaa osastolle hoitamaan?? Oishan se nyt vauvalle ollut parempi, kun isä olisi sitä osastolla hoitanut :hug:

helise Kiitos synnytyskertomuksesta. Rankka on sinullakin ollut synnytys ja varsinkin sen jälkeinen aika :hug:, rankkaa se on äidille, kun joutuu heti eroon äidistä. Toivotaan, ettei enää tule mitään takapakkeja ja vauva toipuu hyvin koettelemuksistaan :hug: .

Pitänee lähtä taas kotihommien pariin ja koettaa olla miettimättä huomista...

SMSM ja Hippu rv 41+3
 
onpas täällä hiljaista,missä te kaikki ootte?

vauvojen kanssa viettämässä luxus aikaa ja toiset synnärillä tietenni ja minä täällä vaan ruikuttamassa.

miksei se munki vauva vois jo syntyy,limatulppa meni ma aamuna---->1-10vrk,vauva maailmas,mulla siis jo 4vrk menossa siitä,eikä oo mitään merkkejä,mitä nyt iltaisin on supistellu jonku verran.

mulla vauva pitää kamalaa elämää masussa päivittäin,etenkin iltaisin ja silloin kun menen nukkumaan,eiks joku sanonu,et vauvan liikkeet vähenee lähellä synnytystä?sen puolestakaan vauva ei aivan heti oo syntymässä.alan vaipua jo epätoivoon tän suhteen. :headwall:

Joko se SMSM lähti synnärille?kyl meijän treffit mahtaa jäädä.sulla huomenna se kontrollikin,jos et ole jo menny.

mulla tänään neuvola,ei nappaa yhtään,vaikka yleensä tykkään käydä siellä,vaan kun tietää et se toope naukkutäti siellä niin eipä innosta.mennä nyt vaan kuunteleen kommentteja,et eikö vieläkään tms..... :headwall: |O

olipas taas yö.en jaksa enää.menin jo sänkyyn siinä 22.30 muka siinä toivossa et saisin nukuttua,vaan ei,pyörin kuin mikäki kokoajan,närästi sikana ja pissalla juoksin tunnin välein,siinä 3-4 välillä olen sitten viimein nukahtanut ja silloinki heräilin tunnin välein pissalle.miten ihmeessä sitä jaksaa synnyttää kun niin vähillä yö unilla mennään kokoajan.päivisin koitan nukkua päikkäreitä,vaan ei onnistu,hikoilen kuin mikäkin ja lapset ravaa siinä jatkuvalla syötöllä.hemmetti.vaan ei kai se auta.

mieli maassa oleva virpi ja asukki joka ei halua ulos minusta 39+2
 
ai niin,seki masentaa,kun 2 vanhinta muksua lähtee lauantai aamuna mummun ja papan kans bulgariaan,niin ne ei sitten nää vauvaa heti,jos se sinä loman aikana syntyy,olisin niin halunnu et ne on paikalla,kun olen saanu vauvan kainaloon.ja mummu olis ollu hyvä lapsenlikka.jos se vauva syntyy niitten lomaviikon aikana niin nuorimmalle lapselle ei taho olla kaitsijaa,koska toinen mummu on töissä,toinen pappa on eläkkeellä,että sen varassa on sitten kaikki,eikä se taho kauaa pärjätä pienen lapsen kans. :| stressaa niin tuoki asia!
 
Helise paljon onnea (ei niin kovin) pienestä pojasta :flower: :flower: Täällä pienet aamuitkut tirautettu, kun luin tuota sun kirjoitusta. Paljon jaksamista teille kaikille ja toivottavasti pojan käden kuntoutus auttaa, ettei pysyviä vammoja jää. Nauttikaa nyt ihanasta vauvan tuoksusta!

pai meidän vauvelilta, joka on huomenna jo viisi viikkoa, ei ole koko elämänsä aikana vaihdettu yhtään vaippaa, jossa ei olisi ollut kakkaa. Ja eilen toi söi ekan kerran molemmat tissit yhdellä imetyksellä. Meillä siis syö vain toisen kerrallaan ja sitten yleensä nukahtaa siihen tai ainakin torkahtaa. Alussa koitin imettää molemmista, mutta kun tuon irrottaa tissistä, niin se ei enää ota kiinni, vaan käy nukkumaan, joten annoin olla. Se sitten itse irrottautuu, kun on maha täynnä. Lypsämisestä sitten, niin itse alussa, kun maito nousi, lypsin noin 20 ml jos piti saada painetta helpotettua. Jos siis omaa oloa helpottaaksesi lypsät, niin sanoisin, että useammin ja pikkasen vain, että pahin paine poistuu. Kun mitä enemmän maitoa poistuu, niin sitä enemmän sitä tulee tilalle. Muutamia kertoja lypsin sitten rinnan ihan tyhjäksi ja maito pullolla pojalle, kun nännit oli niin kipeät. Saivat yhden syötön välin levätä ja heti helpotti. Tuossa alkuvaiheessa suosittelen myös käsin heruttamista ennen syöttöä jos vauva ei oikein meinaa ottaa rinnasta kiinni. Pahimmillaan mulla ollut koko nänni ihan pingottunut ja eihän siitä nyt kukaan mitään otetta saa. Ei mene vauvalla hermot ja imuotekin on sitten parempi, kun vähän poistaa enimpiä. Säästää myös rinnanpäitä, jotka alussa muutenkin kipeytyy, kun vauvan ei tarvi imeä niin kovaa saadakseen maidon herumaan. Ja jos vauva torkahtelee rinnalle, niin vähän selän silittelyä tai leuan alta kutittelua, niin alkaa imeä taas.

Ja edelleen suosittelen niitä kaalinlehtiä, jos kovin pakottaa rintoja!!! Auttaa ihan oikeasti.

