Helmikuun helmiäiset 2016 *heinäkuussa*

Ja Laureliille onnea hyvistä ultrauutisista!

 

Tänään aamulla käyty varhaisultrassa ja sielä se pikkuinen oli, jonka sydän löi lujaa. Edelleen epäuskoinen olo, että vihdoin kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen saan nähdä pikkuisemme sydämmen sykkeen!

Tänään rv 7+5

 

Ihania ultra kuulumisia Mulla oli tänään taas puolen päivän aikaa tosi kovat alamaha ja selkä kipu, kesti 10-15min. Levähtämällä meni ohi.. Nyt on sitten huono olo Aina miettii että kunhan vaan pienellä olisi kaikki hyvin. Eka neuvola vasta viikolla 9+4, Nyt viikkoja 6+2.

 

Hei! Minä myös liittyisin mukaan uutena. Täällä odotellaan 1,5 v esikoiselle kaveria. Ekassa neuvolassa oon jo käyny ja nyt jännitän millon tipahtaa postiluukusta aika np-ultraan. Kaamee olo vaivaa ja oksentelukin on vaan pahentunut entisestään. mitta alkaa olemaan jo aika täynnä pahaa oloa ja väsymystä, mutta ei voi mitään. Toivottavasti kärsimys palkitaan aikanaan ihanalla pikku tuhisialla

manskuliini/26v/10.2

 

Hellurei!

Täällä olisi vielä yksi joukon jatkoksi..
Itsellä ikää 27 ja miehellä 30 ja ensimmäinen lapsukainen olisi tuloillaan näillä näkymin 11.2.

Kuume on ollut itellä kova jo muutaman vuoden ja alkuvuodesta sai mieskin asiaa riittävästi sulateltua.. Tuskastuneena odottelen ensimmäistä neuvolaa, joka meni kesälomien takia vasta rv 10+6 mutta eipä tartte odotella ekaa ultraa niin kauaa neuvolan perään

Itelle on ollu tosi hankalaa olla hiljaa koko raskaudesta, kun yleensä on tottunut jakamaan omia ajatuksia muiden kanssa. Juhannuksena kerrottiin miehen siskolle ja hänen miehelleen ja ite kärähdin parille työkaverille (onneks vasta 3/15 on töissä tietosia) muuten odotellaan ekaan neuvolaan, jonka jälkeen pudotetaan pommi molempien vanhemmille(ja ne vanhemmat tulee todennäköisesti repeämään riemusta) ja muille sisaruksille, muut saakin huomata asian ihan itte

Katsotaan paljonko saan jatkossa tekstiä aikaan, mutta hengessä oon kyllä mukana

Karmaliini rv 8+4


Karmaliini/LA 11.2./1.lapsi/27v/SeKS

 

Heippa,

olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt lukemassa ketjua, ja taidan ilmottautua nyt mukaan. sitruunapippurina/LA 22.2.2016/PHKS/1.lapsi

Kyseessä tosiaan ensimmäinen raskaus, eikä ehditty yrittämään yhtään, kun ensimmäisellä tärppäsi. Suunniteltu raskaus kuitenkin, aloitimme miehen kanssa kuntokuurin vuoden vaihteessa foolihappokuurin kera.

Olen hieman noviisi näissä raskaustermeissä, joten voisikohan joku osata selventää mitä np-, nt- rk-ultrat (vai miten ne lyhenteet meneekään) käytännössä ovat?

Minulla on ensimmäinen neuvolakäynti heinäkuun kolmannella viikolla (9.viikolla), kyselen siellä sitten lisää tyhmiä kysymyksiä. Ensimmäisestä ultrasta en tiedä yhtään, onkohan se erikseen eikä neuvolakäynnin yhteydessä?

Ja siis, raskauspäivissä elän päivää 7+0, mutta puhuttaessa olen siis kahdeksannella viikolla. Sen ymmärrän kyllä hyvin, mutta jos luen netistä raskausviikoista tarkemmin mitä kohdussa tapahtuu, niin katsonko 7. vai 8. viikkoa?

