** HELMIKUUN HURMAAJAT ** helmikuussa (PÄIVITYSPYYNNÖT YV:NÄ -kiitos)
- Viestiketjun aloittaja Develly
- Ensimmäinen viesti
Kävin hiukka tekee lumitöitä mut käsivoimat on jossain hukuksissa 
Supisteluja ei niinkään tuntunu mut selkäki aina välist vihlas oikeen mojovasti. Täytyy siis hetki huilia ja painua sit palautuneena jatkamaan urakointia
Punnituksesta joo en minäkään mielelläni siihen vaakaan hyppää. tuntuu et vaik täs odotukses kiloja on tullu todella vähän (12kg) ni silti kätilöt ja lääkärit jaksavat murmuttaa tai siltä se ainaski tuntuu. Edellisissä raskauksissa kiloja on tullu 25-30kg joten mun mielestä tähän painonnousuun on syytä olla enempi ku tyytyväinen
Ja itepähän nämäkin extrakilot kannan =)
Sisätutkimuksesta Mulle on viimeaikoina sen tehny molemmat. Useammin kuiteski lääkäri. Viimeks paikat oli taasen auenneet hiukka enempi ja se kyl tuntu aikas velmulta ku lekuri tunki sormensa ihan alivuokralaisen reviirille saakka Ja sit ku pitäs vielä olla ihan relax... Siis todella helppoa!!!
Supisteluja ei niinkään tuntunu mut selkäki aina välist vihlas oikeen mojovasti. Täytyy siis hetki huilia ja painua sit palautuneena jatkamaan urakointia Punnituksesta joo en minäkään mielelläni siihen vaakaan hyppää. tuntuu et vaik täs odotukses kiloja on tullu todella vähän (12kg) ni silti kätilöt ja lääkärit jaksavat murmuttaa tai siltä se ainaski tuntuu. Edellisissä raskauksissa kiloja on tullu 25-30kg joten mun mielestä tähän painonnousuun on syytä olla enempi ku tyytyväinen
Ja itepähän nämäkin extrakilot kannan =)
Sisätutkimuksesta Mulle on viimeaikoina sen tehny molemmat. Useammin kuiteski lääkäri. Viimeks paikat oli taasen auenneet hiukka enempi ja se kyl tuntu aikas velmulta ku lekuri tunki sormensa ihan alivuokralaisen reviirille saakka
Ja sit ku pitäs vielä olla ihan relax... Siis todella helppoa!!! Onnea äitilintunen ja hopeakaisla! :heart:
Jadel mä olen kuullut myös nimben mainitsemasta asiasta, että ei se kilo sinne tänne synnytyksessä niin tunnu. Tämä nyt ei välttämättä kuulosta kauhean lohdulliselta, mutta pää se on kuitenkin lähestulkoon yhtä iso ja se hankalin vaihe. Mulle ei ole tehty missään vaiheessa minkäänlaista kokoarviota, eli mä en edes osaa varautua siihen, että punnertaisin 4,5 kiloisen vonkaleen maailmaan.
nimbe mua on alkanut vähän hirvittää tuo edessä oleva painonpudotus. Mulle on nyt tullut 14kg painoa. Lähipiiri sanoo, että ei se näy muualla kuin tässä etumuksessa, mutta tokihan muutama kilo on levittäytynyt myös ihan koko kroppaan. Mun suurimpana huolenaiheena tuntuu tosin olevan se, että kun ilmat on kuitenkin vielä melko kylmät, eikä mitään keveitä ja venyviä kesähameita voi laittaa päälle, niin missä ihmeen housuissa mä seuraavat kuukaudet kuljen, kun äippähousujen mahapussi jää tyhjäksi ja omat farkut ei mene vielä moneen kuukauteen jalkaan. Tietysti toivon kuuluvani siihen ryhmään, jolla imetys vie raskauskilot kuin huomaamatta, mutta täytyy valmistautua siihenkin, että näin ei tapahdu. Ja mulla on aina ollut pohjaton ruokahalu, enkä usko, että imettäminen sitä ainakaan helpottaa.
Sisätutkimukseen olis kyllä hauska päästä, mutta täällä terveydenhoitaja ei käsittääkseni sisätutkimusta tee. Elän siis epätietoisuudessa sen kanssa, että aiheuttaako nää supistukset mitään. Perjantaista asti on päivittäin supistellut.
Noista viime öisistä supistuksista sen verran, että sen takia varmaan olin ihan rauhallisin mielin ja menin nukkumaan, kun ne supistukset ei juurikaan voimistuneet. Kyllä nyt noin monen tunnin jälkeen pitäisi jo supistusten napakoitua, jos olisi tosi kyseessä. Lisäksi pohdin peilin edessä, että pitää varmaan tukka pestä ennen lähtöä, kun se niin hapsottaa, ja mietin, että jos olisi oikeasti tosi kyseessä niin mulle olisi varmaan ihan sama joku tukan hapsottaminen. Toivottavasti noista supistuksista nyt on hyötyä ja ne eivät jättäisi mua kauhean pitkäksi aikaa, kun kahden jälkeen yöllä ei ole yhtäkään supistusta tullut. Ja on noi supistukset hyvää harjoitusta esim. hengittämisen kannalta, ja keskityin koko voimillani viime yönä pitämään itseni supistuksen aikana rentona, etten ainakaan itse estä paikkojen avautumista. Mua jännitti yöllä oikeastaan kaikista eniten, että pääsenkö mä nyt vihdoin näkemään, että asuuko täällä mahassa ensinkään tyttö.
Joku kyseli jokin aika sitten, että liikkuuko vauva supistusten välillä. Viime yönä ainakin tuntui sen päiväistä möyryntää aina supistuksen mentyä.
Mies oli eilen illalla ihana, kun saunassa jutellessa se aloitti jonkun lauseen, että "nyt kun sulla äitiys alkaa lähestyä...". Mä en tarkemmin edes muista, mistä oli kyse, kun musta oli niin hienoa, että mies oli ajatellut asiaa ja että se sanoi tuollaisen ääneen. Että meistä tulee oikeasti perhe ja äiti ja isä. Voi että mä en malta odottaa, että pääsen tapaamaan tuon vatsan sisällä kasvavan ihmisen alun! Eilen olin tunnistavinani kantapään toistuvasti tuossa kyljessä ja sitä tökin ja mietin, että ei meidän välissä ole tuota vatsanahkaa enää kovin pitkää aikaa. Mulla on niin onnellinen olo tästä kaikesta.
