*Helmikuun Hehkeät 2011, LOKAKUU*

Onnea ultrakuulumisista sielä käyneille!!

Muisti on lähtenyt mulla jo esikoista odottaessa ja varsinkin imetysaikana mulla ei päässä juuri mitää liikkunut:xmas:Nytkin tekee heikkoa muistaa,kaikki pitäs kirjottaa ylös..mutta oletan tilanteen taas pahenevan vauvan synnyttyä...

Repa ja säynävä 22+0:heart:

 

Kiva jos jollekin tuo istukkaveren luovutus tuli hyvänä topicina. Huomasin meinaan itte että harvempi siitä tietää. JA kun se sisältää juuri niitä tärkeitä kantasoluja niin toivottavasti moni luovuttaisi niin jatkossa saadaan pienille leukemiapotilaille(esim) uusia soluja. Ku roskiin ne kuitenki muute menis. HArmi ettei muualla suomessa voi tota tehdä kun pk-seudulla.

 

Muisti on täällä myös ihan hukassa. Vetoan tässä kyllä osittain väsymykseen ja stressiin. Just suomen kielen sanat unohtuu, sovitut asiat yms. Ja vauva-aikana se vielä pahenee, kun ei saa kunnolla nukuttua...En varmaan muista sitten enää mitään.

Istukkaverta luovuttaisin jos voisi, mutta ei näillä korkeuksilla onnistu Tyydyn sitten äidinmaidon luovutukseen.

Onnea jälleen ultrakuulumisista!

ON: Täällä kärvistellään jossain mahataudin poikasessa...Onneksi on viikko enää töitä, sitten ois kolme viikkoa lomaa, joista kaksi lämpimässä Tänään pitäisi jaksaa käydä läpi noi kesävaatteet, että mitkä vielä mahtuu päälle mulle ja lapsille ja aloittaa pakkailu. Viikolla ei kuitenkaan oikein ole aikaa enkä halua jättää pakkaamista lauantaille viime tinkaan.

Saatiin eilen tosi huonoja uutisia. Meidän pph on sairastunut niin vakavasti, että ei voi enää jatkaa työntekoa Itku tuli kyllä multa. Hän on ollut niin ihana hoitaja, että parempaa ei voisi toivoa. Lapsetkin kyseli, että eikö me enää ikinä päästä """ luo. Tykkäävät hänestä niin hirveästi. Nyt pitää sitten suunnitella tämä loppuvuoden ja tammi-helmikuun hoitokuvio uusiksi, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Ainut paikka on päiväkoti ja itse en haluaisi lapsia siellä pitää enää yhtään pidempään, mutta pakko kai se on. Ellei sitten löydetä yksityistä hoitajaa. Kunnalliselta puolelta ei näiksi muutamiksi kuukausiksi enää saada pph-paikkaa

Commander ja Nooa 21+2

 

Commander,ikäviä uutisia hoitopaikasta

Täällä ei luovuteta istukkaverta eikä äidinmaitoo: /Harmi...

 

Voi kamala Commander! Voin kuvitella tunteen. Meillä on nyt (maailman ihanin) pph pari päivää saikulla, saatiin illalla tietää ja se jo aiheutti kevyttä stressiä. Mutta entä jos joutuisin tuon lapsen viemään ryhmikseen, voi kauhistus! (Saatiin siis järkättyä lapselle hoito kotona sukulaisvoimin.)

 

Todella ikäviä uutisia Commander! Voimia muksuillekin!
Tosta tuli mieleenikin juuri se, että kun olen miettinyt vähän lapseni hoitosysteemejä sitten tulevaisuudessa. Itse olen töissä ryhmiksessä ja pidän siitä, poikkeaa niin paljon päiväkotimaailmasta. Ainakin siis näin työntekijän näkökulmasta. Pieni ryhmä, tutut ja samat hoitajat ku vie ja hakee (ei toteudu päiväkodissa kun ryhmiä yhdistellään aamulla ja illalla), enemmän aikuista per lapsi. Ite oon ollut pphlla lapsena ja se oli aivan ihana hoitaja, pelkkiä hyviä muistoja! Siinä alueella jossa työskentelen on yksi pph, josta pidän kovasti ja jolle ensin ajattelin toivoa lasta hoitoon, mutta sitten tulin ajatelleeksi juuri sitä, että en halua et lapsi menee isoon päiväkotiin, mutta jos se on pphlla niin se on melkeinpä välttämätöntä ajoittain kun varahoito järjestetään juurikin siellä päiväkodissa. Joten hoitajan ollessa sairaana, lomalla tms päiväkoti kutsuisi. Luultavasti siis päädyn ryhmiksen valintaan ja pistän sormet ja varpaat ristiin että se ressukka sellaiseen pääsee. Kun en sitä omallekkaan työpaikalle ottaa voi. Ryhmiksessä on kuitenkin se kolmen työntekijän turva, jos nyt jotain ihan outoa ei tapahdu on paikalla ainakin yksi tuttu aikuinen aina.

