Sulo oli tänään neuvolassa. Paino oli noussut 3200g --> 3660g alle kahdessa viikossa, jihuu. Silti saa kuulemma antaa hieman lisämaitoakin jos haluaa, koska on yhä niin hoikka, että saa lihoa ihan roimasti. En tiiä miten tekis, toisaalta kun oma maito riittää, niin miksi sitä nyt tunkisi lisäkorviketta.. Saamme kuulemma tehä miten tahdomme. Korttiin kyllä kirjoitti, että "Paino noussut hienosti".
Lisäksi tekstiksi tuli: "Kaikki kunnossa, jäntevä ja suloinen vauva". Itkuisuuden kertoi olevan täysin normaalia (ja kuuli toki esimerkkihuudonkin, kun uninen Sulo piti riisua punnitusta sun muita toimenpiteitä varten ja sehän kiukutti..). Neuvola on ihana keksintö, siellä tulee hyvälle mielelle!
Ollut mukava päivä, toinenkin kummi osoitti heti kummipätevyytensä ja tuli seuraneidikseni, antoi mun imettää rauhassa ja teki sillä aikaa kulhollisen leipäjuusto-kuskus-salaattia ja sitten käytiin vielä kaupungilla kahvilla ja shoppaamassa miehelleni huomiseksi 30-vee-lahjoja :heart: Sulokin osti oman kortin ja lahjan isille..
Ja äsken oli mitä ihanin kokemus Sulon kaa! Kerrottiin neuvolassa, että poika vihaa toistaiseksi kylpemistä ja huutaa kuin syötävä kun sen laittaa ammeeseen (tai siis toki pidetään siitä samalla kiinni, ei se siellä yksin pulikoi.. Heh!) -- neuvolan tätsy ehdotti suihkuun menemistä vauvan kaa (en tiedä, miksi ei ollut tullut edes mieleen). Äsken Sulo tuli siis kanssani lämpimään suihkuun sammakkoasennossa rintaani vasten ja oli ai-van lumoutunut. Niin rauhallinen, ihmettelevä, rentoutunut, onnellinen. Se vesi pitikin siis kokea vanhemman rintaa vasten. Tästä tehdään ehdottomasti aamu- tai iltarutiini! Iltaisin/viikonloppuisin voi sitten suihkuilla iskänsä kaa. Mietin jo, miten kivaa toi olis vaikka ankeana, kylmänä pakkaspäivänä. Jotenkin niin kaunis kokemus! Suosittelen!
Kohta Sulo lähtee isänsä kanssa supermarkettiin ruokaostoksille autolla ja saan ainakin tunnin ikiomaa aikaa, vau! Se taitaa kulua miekkosen synttärilahjoja paketoidessa, mutta ihan superluksusta silti.
Tää mun kirjoittelu on aina kategoriassa "oma napa", toivottavasti se ei kismitä muita liikaa. En siis muiltakaan mitenkään odota, että mun tekstejä pitää kommentoida mitenkään. On kiva vuodattaa ja raportoida, kun ehtii ja siltä tuntuu!
Viimeisiä mahoja viedään, onnea synnytyskoitoksiin! Mulla on jo ikävä omaa synnytystä..
Mutta vihdoin alkaa tää vauva-arkikin vähän rullata, rakastun tohon poikaan päivä päivältä syvemmin. Mulle tää prosessi ei ollut helppo ja monta viikkoa meni totutteluun. Tai siis: rakastin kyllä vauvaa tietyllä tavalla ekasta sekunnista lähtien, mutta ekat viikot lähinnä pelkäsin sitä.. Ja se baby blues teki kaikesta raskasta myös. Nyt tunnelin päässä on jo valoa. Jesh!
Lisäksi tekstiksi tuli: "Kaikki kunnossa, jäntevä ja suloinen vauva". Itkuisuuden kertoi olevan täysin normaalia (ja kuuli toki esimerkkihuudonkin, kun uninen Sulo piti riisua punnitusta sun muita toimenpiteitä varten ja sehän kiukutti..). Neuvola on ihana keksintö, siellä tulee hyvälle mielelle!
Ollut mukava päivä, toinenkin kummi osoitti heti kummipätevyytensä ja tuli seuraneidikseni, antoi mun imettää rauhassa ja teki sillä aikaa kulhollisen leipäjuusto-kuskus-salaattia ja sitten käytiin vielä kaupungilla kahvilla ja shoppaamassa miehelleni huomiseksi 30-vee-lahjoja :heart: Sulokin osti oman kortin ja lahjan isille..
Ja äsken oli mitä ihanin kokemus Sulon kaa! Kerrottiin neuvolassa, että poika vihaa toistaiseksi kylpemistä ja huutaa kuin syötävä kun sen laittaa ammeeseen (tai siis toki pidetään siitä samalla kiinni, ei se siellä yksin pulikoi.. Heh!) -- neuvolan tätsy ehdotti suihkuun menemistä vauvan kaa (en tiedä, miksi ei ollut tullut edes mieleen). Äsken Sulo tuli siis kanssani lämpimään suihkuun sammakkoasennossa rintaani vasten ja oli ai-van lumoutunut. Niin rauhallinen, ihmettelevä, rentoutunut, onnellinen. Se vesi pitikin siis kokea vanhemman rintaa vasten. Tästä tehdään ehdottomasti aamu- tai iltarutiini! Iltaisin/viikonloppuisin voi sitten suihkuilla iskänsä kaa. Mietin jo, miten kivaa toi olis vaikka ankeana, kylmänä pakkaspäivänä. Jotenkin niin kaunis kokemus! Suosittelen!
Kohta Sulo lähtee isänsä kanssa supermarkettiin ruokaostoksille autolla ja saan ainakin tunnin ikiomaa aikaa, vau! Se taitaa kulua miekkosen synttärilahjoja paketoidessa, mutta ihan superluksusta silti.
Tää mun kirjoittelu on aina kategoriassa "oma napa", toivottavasti se ei kismitä muita liikaa. En siis muiltakaan mitenkään odota, että mun tekstejä pitää kommentoida mitenkään. On kiva vuodattaa ja raportoida, kun ehtii ja siltä tuntuu!
Viimeisiä mahoja viedään, onnea synnytyskoitoksiin! Mulla on jo ikävä omaa synnytystä..
Mutta vihdoin alkaa tää vauva-arkikin vähän rullata, rakastun tohon poikaan päivä päivältä syvemmin. Mulle tää prosessi ei ollut helppo ja monta viikkoa meni totutteluun. Tai siis: rakastin kyllä vauvaa tietyllä tavalla ekasta sekunnista lähtien, mutta ekat viikot lähinnä pelkäsin sitä.. Ja se baby blues teki kaikesta raskasta myös. Nyt tunnelin päässä on jo valoa. Jesh!