Heipsistä pitkästä aikaa kaikille!
Onnittelut, vauvoja putkahtelee tänne aikamoiseen tahtiin!
Täällä Peikko on 11 päivää vanha. Ehdin öisin kännykällä selailla tätä palstaa, mutta harvoin jää sitten energiaa vastata ja kännyllä makuultaan se on vähän hankalaaki..
Babyblues,
Alussa täälläkin oli ihmeellisiä tuntemuksia ja itkuherkkyyttä. Omaa lasta katsoessa mielen valtasi alakulo ja sääli. Pelotti pienen puolesta. Kyllä se itku nytkin tulee herkästi, mutta enempi on nyt kotona huumoria ja naurua kun sattuu kommelluksia tai ei oikein tiedetä että mitä pitäis tehdä. Mulla toki auttaa tuo että ukolla on jo kokemusta kahdesta vauvasta, joten se tuo itelle turvallisuudentunnetta. Vaikkakin meillä on myös näkemyseroja. Ite luotan lapsentahtisuuteen ja vaistoihin. Ukko tahtois jo rytmiä ja aikatauluja. En suostu!
Imetys ja arki
Kuulostaapa mahtavalta että teillä joillakin vauvat nukkuu 4-6 h!!! Hah.
Meillä on jokunen yö saattanu mennäkkin tuo 4h jossain välissä, mutta aamuyöstä tai aamusta kun oon ensin imettänyt lähes koko yön. Yleensä täällä nukutaan 1-2 h...
Rae89 ja Kardemumma,
Meidän arki kuulostaa tuon imetyksen puolesta kovin samalta. Peikko syö usein ja nukahtelee rinnalle jo 10 minuutin päästäjoten pitkiä unia ei sitten tule. n. 1h unia vetelee eli yleensä joutuu syöttämään joka toinen tunti. Eilen oli vielä lisäksi semmoinen päivä että piti olla sylissä aika paljon. Kun yritettiin ukon kanssa vähän viettää kahdenkeskistä aikaa ja viedä peikko sänkyyn niin semmosen about 10 minuuttia aina viihty untenmailla kunnes tajus että tissi on kadonnu ja alkoi itkeä. Meidän pieni ei myöskään yhtään kestä olla märällä vaipalla: herää unestakin itkemään jos vaipassa on jotain. Sekin lyhentää unijaksoja. Mutta kaikenkaikkiaan olen ajatellu että se on vaan nyt pienelle tärkeetä saada olla iholla ja lähikontaktissa. Mennee ohi jossain vaiheessa, mutta nyt ihan mielelläni annan pienelle paljon aikaa ja läheisyyttä. Peikko nukkuu myös vielä meidän sängyssä. Päätettiin että lähtee omaan sänkyyn kun oon parantunu. Miehen vaatimus.
Miksiköhän?
Imetysasennot on myös vähän hakusessa. Tykkään istua sohvalla(semmoinen jatko-osa jossa saa jalatkin sohvalle. )Laitan isot tyynykasat molemmille puolille ja siinä sitte köllötellään. Mullakin kovat niskahartiakivut noista asennoista. Synnytyksestä lähtien ollu kauheat lihaskivut ja nyt ne vaan pahenee..
Lähinnä nuo yölliset kylkiasennossa tehtävät imetykset kuormittaa lihaksia. Aamulla olo on kunois rekan alle jääny. Parin tunnin unilla ja lihaskivuilla. Mahtavaa. Samoin alkaa nuo hormoonit vähentyä elimistössä ja selvästi alkaa väsymys painaa kovemmin. Mies on kotona auttamassa mikä helpottaa. On nyt ajateltu myös lisämaidon antamista iltasin, jotta saisin vähän nukkua. Katsotaan josko tänään kokeiltaisiin.
Imetyskumi,
Kun mulla alko ekoina päivinä olla tosi kipeät rinnat, hommasin kumit heti. Ne on auttanu tosi paljon. Pidin yhden päivän niitä koko ajan ja rinnanpäät sai levätä. Meillä lähinnä se johtuu siitä että Peikon imemistekniikka oli vähän hakusessa enkä saanut sitä korjattua pelkällä sormikopelolla. Kumit pakottaa sen avaaman suun oikeaan asentoon, joten kumit on opettanu peikon imemään oikein. Nyt jo oon päässy kumeista eroon.
Meillä kumit siis mahtava juttu! Kätilö sanoi ettei kumeja tulis käyttää, onneks otin käyttöön! Terveen järjen käyttö tässäkin asiassa sallittua.
Itellä tuo pieni epishaava alkaa olla jo täysin parantunut. Päivällä kun liikkuu niin saattaa tihkua vähän verta, mutta öiden jälkeen siteessä ei ole mitään. Liikunnan harrastaminen on silti vielä aikaraskasta sillä on nuo lihassäryt aikamoiset. Mutta eipäs ne muutoin parane kun liikkumalla!
Meillä arki lähti käyntiin hulinalla. Synnytyspäivä oltiin kolmistaan kotona mutta seuraavana päivänä jo ukon sukulaisia pamahti tänne liuta ja samoin ukon lapset. Siinä hulinassa meni alku, ja kyllä oli itellä kestämistä! Semmosen neuvon annan että ottakaa oma aika kotona pienen kanssa. Ite jouduin olemaan kotona jatkuvasti muita viihdyttämässä ja passaamassa, mistä varmasti johtu oma babyblues ja itkut. Oli niin väsynyt. Nyt vasta ollaan keskenämme ja kaikki tuntuu tasaantuvan.
Jo toisena päivänä me oltiin autoreissussa ja miltei joka päivä käyty jossain. Se on ollut ihan nastaa, että pääsee helposti liikkumaan. Oon vaan sitten vaihdellu vaippaa ja imetelly mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Oon huomannu että lähinnä ihmiset suhtautuu siihen positiivisesti tai jopa neutraalisti. Eilen oltiin suurtapahtumassa 50 km päässä ja oli taas monen naurun(tai itkun) paikka kun ei tosiaan voi pienen imetystahtia tai nukkumisia mitenkään ennustaa...Kun päästiin illalla kotiin niin kyllä huokaistiin ja päätin että tänään lukkiudun tänne sisälle rentoutumaan.
Meillä ukko auttaa vauvan kanssa, mutta se ei oikein saa noita kotitöitä pysymään missään kuosissa. Ite sitten jo tiskasin vieraiden tiskejä ja imuroin kolmantena päivänä synnytyksestä.. Pitäis varmaan vaan antaa kaaoksen olla, mutta vaikeeta tämmöselle luonteelle...
Tulihan nyt sitten tekstiä! Onnea ja jaksamista viimeisille odottajille!