Ikuisuus ja tyttö 38+5
Jadel mä olen kuullut myös nimben mainitsemasta asiasta, että ei se kilo sinne tänne synnytyksessä niin tunnu. Tämä nyt ei välttämättä kuulosta kauhean lohdulliselta, mutta pää se on kuitenkin lähestulkoon yhtä iso ja se hankalin vaihe. Mulle ei ole tehty missään vaiheessa minkäänlaista kokoarviota, eli mä en edes osaa varautua siihen, että punnertaisin 4,5 kiloisen vonkaleen maailmaan.
nimbe mua on alkanut vähän hirvittää tuo edessä oleva painonpudotus. Mulle on nyt tullut 14kg painoa. Lähipiiri sanoo, että ei se näy muualla kuin tässä etumuksessa, mutta tokihan muutama kilo on levittäytynyt myös ihan koko kroppaan. Mun suurimpana huolenaiheena tuntuu tosin olevan se, että kun ilmat on kuitenkin vielä melko kylmät, eikä mitään keveitä ja venyviä kesähameita voi laittaa päälle, niin missä ihmeen housuissa mä seuraavat kuukaudet kuljen, kun äippähousujen mahapussi jää tyhjäksi ja omat farkut ei mene vielä moneen kuukauteen jalkaan. Tietysti toivon kuuluvani siihen ryhmään, jolla imetys vie raskauskilot kuin huomaamatta, mutta täytyy valmistautua siihenkin, että näin ei tapahdu. Ja mulla on aina ollut pohjaton ruokahalu, enkä usko, että imettäminen sitä ainakaan helpottaa.
Sisätutkimukseen olis kyllä hauska päästä, mutta täällä terveydenhoitaja ei käsittääkseni sisätutkimusta tee. Elän siis epätietoisuudessa sen kanssa, että aiheuttaako nää supistukset mitään. Perjantaista asti on päivittäin supistellut.
Noista viime öisistä supistuksista sen verran, että sen takia varmaan olin ihan rauhallisin mielin ja menin nukkumaan, kun ne supistukset ei juurikaan voimistuneet. Kyllä nyt noin monen tunnin jälkeen pitäisi jo supistusten napakoitua, jos olisi tosi kyseessä. Lisäksi pohdin peilin edessä, että pitää varmaan tukka pestä ennen lähtöä, kun se niin hapsottaa, ja mietin, että jos olisi oikeasti tosi kyseessä niin mulle olisi varmaan ihan sama joku tukan hapsottaminen. Toivottavasti noista supistuksista nyt on hyötyä ja ne eivät jättäisi mua kauhean pitkäksi aikaa, kun kahden jälkeen yöllä ei ole yhtäkään supistusta tullut.
Ja on noi supistukset hyvää harjoitusta esim. hengittämisen kannalta, ja keskityin koko voimillani viime yönä pitämään itseni supistuksen aikana rentona, etten ainakaan itse estä paikkojen avautumista. Mua jännitti yöllä oikeastaan kaikista eniten, että pääsenkö mä nyt vihdoin näkemään, että asuuko täällä mahassa ensinkään tyttö. Joku kyseli jokin aika sitten, että liikkuuko vauva supistusten välillä. Viime yönä ainakin tuntui sen päiväistä möyryntää aina supistuksen mentyä.
Mies oli eilen illalla ihana, kun saunassa jutellessa se aloitti jonkun lauseen, että "nyt kun sulla äitiys alkaa lähestyä...". Mä en tarkemmin edes muista, mistä oli kyse, kun musta oli niin hienoa, että mies oli ajatellut asiaa ja että se sanoi tuollaisen ääneen. Että meistä tulee oikeasti perhe ja äiti ja isä. Voi että mä en malta odottaa, että pääsen tapaamaan tuon vatsan sisällä kasvavan ihmisen alun! Eilen olin tunnistavinani kantapään toistuvasti tuossa kyljessä ja sitä tökin ja mietin, että ei meidän välissä ole tuota vatsanahkaa enää kovin pitkää aikaa. Mulla on niin onnellinen olo tästä kaikesta.
Ikuisuus ja tyttö 38+5
Huomenta täältäkin! Mä sain vaihteeksi nukuttua oikein hyvin, heräilin kyllä kylkeä kääntämään, mutta muuten tuntuu olo taas levänneeltä. Mulla kanssa liikkuminen tuntuu nyt helpottuneen, kun tuossa oli monta viikkoa kun ei viitsinyt yhtään mennä ulos tai kävellä ylimääräisiä askeleita, kun oli niin hankalaa ja tuli kaikki paikat kipeeksi. Eilen kuitenkin hain esikoisen päiväkodista kävellen ja sitten oltiin vielä illalla pihalla, pulkkamäessä ja pikkukävelyllä. Pulkalla en kyllä laskenut, mutta ulkoiltua tuli. Ja sama homma taas nyt aamulla, kävin päiväkodilla kävellen ja meinaan mennä uudestaan iltapäivällä taas tarpomaan tuonne lumeen. Eikä siis tunnu missään...
Painosta sen verran, että olen tällä kertaa luottavainen, että muutaman kuukauden päästä saan mennä ostamaan uudet farkut, vanhaa kokoa Viimeksi mulle tuli 25 kg ja puolen vuoden päästä oli paino ennallaan. Nyt on tullut n. 14 kg ja uskon ja toivon että vaunulenkit ja imetys vie sen mennessään.
Iltapäivällä neuvolaan, eikä siellä varmaan ole mitään uutta vastassa.
Painosta sen verran, että olen tällä kertaa luottavainen, että muutaman kuukauden päästä saan mennä ostamaan uudet farkut, vanhaa kokoa
Viimeksi mulle tuli 25 kg ja puolen vuoden päästä oli paino ennallaan. Nyt on tullut n. 14 kg ja uskon ja toivon että vaunulenkit ja imetys vie sen mennessään.Iltapäivällä neuvolaan, eikä siellä varmaan ole mitään uutta vastassa.