Selkeitä oireita on alkanut ilmaantua viime viikosta lähtien:
pahoinvointia joka päivä aamusta iltapäivään
menkkamaisia alaselkäkipuja
maha sekaisin välillä
alavatsa turpoaa iltaan kohden
koko ajan on nälkä/huonon olon välttämiseksi syötävä jotain n. 1 tunnin välein.
närästystä syömisen jälkeen
huimaa kun nousee äkkiä seisomaan
rankka väsymys, päikkäreitä otettava joka päivä

Ja viimeisimpänä ehkä kaikkein inhottavin oire, järkyttävä alavatsakipu keskellä yötä. Kesti 10-15 min, kipu aaltoili ja sattui niin välillä kovaa että tippa tuli linssiin. Karvarajalta napaan asti keskellä mahaa tuntui. Meni kuitenkin ohi, eikä verenvuotoa ole ollut. Lueskelin netistä, että lukeutuu tavallisiin raskausoireisiin, mutta en arvannut sen näin kovaa olevan!

Toivon todella, ettei pahoinvointi ainakaan kovasti pahene, sillä töihinlähtö oli tänäänkin jo todella vaikeaa. Enkä toisaalta mieluusti kärsisi noita kaameita menkkakramppien tapaisia kipukohtauksia joka yö...

 

Tervetuloa mukaan uudet!

Sitruunapippurina Nuo np- ja nt-ultrat tarkoittavat samaa ultraa. Toiset vaan kutsuvat sitä niskapoimu-ultraksi ja toiset niskaturvotusultraksi. Rk-ultra lienee rakenneultra, joka tehdään n. rv 20, silloin voi mahdollisesti nähdä sukupuolenkin.
Raskausviikoilla 7+0 voit lukea, mitä 8. viikolla tapahtuu. Itse luin esikoisen aikaan jutut aina viikon jäljessä.

Kiehinen 9+6

 

IMN, sama vika, urheiluliivejä en pysty käyttää arkikäytössä, pitää olla tukea. Ja sit ku pitäs olla pieni ympärys mutta iso kuppi nii ite täältä ainoastaan cubuksesta löytäny, h&m llä ei joko oo tai on aina loppu. Pitää kärvistellä vielä jonkun aikaa että pääsis ehtimään -.-

 

iummph, mulla on kanssa sama ongelma, sopivia liivejä mäkään en henkkamaukalta löydä. Kasvaneet jo ainakin kuppikoon, eilisessä inventaariossa löysin vain kahdet liivit jotka mahtuvat tällähetkellä päälle Mies on kyllä varsin mielissään kasvavista rinnoista, itteä lähinnä ketuttaa koko liivien osto operaatio ja onhan noi aika aratkin. Tänään kuitenkin liiviostoksille, mies lähtee kuulemma makutuomariksi

Saa nähdä koska rintojen takia joku arvaa raskauden, tosin mahakin kasvaa niin että sekin paljastaa jo varmaan muutamassa viikossa.
Käytiin eilen mun vanhemmilla ja faija kyllä katteli siihen malliin että siellä on varmaan ollut lähdettyä vähän jälkipuheita (sillä on tapana kommentoida mun painonvaihteluita aika kärkkäästi), äiti hössötti mieheni pojan ja koiran kanssa niin kovasti ettei tajunnut kyllä yhtään mitään.

Ei malttais millään odottaa muutamaa viikkoa että pääsee ultraan ja saa varmistuksen että siellä oikeesti on joku ja kaikki on hyvin. Sen jälkeen sain myös mieheltä luvan kertoa vanhemmilleni, josseivat ennen sitä arvaa.
Olen vaan lukenut liikaa tuulimunista ja ikuisena pessimistinä sitä on aina vähän varpaillaan, vaikkei mitään syytä olekkaan. Vähän siis ailahtelevat fiilikset..

Wendys & booris 7+6

 

Sitruunapippurina Joku jo ehti sulle vastatakin mutta voin vielä tarkentaa eli niskapoimu-ultrassa mitataan sikiön niskaturvotuksen paksuus ja siitä voidaan päätellä mikäli vauvalla on jotain rakenteellista vikaa. Lisäksi raskausviikot varmistuvat silloin. Rakenneultrassa sitten pystytään jo tarkemmin tutkimaan rakenteita, kuten sydäntä, keuhkoja, virtsarakkoa, munuaisia jne. Lisäksi tosiaan tuo sukupuoli on silloin mahdollista selvittää. Joskus kunnalliset lääkärit on tuossa asiassa vähän (anteeksi) mulkkuja, eikä ala katsomaan sellaista "ei niin välttämätöntä" asiaa, mutta aika harvassa ne tapaukset taitavat olla meille ainakin on aina suostuttu kertomaan ja vielä tarkistamaankin moneen kertaan viime raskaudessa kysyin viimeisen kerran synnytystä edeltävänä päivänä että ei kai sinne oo ilmestynyt kulkusia.

