Helmikuun helmet 2013 *helmikuu* meidän kuu!!

ila
Ja niin sitä laskettu aika ohitettiin komiasti ja mitään ei tapahtunut!

Onnea synnyttäneille <3 Meitä odottelijoita ei täällä enää montaa olekaan. Ja kohta onkin jo maaliskuu :O

Omaa napaa ja mielialanvaihteluita: Alkaa omat tuntemukset olla jo aika mielenkiintoisia. Olen ollut koko raskauden todella innoissani tulevasta perheenlisäyksestä, mutta nyt viimeisen viikon aikana innostus on vaihtunut epäuskoon. En osaa kuvitella, että kohta meitä on täällä kolme. Ja synnytyskin tuntuu joltain todella kaukaiselta asialta, joka voi tapahtua ehkä kuukausien päästä. Vaikka se voi alkaa jo esim. tänään.
Ehkä nämä tuntemukset johtuu siitä, että kaikki raskausoireet on mystisesti hävinneet, nukun 9 tunnin yöunia (eikä edes tarvitse herätä pissalle yöllä) ja närästys ja iskiaskivut on kadonneet. Ei vaan tunnu enää yhtään raskaana olevalta.
Haluaisin oman innostukseni takaisin.
Onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia?

ila 40+3
 
Heips!
Ila Mulla ihan samanlainen olotila kuin sullakin. Tällä viikolla kahtena yönä supistellut ihan säännöllisesti, mutta ei sit jostain syystä mene seuraavaan vaiheeseen eteenpäin. Alkaa tuntua että itsessä on jokin vika kun ei saa lasta tuotua maailmaan.

En tiiä, mitä tässä nyt sit pitäis tehdä.? Vissiin ootella vaan, mutta kärsivällisyyteni ei ole vahvuuksiani :)

Jospa tää tästä. Kunhan pienellä vain oisi kaikki hyvin loppuun asti.....

Annemiini & Tinttis 40+5
 
Voi ila! Kuulostaa niin tutulta. Mä olen ihan samoissa fiiliksissä - sun kertomisesi sai vähän paremmalle mielelle... en ole ainut jonka innostus tuntuu hävinneen :O

Ja Annemiini: mul ei edes enää supistele. Viikolla 37 tein kaikkeni (lepäilin, join paljon), että vauveli pysyis vielä masussa... nyt "kaduttaa" kaikki nuo estämistoimet. Mieli ajattelee, et jos en ois "estelly" ois varmaan silloin syntyny. Nyt mun kroppa ei oo enää yhtään tietoinen, mitä sen pitäisi tehdä :(

En ole enää kärsivällinen, myönnän. Ja läheiseni saavat sen kyllä tuntea :ashamed:

Ja sitten vielä luvissa se iso vauva... nyt tarttis vähän mielelle piristystä... ei vaan jaksa kiinnostua mistään...
 
Kovasti onnea kaikille vauvaantuneille!! Ihanaa <3 odottajien määrä tosiaan pienenee kovalla vauhdilla!

Tässä alkaa jo ottaa päähän, 41+1 ja ei mitään merkkejä että synnytys lähestyisi.. =(
Toivon niin että synnytys lähtisi itsestään käyntiin, mutta maanantaina pitää varata aika yliaikaiskontrolliin.

Vauvan liikkeetkin vaihtelee niin paljon päivästä päiväänkin.. niin siitäkin on helppoa huolestua!

Voimia kaikille odottajille ja tuoreille äideille!
 
Onnea Syysvuokolle pojasta!! :flower:

Täällä jaetaan täysin ilan tuntemukset, jos ei olis isoa mahaa ja mylläävää vauvaa, en edes tietäisi olevani raskaana... HUOH! Ensin on huoli siitä ettei vauva tule liian aikaisian ja sitten se ei tulekaan ollenkaan... ei oo tää raskausaika mitään ihanuutta ainakaan mulle :kieh: eilen illalla ja yöllä vihloi selkää ja välillä mahaa mutta ei sit mitään sen ihmeempää... tultiin just kävelyltä miehen kanssa ei siitäkään mitään tuntemuksia tullu, joten taidan vaan tyytyä odottamaan käynnistystä 41+5 kontrollin jälkeen...