Niin niitä vauvoja vaan alkaa tulemaan. Onnea vauvautuneille!! :flower: :heart:
Oma vointi on, liitoskivuista huolimatta, liiankin hyvä :kieh: Valitin juuri neuvolantädille kun mikään ei tunnu saavan supistuksia aikaiseksi. Hän tosin lohdutti, että ei se mitään tarkoita, toisilla lähtee sitten kerralla kunnolla käyntiin ja paljon tuskallisempaa on valvoa yö yön perään supistuksien kanssa jotka sitten loppuvat eikä pääsekään lähtemään. Nyt kun luen teidän kokemuksia niin enpä enää kaipaa sitä supistelua :| Kuulostaa äärimmäisen turhauttavalta :hug:
39+0
Oma vointi on, liitoskivuista huolimatta, liiankin hyvä :kieh: Valitin juuri neuvolantädille kun mikään ei tunnu saavan supistuksia aikaiseksi. Hän tosin lohdutti, että ei se mitään tarkoita, toisilla lähtee sitten kerralla kunnolla käyntiin ja paljon tuskallisempaa on valvoa yö yön perään supistuksien kanssa jotka sitten loppuvat eikä pääsekään lähtemään. Nyt kun luen teidän kokemuksia niin enpä enää kaipaa sitä supistelua :| Kuulostaa äärimmäisen turhauttavalta :hug:
39+0
Paljon onnea taas monille vauvaantuneille :flower:
Mä varmaan olen viimenen joka synnyttää tästä pinosta.Mä en todellakaan ymmärrä miksi hermot on niin helvetin kireellä,jos ei tää lopu synnytyksen jälkeen niin mä olen pulassa.
Voisi tosiaan tämä alkaa syntymään,seksi eikä siivous auta täällä ainakaan yhtään,pitää varmaan pyytää miehen tekee vähän kovakouraisempi kätilötutkimus tänään jos siitä olisi apua
Niinkuin joku tossa mainitsikin että pahoinvointi johtuu siitä näillä viikoilla jos makaa selällään ja jokin painaa isoa suonta tms,tai ainakin niin vauvakirjassa luki.
Olisi kiva kuulla enemmän synnytyskertomuksia,pelottaa edelleen itseäni se,mutta olen siihen ekaa kertaa valmis koska vaan ja melkein odotan sitä kipua koska haluan vaan tämän mahan pois,mieskin sanoi eilen illalla ennen nukkumaan menoa että toivottavasti joudutaan lähtee ens yönä synnyttää..eikai sekään enää kestä mua
paino muakin ahdistaa,en ees tiedä (enkä halua tietää) paljonko painoa on tullut lisää ehkä 14-16kg ja edellisissä raskauksista on kilot lähtenyt itsestään pois vaikka en ole kauaa imettänytkään,mutta voipi olla et nyt ekaa kertaa laihikselle heti kohta rupeen koska en tosiaan halua että jää kilon kiloa ylimäärästä taikka että kestää hirmu kauan ennenkuin kaikki on lähtenyt.
Miten ne Martiinat sun muut monet ihmiset pystyykin palautumaan niin nopee ennalleen:/
Ylihuomenna neuvola taas,silloin viimeistään ilmoittelen uusia kuulumisia.
jontsulii 38+5
Mä varmaan olen viimenen joka synnyttää tästä pinosta.Mä en todellakaan ymmärrä miksi hermot on niin helvetin kireellä,jos ei tää lopu synnytyksen jälkeen niin mä olen pulassa.
Voisi tosiaan tämä alkaa syntymään,seksi eikä siivous auta täällä ainakaan yhtään,pitää varmaan pyytää miehen tekee vähän kovakouraisempi kätilötutkimus tänään jos siitä olisi apua
Niinkuin joku tossa mainitsikin että pahoinvointi johtuu siitä näillä viikoilla jos makaa selällään ja jokin painaa isoa suonta tms,tai ainakin niin vauvakirjassa luki.
Olisi kiva kuulla enemmän synnytyskertomuksia,pelottaa edelleen itseäni se,mutta olen siihen ekaa kertaa valmis koska vaan ja melkein odotan sitä kipua koska haluan vaan tämän mahan pois,mieskin sanoi eilen illalla ennen nukkumaan menoa että toivottavasti joudutaan lähtee ens yönä synnyttää..eikai sekään enää kestä mua
paino muakin ahdistaa,en ees tiedä (enkä halua tietää) paljonko painoa on tullut lisää ehkä 14-16kg ja edellisissä raskauksista on kilot lähtenyt itsestään pois vaikka en ole kauaa imettänytkään,mutta voipi olla et nyt ekaa kertaa laihikselle heti kohta rupeen koska en tosiaan halua että jää kilon kiloa ylimäärästä taikka että kestää hirmu kauan ennenkuin kaikki on lähtenyt.
Miten ne Martiinat sun muut monet ihmiset pystyykin palautumaan niin nopee ennalleen:/
Ylihuomenna neuvola taas,silloin viimeistään ilmoittelen uusia kuulumisia.
jontsulii 38+5
Malinda
Paljon onnea Hopeakaislalle tytöstä! :flower:
Kävin tyksissä mittailemassa vauvaa. Meinas hermot mennä siinä odotellessa, kun mulla oli aika klo 8.10, mutta lääkäri oli myöhässä ja pääsin sisään vasta 9.05. Sain samanlaisen rajun sisätutkimuksen kuin muutama muukin tässä viime päivinä |O Ja lantio meni taas ihan jumiin siinä tutkimuspöydällä ja lääkäri ihmetteli, että oonko tosiaan ollu koko ajan noin kipeä kun katteli mun ähellystä kun kampesin itteäni ylös siitä. Enkä mä edes ollut kankeimmillani... Kohdunsuu oli pehmeä, mutta kiinni. Vauvan painoksi lääkäri arvioi käsikopelolla 3100g ja ultran mukaan 3070g eli luulis, että se suurin piirtein pitäis paikkansa, kun nuo arviot on niin lähellä toisiaan. Ensi viikon torstaille sain käynnistysajan ellei vauva päätä syntyä omatoimisesti sitä ennen. Lääkäri vakuutteli, että kyllä se mahtuu tulemaan 250g voi kuulemma vielä tulla siihen mennessä, mutta ei kuulemma haittaa. Hän arvioi, että 3500g asti mahtuu varsinkin kun vauvalla on kuulemma kokoonsa nähden kuitenkin siro pää, ja sehän se pahin kohta on. Oon nyt tosi hyvällä mielellä, kun nyt näyttää, että vältän sen sektion, tietysti ellei sitten itse synnytyksen aikana tuu tarvetta muuttaa suunnitelmaa. Hassulta tuntuu tietää, että reilun viikon päästä viimeistään meillä on vauva :heart: Eli sen lasketun ajan voi ainakin unohtaa.
Painosta en oo jaksanu ottaa minkäänlaista stressiä. Ei sitä ole tullutkaan kuin n. 11kg (tänään ei punnittu, joten lukema viikon takaa). Viimeks tulleet 10kg oli jälkitarkastukseen mennessä lähteny + 4 ylimäärästä kiloa ja toivon, että tällä kertaakin imetys veis ne yhtä tehokkaasti, mutta jos ei niin kaipa ne siitä kuitenkin pikkuhiljaa ahkerien vaunulenkkien myötä lähtee.
Mun mies on kans viime päivinä alkanut hirveesti odottaa vauvan syntymää ja muutenkin puhuu asiasta. Aiemmin on välillä tuntunu, että muistaako se edes, että oon raskaana Se sano itekin, että on vasta ihan viime aikoina alkanut tajuamaan, että meille oikeesti tulee ihan just toinen ja sitä jotenki huolettaa, että rakastaako se tätä uutta vauvaa sitten yhtä paljon kuin esikoista, kun rakastaa sitä niin paljon, että tuntuu ettei oo enää rakkautta varastossa. Mää oon vaan lohdutellu, että kyllä se rakkaus siitä hiljalleen syttyy kun tutustutaan vauvaan ja kaikki ainakin sanoo, että toisen lapsen myötä rakkautta tulee vain lisää, että ei sitä tarvi ottaa esikoiselta pois. Tuntuu kivalta kun sekin miettii tuommosia, kun itse oon jo kauan rakastanut tätä vauvaa, kun ollaan jo kuukausia oltu kontaktissa, mutta miehen kohdallahan se tutustuminen alkaa vasta kun vauva on syntynyt.
Voi nimbe mä oon kade sun hiihtämiselle! Se vois oikeesti olla aika hyvä liikuntamuoto raskaana olevalle, jos sellasella valmiiksi tehdyllä ladulla liu'uttais jalkaa. Taidan kyllä kokeilla itekin, jos vielä joskus oon talviaikaan raskaana. Nyt ei pysty, kun mun sukset on mun vanhempien autotallissa satojen kilometrien päässä
Malinda 37+4
Kävin tyksissä mittailemassa vauvaa. Meinas hermot mennä siinä odotellessa, kun mulla oli aika klo 8.10, mutta lääkäri oli myöhässä ja pääsin sisään vasta 9.05. Sain samanlaisen rajun sisätutkimuksen kuin muutama muukin tässä viime päivinä |O Ja lantio meni taas ihan jumiin siinä tutkimuspöydällä ja lääkäri ihmetteli, että oonko tosiaan ollu koko ajan noin kipeä kun katteli mun ähellystä kun kampesin itteäni ylös siitä. Enkä mä edes ollut kankeimmillani... Kohdunsuu oli pehmeä, mutta kiinni. Vauvan painoksi lääkäri arvioi käsikopelolla 3100g ja ultran mukaan 3070g eli luulis, että se suurin piirtein pitäis paikkansa, kun nuo arviot on niin lähellä toisiaan. Ensi viikon torstaille sain käynnistysajan ellei vauva päätä syntyä omatoimisesti sitä ennen. Lääkäri vakuutteli, että kyllä se mahtuu tulemaan
250g voi kuulemma vielä tulla siihen mennessä, mutta ei kuulemma haittaa. Hän arvioi, että 3500g asti mahtuu varsinkin kun vauvalla on kuulemma kokoonsa nähden kuitenkin siro pää, ja sehän se pahin kohta on. Oon nyt tosi hyvällä mielellä, kun nyt näyttää, että vältän sen sektion, tietysti ellei sitten itse synnytyksen aikana tuu tarvetta muuttaa suunnitelmaa. Hassulta tuntuu tietää, että reilun viikon päästä viimeistään meillä on vauva :heart: Eli sen lasketun ajan voi ainakin unohtaa.Painosta en oo jaksanu ottaa minkäänlaista stressiä. Ei sitä ole tullutkaan kuin n. 11kg (tänään ei punnittu, joten lukema viikon takaa). Viimeks tulleet 10kg oli jälkitarkastukseen mennessä lähteny + 4 ylimäärästä kiloa ja toivon, että tällä kertaakin imetys veis ne yhtä tehokkaasti, mutta jos ei niin kaipa ne siitä kuitenkin pikkuhiljaa ahkerien vaunulenkkien myötä lähtee.
Mun mies on kans viime päivinä alkanut hirveesti odottaa vauvan syntymää ja muutenkin puhuu asiasta. Aiemmin on välillä tuntunu, että muistaako se edes, että oon raskaana
Se sano itekin, että on vasta ihan viime aikoina alkanut tajuamaan, että meille oikeesti tulee ihan just toinen ja sitä jotenki huolettaa, että rakastaako se tätä uutta vauvaa sitten yhtä paljon kuin esikoista, kun rakastaa sitä niin paljon, että tuntuu ettei oo enää rakkautta varastossa. Mää oon vaan lohdutellu, että kyllä se rakkaus siitä hiljalleen syttyy kun tutustutaan vauvaan ja kaikki ainakin sanoo, että toisen lapsen myötä rakkautta tulee vain lisää, että ei sitä tarvi ottaa esikoiselta pois. Tuntuu kivalta kun sekin miettii tuommosia, kun itse oon jo kauan rakastanut tätä vauvaa, kun ollaan jo kuukausia oltu kontaktissa, mutta miehen kohdallahan se tutustuminen alkaa vasta kun vauva on syntynyt.Voi nimbe mä oon kade sun hiihtämiselle! Se vois oikeesti olla aika hyvä liikuntamuoto raskaana olevalle, jos sellasella valmiiksi tehdyllä ladulla liu'uttais jalkaa. Taidan kyllä kokeilla itekin, jos vielä joskus oon talviaikaan raskaana. Nyt ei pysty, kun mun sukset on mun vanhempien autotallissa satojen kilometrien päässä
Malinda 37+4
Onnea kaikille uusille vauvautuneille!
Mukava lukea synnytyskertomuksia, vaikka jotenkin ne ahdistaakin, kun tietää mitä on taas edessä. Onneksi kaikilla on mennyt synnytykset melko mukavasti
Jotenkin sitä odottaa malttamattomana vauvan tuloa, mutta toisaalta tää on tosi haikeetakin. Meille ei kyllä tämän jälkeen tule enempää lapsia, joten kivuista ja epämukavasta olosta huolimatta yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista. Mulla on sitten loppu elämä aikaa huoltaa omaa kroppaa En jaksa edes laskea paljonko sitä painoa on kertynyt..
Olisin myös kiinnostunut siitä kerhoilusta, kun en viitsi täällä yleisellä puolella nimistä yms. puhua. Mutta en tiedä miten se käytännössä toimii. Ehkä joku, jolla on enemmän kokemusta asiasta, neuvoo kun se on ajankohtaista? Aika monihan täällä on siitä ollut kiinnostunut.
pojat3äiti33 sekä vauveli 37+4
Mukava lukea synnytyskertomuksia, vaikka jotenkin ne ahdistaakin, kun tietää mitä on taas edessä. Onneksi kaikilla on mennyt synnytykset melko mukavasti
Jotenkin sitä odottaa malttamattomana vauvan tuloa, mutta toisaalta tää on tosi haikeetakin. Meille ei kyllä tämän jälkeen tule enempää lapsia, joten kivuista ja epämukavasta olosta huolimatta yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista. Mulla on sitten loppu elämä aikaa huoltaa omaa kroppaa
En jaksa edes laskea paljonko sitä painoa on kertynyt..Olisin myös kiinnostunut siitä kerhoilusta, kun en viitsi täällä yleisellä puolella nimistä yms. puhua. Mutta en tiedä miten se käytännössä toimii. Ehkä joku, jolla on enemmän kokemusta asiasta, neuvoo kun se on ajankohtaista? Aika monihan täällä on siitä ollut kiinnostunut.
pojat3äiti33 sekä vauveli 37+4
Nonni.
Neiti tuntuu olevan ainakin toistaiseksi aika rauhallista sorttia verrattuna tuohon keskimmäiseen joka oli aika sähikäinen ihan alusta asti. Esikoinenkin oli tämmöinen rauhallisemman oloinen tapaus mutta saa nyt nähdä pysyykö tämäkin pidemmän päälle rauhallisena.
Synnytys itsessään oli helppo, en revennyt tms. Ainoa ongelma oli ettei ensin meinannut millään tulla kunnon tehokkaita supistuksia. Jossain kuuden ja seitsemän välillä illalla laittoivat sitten oksitosiinia tulemaan mahdollisimman pienellä annoksella ja sitten alkoikin tapahtua ja tyttö tosiaan oli sitten ulkona 20.10 ja ponnistusvaihetta oli taas suunnilleen se 5 minuuttia.
Pelkällä ilokaasulla pärjättiin taas oikein loistavasti.
Pitää vaan ilokaasun kanssa osata pysyä tyynenä ja muistaa oikea hengitystekniikka - mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään(ahneesti) keuhkot täyteen kaasua suun kautta hengittäen ja sitten keuhkot mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti hönkäisten tyhjäksi(itse tässä vaiheessa otin aina maskin irti kasvoilta että sai vapaasti hengitettyä ulos) ja taas mahdollisimman ahneesti sitä kaasua sisään.
Mutta nyt tää yrittäisi vähän nukkua. Toivottavasti pääsisi taas mahdollisimman pian kotiin...en oikein osaa nukkua näissä sairaalasängyissä...
Neiti tuntuu olevan ainakin toistaiseksi aika rauhallista sorttia verrattuna tuohon keskimmäiseen joka oli aika sähikäinen ihan alusta asti. Esikoinenkin oli tämmöinen rauhallisemman oloinen tapaus mutta saa nyt nähdä pysyykö tämäkin pidemmän päälle rauhallisena.
Synnytys itsessään oli helppo, en revennyt tms. Ainoa ongelma oli ettei ensin meinannut millään tulla kunnon tehokkaita supistuksia. Jossain kuuden ja seitsemän välillä illalla laittoivat sitten oksitosiinia tulemaan mahdollisimman pienellä annoksella ja sitten alkoikin tapahtua ja tyttö tosiaan oli sitten ulkona 20.10 ja ponnistusvaihetta oli taas suunnilleen se 5 minuuttia.
Pelkällä ilokaasulla pärjättiin taas oikein loistavasti.
Pitää vaan ilokaasun kanssa osata pysyä tyynenä ja muistaa oikea hengitystekniikka - mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään(ahneesti) keuhkot täyteen kaasua suun kautta hengittäen ja sitten keuhkot mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti hönkäisten tyhjäksi(itse tässä vaiheessa otin aina maskin irti kasvoilta että sai vapaasti hengitettyä ulos) ja taas mahdollisimman ahneesti sitä kaasua sisään.
Mutta nyt tää yrittäisi vähän nukkua. Toivottavasti pääsisi taas mahdollisimman pian kotiin...en oikein osaa nukkua näissä sairaalasängyissä...
KERHO ON NYT PERUSTETTU ,kun sille tuntui täällä olevan kysyntää :attn:
http://kaksplus.fi/kerhot/
HelmikuunHurmaajat 2010 on kerhon nimi ja salasanan voi pyytää minulta yksityisviestinä :attn:
Tuo vanha kerho "kummitteli" tuolla, joten siksi tuo nimi on nyt kirjoitettu yhteen :ashamed:
Toivottavasti kerholle tulisi käyttöä
http://kaksplus.fi/kerhot/
HelmikuunHurmaajat 2010 on kerhon nimi ja salasanan voi pyytää minulta yksityisviestinä :attn:
Tuo vanha kerho "kummitteli" tuolla, joten siksi tuo nimi on nyt kirjoitettu yhteen :ashamed:
Toivottavasti kerholle tulisi käyttöä
Onnea Hopeakaisla! :flower:
Tuli mieleen tosta synnytyksen kivusta, oon ihmetelly kun mua ei ihan oikeesti ole kumpikaan synnytys sattunut mitenkään kauheesti,esikoisesta sain ainoastaan ilokaasua ja synnytys kesti sen 6h josta 30min ponnistus ja sillon oisin voinu lukee vaikka lehteä! Ihan oikeesti! Oli hyvä kun ponnistutti niin oli pakko ponnistaa,vaikka pelkäsin kokoajan hurjasti et kohta sattuu. väliliha kun leikattiin niin tikkien ompelu sattu paljon,paljon enemmän kun itse synnytys.
Ja nyt tämä toinen, sattu himpunverran enemmän supistukset,mutta hyvin pärjäsin ilokaasulla kun sain olla istumassa. Sitten päätin kokeilla kohdunkaula puudutetta,mikä oli siinämielessä virhe että se vei supistuksen tunnun lähes kokonaan ja täysin ponnistamisen tarpeen. Oli hankala ponnistaa kun ei tuntenut kunnolla supistustakaan,saatika et ois ollu mitään tarvetta ponnistaa. Ponnistaminen sattu tai lähinnä kiristi ilkeesti mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän paljon. ja se oli ohi 6minuutissa. Kätilöt ihmetteli kovasti et miten voin olla niin rauhallinen ja kivuton, en tiedä itsekkään. Kuitenkin pelkään kipua ihan kamalasti. En tiedä eikö mua vaan satu,vai onko mun kipukynnys sit tosiaan niin korkea siinä tilanteessa.
Mut toi ihan tsemppinä teille muille,et ei se synnytys välttämättä aina satu niin kamalasti. :hug:
Tuli mieleen tosta synnytyksen kivusta, oon ihmetelly kun mua ei ihan oikeesti ole kumpikaan synnytys sattunut mitenkään kauheesti,esikoisesta sain ainoastaan ilokaasua ja synnytys kesti sen 6h josta 30min ponnistus ja sillon oisin voinu lukee vaikka lehteä! Ihan oikeesti! Oli hyvä kun ponnistutti niin oli pakko ponnistaa,vaikka pelkäsin kokoajan hurjasti et kohta sattuu.
väliliha kun leikattiin niin tikkien ompelu sattu paljon,paljon enemmän kun itse synnytys. Ja nyt tämä toinen, sattu himpunverran enemmän supistukset,mutta hyvin pärjäsin ilokaasulla kun sain olla istumassa. Sitten päätin kokeilla kohdunkaula puudutetta,mikä oli siinämielessä virhe että se vei supistuksen tunnun lähes kokonaan ja täysin ponnistamisen tarpeen. Oli hankala ponnistaa kun ei tuntenut kunnolla supistustakaan,saatika et ois ollu mitään tarvetta ponnistaa. Ponnistaminen sattu tai lähinnä kiristi ilkeesti mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän paljon. ja se oli ohi 6minuutissa.
Kätilöt ihmetteli kovasti et miten voin olla niin rauhallinen ja kivuton, en tiedä itsekkään. Kuitenkin pelkään kipua ihan kamalasti. En tiedä eikö mua vaan satu,vai onko mun kipukynnys sit tosiaan niin korkea siinä tilanteessa. Mut toi ihan tsemppinä teille muille,et ei se synnytys välttämättä aina satu niin kamalasti. :hug:
Kyllä mäkin oikeastaan vaan odotan sitä synnytyskipua... Siinä kun on se hyvä puoli, että sillä on tarkoitus ja sen tietää loppuvan kuitenkin aika pian. Viimeksi olisin omasta mielestäni pärjännyt ilman epiduraaliakin (laitettiin vasta kun olin jo 7 cm auki), mutta kätilö jotenkin ylipuhui mut siihen. Ehkä onneksi, kun ponnistuvaihe oli niin pitkä silloin, että lepoa oli hyvä saada. Mutta nyt mulla on aikomuksena yrittää ilman puudutteita, saa nähdä kuinka sujuu. Rohkaisevia tarinoita täällä kuitenkin tuntuu olevan
Neuvolassa ei mitään uutta, painoa on nyt alkanut kerääntyä turvotuksen muodossa eli taas oli tullut 1 kg /vko, kuten viimeksikin. Sitä ennen oli kuukausi ilman painon nousua, joten turvotusta tuo nyt taitaa olla melkein kaikki. Kiva!
Tsemppiä Kanellalle huomiseen ja muillekin, jotka pääsevät tositoimiin. Mä en taida ennen maaliskuuta...
Mini77 38+4
Neuvolassa ei mitään uutta, painoa on nyt alkanut kerääntyä turvotuksen muodossa eli taas oli tullut 1 kg /vko, kuten viimeksikin. Sitä ennen oli kuukausi ilman painon nousua, joten turvotusta tuo nyt taitaa olla melkein kaikki. Kiva!
Tsemppiä Kanellalle huomiseen ja muillekin, jotka pääsevät tositoimiin. Mä en taida ennen maaliskuuta...
Mini77 38+4
heh teillä on tullu monilla vielä aikas vähän painoa. mulla on nyt tullu semmoset 33kg olin tosin alipainonen alussa ja turvotusta on kamalasti.. mut kyl toi silti kuulostaa ihan kamalalle määrälle ja vähän kans jännittää miten ne pois lähtee...
tänään oli sit lääkäri ja paikat kuulemma ihan pehmeet ja kaulaa ei joko ollenkaan tain 0,5 en oikeen ollu varma mitä se höpötti mut auennu ei ollu ollenkaan ja pää kuulemma tuntu ihan siellä alhaalla sillon kun kokeili paikkoja... puhu että tulee varmaankin aikalailla laskettuna aikana tai voi olla että vähän aikasemminkin...
onko teillä kellään kokemusta miten nopeesti monesti se aukeeminen alkaa tää on kuitenkin toinen lapsi... jotenkin häiritsee ettei ollu yhtään auki ja nyt siis viikkoja 38+5.. niin ja mites teillä nuo supistukset tuleeko kellään sitä kipua lähinnä mahantoiselle puolelle?
tänään oli sit lääkäri ja paikat kuulemma ihan pehmeet ja kaulaa ei joko ollenkaan tain 0,5 en oikeen ollu varma mitä se höpötti mut auennu ei ollu ollenkaan
ja pää kuulemma tuntu ihan siellä alhaalla sillon kun kokeili paikkoja... puhu että tulee varmaankin aikalailla laskettuna aikana tai voi olla että vähän aikasemminkin... onko teillä kellään kokemusta miten nopeesti monesti se aukeeminen alkaa tää on kuitenkin toinen lapsi... jotenkin häiritsee ettei ollu yhtään auki ja nyt siis viikkoja 38+5.. niin ja mites teillä nuo supistukset tuleeko kellään sitä kipua lähinnä mahantoiselle puolelle?
Onnea hopeakaisla ja äitilintunen :heart: :heart: :flower: :flower:
täällä myös kateellisia nimbelle joka pystyy hiihtelemään hieno juttuhan se!
koitin itse eilen käydä pojan kanssa pienellä lenkillä ja sain koko ajan sanoa pojalle (2,5v) että odota äitiä ku äiti ei nyt pääse niin kovaa
Mahtoivatko edellisyön karmeat supistelut saada jotakin enemmänkin aikaan koska, eilen tuli verta ku kävin vessassa ni pyyhkiessä, en siitä sitten sen enempää huolestunut koska määrä oli ihan pieni.. ja enää ei ole tullut.. tietääkö joku mistä vois johtua??
painosta mahdoinkohan muuten edes laittaa viime nla kuulumisia? no mutta siis, esikoisesta tuli se 10kg lisää ja tästä 16kg, tai nyt en sitten tiedä koska viimeks nlassa paino oli pudonnut 2,5kg :O vaikka mulla oli turvotustakin enemmän kuin edellisillä kerroilla.
Nemu ja tyttö 38+1
täällä myös kateellisia nimbelle joka pystyy hiihtelemään
hieno juttuhan se!koitin itse eilen käydä pojan kanssa pienellä lenkillä ja sain koko ajan sanoa pojalle (2,5v) että odota äitiä ku äiti ei nyt pääse niin kovaa
Mahtoivatko edellisyön karmeat supistelut saada jotakin enemmänkin aikaan koska, eilen tuli verta ku kävin vessassa ni pyyhkiessä, en siitä sitten sen enempää huolestunut koska määrä oli ihan pieni.. ja enää ei ole tullut.. tietääkö joku mistä vois johtua??
painosta mahdoinkohan muuten edes laittaa viime nla kuulumisia? no mutta siis, esikoisesta tuli se 10kg lisää ja tästä 16kg, tai nyt en sitten tiedä koska viimeks nlassa paino oli pudonnut 2,5kg :O vaikka mulla oli turvotustakin enemmän kuin edellisillä kerroilla.
Nemu ja tyttö 38+1
Neuvolakuulumisia:
painoa tullut taas sen 600 G /, mutta kätilö ei ollut ollenkaan huolissaan.
Verenpaineet uusintamittauksenkin jälkeen yli 90.ntä, mutta niistäkin sanoi, ettei tarvitse huolestua, jos olo on ihan normaali. Vauvan pää on nyt kiinnittynyt, mutta siltikään en usko, että olisi sieltä viikon sisään tulossa kaikki siis vallan hyvin ja kätilö neuvoi jatkamaan hiihtolenkkejä niin kauan, kun vaan hyvältä tuntuu
Suzykolle kiitos aiemmista synnytyskokemuksista, sehän on juuri niin, että ei se synnytys automaattisesti ole maailman tuskallisin ja kivuliain kokemus. Uskon sen, että itse on rauhallinen (jep jep) ja jos vielä muistaa hengittää, auttavan varmasti niihin kipuihin.
Yritin houkutella miestä lähtemään taas illalla laduille, mutta taitaapi jäädä lenkit tältä illalta. Niinpä vedän juuri toista suklaapatukkaa naamaan kuin pieni lapsi
En muuten muista, olenko jo kysynyt, mutta onko reisissä tuntuvat hetkelliset kivut supistuksia vai vaan jotain hermojuttuja? Tulee siis vain silloin, jos mahakin on kovana. Sattuu ihan hulluna, mutta ei kestä montaakaan sekuntia. Ei kuitenkaan tunnu samalta, kuin esim. ne kohdunsuun "sukkapuikkokivut". Meillä ei täällä Seinäjoella tehdä sisätutkimuksia rv. 36:n jälkeen, joten ei mitään tietoa, onko supistukset (?) saaneet edes mitään aikaiseksi :kieh:
Nimbe ja poika 39+2
painoa tullut taas sen 600 G /, mutta kätilö ei ollut ollenkaan huolissaan.
Verenpaineet uusintamittauksenkin jälkeen yli 90.ntä, mutta niistäkin sanoi, ettei tarvitse huolestua, jos olo on ihan normaali. Vauvan pää on nyt kiinnittynyt, mutta siltikään en usko, että olisi sieltä viikon sisään tulossa
kaikki siis vallan hyvin ja kätilö neuvoi jatkamaan hiihtolenkkejä niin kauan, kun vaan hyvältä tuntuu Suzykolle kiitos aiemmista synnytyskokemuksista, sehän on juuri niin, että ei se synnytys automaattisesti ole maailman tuskallisin ja kivuliain kokemus. Uskon sen, että itse on rauhallinen (jep jep) ja jos vielä muistaa hengittää, auttavan varmasti niihin kipuihin.
Yritin houkutella miestä lähtemään taas illalla laduille, mutta taitaapi jäädä lenkit tältä illalta. Niinpä vedän juuri toista suklaapatukkaa naamaan kuin pieni lapsi
En muuten muista, olenko jo kysynyt, mutta onko reisissä tuntuvat hetkelliset kivut supistuksia vai vaan jotain hermojuttuja? Tulee siis vain silloin, jos mahakin on kovana. Sattuu ihan hulluna, mutta ei kestä montaakaan sekuntia. Ei kuitenkaan tunnu samalta, kuin esim. ne kohdunsuun "sukkapuikkokivut". Meillä ei täällä Seinäjoella tehdä sisätutkimuksia rv. 36:n jälkeen, joten ei mitään tietoa, onko supistukset (?) saaneet edes mitään aikaiseksi :kieh:
Nimbe ja poika 39+2
Ihania kuvia hopeakaisla =) ja onnea taas kerran vauvaantuneille..täällä mennään jo kovaa vauhtia 40 +6 viikoilla eikä supistele juuri ollenkaan,niitä kipuja kyllä tulee kun revittäs tota virtsaputkea irti mutta en tiedä ssako ne aikaseks mitään :kieh: ja varsinkin sillon kun vauva vähän masussa liikahtaa niin sattuu niin että huuto tulee!Täällä painoa tullut tähän mennessä jo noin 27 kiloa että toivottavasti lähtee sit jokunen poiskin =) en jaksa kyllä asiaa tällä hetkellä sen enempää miettiä kun vasta sit kun pääsee tästä turvotuksesta ja masusta eroon.Täällä rupee olee jo kans niin tuskanen olo tän turvotuksen kanssa ja nyt uutena ollu noin parisen viikkoa se että puutuu molempien käsien muutamat sormet varsinkin yöllä ja päivisinkin en tiiä sit johtuuko turvotuksesta vai painaako johonkin hermoon mutta täytyy mainita asiasta sit torstaina kun on neuvola koska tuskin tässä mihinkään lähetään ennen sitä =)
Täällä ollaan kotona sairaalareissun jälkeen. Tuloksena perheen toinen tyttö. Syntyi 5.2.2010 sektiolla ja tänään päästiin kotia. Ensimmäinen neuvola kotona perjantaina jolloin on myös tikkien poisto.
Isosisko on apuna vauvan hoidossa. Vähän ihmettelee tapahtunutta, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin.
Nyt täytyy alkaa ruokkimaan pikkuista.
Isosisko on apuna vauvan hoidossa. Vähän ihmettelee tapahtunutta, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin.
Nyt täytyy alkaa ruokkimaan pikkuista.
Sanattomaksi vetää...
Ihmettelin, kun lapset oli niin hiljaa (eivät yleensä ikinä ole varsinkaan iltaisin, kun leikkivät) ja kun menin katsomaan niin neljävee leikkaa saksilla hoitopöytää (Camin ammeellinen pöytä, jossa muovinen päälyste) ja kuukautta vaikka seitsemänvee yllyttää vieressä |O |O
Pöytä on pilalla ja mä en enää jaksa ymmärtää :'( :'(
Mitä mä olen oikeasti tehnyt väärin? Eikä tää ole ainut tällainen juttu, mutta näin pahoja juttuja ei ole ennen tapahtunut.
Ihmettelin, kun lapset oli niin hiljaa (eivät yleensä ikinä ole varsinkaan iltaisin, kun leikkivät) ja kun menin katsomaan niin neljävee leikkaa saksilla hoitopöytää (Camin ammeellinen pöytä, jossa muovinen päälyste) ja kuukautta vaikka seitsemänvee yllyttää vieressä |O |O
Pöytä on pilalla ja mä en enää jaksa ymmärtää :'( :'(
Mitä mä olen oikeasti tehnyt väärin? Eikä tää ole ainut tällainen juttu, mutta näin pahoja juttuja ei ole ennen tapahtunut.
No niin. Onnistuihan se.
Develly: Yritä jaksaa. Vaikea uskoa että sinua koetellaan noin paljon nyt. :/
Tämä toivoo vaan että huomisessa lekurin tarkistuksessa kaikki on kunnossa että pääsee kotiin. Mitään muuta en juuri nyt niin paljon tahdo kuin päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan.
Develly: Yritä jaksaa. Vaikea uskoa että sinua koetellaan noin paljon nyt. :/
Tämä toivoo vaan että huomisessa lekurin tarkistuksessa kaikki on kunnossa että pääsee kotiin. Mitään muuta en juuri nyt niin paljon tahdo kuin päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan.
Voi Develly! Niin kurjaa että tuollaisia vastoinkäymisiä pitää tulla nyt vielä. Ihan todella sanattomaksi laittaa. :hug:
Onnea Tuulia pienokaisesta! :heart: :flower:
Ja kiitos Hopeakaisla kuvista, aivan ihana nähdä vastasyntyneestä otoksia. :heart:
Itse olen tämän illan tehnyt remonttia pitkästä aikaa. Naulasin lattialistoja ja pistin keittiökaappeja paikoilleen ja kaapit järjestelin kertaalleen. Energiaa ei tuollaiseen kyllä ole, mutta noi on painanu mieltä sen verran että tulipa sitten kerralla hoidettua. Ainakin kova hiki tuli tuosta urakasta, normaalioloissa ei kyllä olisi tuntunut missään.
Painonpudotuksesta sen verran, että kyllä mäkin siitä olen huolissani. Varsinkin kun sitä tahtomattani olen kerryttänyt vähän liikaa. Jotenkin olen antanut itselleni luvan olla urheilematta kun ennen työt vei ihan liikaa aikaa, semmosia 12 h päiviä tuli tehtyä ja sitten vielä omalla ajalla työn ohella olen käynyt ensin ammattikoulututkinnon ja nyt ammattikorkeassa kolmatta vuotta. Eli koulu on ollut mun harrastus eikä sitten aikaa ole ollut muulle kun koirien kanssa ulkoilulle siinä ohessa. Mitenköhän osaan aloitta jonkun sporttisemman harrastuksen nyt, jänskättää vähäsen. Pakko se kuitenkin on jotain tehdä näille läskeille. :ashamed:
Supistelee kivasti, voi kun ei loppuisi kesken kaiken!!! (vaikka huomenna tulee äippärahat ja pääsisin ostamaan sitterin ja mobilen ja leikkimaton ja kaapin lastenhuoneeseen...)
Jadel84
Onnea Tuulia pienokaisesta! :heart: :flower:
Ja kiitos Hopeakaisla kuvista, aivan ihana nähdä vastasyntyneestä otoksia. :heart:
Itse olen tämän illan tehnyt remonttia pitkästä aikaa. Naulasin lattialistoja ja pistin keittiökaappeja paikoilleen ja kaapit järjestelin kertaalleen. Energiaa ei tuollaiseen kyllä ole, mutta noi on painanu mieltä sen verran että tulipa sitten kerralla hoidettua. Ainakin kova hiki tuli tuosta urakasta, normaalioloissa ei kyllä olisi tuntunut missään.
Painonpudotuksesta sen verran, että kyllä mäkin siitä olen huolissani. Varsinkin kun sitä tahtomattani olen kerryttänyt vähän liikaa. Jotenkin olen antanut itselleni luvan olla urheilematta kun ennen työt vei ihan liikaa aikaa, semmosia 12 h päiviä tuli tehtyä ja sitten vielä omalla ajalla työn ohella olen käynyt ensin ammattikoulututkinnon ja nyt ammattikorkeassa kolmatta vuotta. Eli koulu on ollut mun harrastus eikä sitten aikaa ole ollut muulle kun koirien kanssa ulkoilulle siinä ohessa. Mitenköhän osaan aloitta jonkun sporttisemman harrastuksen nyt, jänskättää vähäsen. Pakko se kuitenkin on jotain tehdä näille läskeille. :ashamed:
Supistelee kivasti, voi kun ei loppuisi kesken kaiken!!! (vaikka huomenna tulee äippärahat ja pääsisin ostamaan sitterin ja mobilen ja leikkimaton ja kaapin lastenhuoneeseen...)
Jadel84