Äsken kävi kaveri kylässä joka ei vielä tiedä raskaudesta. Vilkuili kyllä välillä mahaa siihen malliin niin kuin olisi arvannut..

Onnea kaikille lopuillekin hyviä ultrakuulumisia saaneille!
Niistä tulikin mieleen, että tihrustaako kaikki kyyneliä ekassa ultrassa? Taidan olla tässä asiassa vähän mies kun mulla se ultrakuva saa vaan hymyn huulille ja helpotuksen huokauksen aikaan mutta ei kyllä muuta sama homma sydänäänten kuuntelussa.. onhan se ihana tapahtuma, mutta minä itken aina vasta kun vauva on saatu syliin asti

 

Oivoi.. tänään tainnut tulla ensimmäinen hormooni piikki alkoi yhtäkkiä töissä ahdistamaan aivan hulluna, sydämen tykytyksiä ja tekis mieli itkeä vaan, tosi vaikea olla maha kipeä ja pahoinvointia ja huimausta.
Äskenkin suutahdin miehelle ja mökötin itku kurkussa mitättömästä asiasta. En mä ole tämmönen anteeksi valitus

Semmosta piti kysymäni että miten on että jos on tuulimuna niin tuleeko siitä ihan normaalisti kaikki raskaus oireet vai häviääkö ne sitten itestään? Pystyykö semmosta aavistamaan?

ninami & pätkis 6+1

 

ninami Itsellä on 3 keskenmenoa takana joista kaksi viimeisintä oli tuulimunia, molemmat oikeastaan täysin oireettomia. Kolmas oli lähtenyt kehittymään mutta kehitys pysähtyi rv7, tämäkin raskaus oli oikeastaan oireeton, vaikka siellä jotain olikin. Tuulimuna ei välttämättä ole oireeton, olen kuullut että toisillä tulee tosi pahatkin raskausoireet.

Tämä raskaus nyt sitten onneksi rupesi oireilemaan, joten minulla oli pieni toivo että jospa tällä kertaa, neljäs kerta toden sanoo.

Alkuraskaudenultra ei meillä mennyt ihan oppikirjan mukaan, ultraaja nimittäin ilmoitti hetken katsottuaan että ei täällä ole valitettavasti kuin ruskuaispussi, eikä mitään sisällä. Eli jälleen sama tuomio kuin kolme kertaa aikaisemmin. Tämän jälkeen katsoi ja pyöritteli vielä kunnes sanoi että hetkonen, onhan täällä jotain mutta ei sykettä. Eli taas sama juttu kuin kerran aikaisemminkin. Lopulta totesi iloisena että kyllähän täällä kaveri on piilossa ja sykekin näkyy. Että semmoinen ultraus meillä. Ei ihme etten nyt usko että siellä mitään on. Keskiviikkona saan varailtua neuvola-ajan, jospa sitä kun sykkeet toivottavasti kuulee niin saa varmuuden että siellä tosiaan joku on. Meillä on onneksi toiveesta aina yritetty sykkeitä kuunnella..

 

Mulla oli tuulimunassa ihan normit raskausoireet. Mutta lienee yleisempää jos puhutaan keskenmenosta ihmisellä jolla on kovat raskausoireet, että kyse on jostain muusta esim. kehityksen pysähtymisestä johonkin viikkoon.

Mua ei myöskään itkusta sydänäänten kuuntelu tai ultrassa. Mutta vauvan saatua tuli kyyneleet

 

Omalla kohdallani keskenmenot ja nuo tuulimunat on todettu rv7 ja 8 ja, molemmat oli oireettomia tyhjennykseen saakka, kolmannessa raskaudessa alkuraskaudenultrassa nähtiin viikkoja vastaamaton alkio ja heikot sykkeet jotka sitten parin viikon aikana hiipuvat pois jolloin tyhjennystä aloitetiin kun rv piti olla kasassa 10. Kehitys oli tosiaan pysähtynyt tuonne rv7. Tuossakaan ei oireita tullut. Mulla on myös takana kaksi ns.onnistunutta raskautta, toisesta syntynyt enkelipoika oireettomalla raskaudella, sekä poika vm12 josta ei raskausoireita myöskään ollut ollenkaan, lukuunottamatta loppuraskauden vaivoja.

Kaikkien kropat kun reagoivat eritavalla raskauksiin, oli siellä sitten mitään tai ei. Koskaan ei voi tietää.