Röyhtäytys ja vaipanvaihto minä en ihan joka syötön jälkeen röyhtäytä muksua. Jos on ihan sikiunessa, niin en viitsi alkaa siirtelemään. Pitäisi kyllä ehkä olla sen kanssa vähän aktiivisempi, kun poika on alkanut nyt pulautella enenemässä määrin, josko se auttaisi asiaa. Ja vaipanvaihdosta, niin itse en kyllä joka rupsahduksesta vaippaa vaihda. Etenkin jos on kertsi päällä, niin ne imee niin hyvin, etten yksien pissien ja kakkojen takia ala vaihtamaan. Kestot vaihdan tietysti useammin, mutta kyllä sekin on pari tuntia päällä, enemmänkin jos poika nukkuu pitkään. Kätilö sanoi synnärillä, ettei (kertsi)vaippaa tarvi välttämättä yöllä vaihtaa ollenkaan, ettei vauva herää. Mä yleensä toisella syötöllä vaihdan, mutta silloinkin tunnustelen, että miten täydeltä vaippa tuntuu.

D-vitamiini meillä käytössä Jekovit ja neuvolastakin sain sitä. Meillä siis saa neuvolasta yhden pullon vitamiinia, mutta olin jo kerennyt ostaa. Mahavaivat ei mun mielestäni ole lisäänytyneet, mutta siihen voi olla syynä äidin lahopää. On nimittäin tunnustettava, että en ihan joka päivä ole todellakaan muistanut niitä antaa. Ja mä annan vitamiinit gefiluksen kanssa yhtäaikaa. Lusikkaan gefiluskapselin jauheet, vitamiinit ja vähän maitoa ja avot. Jekovit on ainakin farmaseutin mukaan noista valmisteista pahimman makuinen ja myyryläinen oli kyllä aika tyrmistyneen näköinen, kun ekan kerran sai tipat.Siksi laitan ne maidon sekaan.

Ja vielä tuosta imetyksestä, niin jos ei ole jotain erityistä syytä, miksi lapsi pitää herättä syömään (jokainen kohdallaan tietää, onko), niin kyllä mäkin suosittelisin, että ei niin sitä kelloa ja imetysvälejä tuijota. Kyllä terve vauva ilmaisee, milloin sillä on nälkä ja syö sen, minkä tarvitsee. Mun kokemuksen mukaan vauvan tahtinen imetys on helpompaa myös äidille. Toki jos alkaa olla viides tunti jo edellisestä syötöstä, niin minäkin jo vähän herättelisin, mutta noin periaatteessa, ei kai sillä ole sen suurempaa merkitystä, onko väli kaksi, kolme vai neljä tuntia. Meillä taitaa ennätys olla reilu viisi tuntia yöllä, mutta kyllä poika sitten tankkasikin ihan huolella. Ja tosiaan korostan, että eri asia jos on joku erityinen syy, miksi syöttövälin pitää olla lyhyt. Imetystuen nettisivuilla oli lause, että "luota rintoihisi ja luota vauvaan" ja tota olen pitänyt ohjenuorana omassa imetyksessäni. Ja sitten siitä rintojen arkuudesta. Vaikka joka paikassa sanotaan, että imetys ei saa sattua, niin kyllä kai se alussa jokaisella vähän sattuu, kun rinnan päät ärtyy. Mun pitää edelleen välillä vähän purra hammasta, kun tuo tarraa tissiin kiinni, mutta siitä se helpottaa. Ja se, että syöttää pari imetystä aina samasta rinnasta, niin auttaa sekä suihkutisseihin että kipeisiin nänneihin, kun toinen saa välillä levätä.

Tulipas eeppos. Nyt lähden syöttöpuuhiin ja laittamaan naaman kuntoon ja sitten lähdetään myyryläisen kanssa äiti-vauva-tapaamiseen.

Mukavaa päivää!
 
virpi1980 Täällä sitä ollaan edelleen ja istutaan ku tatti :LOL:. Eiköhän nuo minut vielä huomenna oys:kin kotiin laita kärvistelemään..., että katotaan, jos treffataan sit ens viikolla, tiistainahan sulla tais olla LA?
Mieskin jää maanantaina kesälomalle.
Vannottihan tuo aamulla, et heti ilmotat jos jotain tulee, nii hän tulee heti kotia... eiku mää lähen synnärille bussilla (miehellä auto) ilman sitä, enkä ilmota mitään :LOL: .
Täällä on kans tuota vessaravia harrastettu ja muutenkin valvottu... olin niiiiin kipee yöllä, et meinas itku päästä. Tais siinä aina välillä muutama ärräpääkin päästä, kun piti kylkee kääntää tai nousta ylös - otavan tähdetki tais tulla muutamaan kertaan nähtyä...

Meillä muksut vielä nukkuu kumpanenkin... ei ookkaan ku nukkuneet kellon ympäri :LOL:. Pitänee kohta herättää tai nuorempaa ei saa illalla ihmisten aikaan nukkumaan...

Anoppi soittelee vähintään joka toinen päivä, et mikä on tilanne. Mut ei se mua haittaa. Anopin kans on vietetty mukavia juttutuokioita. Eilen tuli puhetta ristiäisistä niin anoppi lupas leipoo ristiäistarjottavat - sopii mulle :LOL: .

Jekovit Marta tossa kirjoittikin, et ei oo hyvänmakuista ja ei tosiaan oo. On sen verta tullu itekki sitä maistettua, et irvistys pääsi iteltäkin. Mut meidän lapset tais jossain vaiheessa isompana tuumata, et hyvää???? Puuttuukohan niiltä makuaisti tai sit ne on masokisteja :LOL: .
 

Yhteistyössä