Laverne82 Tervetuloa! :wave:
Mutteri Juuh, tottakai me täällä itketään ja nauretaan yhdessä, sehän juuri on tän meidän palstan parasta antia =) Kiitos minunkin puolesta kaikille, on helpottavaa kun täältä aina saa tukea ja halauksia kun joku mättää...
Marzu Pikaista paranemista ja toivotaan, ettei muu perhe sairastu!
Toistamiseen äidiksi Mullahan myös oli sillon muutama viikko sitten kovia nivuskipuja, jotka alkoi juuri lenkillä. Toivottavasti saat parempaa kohtelua kuin mitä mulle tuli! Väittivät, ettei liity mitenkään raskauteen, vaikka siihenpä juuri taisi liittyä :/ Ovat onneksi kuitenkin ohi menevää, mulla kesti muutaman päivän se pahin vaihe kun ei eden kävelemään meinannut pystyä, mutta sitten helpotti.
Nyt on sitten taineet liitoskivut jo alkaa, vai mitä lie, kun yölläkin herään monta kertaa siihen, että pakko vaihtaa asentoa kun tuonne alaosaston luihin vihleksii. Ja sitten kun yrittää pyörähtää ketterästi ympäri, niin kyllä ähinä ja puhina siinä pääsee kun sattuu niin kovaa
Jenmo85 Voi sua :hug: :hug: :hug:
Varmasti rankka päivä huomenna, voisinpa jotenkin auttaa :hug: Niinhän se taitaa, surku kyllä, olla, että jotkut vauvat ovat liian kauniita ja ihania tänne maan päälle elämään ja heistä sitten tuleekin pienen pieniä enkeleitä, jotka istuskelevat pilven reunalla ja seurailevat sieltä perheensä elämää :saint:
Laitan tähän loppuun mun mielestä ihanan ja koskettavan runon, joka nyt ei varsinaisesti liity vauvan menettämiseen, mutta kaunis kuitenkin, ja ehkä siinä on jotain ajatuksia, jotka sopii myös teidän tilanteeseen. Oon kopioinu tän joskus täältä Kaksplussan palstalta, tekijä tuntematon.
Voimia teille
Jenmo :hug:
Syntymättömän lapsen rukous
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?