Helmikuun helmiäiset 2016 *Tammikuussa*

Joo, näin mullekin on kerrottu että ensisynnyttäjillä yleensä ensin häviää kohdunkaula ja sitten vasta tapahtuu avautuminen. Siinä kohdassahan kun kaula on kadonnut, tai edes lähes kadonnut, ei enää puhuta kohdunsuun sisä- tai ulkosuusta. Eikä oikeastaan silloinkaan jos sisäsuu on yhtään auki. Tää on helppo hahmottaa jos aattelee vaikka viinipullonkorkkia jonka päästä päähän menee reikä; korkki lyhenee pituussuunnassa ja reikä suurenee leveyttä. Näin havainnollistin asian kerran kaverille

Hui kun supistaa mukavan tuntosesti. Mies elättelee toiveita sairaalaan lähdöstä (ja huomisesta vapaapäivästä ) ja minä siitä että saatais kohdunsuulle jotain edistystä perjantaita varten

 

Itellä ja vauvalla kaikki kunnossa neuvolassa! Verenpaine ja painon nousu tasoittuneet. Verestä löyty niitä vasta-aineita mutteivät vaadi seurantaa kun niin vähän ja ultrassa virtaukset ym. viimeksi kunnossa. Synnärille vain menee tieto.

Mulla oli tuska saada tää muksu ulos. Henkinen tuska. Mutta juteltuani terkkarin kanssa kyllä helpotti. Tajusin että parempi saada täysin valmis lapsi kuin haikailla kademielenä kun muut "saa" käynnistyksiä. Ja kun paikat tästä lisää kypsyy ni se aika on sillon. Turha stressata ennen. Nyt siis rv38+1 menossa.

Ja mäkin otan mieluiten tän loppuraskauden jos valita saa. Alku ja keskiraskaus oli nyt kaikkee pikkuongelmaa täynnä. Mutta esikoisesta mulla ei ollut mitään! Silloin voin vielä paremmin. En edes tajunnut mitä vaivoja sitä ryhtyisi valittamaan. Osittain uskon että tuo "valitus" on palstankin syytä. Kun kaikki kertovat vain raskauteen liittyviä juttuja ja tietysti olotiloja niin se usein kuulostaa negatiiviselta. Että kaikilla olisi huono olla kokoajan. Ei silti, nauttiihan toiset tästä ajasta enemmän kuin toiset ja siihen vaikuttaa monet asiat.

Itse voisin ottaa valmiin vauvan jos se olis meidän aineista tehty ja oma, ja skipata tän raskauden. Loppujen lopuksi olen päässyt helpolla ja suht hyvä kuntoisena mutta suuremmin en olotilasta kyllä nauti. Tietyistä asioista kyllä. Siitä kun muut näkee mun mahan. Lapsen liikkeistä.

 

Kiitos Keijunkainen ja IMN selvennyksestä. Oli yllättävän vaikee löytää netistäkään mitään järkevää tietoa

Kai se niin on, et ensikertalaisen kroppa kestää vielä paremmin raskautta, kun paikat vielä tiukat ja yrittää pysytellä viimeseen asti entisillä paikoillaan. Mutta osat taitaa kääntyä toisinpäin synnytyksessä? Lisäks koen et itellä on suht korkee kipukynnys sellasten "kolotusten", särkyjen ym suhteen. Mutta vastapainoks just esim. pahaa oloa/oksentamista en kestä yhtään, samoin veikkaan kans et synnytyskivut on sellasia mitkä vetää ihan avuttomaks.

Hei muut synnytyskertomusten lukijat, onko antaa vinkkiä mistä niitä helpoiten löytyis?

 

Fiona, mä oon lukenu synnytyskertomuksia liberon sivuilta. Sieltä löytyy muutamia.

Yöllä heräilty taas menkkamaisiin jomotuksiin. En tiedä kauanko kestivät kun nukahdin . Saas nähdä pääsenkö käymään lääkärillä näytillä, kun terkka oli viimeks sitä mieltä että käydä jos vielä jatkuu . Neuvola tosin vasta viikon päästä.

 

Kai raskaudet on aina erilaisia ja synnytyksetkin ettei yleistyksiä voi sanoa tai luottaa siihen että toinen olisi helpompi. Esikosta oli sellasia vaivoja jotka nyt taas pysyneet poissa. Esim. autoilu sattui kylkikaareen ihan hirveesti kun pepullansa painoi. Tämä on paljon alempana eikä tuota ongelmaa ole ollut kertaakaan.