 

Mullaki on tosi epäileväinen olo tän raskauden auhteen.en vaan nyt aio ajatella tätä ollenkaan innostuen ennen elokuuta ja neuvolahommia.mulla ei oo niin mitään oireita muuta ku tuo unettomuus milä voi johtua eaim stressistä ja ruokahaluttomuus mikä voi kans johtua ihan samasta asiasta. Yritän siis olla ihan neutraali tän suhteen,en elättele toiveita enkä pelkää pahinta.katon vaan mitä tapahtuu ja sitte ku tiiän jotain varmaa niin sitte..

En muista millasta on ollu aiemmissa raskauksissa,henkisesti ja fyysisesti näillä viikoilla.olis kiva muistaa

Rv 6+0

 

IMN, mä en kyllä itkeny esikoisesta ultrissa enkä sittenkään kun oli syntynyt. Itse synnytys oli uuvuttanut niin täysin ettei siinä tilanteessa jaksanut edes kunnolla iloita vauvasta. Jospa toisella kertaa menisi helpommin. Mies sen sijaan tirautti kyyneleet sekä ekassa ultrassa että syntymän jälkeen.

Surusilmät, olipas teillä hurja ultraus! Luulisi että ultraaja olisi katsonut tarkkaan ennen kuin avaa suutansa.

 

Minema ja tamapi, kiitos tsempeistä. Eiköhän sitä säikähdyksellä selvitty.

Itse ajattelin hommata bebesin imetysliivit. Ne on niin huiput, vaikkakin hintakin on huippu...niitä voittanutta ei ole. Mulla kahdet jo on, mutta yhdet tai kahdet ajattelin vielä hommata. Sen vertahyvät ne on. Harmittaa, etten esikoisen aikaan jo löytänyt niitä.

Mulla on joku kestoähky päällä. Edellisestä ruuasta on ko 5h ja olo on edelleen kuin juuri syöneenä. Hirvee olo, ihan kuin oisin syöny koko jääkaspin tyhjäks. Maha on ku pallo ja olo sen mukanen..

Mun eka raskaus, joka päättyi kesken oli sellanen, että oireita oli viikolle 7, jonka jälkeen ne loppui kokonaan. Np-ultrassa sitten löytyi tyhjä kohtu, vaikka rv 6 ultrassa oli syke löytynytkin. Eli pikkuisen kehitys oli loppunut n. Rv 7 ja tuhoutunut sitten itekseen kohtuu. Luonnollista tyhjentymistä ei tapahtunut, joten lääkkeillä sitten tyhjennettiin.

 

Kauheaa kun jotkut on joutuneet kokemaan niin paljon menetyksiä yksikin on liikaa..
Itse en ole luonnollista keskenmenoa kokenut. Ensimmäinen raskauteni seitsemän vuotta sitten päättyi (todennäköisesti) pahoinpitelystä johtuneeseen keskenmenoon jo pari päivää positiivisen testin jälkeen. Todellista syytähän ei tietenkään voi kukaan tietää varmaksi, mutta vuoto alkoi pahoinpitelyä seuraavana aamuna..

Manskuliini Musta tuntuu että itkin ensimmäisen synnytyksen jälkeen llähinnä siksi että helvetillinen raskausaika oli vihdoin ohi ja toisen synnytyksen jälkeen siksi kun synnytys meni niin nopeaa ensin kaksi tuntia odotettiin että jos mitään edes alkaisi tapahtua ja juuri kun päästin miehen syömään niin tyttö alkoi tulla rytinällä. Olin kauan oottanu synnytystä ja suunnitellut kaikenlaista jja sitten se olikin hetkessä ohi.. en ees ehtiny tajuta että ponnistan.
Joo, tykkään synnytellä sillon tällön

 

Tervetuloa uusille ja onnea hyvistä ultrakuulumisista ultrassa käyneille.

Tänään täällä käyty myös neuvolassa sekä ultrassa. Ultrassa selvisi että masussa yksi matkustaja, jonka sydän löi vahvasti. Eli mun tuntemukset kahdesta osoittautui vääräksi ja mies huokasi helpotuksesta. Vähän meinas tulla tippa linssiin mutta onnistuin tällä kertaa pidättelemään. Vieläkin aika epätodellinen olo. Mä itkin vuolaasti esikoisesta ekassa ja tokassa ultrassa ja tais miehelläkin olla tippa linssissä.