Heidukka ja Mytty 40+3
 
40+0 POKS myös.
Flunssan merkeissä edelleen. Viime yönä olin tunteja nukkumatta, kun hengittäminen on vaikeaa: nenän kautta ilma ei kulje, kylkiluut painaa keuhkoja, tuntuu kuin kuristettaisiin kurkusta. Yritin nukkua istuma-asennossa, mutta sitten taas alkoi armoton juiliminen, kun maha-asukki valui alas. Aamulla esikoinen tuli itkien viereen, kuumeessä, ollut pari viikkoa yskä ja alkuunsa oli kuume ja nyt taas.
Toivon edelleen, että parantuisin ennen tiistaita, jolloin on sektio. Tämä yskä saisi lähteä ainakin.

Mimmi83: Paljonko sinulla on ollut sf-mitta? Mitä se voi tarkoittaa, jos se on iso?
Mullahan oli viikko sitten 39, eli on iso. Mä olen vaan ajatellut, että olen niin paljon lihonut ja toisaalta olen pitkä.

Onnittelut taas vauvautuneille! Joukko ikäänkuin harvenee täällä:)
 
Onnea Amore pojasta! :flower:

Täällä painitaan huono olon kourissa... Alkaa olla huumorintaju koetuksella jos se mahatauti nyt kuitenkin iskee minnuun... toivottavasti olis synnytyksen alakmisen johdosta olevaa huonoo oloa... lienee turha toivo...
 
Viimeksi muokattu:
HEIPPA KAIKKI IHANAT NAISET! :heart:

Täällä bettis ja pieni prinsessa itsestään ilmoittelee! En ole ehtinyt aiemmin kirjoittaa enkä edes nyt lukea tekstejä vaan tulin suoraan kertomaan meistä! :)

Eli tänään päästiin kotiin :heart:

Tässä synnytyskertomusta:

Eli keskiviikkona 13.2. klo 5.00 heräsin yöllä kun tuli 1 kipeä supistus, ja menin siitä sitten vessaan kun on aina heti hätä kun herää :D No menin pytylle ja kun siitä nousin niin meni limatulppa, ja siitä paniikissa takaisin istumaan pytylle :D No sen jälkeen sitten lapsivettä alkoi "tihkumaan" olin n. 2 min vessassa ja ajatelin että nyt voin nousta pikaisesti kertomaan miehelle että lapsivettä menee, nousin ja menin makuuhuoneeseen herättämään miehen ja olin: "ARVAA MITÄ! mul menee lapsivettä!" Sitten sitä taas lorahti hieman ja juoksin vessaan. Mies tuli perässä: "ooks tosissas?" hihih.. No sitten istuin pöntöllä ja koko ajan meni vettä lisää, ei mitenkään hurjaa määrää kerralla, mutta jonkin verran aina. Soitin synnärille ja kerroin tilanteen, että tulee hieman kipeitä supistuksia ja vettä menee, käski laittamaan siteen ja katsoa koska kastuu uudestaan, no laitoin, nousin ja heti meni läpi! No yritin silti vielä sinnitellä.. Menin alakertaan miehen kanssa ja sanoin että odotellaan johonkin 8 saakka.

No lapsivettä meni niin paljon ja supistuksia alkoi tulla 3 min välein tunnin ajan. Lähdettiin tyksiin n. klo 6.30 ja jäätiin ensin synnytysosastolle, mutta laittoivat sitten n. 10 aikaan odottajien osastolle, kun synnäri täynnä ja supistuksen alkoivat hiipua. Jäätiin miehen kanssa odottajien osastolle ja laitoin miehenkin kotiin nukkumaan ja syömään kun tuskin mitään tapahtuu. Torstai-perjantai välisenä yönä aloin valitella hoitajille että supistukset tulee tihempään ja on kivuliaita. Kävin suihkussa 2 krt ja otin kuuman geelipussin jolla yritin pärjätä. Hoitaja tutki ja ilmoitti että olen 1cm auki eikä uskonut että minulla on niin kivuliaita suppareita. Sain tramalia jonka avulla piti pärjätä ja aamulla olisi lääkärin tarkastus. En nukkunut koko yönä, koska supistukset sattuivat niin paljon ja ne tuli 10 min välein. No sinnittelin silti yön.

Aamulla mies tuli kanssani lääkärintarkastukseen n. 10 aikaan. Lääkäri sanoi "Oletko ihan tosissasi kestänyt koko yön ilman kivun lievitystä?" Minä: "joo olen, tai kävin 2 krt kuumassa suihkussa ja käytin geelipussia enkä nukkunut, mutta joo.." Lääkäri: "niin siksi kysyin kun olet jo melkein 7cm auki.." Hih.. No sieltä sitten lähdettiin synnärille. Minä näytin naantalin auringolta! :D Kaikki hoitajat ihmetteli että miksi hymyilen koko ajan kun pitäisi olla ns. puolikuollut tossa vaiheessa :D

Eli synnytysosastolle mentiin perjantaina aamulla klo 10. Mies raukka ei ollut nukkunut yhtään. Pari tuntia, kuten minäkin.