Nyt tuskailen vähä liikkeisen vauvan takia. Ärsyttävän rauhallinen aina aamuisin...isäänsä tulee. Toista maata esikon kanssa.

 

Osaako kukaan kertoa, miksi mulla on tuosta häpykolmion sivusta niin hirmu kipeä? Mitä siinä on? En edes tiennyt sen olevan kipeä, mutta eilen 35+6 lääkärintarkastuksessa lääkäri painoi siitä ja ulvahdin kivusta joka kerta! Yritin kysellä että mikä sen teki, mutta en saanut vastaukseksi epämääräistä muminaa kummempaa.
Muuten oli kuulemma jo paikat pehmeinä ja kanavaa 1,5 cm, pää ei vain ole vielä kiinnittynyt. Sitä ihmetellään nyt vielä ensi viikkoon ja sitten ultra jos ei ole vielä paikallaan. Juttelin pötsikille että koeta nyt laittaa se pää oikeaan paikkaan ja kovasti se siellä lantion alueella myllääkin.

 

Shake, mä sain eilisellä neuvolalääkärikäynnillä sellaisen vastauksen, ettö häpyluu on siksi kipeä, että vauvan pää painaa siihen. Ja kun esim. sf-mittaa otettiin, siitä oli tosi kipeä,kun mittanauhaa siihen painoi..
Olisko sulla sama vaiva kyseessä?!

 

Kiitoksia Sofi12, voi olla! Ärsyttää kun lääkärissä on tollasia persoonia, jotka ei halua kertoa vaikka kysytään.

 

Shake Joo, häpyliitokset siellä kipuilee ja vielä enemmän sitten ku vauvan pää jämähtää sinne paikalleen

Minä kyllä ihan mielelläni kokisin nuo viimeisten, ikuisuudelta tuntuvien viikkojen vaivat ja turhautumiset, sekä sen jännityksen joka ilta nukkumaan mennessä, että joko se ens yönä syntyis. Ne kuitenkin on niin olennainen osa raskautta ja monelle ihan itsestäänselvyys.. Ois ollu niin hienoa saada kokea ihan luonnollinen synnytyksen käynnistyminen, mutta eipä ollu mun varalle sellaista suunnitteilla.. mies kyllä jo puhui että josko kuitenkin yritettäis jossakin vaiheessa vielä neljättä, mutta enpä usko että jaksan.
Nauttikaa nyt siis niistä kurjistakin fiiliksistä ne kuuluu pakettiin.. siitä on kuitenki jännitys kaukana kun marssitaan sairaalaan varatulle ajalle ja aletaan vähä synnytellä kaikenmaailman letkuissa ja piuhoissa kiinni. Ois niin jännää saada soittaa lapsenvahdille keskellä yötä tai miehelle töihin että nyt se lähtö tuli. Laskeskella supistusvälejä, lillua kotona suihkussa ja sellaista.. ois jotain mistä kertoa.

Jotain puhetta oli tokan synnytyksen nopeudesta/helppoudesta. Mulla eka synnytys kesti sen 6h kalvojen puhkaisusta, eikä ollut mitenkään järkyttävän kipeä, mutta avautuminen oli aluksi hidasta. Toka taas kesti sen 3h, oli nopea ja siksi kipeämpikin. En sitten tiiä kumpi on pahempi; hidas kidutus vai kertarysäys

Mulle on iskenyt sama loppuraskauden vaiva kuin aikaisemmissakin; tosi kipeä ientulehdus mulla on muutenkin paljon näitä mutta loppuraskaudesta ne jostakin syystä siirtyy tohon suun etuosaan ja vaan pehmeän syöminen onnistuu. Tiiänpä kuitenki että tää paranee viimistään synnärillä.

 

Lääkärineuvola takana, ei pienintäkään merkkiä että ois lähtö lähellä.
Kohdunkaulaa reippaasti jäljellä (eli ei mitään tapahtunut) ja napakka oli, kohdunsuu oli pikkuisen sormelle auki. Vauva oli alhaalla mutta ei oo kiinnittynyt vielä. Perjantaina siis rv37+0 täynnä.
Eli odotellaampa hyvästi sitä laskettua aikaa, ei tämäkään täältä etuajassa synny

Synnytyksen kesto eka oli sen pikkasen päälle 24h , toivoisin tämän toisen kerran olevan hitusen nopeampi, melko raskaaksi kävi tuo aika, loppuvaiheessa olin jo melko poikki.