Näin unta että olin synnyttämässä. Olin siis jo sairaalassa, en muista miksi, mutta ajattelin et hyvä ku oon täällä valmiina et ei tarvi miettiä että no koskahan sinne pitäisi lähteä. Mulle sitten sanottiin et pitäis alkaa valmistautua ponnistamaan ja olin vähän pihalla koska en ollut tuntenut supistuksia tai yhtään mitään mikä viittaisi siihen että lapsi olis tuloillaan. Siihen tuli sitten pari muutakin äitiä synnyttämään ja mua pyydettiin tuomaan jotain pyyhkeitä tms niille ja ku tulin takas viereisestä huoneesta oli äidit jo synnyttäneetkin. Siellä hymyilivät ilman hikipisaraakaan ja lapset oli hirveitä monstereita! Sellaisia vuoden vanhan kokosia. Siinä vaiheessa alko itteään pikkusen jännittää et jumalavita tollasta mä en sitte ulos puserra. Mulle myös tuli koko ajan tekstiviestejä et joko on syntynyt, kumpi tuli ja soittele ku jaksat, sellaisilta ihmisiltä joihin en vuosiin ole ollut yhteydessä. Se myös riipi hermoja.

Sinizii ja möyriäinen 22+5

 

Tänne ei kuulu mitään uutta, siksi en ole hetkeen kirjoitellukaan.
Viikonloppuna tuli vertailtua taas vakuutusyhtiöitä ja tänään lähtee parit lapsivakuutus anomukset eteenpäin. Toivottavasti tärppäis....

 

seksigallup: aika normaalia meininkiä täällä nyt, alkuun oli hiljaista olojen takia mutta nyt on halut palanneet mullekin.

Ja onnea kaikille ultrakuulumisista, ihanaa tosiaan kun saatiin tyttölupauksiakin

Muistin kanssa on ongelmaa täälläkin, alkuun oli pahempaa, nyt olen jo oppinut kirjoittamaan kaiken ylös varmuudeksi ja muistan jopa vilkaista ne asiat jotka kirjoitin ylös

Oli tässä varmaan jotain muutakin kommentoitavaa mutta ei nyt enää muista... Maanantai on taas päällä, väsyttää ihan kamalasti eikä millään jaksaisi töitä :/ On niin kylmäkin ulkona!

pokemoni & myttynen 20+6

 

Nyt on rakenneultrassa vihdoin käyty ja tyttölupaushan sieltä tuli Istukka oli kuin olikin etuseinämässä, jonka vuoksi niitä liikkeitä on täällä saanut odotella kuin kuuta nousevaa. Maha-asukki itse oli kovinkin liikkuvaista sorttia(aivan kuten aiemmassa ultrassakin). Huojentunut olo, kun kaikki näytti olevan kunnossa.

 

Sinizii: Täällä on ajettu lähes kaikki ryhmikset alas, kun ovat liian kalliita kaupungille Eli pph ja päiväkoti ovat ainoat vaihtoehdot. Meillä on tähän asti pystytty järjestämään lasten hoito sukulaisten avulla silloin harvoin, kun pph on ollut kipeänä tai lomalla. Nyt kun sairausloma on jatkunut jo 1,5 kk on jouduttu tietysti viemään lapset varahoitoon päiväkotiin. Ja he kyllä näyttävät siellä viihtyvän, mutta illat ovat sitten kauhean levottomia ja itkuisia + pienempi on ruvennut näkemään painajaisia ja pissaamaan yöllä sänkyyn Eli reagoivat selvästi. Mutta, onneksi kultainen mieheni astui ritarina kehiin ja ottaa 3 viikkoa vapaata töistä helmikuussa, että saan toivuttua sektiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että voin ottaa lapset kokonaan kotiin jo 17.12. kun äitiyslomani alkaa Jeee! Luulin, että joudutaan pitämään päiväkotipaikkaa tuon helmikuun takia, kun isi ei aiemmin ole isyysvapaita paljon pidellyt, mutta nyt sitten onneksi tajusi tilanteen. Eli koska kohta ollaan melkein kolme viikkoa lomalla, ei lasten tarvitse olla päiväkodissa kuin pikkuisen reilu kuukausi. Kerhopaikat laitettiin hakuun, eli kävisivät ensi vuonna sitten kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerhossa ja avoin päiväkoti siihen päälle. Olen tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn!

