Mulla on ollut
repäisykipuja, ei tosin päivittäin, mutta esim. silloin kun käännän unissani liian vauhdikkaasti kylkeä tai nostan jotain väärässä asennossa. Töissä olen yrittänyt hillitä nostelua ja kantaa vähemmän kerrallaan. Nostelu ja rehkiminen huolettaa, sillä lapsen ehdoilla tässä koko ajan mennään mutta kuitenkin pitää töissäkin nähdä vähän effortia, ääh... Tällä hetkellä
työt ei vois vähempää kiinnostaa. Mua vaan väsyttää kaiket päivät, ei jaksais mitään ylimääräistä.
Mä mietin
alkuraskauden ultraa päivittäin, vaikka en olekaan menossa sellaiseen. Lähinnä mietin, että mitäs jos kaikki ei olekaan kunnossa, ja jos ei ole, niin olishan se kiva tietää. Toisaalta luulen, ettei ultra veisi huolia pois, vaikka kaikki olisikin hyvin. Aina tulee uusia päiviä ja uusia huolia, äidin perustehtävä on huolehtia, piste.
Myös asiakaspalvelu tällaisissa tapauksissa pelottaa. Kuten täälläkin ketjussa jo(i)llain oli ollut huonoja kokemuksia jo aikaa varatessa. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, miten suuri merkitys ar-ultralla on äidin ja huolehtimisen kannalta? No, minä nyt yritän sinnitellä - ultraan uppoavat rahat voi sitten säästää vaikka vaunuihin tai vaatteisiin. Mutta, odottavan aika on pitkä! Meidän
NT-ultra on joulun välipäivinä tai pahimmassa tapauksessa vasta tammikuussa (toivottavasti ei kuitenkaan). Kuukausi on pitkä aika odottaa :|
Mulla kävi eilen töissä niin nolosti, että
oksensin kaksi kertaa. Noloa siinä oli se, etten ehtinyt vessaan, vaan ryntäsin lähimpään varastoon ja oksensin lähimpään tyhjään pahvilaatikkoon, jonka löysin hyllyltä :x Toisaalta meillä ei töissä vielä kukaan tiedä ja olisi ollut yhtä noloa oksentaa vessassa, sillä äänieristykset on aika huonot. Olin oksentamisesta todella sippi ja lähdin kesken päivän kotiin. Oksensin iltaan mennessä varmaan yhteensä jotain kymmenen kertaa, edes imeskelty jääkuutio ei pysynyt sisällä. Kuumekin nousi vähän, joten toivottavasti se oli se sama vatsatautipöpö, joka pojalla ja miehelläkin oli, ja tämä raskaus saisi tästä eteenpäin jatkua ilman oksentamista. Tosissaan mietin, miten jotkut jaksaa sellaista pahimmillaan koko raskauden ajan. Minulla yrjöily onneksi helpotti, kun nukuin yöni hyvin ja olen tänäänkin ollut kotona ja NUKKUNUT. Lisäksi mies toi apteekista
Sea band -rannekkeet. Täytyy sanoa, ettei näistä haittaakaan ole - pahoinvointi tuntuis vähän helpottaneen, ei enää yökötä niin helposti eikä tarvitse olla syömässä koko ajan. Näinköhän uskallan ottaa rannekkeita enää pois...
En enää muista, mitä muuta piti kommentoida. Luen kyllä kaikkien viestit aina, mutta kun pääsen sivujen loppuun, en enää muista, mitä oon lukenut
Sandemarille ja pikkuselle kuitenkin :hug:
A-H:lle myös lämmin osanotto papan poismenosta :hug:
Memelle onnittelut kaksosista! :flower:
Sukkasillaan ja pikku sukka 7+2