Hemoglobiini oli laskenut jälleen 98 eli käskivät nyt nukkua sen rautapurkin kanssa, On muistettava ottaa

 

Laureliii, mulla ihan sama fiilis. Alan oleen kans niin kypsyny oman olon kyttäämiseen, että päätin kans että nyt riittää tää kyttäily ja syntyykö syntyy Ei se tilanne tästä jahkaamalla kummene.

Maalis, mulla on joka raskaudessa ollu samantyyppisiä ajatuksia, yht'äkkiä tullu ahistus, että mihin sitä on ryhtyny. Kyllä ne jossain vaiheessa ohi menee ja kai se kuuluu tähän prosessiin.

Ja sitten siihen mun äitipolikäyntiin.. Voi huoh sanon minä! Kyllä siellä taitaa majailla isompi tapaus kuin kaks aikasempaa. Lääkäri sai käsikopelolla ja ultralla sen 3500g ja nelikilonen olis laskettuna aikana jos siitä vielä menee yli, nii pahimmillaan olis 4400g. Sain sitten uuden ajan rv 39+6, jossa tarkistetaan mitat ja mietitään jatko. Ite en kyllä suostu yli nelikilosta punnaamaan, kun kaks ekaakin synnytystä oli yhtä helvettiä ja lapset kuitenkin siroja 3100 ja 3400g. Miten ihmeessä tämä yks nyt kasvaa näin?
Sisätutkimus olikin masentavaa kuultavaa, kun supparit ei oo saanu yhtään mitään aikaseks... Vauvakaan ei oo vielä kiinnittynyt, täysin liikkuvuna on pää. Noh, ei muutkaan oo meillä kiinnittyny vasta ku lähellä synnytystä, joten liikoja on turha nytkään ootella.

Pahinta kuitenkin oli, että törmäsin tuttuun, joka on ensisynnyttäjä. Hän ei oo kärsiny mistään supistuksista koko raskausaikana ja oli kuitenkin ollu jo viikon päivät 5cm auki. Limatulppakin irronnu kaks viikkoa sitten. Tasan ei käy onnenlahjat

 

Niin ja synnytyskertomuksia löysin ihan googlaamalla ja sitten tälläisen sivun kautta: http://www.huvitutti.net/synnytyskertomukset/

 

Äh onpa vaikee löytää pinnasängylle sopivaa paikkaa meiän makkarista. Miten te joilla on pinnis kiinni sängyssä sivuvaununa, pääsette ite sängystä pois? Päädyn kautta/miehen puolelta? Nyt raskaana ollessa tuntu ainakin tuhottoman vaivalloiselta. Sit taas toisekseen kaipaan yöpöytää sängyn viereen, eli en ees haluis pinnistä ihan kiinni. No tilaa ei oo niin paljoo, et mahtuis yöpöytä ja sit vielä pinnis sinne seinän viereen. Toinen vaihtoehto onkin laittaa pinnis meiän jalkopäätyyn, mut onko epäkäytännöllistä, että vauva on yöllä noin kaukana? Riippuu tietysti varmaan millanen yöheräilijä on jne.. Toisekseen siellä on ikkuna, ei varmaan vedon takia paras paikka. Ajattelin jos siihen jotain paksua verhoa lykkäis väliin ainakin.. Hmm, kylläpä pienestä asiasta saa tehtyä monimutkaista

 

Fiona, meillä pinnis on sivuvaununa. Ite meen yleensä tosta sivusta, (se ei kuitenkaa oo yhtä pitkä ku sänky)pois tai päädystä, helpompaa kun ei oo mahaa. Toki sit synnytyksen jälkeen kyllä pyörin muutamana päivänä sängyn reunalle ja siitä vasta ylös, koska paikat oli vähä hellänä.
Kannattaa kokeilla kumpi parempi, eihän se välttämättä huono jalkopäässäkään ole. Eriasia jaksaako sitä nousta joka kerta sieltä "hakemaan" vauvaa kun nälkä yllättää.
Mulle oli helpointa kun se oli tuossa ihan vieressä- tissi vaan suuhun ja unta palloon.

Jos levottomat jalat vaivaa, niin kuuluuko niihin särkyä? Yöllä heräsin useaan otteeseen, kun jalkoja särki, jostain polvesta alaspäin, niinku suonta olis vetänyt. Kävely helpotti. Ei esikoisesta tällaista ollu.