Onnea Tuuti tyttölupauksesta!

Hui, nyt pitäisi lähteä tuonne kylmyyteen ja tuuleen. YÄK!

Commander ja Nooa 21+4

 

Onko muilla tullut motivaatio-ongelmia töiden kanssa? Musta on tullut jotenkin tosi välinpitämätön ja haluton töiden suhteen, olen ihan muissa maailmoissa työpaikalla ja työvuoron alettua toivon vaan että loppuis jo :ashamed: Tykkään kyllä työstäni, mutta nyt on jotenkin tosi hankalaa löytää mielenkiintoa sitä kohtaan, kun meneillä on niin paljon tärkeämpiä ja ihanampia asioita

Onnea taas uusista ultrakuulumisista, saadaan välillä tyttöjäkin pinoon! Luulen että mekin liitytään tyttöjoukkoon sitten helmikuussa, vaikka edelleen mietin että oliko se "juttu" jalkojen välissä napanuora, mikä nähtiin Pontevia potkuja tulee jo, ja yleensä tuohon vasempaan kylkeen, joten taitaa ipana viihtyä edelleen pää alaspäin. Pysyisi vaan, niin olisi mahdollisuudet vielä siihen alatiesynnytykseen jonka toivoisin saavani.

Mietiskelin synnytystapa-arviota, että tarviiko sitä tehdä jos viimeisin synnytys on ollut sektio? Esikoinen oli kyllä melkein 4-kiloinen ja tuli alakautta, kaksoset sitten leikattiin.. Muistan vaan kun kätilö ihmetteli pitkää leikkaushaavaa. Mistä tietää että se on parantunut kunnolla?

neitiniisku ja pienistäpienin 21+6 :heart:

 

Hyvä commander että päivähoitotilanne sai hyvän ratkaisun. Meilläkin poika on ollut kotona tai isovanhemmilla jos pph tai hänen lapsensa ovat olleet sairaana. En ole halunnut poikaa viedä varapaikkaan (päiväkoti) johon ei ole kunnolla tottunut. Yhden kerran oli pari päivää ja itkeskeli vain, ei ole sen koommin raaskinut jättää sinne. Hankalaa sumplimistahan se on ollut. Nyt kun olen totutellut ajatukseen, on ihan kivaa että esikoinen pääsee kotihoitoon kun itsekin jää. Toivotaan vain, että olen sellaisessa kunnossa että itse jaksan. Odottelen nyt päätöstä leikkikoulupaikasta, että poika pääsisi välillä kuitenkin muiden lasten seuraan leikkimään.

Onnea hyvistä ultrakuulumisista, tyttöjäkin luvassa

Blue ja pienokainen 23+3

 

Työmotivaatiosta Juu, kateissa on. Ei oikein jaksais kiinnostaa vaikka työstäni tykkäänkin kovasti. Toisaalta sit taas kun vapaiden jälkeen pääsee taas hommiin kii niin viihdyn ihan hyvin. Kuitenkin toivon, että voisin jo aloittaa äippäloman

Meillä on kovasti potkuja ja aika koviakin, vaikka mullakin on istukka etuseinämässä. Eilen mies jutteli vauvalle ja kuunteli masun läpi niin, että vauva potkas suoraan korvaan ja tunsin itekin ettei se ollut mikään ihan pien potku

 

Aika hieno juttu tuo istukkaverensiirto, en ollut ikinä ennen kuullutkaan

Kaksplus5 aika outoa, että vaan pissaksi luuli lapsivettä...eikös tommosesta olis jo voinu jotain korvauksia pyytää kun pieni sai infektion :/

Tillukas mua kanssa ärsyttää jos oikeasti lapset on jo huomattavasti kipeitä, että silti on pakko hoitoon viedä siitähän ne kaikki sairas kierteet alkaa