(HUOM! aloitin tämän tekstin maanantaina, ja nyt lauantaina jatkan tästä kohdasta :D syy: Koneesta loppui akku ja laturi oli tv tason laatikossa, eli kahden metrin päässä mutten jaksanut hakea sitä :D huhhuh!)

Eli synnytysosastolle mentiin perjantaina väsyneinä. ja n. 6-7 cm auki. Ei ollut kauhean pahoja supistuksia, mutta niitä tuli kuitenkin muttei myöskään kovin usein. Sitten jossain vaiheessa ne alkoivat sattua jo aika paljon ja koitin ilokaasua. Tuli vähän höperö olo :D ja sitten tuntui että pyörryn ja sitten oksensin. Eli käytin sitä 3 supistuksen verran, mutta huh kun oli järkyttävää.. Jossain vaiheessa sain kohdunkaulanpuudutteen ja aqua rakkulat reisiin kun kipu tuntui jaloissa tosi pahasti. Mutta vitsi ne aqua rakkulat SATTUI! Jalkoihinkin laitettiin jotkut piikit ns. "tyttöpisteeseen" joiden piti tuoda lisää supistuksia. No hieman ehkä toivatkin.
Käveltiin miehen kanssa sairaalaa ympäri. Supistukset oli jo aika pahoja tässä vaiheessa mutta ei tarpeeksi usein tullut. Kun ne kävivät liian kipeiksi minulle laitettiin joskus klo 20 epiduraali. Se auttoi todella hyvin. Nukuttiin miehen kanssa hetki siinä vaiheessa, kerättiin voimia. No sen vaikutus hävisi siinä klo 22 aikaan ja sen jälkeen laitettiin oksitosiinia(?) joka toi supistuksia paljon!

Sen piikin kun sain niin 22.50 alkoi ponnistus! Oli outoa kun se tunne tuli niin äkkiä!! :D Mies hälyytti kätilön ja kätilöopiskelijan paikalle. Opiskelija oli todella ihana nainen! Aloin sitten ponnistaa ja mies seisoi vieressä ja piti jalasta kiinni ja otti kädestä ja silitti. <3 Rakas pieni tyttömme sitten syntyi klo 23.18 :heart:

Bettis / Vauva syntyi 15.2.2013 klo 23.18 painoa oli 4050g ja pituus 53cm Tyttölupaus piti paikkansa! :heart:

Näytti paljon pienemmältä meidän prinsessa! <3

Siinä sitten itkettiin miehen kanssa onnesta! Sitten sainkin jo pienen paitani sisään. <3

Ommeltiin aika montakin paikkaa mutten tiedä kuinka monta. 1.asteen repeämä tuli. Ainoa mikä vielä sattuu niin on kun limakalvoon tuli nirhauma, jota siis ei tietysti ommeltu, mutta se sattuu kun käy wc:ssä kirvelee hirveästi.

Nyt täällä elellään pienen nyytin kanssa <3 Maanantaina tosiaan pääsin sairaalasta kotiin. Yksin olin huoneessani, muttei mies saanut silti jäädä sinne :/

uuden stressin aiheen itselleni olen hankkinut!! Että maitoni ei riitä vauvalle. :/ Olen joutunut pari kertaa imetyksen jälkeen antamaan vielä korviketta pullosta, kun ei ole tullut täyteen. Tunnen itseni huonoksi jos maitoni ei riitä pienelle. :(

Rakkautta täällä kuitenkin riittää niin miehelle kuin vauvalle! <3 Kumaakin muistan pussailla. :heart:

Ja nyt ONNEA KAIKILLE VAUVANSA SAANEILLE!

Myöhemmin tulen lukemaan teidän kuulumiset!