 

"Ihanaa" että muitakin oloihin kypsiä on, voi koittaa lohduttautua sillä kun ketuttaa oma olo
Itellä ehkä eniten vaivaa toi kokoaikanen kylkikaaren pistävä kipu, kun tyyppi painaa pepullaan sitä,vaikka pää onkin jo ollut pari viikkoa tiiviisti kiinnittyneenä lantiossa. Toinen ärsytyksen aihe on tämä Radin hoito, pistäminen ja mittailu, ja varsinkin oon ihan kypsä syömään samoja ruokia päivästä toiseen ja kyttäämään kellosta mihin aikaan niitä on syötävä. (nimimerk. edes ruisleipää ei voi syödä kun sekin nostaa arvoja, saatika sitten jotain patonkia tai riisipiirakkaa ) Mutta kiitosta sain sekä neuvolassa että polilla siitä että mun paino on nyt ollu vaan laskussa, eilisen jälkeen kokonaispainoa enää alle +9 kiloa verrattaen ennen raskautta ja siihen oon tosi tyytyväinen.

Eilen oli siis taas polipäivä, Radin hoito kunnossa. Käyrillä supisteli aina napakasti, ja kätilökin meinas aluks että katotaan jäänkö jo sinne, kohdun suu 2cm auki ja kaula lähes kadonnut. Tyyppi oli nyt 3200g, kasvu onneks vähän hurjimmista pyrähdyksistä taittunu kun ollaan saatu sokerit kuriin. Ens viikolla viel katellaan ja jos sillon viel pääsen sieltä kotiin, nii seuraavalle viikolle käynnistys. Eli meidän vauva syntyy viimestään rv 38, mikä ei kyllä tuu mun mielestä yhtään liian aikasin näiden olojen puolesta.
Lääkäri oli hyvin tyytyväinen tohon paikkojen kypsymiseen, palonggilla tai jopa kalvojen puhkasulla voitais sit käynnistää Sen verran kovakourasesti se tutki että koko loppupäivän supisteli niin että mietin jo käskenkö miehen kärrätä mut sinne takasin, mutta kun ei vaan säännöllistyny noi supparit, niin lopulta illalla unikin tuli.
Viikonloppu tai varsinkin ens viikko olis hyvä aika synnyttää, kun L on äidillään eikä meillä, niin ei tarvis järjestellä pojan hoitoa ja kerkeis mieskin vähän enemmän tutustua uuteen tulokkaaseen.

 

Meillä ei oo pinnis sivuvaununa, mutta sen verran se kuitenkin vei tilaa että jouduttiin laittamaan mun laita sängystä seinää vasten. Hyvin oon päässy kömpimään jalkopäädyn kautta tai miehen yli pois. Väliaikanen järjestelyhän tää kuitenki vaan on..

Mulla ei levottomat jalat aiheuta särkyä, mutta mies kärsii samasta vaivasta ja sillä särkee polvia ja sääriluuta.

Mää täällä koitan laitella paikkoja valmiiksi huomista/viikonloppua varten. Pyykit ois pestävä pois (meillä mies ei saa koskea mun pyykkikoneeseen ), vähän pitäis siivoilla, pakata lasten yökyläreput, käydä kaupassa jne. sääret pitää sheivata ja varpaankynnet lakata Kylppärinki aattelin pestä josko se sais homman käyntiin jo ennen aamua kaverilla aattelin kans käydä juomassa viimehetken paniikkikahvit ja äitinki kans vois käydä porinoilla. Aateltiin ottaa mamman kans kisa kumpi on huomenna eka valmis; äiti leikkauksesta vai minä synnytyksestä huomenna aamulla sitten vielä viimiset pakkailut sairaalakassiin.

Pitää kuitenkin pitää tässä pää kylmänä, jos huomenna onkin vaikka synnärillä ruuhkaa eikä otetakaan käynnistettäväksi no, saisinpa ainakin lisäpäiviä saada synnytys itekseen käyntiin en oo vielä ihan täysin menettäny toivoa kun viime yönäkin heräsin kipeisiin supistuksiin. Jännittää että mikä on huomenna "lähtötilanne" kohdunsuulla kun on viimepäivinä niin kivasti vihlonu ja supistellu.

 

oi joi,pistähän IMN raporttia Sitte koko ajan ja heti kuva vauvasta!!