Täällä ei ihmeitä poikien vaatteita ostellaan pikkuhiljaa. Pikkumies myllertää ihan jatkuvasti ja mikäs sen mukavempaa

Happynow ja pikkumies 20+4 :heart:

 

Galluppiin Mulla kyllä mieli tekee ihan entiseen tahtiin. Välillä kesken kaiken masu saattaa ilmotella itestään ja sit vaihetaan vaan asentoo tai jotain. Aktiivista on

Muisti mulla on alkanut pätkimään ihan selvästi. Tänäänki laskin kahteen eri kertaan, että 9+4=15 Pitänee vaan kiinnittää vähän enemmän huomioo tommosiin pikkuseikkoihin

Istukkaveren luovuttamisesta päätin jo varmaan 10 vuotta sitten. Esikon aikaan en ollut moisesta edes kuullut, joten jäi vähän harmittamaan, kun meni hukkaan.

Supparit on minulla ilmeisesti sitten semmoista päälle jäävää sorttia, kun en kyllä hyvällä tahdollakaan pysty kovin montaa laskemaan. Viime viikon lopussakin, kun järkkäilin pojan rippijuhlia, niin iltapäivisin jo kun nousin istumasta/sängystä ylös niin kiristys ja mahdollinen kipu alkoi ja kun painuin takaisin sänkyyn niin loppui. Ei siinä välissä, jos vaan seisoskelin/kävelin/touhuilin mitään helpotusta oloon tullut. Muutamana päivänä ei tuo istuskelukaan tuonut helpotusta vaan pötköttelemään oli mentävä. Ja näin on ollut oikeastaan alusta asti. Joskus viikolla 7 bongasin mielestäni ensimmäisen supistuksen ja viikolta 10 olin lomalla kolme viikkoa ja sen jälkeen vain yhden päivän töissä ja sitten saikulla tähän asti. Olenkin jo ehtinyt välillä ihmetellä, että onko muut jotain superihmisiä, kun jaksavat työskennellä suppareidenkin kanssa tai olenko itse vain jotenkin valittaja/luovutan helposti, kun kyllä tuo tunne on niin ikävä, etten koko päivää jaksa moisen tunteen kanssa elää. Etenkin kun kyllä minulla aina, kun jotain tekee välittämättä suppareista, maha on sen verran kipeä sitten illasta, että pötköttelyksi menee. Tuota en kyllä tiennytkään, että runsas vedenjuonti auttaisi. Kiitos Tillukkaalle ohjeista! Sen kyllä olen huomannut, että syömisellä on paljonkin merkitystä. Ja itse en kyllä varmaan tunnistaisi 'pahaa' supparia 'hyvästä'. Esikon aikana minulla oli yksi supistus, jonka supistukseksi tunnistin ja senkin ilmoitti minulle kätilö, joka otti juuri sydänkäyrää pieneltä. Se ei ollut kipeä vaan semmoista pientä kiristystä. Esikko syntyi sektiolla viikolla 38.

(.) Pojan rippijuhlat ovat nyt onnellisesti ohi! Ja poika koko viikon syyslomalla täällä minun seuranani . Olen tosiaan yrittänyt tässä saikulla ollessa lämmitellä tuota joskus aikanaan kesken jäänyttä opiskelu-uraa. Tänään olisi eka tentti ja nyt kyllä jännittää. Etenkin kun melkein koko viime viikko meni juhlia järjestellessä ja vähän hulluilla päivilläkin :ashamed: . Ei kyllä viimeksi ollut tällaista... Perjantaina onkin rakenneultra, jota myös jännityksellä odotellaan. Toivottavasti pikkuinen suostuu vilauttelemaan vähän sitä jalkoväliäänkin

Seepia ja Sintti 20+6

 

Neitiniisku: Ei mun mielestä tarvitse mennä synnytystapa-arvioon, jos ed. synnytys kuitenkin alakautta, eikä nyt ole tullut mitään ihmeempiä

Seepialle tsemppiä tenttiin b d Kyllä jännittäisi muakin.