Oloista puheenollen kuvottaa, ummettaa, väsyttää ja poskia kuumottaa sekä yöllä repäisykipuja. Mahaa on nipistellyt ultran jälkeen.

Tänään taas POKS 7+0

Sniff ja herneen verso

 

Uu, miten paljon uusia. Tervetuloa kaikki

Mitäs täällä on puhuttu.. Rintsikoista vissiin ainaski. Mä hengailen kotona ilman, tissit on kipeät ja kuin kumipallot. Esikoisen aikasia imetysliivejä oon pitänyt, jotain Prismasta ostettuja, ne on nyt passelit. Joten taitaa imetysliivikauppaan tulla lähtö kun vaiva on ulkona.

Onnea ultrakuulumisista. Kyllä meinas ekassa ultrassa itselläkin tippa tulla linssiin, kun pieni sydän pamppaili. Siitäkin on kohta jo viikko aikaa. 3 viikon päästä on sitten np-ultra. Täytyy muistaakkin kysyä mummolta, olisiko pojun kanssa niin isi pääsis mukaan. Kun nyt ekaan ei päässy.

Mitäs vielä....? Edelleen käyn muutamia kertoja päivässä halimassa pönttöö, ummetus on saapunut tännekki..

En muista mitä vielä, puhelimella on niin hankala selata tätä.

Nassuressu ja papu 9+1

 

Heippa oon lueskellu teijän juttuja ja aattelin kans liittyy mukaan tai mielummin jos pääsis sinne fb ryhmään oon vähä huono tänne kirjotteleen
Toista lasta odotan viikoilla 8+6.

Mmamma88/La 9.2/K-HKS/2.lapsi

 

Ei näköjään tullu hymiöt mukaan ku kaikki samassa lauseessa

 

Mmamma88 laita eea:lle yv:nä täällä oma facebook profiili ja hän lisää sut kaveriksi siksi aikaa, että saa lisättyä sut mukaan fb puolelle. Kivaa jos sinnekkin saadaan porukkaa vielä

 

Heippa, taidan tulla tännekin kirjoittelemaan vaikka jonkin aikaa jo tammikuisissa olenkin pyörinyt, mutta neuvolassa laskivat la olevan vasta 3.2 ja nt ultra 27.7 jossa toivon la aikaistuvan (ihan jo siksi että kaksi edellistä syntyneet ennen LA:ta, ja toiveena olisi päästä mahdollisimman nopeasti kotiin ja se ei onnistu jos syntyy alle rv 38, vaikka kaikki olisi hyvin ja vauvalla kokoa yli 3kg.. ja lähes 100% varma olen että sekä oviksesta että edellisistä menkoista laskettuna la olisi viimeistään 30.1.)

Myös fb ryhmä kiinnostaisi, kun tuntuu että siellä helpompi seurata keskusteluja kuin palstalla.

Eipä äkkitutkailulla löydy kännykkä versiosta miten saa tekstin väriä muutettua mutta tiedot:
3.2. Maalla on mukavaa/4. lapsi/TYKS

 

Eilisessä ultrassa kaikki hyvin ja vain yksi alkio löytyi. Pituutta oli 8mm ja sydän sykki. Vastasi viikkoja 7+0, joka täsmää hyvin oviksen ajankohtaan. Menkoista laskettuna päiviä on jo vähän enemmän. Alkuraskauden ultrassa ei ole itkettänyt, mutta nt-ultrassa ehkä vähän, kun silloin pikkuinen näyttää jo ihan oikealta vauvalta. Synnytysten jälkeen on aina niin hormonipöllyssä, että kaikki vähänkin tunteellinen itkettää. Nyt raskauden aikana kaikki lapsiin liittyvät lehtijutut yms. nostattaa tunteita epätavallisen paljon.

Eilen kerroimme raskaudesta lapsillemme ja tosi innoissaan olivat.

Minulla ei ole ainakaan vielä rintsikoihin liittyviä ongelmia. Ei ole vielä merkittävää kasvua tapahtunut.

Ennen esikoisen syntymää minulla oli keskenmeno rv 9+4. Alkuraskauden ultrassa oli kaikki hyvin, mutta vuoto alkoi 9. viikolla ja yltyi pikkuhiljaa. Raskausoireita oli ihan yhtä paljon kuin onnistuneissakin raskauksissa. Ja ällöttävää oloakin ihan loppumetreille asti.

Mammi78 & Pikku Tyyppi 7+5