 

Hahaa varmasti laitan, ei kai siellä muutakaan tekemistä oo ku päivitellä tilannetta

 

Huhhei! Kävin eilen vähän shoppailemassa niin eipä masu tainnu oikein tykätä. Lykkäs aikamoisia supistuksia taas ja iltapäivällä alkoikin tulee säännöllisen epäsäännöllisesti 10 minuutin välein Muutaman tunninhan niitä kerkes tulla ja mietinkin jo soittamista synnärille mut rauhottui sitten levolla. Kävelylenkilläkin kun käy niin pistää tuommosia kipakoita suppareita

Alkaa täälläkin pää pehmenee tän raskauden kanssa. Juurikin tuon takia kun ei oikein mitään voisi tehdä kun alkaa sattumaan.

Suunnitteilla olisi kumminkin tehdä tässä vielä lyhyt reissu mutta saapa nähdä uskaltaako sitä lähtä. Matka kun ois suuntaansa n.8h ja paikanpäällä n.1,5h lähimpään sairaalaan Neuvolalääkäri on vasta ens kuun alussa ja reissu tehtäis ennen sitä niin ei pääse ees tarkastaa onko alakerrassa mitään tapahtunu

Voi vitsit kun ihanaa että jotkut saa jo/on saanut jo pikku nyytin syliin Mää oon varmaan tääl viimosena kärvistelemässä Eihän mulla oo viikkoja vasta kun 34+5, eikä vatsa oo laskeutunu.

Wendys mulla kans sama homma ton radin kans. Kiinnostus on täysin loppu. Mulla kun taas kaikki arvot ollu hyvät, mitä nyt omia mokia tullu mistä on noussu/ollu liian alhaset. Mutta muuten oon saanu ihan normaalisti syödä. Ei th:kaan kommentoinu mittauksiin mitään.

 

synnäriltä palattu ja sappihapot nousussa maksimi lääkityksestä huolimatta. Nyt on sitten ballonki kohdunkaulalla ja huomenaamulla 8.30 synnärille jos ei aiemmin käynnisty. Pieniä supistuksia ja juilintaa on kohdunkaulalla, et katsotaan miten homma etenee

 

Jes, en ehkä ookkaan ensimmäinen! tsempit Heba ja tuuhan kertoileen kuulumisia! varsinki tuo ballonki kiinnostaa. Sattuko laittaminen ja pystyykö sen kans olemaan ihan normaalisti?

 

Ninami, mulla oli lähtötilanteessa sokerirasituksessa kaikki arvot reilusti koholla, eikä ruokavalion muuttamisesta ollut pelkälleen hyötyä, nii nyt syödään lääkkeitä + pistetään insuliinia, ja siltikin joutu melki kaikki hiilarit karsiin ruokavaliosta. Kun aamupalaks ja iltapalaks vetää joka päivä rasvatonta, maustamatonta jugurttia ja pikkasen marjoja, niin sitä kovasti odottaa sitä nyytin kanssa kotiutumista ja ekaa iltaa kun saa ruisleivän päälle juustoa ja maksamakkaraa

Heba, oijoi Toivottavasti kaikki menee sujuvasti.
Ittee kanssa kiinnostaa toi ballonki, kun mullekin sitä lupailtiin. Jos käynnistykseen asti mennään, niin haaveilen siitä ettei tosiaan tarvis siellä osastolla pillereitä ottaen montaa päivää kärvistellä, vaan vois päästä jopa kotoa suoraan saliin.

 

ei sattunut ballongin laittaminen, napakan supistuksen sai aikaiseksi, mulla oli reilulle sormelle auki et on hyvä kuulemma asettaa. Eihän tuo järin mukava oo,sellanen keltainen letku työnnetään kohdunkaulaan ja laitetaan vettä, mulle meni 50 ml, sit se letkun loppuosa roikkuu tuolta pihalla ja teipattiin reiteen kii. Toistaiseksi ei supistele, selkää vähä jomottaa, mu näkee sit huomenna.

 

Tsemppiä teille joilla h-hetki lähellä! Täällä ootellaan synnytyskertomuksia innolla hui kun itteäki jännittää teidän puolesta!

 

Voi että ku täällä alkaa ihmiset jakautuu, alkaa ihan ittee jo jännittää että koska lähtö tulee itelle.

Tsempit Heba. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti, keräilehän voimia koitokseen .

IMN, kuulostaa mukavan rentouttavalta ja suunnitelmalliselta. Tsempit siis sullekin jahka se on ajankohtainen. Toivotaan et käynnistyis itsestään ..