Galluppiin: Aika samoilla mennään, kun ennen raskauttakin. Sen olen kyllä huomannut, että mieli tekee paljon useammin ( Varmaan tää poikaraskaus sen aiheuttaa, koska aiemmissa raskauksissa ei tälläistä ole ilmennyt )

Hienoa, että Commander sai lasten hoidot järjestettyä. Ei tarvitse sitä miettiä enää

Muistista: Pätkii, pätkii...Hävittelen jatkuvasti kaikkea ja olen unohtanut pari kertaa puhelimenkin, vaikka se yleensä roikkuu kaulassa, varsinkin jos lähden jonnekin kotoa. On aika rasittavaa kyllä.

Täällä on ollut nyt aivan kamala tissikutina Varsinkin iltaisin on kutissut aivan hirveästi ja nännit on herkkänä+ kihelmöivät. Eilen kyllä tuli varmaan selitys siihen: Ekat maitotipat herahtivat iltapesun jälkeen. Aika helpottunut olo tuli, jos johtuu ihan siitä, että maitoa alkaa herua
Piruuttani punnitsin itseni aamulla ja ei ole tullut yhtään painoa lisää Aivan mielettömän hyvä juttu.

Mukavaa viikkoa kaikille :wave:

kääkkis ja "osku" 25+0 ( poks :heart: )

 

Seepia Vääränlainen suppari tuntuu vastaavalle kuin kuukautiskipu-lievä synnytyskipu, "sallittu" on sitä kiristämistä. Vaikka sattuu nekin, varsinkin jos niitä tulee enemmän.

 

moikka,

ultrassa käyty ja kaikki oli masuasukilla hyvin, koko vastasi viikkoja ja kaikki elimet oli paikoillaan! :heart:

Ja pippeli heilui kovasti ruudulla, eli poika olisi tänne tulossa. Painoa oli 420g. Istukka oli etuseinämässä joten siksi ei ole hirveesti vielä potkuja tuntunut.. tosin nyt ed. viikonloppuna oli jo ihan selvä muutama potkaisu! Pikkumies oli kasvot mun selkärankaan, eli potkut taitaa myös suuntautua selän puolelle.. mutta oli ihana tietää että kaikki on niin kun pitääkin!!

Mukavaa viikkoa kaikille!

nipsutiina ja pikkumies 21+3

 

Onnittelut ultrakuulumisista! Kiva kun on tyttöjäkin tulossa .

Mäkään en voi ymmärtää miten vanhemmat tuo puolikuntoisia lapsia hoitoon. Meillä oli viime viikolla hoidossa lapsi, jolla oli aivan karmea silmätulehdus (silmät näytti perjantaina siltä, ettei varmasti nähnyt kovinkaan paljon) ja hirvee yskä vielä päälle. Tänään lapsi ei tullu hoitoon, mutta kolme muuta lasta sitten yski ja räkä valu. Itelläkin nyt sellanen olo, että flunssa varmaan tulossa. Pistää kiukuttamaan :kieh:. Tämäkin äiti on perustellut tätä lapsen kipeenä hoitoon tuomista sillä, että on uudessa työpaikassa eikä kehtaa olla hirveesti heti pois :headwall:.

kääkkis: Mullakin on tissejä kutittanu ihan hirveästi. Oiskohan sit kans maitoa tulossa :O. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Työmotivaatio: Eipä täälläkään hirveesti kiinnosta. Varsinkin kun meillä on lapsia niin paljon, että kaikki päivät tuntuu olevan vaan sellasta suorittamista. Ei ehdi tehdä mitään sellaista mitä haluais tehdä.

ON: Aivan järkyttävä päänsärky taas iski päälle. Hartiat jumittaa niin pää halkee ja laatta meinaa lentää. Harmittaa kun tänään olisi jumppa, mutta enpä viitti näissä oloissa lähteä pyöräilemään tuon myrskyn läpi uimahallille.

Jäämpä oottelemaan jos tänne tulis ihan kunnolla illan aikana lunta. Eilen satoi vain muutama hiutale.

Adalmis ja Keijo 20+2

 

Siniziin uni naurattaa.

Mulla ei oo onneksi ollu enää niitä kipeitä suppareita. Sen lisäksi, että pitää juoda paljon vettä pitää myös välttää mahan hiplailua. Sekin voi aiheuttaa supistuksia.

Meillä poksuu kohta (huomenna) 24 viikkoa rikki :heart:

 

Onnea taas ultrasssa käyneille:heart:

commander,hieno homma et hoitokuviot järkkäänty!