Rakkain terveisin; Bettis ja rakas prinsessamme 1 vko 1 pvä :heart:
 
OIII ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE TAASEN:vampire:

Hei, läksin tänne kysymään, että onko tässä kukaan viimemetreillä joutunut tekemään liikelaskentaa ? Tänään JO 40+4. Pari kertaa oon tänään tönäissyt tuon pikkusen hereille, kun ei ole tuntunut liikkeitä. Tuon "tönäsyn" jälkeen menee yleensä tovi ja alkaa pienen pientä muljahtelua mutta sitten loppuu. Tänään ei ole ollut yhtään potkua tai vastaavaa selvemmin tunnettavaa liikettä. Muutama pienen pieni muljahtelu. Vähän aikaa sitten kävi vieraita ja juotiin pullakahvit. Eipä tuo ollut niistä moksiskaan. Äh, pitää vissiin käydä maaten ja alkaa laskeskelemaan, ottaa ensiks kylmää vettä lasillinen ! :|
 
ila
Pikku_Pallo, minä kävin viikko sitten äitiysneuvolassa näyttäytymässä juurikin liikkeiden vähyyden takia. Terveydenhoitaja kehoitti nyt loppuraskaudesta melko herkästi soittamaan äitiysneuvolaan jos liikkeiden vähyys yhtään epäilyttää. Ainakin täällä ne ottavat melko herkästi käyrille istumaan jos liikkeitä ei tunnu. Kannattaa siis soittaa sinne äitiyspolille ja kysyä heidän mielipidettään.

Minun tapauksessa vatsassa alkoi hurja myllääminen heti kun anturit saatiin mahaan kiinni, eli turha keikka sen puolesta. Antoi kyllä mielenrauhan! Sanoivat että jatkossakin herkästi vaan soittoa jos kylmä vesi ja sokerin syöminen ei auta ja liikkeitä ei ala kuulumaan.

Voihan tuo kuitenkin olla että vauva on vain rauhoittunut aloilleen valmiina syntymään :)
 
Serafiina1 mulla kasvoi sf-mitta tässä lopussa 2 cm viikossa ja nyt tällä viikolla vielä 1 cm kolmessa päivässä. Viimeksi eli 39+5 se oli 37. Ton yhtäkkisen kasvun takia terkka laitto lähetteen polille. Vauvahan saattaa siis olla kovin iso jos sf tolleen kasvaa. Mulla painoarvio viimeks 37+6 n. 3400 g.

Pikku_Pallo kannattaa ehdottomasti lähteä polille näytille. Ensin soitto sinne ja ne antaa ohjeet miten toimia. Tosi herkästi ottavat käyrille. Mekin käytiin rv 37 kun en saanut kuin muutaman liikkeen tuntiin. Ottivat yöksi sisälle, yhteensä neljästi olin käyrillä ja aamulla lääkäri vielä ultrasi. Suosittelen jo oman mielenrauhan vuoksi!

mimmi83 ja poitsu 40+0
 
Mimmi83. Luin tuossa eilen sf-mitan kasvusta ja erityisesti jos äkkiä kasvaa, niin oikea menettely on juuri lähteä kokoarviointiin. Siellä sitten mietitään synnytystapaa riippuen vauvan koosta. Aika hurjan kokoinen voi olla tuollakin sf-mitalla, toisaalta lapsivettäkin voi olla runsaasti. Eikä tarvitse olla sokerinkaan kanssa ongelmaa, vaikka vauva kasvaisi. Mutta hyvä kun pääset sinne kokoarvioon, se antanee osviittaa vauvan koosta.
Mulla oli se synnytystapa-arvio vko 36+3 ja ultran mukaan vauva oli silloin 2800g eli keskikäyrillä. Silloin sf 37. Näköjään mulla on ollut 38+4 sf 39, joten onhan se nyt 40+1 varmaan taas suurempi, ellei ole vauvan laskeutumisen takia laskenut. Lääkärin mukaan olisi tulossa normaalikokoinen vauva, 3600g noin ensi viikolla, mutta jotenkin itse epäilen tuota arviota. Esikoinen syntyi 41+3 ja oli 4,1 kg, joten minä itse kyllä epäilen lähemmäs 4 kiloista ensi viikolla, esikoisestakin arvio oli siinä vaiheessa 3700g, mutta se ei ollut lääkärin tekemä.

Esikoinen sitten on ollut tosi kipeä, 39 kuumeessa yönkin. Itsellä ei ole kuumetta, kurkku edelleen kipeä ja yskittää, mutta toivoa on jo päästä sektioon ensi viikolla. Lasten isä on tervehtynyt, kun hän oli kipeä viime viikon. Näyttää taas vahvasti siltä, että mä lähden taksilla yksin synnyttämään. Nimittäin ystäväni, kenen piti tulla esikoisesta huolehtimaan, menee itse leikkaukseen tulevalla viikolla ja siksi hänen pitää välttää sairauksia. Ja kun lasta ei voi laittaa vieraan hoitoon kipeänä. Meillähän ei ole toisia isovanhempia ja mun vanhemmat ja suku asuu 600km päässä, joten ei ole paljoa vaihtoehtoja.
 
