Helmikuun helmet 2017 *elokuussa*

Voi koska tämä oksentelu loppuu? Tänään juossut vessaan jo viidesti. Yhdellä kertaa oksennan monta kertaa mutta pahin on se kun lopussa ei enää mitään tule ja tuntuu kuin tukehtuisi. Ihan järkyttävä tunne. alavatsaan sattuu kun oksentaa kun ei vaan mitään tule niin se sitten pistää sattumaan. Myös kurkku todella kipeä

 

Hassua kuinka raskausoireet voivat olla niin erilaisia.
Toiset oksentaa ja toiset ei. Yksi hehkuu ja toisen naama kun ruton jäljiltä.
Jos en tietäisi olevani raskaana niin ensimmäisenä epäilisin kyllä jonkinlaista säteilysairautta, tukkaa lähtee , päänsärky, ikenet vuotavat helposti verta ja iho on huono

 

Itsekin eilen oksentelin koko pvän aamusta iltaan tunnin kahden välein. Tänään sitten taas ollut tosi hyvä olo, oon saanut syötyä aamupalaa ja ruuan, nyt kahviossa jälkkärikahvilla, limulla ja mansikkajuustokakulla.

Kunhan lopullisesti on tämä pahoinvointi selätetty, niin pyrin kaikin tavoin terveellisemmin syömään.

Kysyin fb puolellakin, mutta kuoritteko te ulkomaalaiset omenat tai kuorisitteko jos söisitte? Itse oon syönyt kuorineen, pessyt kyllä ensin, mutta eilen mies alkoi puhua, ettei sitten saa syödä omenaa kuorineen ja nyt alkoi pelottamaan väähän ne myrkyt

 

iinasandra ulkomaiset omenat tulee kuorittua, myös luomuomenat. Johtuu lähinnä moniallergisen lapsen yliherkkyydestä vaikka ja mille. Tutkimuksia torjunta- ja käsittelyainejämistä on viimeaikoina osunut silmiin jokusia ja osa hedelmistä tuntuu niiden perusteella imaisevan myrkyt kuoren lisäksi hedelmälihaan, jolloin pelkkä pesu ja kuorinta ei sekään ole autuaaksi tekevä ratkaisu. Siksi ehkä se turvallisin hevi-osaston valinta on luomu- tai kotimainen tuote. MUTTA se, minkä verran erilaisia jäämiä loppujen lopuksi esim. omenissa keskimäärin on ja kuinka suuri vaikutus niillä on sinun tai vauvan terveyteen, sitä tuskin kukaan kovin luotettavasti osaa sanoa. Itse en yöuniani omenien syömisen takia menettäisi. Tosiasia on kuitenkin, että nykyaikana jokainen ihminen altistuu valtavalle määrälle kemikaaleja ja toksiineja päivittäin. Ne eivät ole terveydelle eduksi, mutta kokonaan ei pysty välttelemäänkään. Jos voi jonkin verran minimoida kuormitusta, on se varmasti hyvinvoinnille eduksi pitkässä juoksussa, mutta kaikelta ei voi itseään tai lastaan suojata vaikka kuinka tahtoisi.

 

Voi koska tämä oksentelu loppuu? Tänään juossut vessaan jo viidesti. Yhdellä kertaa oksennan monta kertaa mutta pahin on se kun lopussa ei enää mitään tule ja tuntuu kuin tukehtuisi. Ihan järkyttävä tunne. alavatsaan sattuu kun oksentaa kun ei vaan mitään tule niin se sitten pistää sattumaan. Myös kurkku todella kipeä

Mie myöhästyin tänään töistä, kun pää pysyi pöntössä. Samalla sappinesteitten jämiä ykäillessäni mietin vain yks kaks, et vieläköhän sinäkin, Bettinah...

Nyt iltapuolella saan yleensä syötyä ihan hyvin. Pitäisi satsata siihen enemmän.

Piinamiina ja Pulla 16+3

 

Huoh, eilen sain kakistettua esimiehelleni raskaudesta. Turhaanhan minä jännitin. Onnitteli kovasti ja sanoi, että ikävä hänelle tulee. Tiedän, että työpanokseni merkitsee paljon ja sen vuoksi jännitinkin. Mutta kyllä helpotti, kun sain kerrottua.