Miä en tosiaan oo töissä joten paljoo en voi tohon motivaatioasiaan sanoo,mutta muistan esikoisen aikana että se oli todella kateissa... nyt mulla on muuten vaan menossa energinen kausi. Tekis mieli laittaa tätä kämppää huolella kuntoon,mut tietty kun tuo poika on jaloissa ja vaatii huomiota niin paljoo ei pysty tekemään

Repa ja säynävä 22+2

 

Onnea ultrakuulumisista taas!!

Galluppiin: Alkuraskaudessa ei tehnyt mieli, mutta nyt ollaan taas ihan normaalissa pisteessä. Ellei jopa paremmassa. :saint:

Muisti mulla meni jo ekassa raskaudessa, eikä ole tainnut ehtiä vielä palautua edes takaisin. Jotenkin sellainen olo, että kulkee sellasessa pienessä "sumussa" koko ajan.

Mitäs vielä...
Niin meillä kanssa rakenneultra takana. Saatiin uusintaultraan aika 2 viikon päähän. Lääkäri ei siis löytänyt sydämestä kaikkea tarvittavaa. Menispä nämä viikot äkkiä, niin tietäisi että onko kaikki kunnossa.
Sukupuolta ei kertonut meille, kuten jo aikasemmin arvelinkin...Ultrasi noin 5 sekuntia jalkojen välistä ja totesi vaan, että ei sinne näe, kun on jalat ristissä. Ok, voi olla, mutta ei se kyllä sitä edes yrittänyt katsoa. Ja eihän se nyt pääasia tietenkään olekkaan. Kunhan vaan toi sydänhomma selkenisi, niin olisin onnellinen.
Muuten ultrassa oli kaikki muut kunnossa.

20+2

 

Onnea ultrassa käyneille :flower: Monet saaneet tietää sukupuolen
Meillä edessä vasta ens viikolla. Enkä ole vieläkään päättänyt haluanko tietä... Oon parilta kaverilta kuullut, etteivät ole edes saaneet tietää..
Galluppiin: enemmänkin vois harrastaa, mut illalla ollaan usein liian väsyneitä
Istukkaverenluovutus oli tosi mielenkiintoinen juttu, mut eipä onnistu täällä pohjoisessa... Itsekkään en ollut aikaisemmin kuullut koko jutusta.
T: Sike ja Tuuti (20+2)

 

Työmotivaatiosta: tavallaan kateissa, tavallaan ei. Teen osan töistäni kotoa käsin ja niitä rakastan tehdä. Mutta kaikki kodin ulkopuolella tapahtuva ärsyttää, eikä kiinnosta yhtään lähteä. Mulla on tosiaan 5 eri työnantajaa, joista yhdelle en todellakaan haluaisi tehdä työtä (työ on hirveää, palkka huono ja motivaatio kateissa). Mutta onneksi mun irtisanoutumisaika siitä työstä päättyykin perjantaina, eli kohta saan tehdä pääosin noita kivoja töitä. Tosin toimistojaksoja on varsinkin marraskuussa, mutta ne on kivassa työporukassa ja -paikassa, joten jospa niihin jaksaisi vielä motivoitua. Lasken vähintään kerran viikossa päiviä äitiysloman alkuun, kertoo kai sekin jotain motivaation tasosta..

Commander ja Nooa 21+4

 

commander: hienoa että lastenhoitoasia on kunnossa

työmotivaatio on ollut täälläkin hukassa, vaikka minäkin kuulun niihin, jotka pitävät työstään. Nyt tuntuu vähän siltä että motivaatio on nostanut päätään ja onkin jo korkea aika. Mulla on yksi iso projekti joka on pahasti kesken ja joka pitäisi saada suhteellisen valmiiksi ennen äippälomaa! Siltikään en malttaisi odottaa että äippäloma alkaa Onneksi on vielä joulun aikaan 3 viikkoa vapaata, ja sitten ehtii vielä olla töissä pari viikkoa ja hoitaa loputkin asiat kuntoon.

Nyt aamukahville ja toiselle aamiaiselle. Mistä tuli mieleeni, että on tainnut kohtu kasvaa sen verran, että enää ei pysty syömään niinkään isoja annoksia kuin aiemmin ja happamat röyhtäisyt on astuneet kuvioihin :snotty: onneksi närästys ei ole vaivannut vielä ainakaan...

pokemoni & myttynen 21+0 pokspoks!