Sunnuntaita kaikille!

(.) Voi, mikä surkea olo iski eilen illalla. Olen koko raskausajan pelännyt jostain syystä synnytystä kovasti. No eilen sitten fiksuna tyttönä aloin youtubesta katselemaan synnytysvideoita ja lukemaan synnytyskertomuksia. Sen jälkeen mulle iski järjetön epätoivo ja itkukohtaus, että mä en selviä synnytyksestä.

Aikaisemmat kaksi synnytystä mennyt periaatteessa ihan hyvin, eikä mitään dramaattista ole tapahtunut ainoastaan kätilöksi sattui molemmilla kerroilla sama, hyvin passiivinen tapaus, joka ei turhia puhellut. Toki olisin voinut vaatia häneltä enemmän huomiota, kivunlievitystä, jotain, mutta siinä kivuissani en saanut suuta auki. Nyt kuitenkin pelottaa enemmän kuin aikaisemmin, että sattuu taas työhönsä kyllästyneen oloinen kätilö. Olen kuullut ihanista, kannustavista kätilöistä, jotka tarjoaa paljon tukea ja ehdottelee erilaisia tapoja helpottaa synnyttäjän oloa. No lopputuloshan se on tärkein ja vauvan rinnalle saatuani kaikki kivut ja huolet ovat täysin väistyneet.

Nyt kuitenkin alkoi pelottamaan hurjasti. Eilen sanoin miehelle, että toivottavasti synnytys ei ala vielä pitkään aikaan ja mietin että sektiokin olisi tällä hetkellä houkuttelevampi vaihtoehto.. Toisaalta mitä enemmän menee yli la:n, sitä isompi on vauva ja sekin hirvittää. Isoa vauvaa meille on ennustettu koko ajan.

No viime yö meni valvoessa ja miettiessä, välillä nyyhkyttäessä. Nyt aamulla on jo vähän parempi mieli, yöllä väsyneenä kaikki kai tuntuu vaikeammalta! Myös vauvan hyvinvointi huolettaa päivä päivältä enemmän, mitä enemmän menee yli la:n.

Mietin että kannattaako tämmöistä valitusviestiä edes lähettää, mutta menköön nyt.

RouvaRuusunen ja rakas Poikanen 40+2.
 
Viimeksi muokattu:
Heipsan

Pojsn kanssa päästiin maanantaina pois 2,5vko sairaalassa olon jälkeen.
Viikko ollaan siis opeteltu yhden 2,5v pojan vessikan ja vauvan kanssa elämää. Esikoinen ei oo vielä ainakaan mustis huomioidaan kyllä samallalailla :)
Mies on 2vko aluksi nyt kotona lomalla jotta voi nostella tuota esikkoa ja muutakin.
Sectiohaava on erittäin KIPEÄ! Särkylääkettä menee jonkun verran. Kipu on hurjaa vieläkin.
Imetys lähti kunnolla vasta 6pv sectio jälkeen. Poika ei syö vielä paljoa. Paino nousee hitaasti mutta kyllä.se siitä lähtee nousuun!

Velvollisuus kutsuu, kaikille jaksu haleja!

Juli ja Ensku 3vko 1pv
 
Huomenta! Minähän se sitten viime yön olin mahataudissa, mutta onneks loppu "jo" puolilta öin ja alkoi nesteet pysyä sisällä. aikamoinen kokemus supistusten kanssa oksentaminen :|No siitä alkoikin sitten supistukset ja en uskaltanu särkylääkettäkään ottaa ettei ala uus ruljanssi oksentamisen kanssa, joten istuiltaan nukuin vajaan tunnin pätkissä yön, tosin ennen kahta en nukkunut yhtään... Nyt uskalsin grammasen panadolin ottaa ja kohta koittelen josko pääsis pitkälleen nukkumaan. Supistuksia tulee epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta eivät ole pitkiä eikä voimakkaita ja selkä on tulessa ja reidet/lonkat... Ihana olotila kerrassaan, joskaan ei muutenkaan vielä kovin vahvalta tunnu. Nyt olis maha tyhjillään synnytystä varten, kun alkais vaan supistaa kunnolla :D Katsellaan mitä ilta tuo tullessaan!

Heidukka ja Mytty 40+4
 

Yhteistyössä