Oli kyllä huomattavasti vaikeampaa ilmoittaa nyt, kuin esikoisen kohdalla. Luulen, että se johtuu siitä, että en ehdi nyt olla vuottakaan töissä hoitovapaalta palaamisen jälkeen. Ja jollain asteella syyllistän itseäni siitä. Vaikka en todellakaan ole "uraohjus" tai velvollinen työpaikkaa kohtaan, mutta silti...

Mutta kyllä minä odotan äitiysvapaata. Toki se tulee varmasti olemaan raskasta, kun on 2,5-vuotias ja vauva hoidettavana. Tosin esikoinen jatkaa ainakin osittain päiväkodissa vauvan synnyttyäkin. Mites te muut toisen/tai useamman lapsen saavat meinaatte toimia?

Rosuliina ja Helminen 13+3

 

Esikoinen on syntynyt -98 ja keskimmäinen -00 ja molemmat oli mun kanssa kotona toisen vauva aikana. En nähnyt syytä laittaa päivähoitoon koska olin itse kotona. Pari kertaa viikossa pari tuntia esikoinen oli seurakunnan päiväkerhossa tapaamassa oman ikäisiään. Se oli ihan riittävä taaperolle.

Lapset on pieniä niin vähän aikaa että menee vaikka päällä seisten.

 

Mä nostan kyllä hattua niille, jotka hoitavat useampaa lasta kotona Mä en pysty. Tai pystyisin jos aseella uhattais, mutta en muuten. Esikoisen kanssa oli "iisii" jonkin aikaa, mutta hänen ollessa 1,5 v olin todellakin valmis palaamaan töihin. Onneksi isä halusi jäädä hänen kanssaan puoleksi vuodeksi kotiin, koska silloin ei oltu vielä valmiita kuitenkaan laittamaan häntä hoitoon.

Ennen esikoisen syntymää uskoin, että olen kotona vähintään sen kolme vuotta ja sitten toinen lapsi perään. Niin ne ajatukset vaan muuttuivat. Minusta kotona oli rankempaa kuin työelämä. Jossain vaiheessa epäilin, että emme enää lisää lapsia toivo. Mutta niin sekin sitten muuttui.

Ja kyllähän tästä selvitään, mutta tiedostan sen, että ei tule olemaan helppoa.

 

Oletteko saaneet milloin tulokset nt-ultran ja verikokeen "yhdistelmästä"??.
Itselläni oli yli viikko sitten ultra ja verikoe oli otettu 1,5 viikkoa aikaisemmin. Sanoivat kyllä, että jos on jotain ongelmaa kokeissa niin soittavat, mutta kai nyt jonkinmoinen lausunto kokeesta kotia tulee??

Itse en osaa sanoa millainen kotiäiti olisin kun kyseessä on ensimmäiseni, mutta itseni tuntien niin jo 6kk kotona olon jälkeen varmasti kaipaan jo töihin
Ajatuskin (nyt), että olisin kotona 9kk:tta pidempään niin tuntuu mahdottomalta.Mutta aika näyttää miten käy

Toukka 13+4

 

Mä sain tiedon heti ultran jälkeen. Päijät-Hämeet keskussairaalassa on kuulema joku ohjelma, johon kätilö syötti nt-tuloksen ja riskiluku saatiin välittömästi paikan päällä. Tämä oli erilailla esikoiseen verrattuna. Silloin asuttiin Helsingissä ja kyllä se tulos tuli vasta kirjeitse myöhemmin. Ja kaikki oli silloin(kin) hyvin. Varmaankin olisivat soittaneet jos riskiluku olisi ollut koholla.

 

Omenoista: aina tulee kuorittua, paitsi jos on omasta puusta poimittuja

Pienten lasten kanssa kotona. Ensimmäisen kanssa olin kotona 2vuotta. Se oli ihan mukavaa aikaa.
Kakkosen kohdalla oli ehkä rankinta. Lähinnä siksi, että koin huonoa omatuntoa kun esikoisen (5v.) kanssa ei ehtinyt puuhaamaan kuten ennen. Raha pakotti palaamaan töihin kun tytsy oli 1v2kk.
Kolmannen kanssa kaikki oli taas ihan erilaista. Esikoisella oli nyt jo omat kaverit ja tuli ja meni itsenäisesti ja oli myös kaverina mulle kotosalla. Tyttö (3v.) puolestaan oli niin ihastunut vauvaan, että oli koko ajan apuna (välillä tuntui että liiankin kanssa ). Töihin palasin nyt kun nuorin tuli 1v4kk. Kuopus on n.1v11kk kun vauva syntyy ja toki siinä tulee omat haasteensa. Alku on aina rankkaa, mutta silti niin arvokasta ja muistorikasta aikaa.
Uuden talolainan vuoksi mun pitänee palata töihin taas kun vauva on noin vuoden ikäinen toivon tosin, että mies vois olla sitten tovin kotosalla ettei pientä tarvitse laittaa heti hoitoon.

BoomKaa ja papunen 13+6

 

Esikoista odottaessa omat mietteet kotiäitiydestä olivat hyvin kaukana todellisuudesta, mikä on ehkä jollain tavalla kornia, sillä tuolloinen työura oli tehty päiväkodeissa ja kouluissa. Silloin ajattelin, etten todellakaan ole kotona vuotta pidempää aikaa, pää ei kestäisi toimettomuutta ja työelämä tuntui todella tärkeältä asialta monellakin tapaa. Minusta tuntui, että jäämällä kotiin yli vuodeksi, eläisin yhteiskunnan siivellä, vaikka en kyllä ajatellut muiden kotona lastaan hoitavien tekevän niin. Herralle kiitos ihminen oppii uutta koko elämänsä ja omia mielipiteitään voi muuttaa!!! Vähitellen vauva-arjen keskellä valkeni totuus; toimettomuudesta en ole kärsinyt päivääkään synnytyksen jälkeen ja aika on hujahtanut siivillä. Kokoaikatyöhön kodin ulkopuolelle ei olisi ollut toivoakaan palata, sillä esikoinen osoittautui erityislapseksi, jonka kohdalla olen monesti kiittänyt luojaani aiemmin hankitusta ammattitaidosta ja perehtymisestä erilaisiin tukitoimiin. Vanhemmaksi kasvamisessa on ollut oma työmaansa, joka jatkuu edelleen. Jokainen lapsi on vuorollaan koetellut ennakko-oletukset ja kuvitelmat perusteellisesti. Erityisjutut ovat tuoneet tähän oman lisämausteensa ja arki onkin kaikkineen vaatinut melkoisesti valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. En olisi ikipäivänä uskonut päätyväni tähän pisteeseen esikoista odottaessa. Onneksi, sillä olisin pelännyt turhaan omaa kykyä selviytyä edessä olevasta. Nykyinen tilanne tuntuu ainoalta oikealta, vaikka melkoisen mankelin läpi on koko minuus vedetty moneen kertaan. Sen vuoksi on vähitellen oppinut luottamaan, että elämässä voi selvitä niissäkin tilanteissa, kun ensimmäinen ajatus on omien rajojen tulleen vastaan ja haasteesta ylipääsyn olevan täysin mahdotonta.

 

Tosiaan siis mun esikoinen on siis jo 18v. Ei ole asunut kotona kahteen vuoteen kun lähti opiskelemaan. On kanssa helmikuun lapsosia. olin 19v kun sain hänet.
Toinen tytär täyttää nyt 16v ja opiskelee hänkin viikot muualla. Lähihoitajaksi aloitti nyt syksyllä.
Ei mulle tullut kyllä muuta vaihtoehtoa edes mieleen kuin hoitaa itse silloin aikanaan ja hienoja nuoria naisia heistä on tullut vaikka äipän kanssa ovat olleet kotona ekat vuodet. Ja kyllä sitä aikansa sai kulumaan..nopeastikin.

Nythän mulla on nykyisen puolison kanssa tämä 7v kuopus (tyttö sekin ) ja viimein tämä tuleva käärö. Hänenkin kanssa olin kotona 3v asti. Miehellä on edellisestä liitosta kaksi lasta jotka nyt ovat asuneet meillä pari vuotta. 12V ja 11v. Eli meillä on tätä lapsikatrasta. Onneksi on maatila missä on tilaa mennä.

Lapset on haastavia.. Mutta haastavamman teki ja tekee aikuisesta lapsesta irti päästäminen.. Harjoittelen vieläkin.

 

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen. Se on oikeus ja velvollisuus. Kukaan ei voi ulkopuolelta tietää paremmin, mikä olisi toisen perheen kannalta parasta ja hyvä niin! Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsesta huolehditaan, hän saa kasvaa rakkauden keskellä ja koko perhe voi mahdollisimman hyvin. Jos se tarkoittaa yhdelle perheelle kotiäitiyttä tai -isyyttä that's fine. Samoin lapsen hoitopaikkaan vieminen jo pienenä; se voi olla jollekin perheelle ainoa oikea vaihtoehto kaikkien kannalta ja se on aivan yhtä oikein. Ei ole itsekästä toimia perheensä parhaaksi.

Minä en olisi etukäteen uskonut kotiäitiyden olevan itselle mahdollinen vaihtoehto. Vanhemmuus on ajan kanssa opettanut minulle uusia puolia itsestäni, osin kipeiden kokemusten kautta ja osin ihanina yllätyksinä. Kotiäitiys oli yllättäen minulle ja meidän perheelle paras vaihtoehto. Oman elämän punainen lanka on häkellyttävän usein ollut päätyä tilanteeseen, josta olen etukäteen sanonut "Ei koskaan!" tai "En pysty!". Sitten sitä on vain huomannut olevansa juuri siinä, missä on ajatellut, ettei koskaan olisi ja selvinneensä sellaisista asioista, joita ei milloinkaan olisi tahtonut kohdata. Ehkä kovapäisellä ihmisellä pitää olla sopivasti myllerrystä elämässä, jotta pahimmat kulmat hioutuvat pois, mene ja tiedä.

Rosuliina minulla meni ehkä vähän ohi tämän seuraavan pätkän todellinen pointti; "Minun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei ole väärin. Tai. että toisessa vaihtoehdossa lapsestasi tulee syrjäytynyt ADHD." Älä siis pahastu seuraavasta, mutta erityisten mussukoiden äitinä hiukan särähtää korvaan tuo syrjäytynyt ADHD. Lähinnä siksi, että ADHD:ksi ei tulla, ADHD joko on tai ei ole aivan syntymästään lähtien, koska kyse on neurologisesta ja osin myös periytyvästä sairaudesta. ADHD ei ole lopputulos vääränlaisesta kasvatuksesta, heikkous, vika tai muutenkaan negatiivinen piirre henkilössä. Se on parhaimmillaan mahtava voimavara. Usein ylivilkkaus muuttuu puhekielessä ADHD:ksi, vaikka ne eivät ole sama asia. ADHD ei myöskään kulje käsi kädessä syrjäytymisen kanssa, vaikka siihen tutkimusten mukaan on ilman asianmukasita diagnoosia ja hoitoa suurempi riski.

 

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen. Se on oikeus ja velvollisuus. Kukaan ei voi ulkopuolelta tietää paremmin, mikä olisi toisen perheen kannalta parasta ja hyvä niin! Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsesta huolehditaan, hän saa kasvaa rakkauden keskellä ja koko perhe voi mahdollisimman hyvin. Jos se tarkoittaa yhdelle perheelle kotiäitiyttä tai -isyyttä that's fine. Samoin lapsen hoitopaikkaan vieminen jo pienenä; se voi olla jollekin perheelle ainoa oikea vaihtoehto kaikkien kannalta ja se on aivan yhtä oikein. Ei ole itsekästä toimia perheensä parhaaksi.

Minä en olisi etukäteen uskonut kotiäitiyden olevan itselle mahdollinen vaihtoehto. Vanhemmuus on ajan kanssa opettanut minulle uusia puolia itsestäni, osin kipeiden kokemusten kautta ja osin ihanina yllätyksinä. Kotiäitiys oli yllättäen minulle ja meidän perheelle paras vaihtoehto. Oman elämän punainen lanka on häkellyttävän usein ollut päätyä tilanteeseen, josta olen etukäteen sanonut "Ei koskaan!" tai "En pysty!". Sitten sitä on vain huomannut olevansa juuri siinä, missä on ajatellut, ettei koskaan olisi ja selvinneensä sellaisista asioista, joita ei milloinkaan olisi tahtonut kohdata. Ehkä kovapäisellä ihmisellä pitää olla sopivasti myllerrystä elämässä, jotta pahimmat kulmat hioutuvat pois, mene ja tiedä.

Rosuliina minulla meni ehkä vähän ohi tämän seuraavan pätkän todellinen pointti; "Minun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei ole väärin. Tai. että toisessa vaihtoehdossa lapsestasi tulee syrjäytynyt ADHD." Älä siis pahastu seuraavasta, mutta erityisten mussukoiden äitinä hiukan särähtää korvaan tuo syrjäytynyt ADHD. Lähinnä siksi, että ADHD:ksi ei tulla, ADHD joko on tai ei ole aivan syntymästään lähtien, koska kyse on neurologisesta ja osin myös periytyvästä sairaudesta. ADHD ei ole lopputulos vääränlaisesta kasvatuksesta, heikkous, vika tai muutenkaan negatiivinen piirre henkilössä. Se on parhaimmillaan mahtava voimavara. Usein ylivilkkaus muuttuu puhekielessä ADHD:ksi, vaikka ne eivät ole sama asia. ADHD ei myöskään kulje käsi kädessä syrjäytymisen kanssa, vaikka siihen tutkimusten mukaan on ilman asianmukasita diagnoosia ja hoitoa suurempi riski.

Tarkoitus oli laittaa väliin /. Mutta ei sillä sen syvällisempää pointtia ollut. Yritin ehkä väärin termein kärjistää ajatusta, että kotona lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä ja päiväkodissa saa taas liikaa. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista tietoa, miten ADHD:ksi "päädytään" tai "synnytään. Sori, minun moka. Poistan kommentin. Tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa tällä foorumilla (tai muutenkaan).
Aivan kuten sanoit, jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, joskus olosuhteiden pakosta.

 

Tarkoitus oli laittaa väliin /. Mutta ei sillä sen syvällisempää pointtia ollut. Yritin ehkä väärin termein kärjistää ajatusta, että kotona lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä ja päiväkodissa saa taas liikaa. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista tietoa, miten ADHD:ksi "päädytään" tai "synnytään. Sori, minun moka. Tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa tällä foorumilla (tai muutenkaan).
Aivan kuten sanoit, jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, joskus olosuhteiden pakosta.

Ja ennen kuin joku loukkaantuu tuosta "kotona lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä ja päiväkodissa saa taas liikaa", en siis ole tätä mieltä.

Apua, nyt musta tuntuu, että aiheutin tällä kysymykselläni lapsen hoitoon laitosta ihan kauhean sopan itselleni.
Pitäisi pysyä vaan kevyissä asioissa.

 

En ole loukkaantunut. Kysyit lasten hoitoon laitosta. Vastasin.
Meillä on myös ADHD poika. Miehen edellisestä liitosta ja ei kyllä syrjäytynyt ja vaikea ole kun on selvät säännöt ja rutiinit sekä lääkitys. Miehellä on myös ADHD. Mutta ei tuokaan syrjäytynyt ole. Etkä nyt varmaan ihan loppuun asti ajatellut kun sanoit sen ADHD:n siihen esimerkiksi. Joten no worries.

 

Tarkoitus oli laittaa väliin /. Mutta ei sillä sen syvällisempää pointtia ollut. Yritin ehkä väärin termein kärjistää ajatusta, että kotona lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä ja päiväkodissa saa taas liikaa. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista tietoa, miten ADHD:ksi "päädytään" tai "synnytään. Sori, minun moka. Poistan kommentin. Tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa tällä foorumilla (tai muutenkaan).
Aivan kuten sanoit, jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, joskus olosuhteiden pakosta.

Rosuliina harmi kun poistit kommentin. En kokenut sitä riidan haastamiseksi, eikä vastaukseni tarkoitus ollut sellaista tunnetta sinulle aiheuttaa. Minusta (varsinkin kirjoitettuun) keskusteluun kuuluu ajoittain väärinymmärrykset, joita sitten oikaistaan. Ja vaikeidenkin aiheiden esiinnostaminen on mielestäni erittäin ok. Eli ei tässä, ainakaan minun näkökulmasta, minkään sopan keittopuuhissa olla! <3

 

Olipas taas tullut tekstiä viime käynnin jälkeen, mukavaa
Ja minun mielestäni on vain rikkaus, että kukin täällä uskaltaa sanoa "ääneen" oman mielipiteensä. Raskaus, synnytys, äitiys.. Ei ole olemassa standardia, jonka mukaan mennään, vaan jokainen tekee siitä itselleen sopivaa ja omasta mielestään oikeaa
Itse haluaisin olla tämän nyssykän kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta arjen realiteetit aikanaan näyttävät miten käy. Kotihoidontuki tulona pelkästään, on kyllä niiiiin onneton, etten tiedä onko tuostakaan syystä mahdollista Kolmosen kanssa olin kotona 2,5 vuotta, olisin ehkä voinut ajatella meneväni aiemmin takaisin töihin (kaikki tytöt olivat tuolloin alle 6v..), mutta tuon nuorimmaisen lonkkaluksaation ja siihen liittyvän kipsihoidon vuoksi koin että minun paikkani on kotona. Eli aina nämäkään valinnat eivät ole ihan itsestä kiinni..
Ja nyt!! Ne liikkeet tuntuu täälläkin Ei mitään kuplia, vaan selkeitä "kuperkeikkoja" pirpana tuolla heittelee!!

Hauskaa viikonloppua meille kaikille! Itse odottelen täällä kahviseuraksi ystävääni, jolla la 7.1. Kiva päästä turisemaan samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ihan face-to-face

 

Itse olen nyt kotona lapsen kanssa, samalla opiskelen ja kesän olin töissä 3xvko, kun mies piti isyyslomat pois ja siltä ajalta en kotihoidontukea saanut, niin jostain piti tuloja saada itsellekkin.

Nyt opinnot jatkuu vielä 2,5kk ja sen jälkeen olenkin kotona ainakin siihen saakka, kun tämä kakkonen on 3v. Toivon mukaan pidempäänkin, ei ole suuri hinku takaisin töihin

Nautin niin kerhoissa käymisestä ja puistoilusta yms. Kumpa niistä saisi palkkaa

 

Itse säästin rahaa niin paljon kuin mahdollista niin kotihoidontuki ajalle, ne kyllä menivätkin aika nopeasti. Nyt taas aion elvyttää tuon säästötilin ja ensi kotihoidontukiaikana käytän fiksummin.

 

Hyviä säästövinkkejä millä saa (vähät) rahat riittämään vauva-ajalla? Itse olen ajatellut ostaa mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatteita vauvalle käytettynä, osan saan kavereilta ja siskolta... Itselle ostan mahdollisimman vähän

 

Kiitos Vuohenkello ylläpitäjän pestin ottamisesta! ainakin siis syyskuuksi

Täällä opinnot tosiaan alkaneet ja aikamoisella tahdilla lähteneet käyntiin, kiitoksia tsempeistä! Täällä mennään 16+0 ja oireet enää melko vähäiset.. rinnat ajoittain kipeät ja enää harvoin huonoa oloa. Liikkeitä ei vielä tunnu ja välillä tulee mietittyä, että onkos siellä masussa ketään masu kuitenkin hiukan pyöristynyt, niin kaipa siellä kasvatellaan vielä hiukan voimia... selkeitä liikkeitä odotellessa

 

Käytettynä ostetaan myös täällä aika paljon, lähes kaikki lapsen kengät ja takit on ostettu kirpputorilta. Ja poistokoreistakin tulee toisinaan vastaan löytöjä

 

Itsellekkin olen tehnyt kirppikseltä aivan mahtavia löytöjä ! Mut onneksi itselle ei kyllä usein tarvii ostaa mitään.

Viime talvena löysin uudet talvikengät kirpparilta täysin käyttämättöminä