Juhannus juhlittu perhepiirissä rauhallisissa tunnelmissa mökillä. Oli ihanan rentouttavaa =) Veljen vaimo totes heti, kun tulivat, että näytät jo nyt niin raskaalta. Repesin, että joo niin näytänkin
Massu on siis pullahtanut esiin niin, ettei tätä oikein enää voi salata...
Täällä on tapahtunut taas hurjasti sinä aikana.
Tervetuloa uusille! Onnea plussasta!
Neiti-81 :'( :'( :hug: Ei sanat riitä kuvaamaan miten pahoillani olen teidän puolestanne. Toivottavasti jaksatte vielä jossain vaiheessa yrittää uudelleen ja että kaikki menee sillä kertaa hyvin.
Ikäerosta: Esikoisen ja kakkosen ikäero on 1,5 vuotta. Olihan se sellaista pyöritystä, kun oli kaksi samaan aikaan vaipoissa. Siirryttiin silloin kokonaan kestovaippoihin, kun se oli helpompaa. Pyykki pyöri joka tapauksessa joka päivä eikä tarvinnut juosta jatkuvasti kaupassa hakemassa lisää vaippoja eikä roskis enää täyttynyt supervauhtia
Esikoinen oli se "haastavampi" lapsi, jonka perässä sai juosta. Kakkonen taas onneksi oli tosi rauhallinen ja sai ennemminkin herätellä syömään ettei olisi nukkunut ympäri vuorokauden. Mustasukkaisuuteen kannattaa varautua, mutta toisaalta noin pienet eivät hetken päästä enää muista aikaa ennen pikkusisarusta. Onhan lapsista myös paljon seuraa toisilleen - edelleenkin vaikka lähenevät jo teini-ikää.
Kystasta: Tietääkseni minulla ei ole ennen ollut kystaa, mutta nyt varhaisraskauden ultrassa sellainen löytyi. Lääkäri sanoi vain, että se puhkeaa todennäköisesti itsekseen eikä siitä ole vaaraa vauvalle. Varoitteli vain, että se saattaa sattua paljonkin eli ei kannata heti juosta lääkäriin umpisuolen pelossa, jos tunnen kovaa kipua toisella puolella. Kuulemma ei välttämättä toisaalta edes tunnu ollenkaan eli nyt vain odotellaan että mitä tapahtuu. Laittoi vielä maininnan siitä papereihin ja cd:lle, jonka saimme käynnistä, jotta tietävät tarkistaa tilanteen seuraavassa ultrassa rv 12+.
Painosta + sokerirasituksesta: Olen taistellut painon kanssa oikeastaan koko aikuisikäni. Molemmissa raskauksissa painoa on tullut reilusti. Molemmissa olen käynyt rasituskokeessa ja ensimmäisessä arvot olivat koholla. Silloin pääsin juttelemaan ravitsemusterapeutin kanssa ja kiinnitin todella huomiota syömisiini. Painonnousu pysähtyi loppuraskaudessa lähes kokonaan, kun söin kunnolla. Sen raskauden jälkeen pudotin painoa 19 kg. Toinen raskaus alkoi nopeasti laihdutuksen jälkeen ja annoin itselleni luvan syödä mitä halusin... voitte arvata seuraukset... +25 kg. Noita kiloja sitten pudottelin ensin painonvartijoissa ja sitten vähähiilihydraattisella dietillä. Se toimikin ja olin muutaman vuoden tosi hoikassa kunnossa. Sitten elämässä tapahtui vähän liikaa ja annoin itseni taas lipsahtaa... Nyt stressaan miten jaksan tämän raskauden loppuvaiheen ja synnytyksen kun kiloja on jo nyt ihan liikaa. Ehdottomasti menen rasituskokeeseen, jos sinne pääsen. Se kertoo paljon oman kropan tilanteesta. Meilläkin on suvussa diabetesta, joten haluan tietää onko omat riskit kasvaneet. Raskauden aikana ei saisi laihduttaa, mutta jotenkin pitäisi saada paino pysymään edes kohtuuden rajoissa. Nyt alkuun on ollut niin huono olo, etten ole voinut ajatellakaan liikuntaa. Liikuntaa lisää ja herkut pois - se on ainoa mikä oikeasti toimii. Simppeliä ja tylsää, mutta toimii. Kun vain saisi itsensä potkittua liikkumaan... Onneksi näin kesällä tulee oltua paljon ulkona, uitua, tehtyä pihatöitä ym.
Seksistä: Täällä on sama juttu, että mies joutuu vonkumaan turhaan :ashamed: On ollut niin huono olo, etten ole kyennyt siihen vähään aikaan. Onneksi olo alkaa jo hieman helpottaa eli ehkä tähänkin on tulossa jo muutos
Raskaudesta kertomisesta: Kerrottiin perheille aikalailla heti. Kertoisin joka tapauksessa jos tulisi esim. keskenmeno, joten en näe mitään järkeä salailussa meidän kohdalla. Olen kertonut myös yhdelle kaverille ja työkaverille. Hekin ovat niitä ihmisiä, joilta hakisin tukea jos jotain sattuisi. Julkisesti ei olla vielä kerrottu, mutta ollaan miehen kanssa vähän vihjailtu asiasta esim. facebookissa. Vielä ei ole kukaan ainakaan suoraan kertonut tajunneensa niistä epämääräisistä vihjailuista mitään. Onhan se ihan hauskaa, että on oma onnellinen salaisuus =) Ei silti haittaa yhtään, jos joku sen jo tajuaa / saa selville. Alkaa tosiaan tuo masukin jo olla sen näköinen, ettei tätä enää kauan salailla...
"Paheista": Kahvi ja tupakka eivät ole koskaan kuuluneet tapoihini. Paheeni on muut herkut, kuten suklaa
Onneksi nyt suklaa ei maistu niinkuin ennen. Tällä kertaa himoitsen suolaisia. Ihan kuin kuopustakin odottaessa. Oletteko muuten huomanneet eroja näissä himoissa tyttöjä ja poikia odottaessa? Luin yhdestä kirjasta, että poikaa odottavat syövät enemmän suolaisia ja tyttöjä odottavat makeita. Ainakin omalla kohdalla se piti täysin paikkaansa. Yleensähän nämä uskomukset sukupuolista ovat vain legendaa, mutta jäin tuota miettimään, että pitäisiköhän oikeasti paikkaansa.
Vielä isot onnittelut kaikille ultrassa käyneille ja hyviä uutisia saaneille :heart: