Helmimasut 2009 ~marraskuussa~

sokerirsituksessa kävin aamulla ja sain jo tuloksetkin, eli paasto 4,3. tunnin päästä 6,7 ja viimenen oli 5,4. eli nou hätä. vaikka olisin voinut lyödä vaikka vetoa et nyt ropisee... paino huitelee jo kolminumeroisessa, vaikka sokeria ja rasvoja en syökkään... :ashamed:

paljon on kirjotuksia tullut ja paljon on kommentoitavaa.

niiskunenä78 eräs ystäväni tekee työkseen noita luontais/vaihtoehtoisia hoitoja ja on sitä mieltä että uusia hoitoja ei kannattaisi aloittaa raskauden aikana, jollei siis äiti ole niihin jo ennestään hyvin tottunut. esimerkiksi hermoratahierontaa ei tehdä raskauden aikana, sillä siinä on isona vaarana tulla keskenmeno, sillä elimistä laittaa kaiken ns. ylimääräisen siinä pihalle, jolloin sikiön ulostulo on iso riski. tuo intialainen päähieronta on kyllä kerrassaan ihanaa ja voihan sitä kevyemminkin tehdä, mutta kannattaa vielä sanoa tekijälle erikseen jos olet ensikertalainen siinä hommassa. lymfa ja enkelienergia hoidot ovat turvallisia ja niitä itsekin otatan aina kun ystäväni kerkeää tehdä, varsinkin tuo enkelienergiahoito on erittäin lähellä sydäntä...

lorelai kyllä tääläkin ihmetystä piisaa, kun ensimmäistä vauvelia odotellaan. ihan oikeasti, meillekkö vauva? siis vaikka toivottu on ja mies on siitä höpöttänyt jo parin vuoden ajan, mutta itse olin suostuvainen harkitsemaan asiaa vasta keväällä ja tässä nyt ollaan, enkä onnellisempi voisi olla!
niin ja sairaslomasta, älä suotta pode huonoa omaa tuntoa. lääkärihän sen lapun kirjoitti ja ajatteli sinun ja vauvan parasta. minä ainakin olen innoissani sairaslomasta, vaikka navettasta en maltakkaan kokonaan vielä toistaiseksi olla pois. raskaimmat hommat tosin tekee mies tai lomittaja.

Pixie onnea uuden kodin johdosta! mahtaa olla ihanaa sitten kun kaikki tavarat on saanut rempan jälkeen paikalleen ja kaikkialla on ihan uutta ja puhdasta.

labello minunkin mielestä ihan huippuja tyyppejä täälä palstalla ja muutenkin tulee kyllä lähes joka päivä käytyä lukemassa teidän kaikkien jutut. onko teillä koskaan ollut mitään tapaamisia näitten porukoiden kesken?

pur kyllä vaan on painajaisissa täälläkin tuleva synnytys. (olen siirtänyt haaveita raskaudesta jo useamman vuoden juuri tuon synnytys kammon takia ja miehellenikin jo sanoin viisi vuotta sitten, että katselee toisen emännän jos niitä vauvoja haluaa, minä en niitä tule tekemään, mutta niin vaan tässä ollaan nyt...) yritän jo nyt tsempata henkisesti itseäni että hyvin kaikki menee ja osaava henkilökunta sielää jne, jne... ja välillä se ei tunnu ihan mahdottomalta, mutta välillä tulee semmonen "möykky" kurkkuun, että mahtaako siitä selvitä hengissä ja mitä jos ei osaakkaan ja vauva kuolee hapenpuutteeseen saamattomuuteni takia. voi hillo. kai se pelkopoli olis ihan paikallaan, mutta jotenkin en kehtaa neuvolan tätille peloistani puhua, kun mulla tässä on ollut jo niin monen näköistä ja tuntuu että olen sille normaalia haastavampi asiakas... :ashamed: ja kaiken lisäksi lääkäri ja ronkkimis kammoisena olen selvinnyt 25 vuoden ikään ilman ensimmäistäkään gynellä käyntiä. eka oli toi ensimmäinen neuvolalääkäri käynti. :kieh: mutta eihän tuo nyt kyllä varsinaisesti siihen synnytys pelkoon kaikki liittynyt. oletko sinä harkinnut sitä pelkopolia ja tietääkö joku miten sinne pääsee?


taas juttu venähti, mutta hyvää jatkoa kaikille!

soikku ja minttu :heart: 27+3

 

Synnytys on mua kanssa alkanut vähän jännittää, tai lähinnä vauvan koko. Että jos on kauhean iso vauva niin sen synnytys jotenkin arveluttaa kun itse olen melko pieni Mitään tajutonta pelkoa ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tullut. Arvioidaanko muuten neuvolassa jossain vaiheessa vauvan syntymäpainoa?

Masupäivitys rv 26+4



Aamue ja tyyppi 26+5

 

Labello Voi vitsi kun nauroin tota sun salasanajuttua!! :heart:
Samaa oon aatellu et tääl on kyl tosi hyvä porukka!!! =) Tuntuu et tän voi kyl kirjottaa mitä vaan ja kukaan ei kato kieroon! =)

Mua ei synnytys sillai pelota,jänskättää kyl aika pali!Koitan ajatella et se sit menee niin kun menee!Esikko tosiaan synty sektiol,et synnytyksest ei oo kokemusta.

Nyt tekemään poitsul iltapuuroa ja syömään suklaaneliöit,ku tosa väsäsin!

Tyypin äippä ja Einari 27+1

 

toukka: Meil on luojan kiitos tiskikone, muuten varmaan hukuttais tiskeihin |O Mutta jotenkin kuulosti nuo sun tuntemukset niin samoilta kun omani!!!

mutta vielä siitä lumpsumisesta: Olenko ainoa kellä lumpsahtaa mahassa kun vetää syvään henkeä? Siis silleen, et tuntuu kun joku löisi nyrkillä täysiä mahaan? Se sattuu ja tosiaan tämä tunne on mullekkin uus, vaikka jo 3 lasta synnyttänyt...

 

:wave:

Pikainen merkkaus täältäkin... Ajattelin kyllä skriivailla tänään omaa napaakin ja kommentoida teidän IHANIEN kanssaodottajien juttuja... Mutta nyt on pakko mennä nukkuun: oon ihan tajuttoman väsynyt....

lillip 28+1

 

Toukka Tuli mieleen et mä ilmotin mun miehelle tyyliin tokilla treffeillä, et mä en sit tiskaa ajttelinlatasta kaikki kortit tiskiin heti kai, mut ei oo tarvinnu tiskata. Hyvä mies toi mun..

Soikku en oo ees tietonen mikä se semmonen pelkopoli on. Joku on siitä puhunu mut en mä tiiä mikä se on. Mun neuvola täti ohitti mut täysin kun aloin avutuu mulle iskeneestä pakokauhusta. Mun pelko on kyl jotenki ihan älytön. Kun en pelkää synnytys kipuja tai vauvan puolesta, uskon et kyl tietää millon pitää ponnistaa ja silleen. Mut..älkää ny naurako..mua ihan oikeesti auhistuttaa jos värkki jotenki tuhoutuu toiminta kyvyttömäks. MÄ TIEDÄN miten älyttömältä toi kuulostaa kyllä.

Homen pariks päivää kaupunkiin kivaa. viikon jatkoja

 

Sain tossa äsken ihme siivousvimmakohtauksen!! Pesin vessan,tiskasin,puunasin pöytiä ja pojan syöttötuolia!!Nyt oon sit ihan valmis nukkumaan!!On se jännä kun välil oon niiiin väsy että en jaksa tehä muuta ku vaan olla ja sit tulee tollanen energiakohtaus..ysin aikaan illalla!!

Öitä!! :wave:
Voikaa hyvin! :heart:

Tyypin äippä ja Einari 27+1

 

Soikku-83 Mitä on enkelienergiahoito? Haluisin ite mennä johonkin hemmotteluhoitoon, tuo Intialainen päähieronta kuulostaa kyllä hyvältä..

Huomasin eilen siellä jumpassa että oon aivan totaalisen jumissa. Pitäis kyllä yrittää kotonakin venytellä ja jumppailla.. Ihan järkytyin tästä juntturakropasta..

pur En naura! Nimittäin mulla on ihan sama juttu. En pelkää synnytyskipua tms. vaan sitä että toi alakerta menee siitä synnytyksestä ihan tohjoksi.. On pitäny lukee kauhutarinoita näistä repeämistä Kysyin eilen neuvolassa tuosta pelkopolista, niin tää th ainakin rohkaisi varaamaan sinne aikaa jos vähänkin tuntuu jonkinlaista pelkoa. Eli meinasin varata sinne ajan kun kerta sellainen mahdollisuus on. Soikku Siis täällä Joensuussa ainakin ajan voi varata itse pelkopolille, mutta nähtävästi jossain paikkakunnilla sinne pitää olla lähete(?).

Jonniina 26+0

 

moi kaikille taas pitkästä aikaa.

täällä päin on nyt vähälle aikaa sattunut/ tapahtunut paljon asioita, joten en ole kerennyt ajattelemaankaan tänne kirjoittamista ennen kuin tämä tilanne rauhoittuu.

elikkäs viime kuun puoli välissä kuoli minun yksi tuttavani pahassa auto onnettomuudessa,
jonka hän kylläkin mahtoi aiheuttaa valitettavasti itse. sitten viime kuun lopulla kuoli meidän pitkäaikainen tuttava, vakavan sairauden johdosta.

mutta sitten iloisempiin uutisiin.. mieheni paras kaveri sai 6.11. poika vauvan, joka meni yliajalle viikon.. kyllä sitä odotettiinkin että eikö se meinaa syntyä ollenkaan ku se maha oli niin valtava. ja sitten olemme kuuleet että meidän kaveri piiriin tulee keväällä/ kesällä viitisen vauvaa joka on aivan ihana asia.

sitten mieheni ja hänen isänsä aloittivat tekemään sukupolvenvaihdosta tilalleen joten on riittänyt aivan hirveästi paperi töitä ja tuntuu että ne ei lopu ikinä ja on paljon aioita joita pitää ratkaista/ selvittää mahdollisimman nopeasti.

ON: muutaman kerran tässä on jo kerennyt ajatella että tämä lapsukainen syntyy ihan heti kuhan vaan ponnistas vähän kovemmin.. varmaan lisää tämä stressi supistuksia kun on ollut melkein kuukauden päivät silleen että joka päivä on ollu aivan älyttömästi supistuksia.
painoa ei ole tullut kuin se kolmisenkiloa koko raskauden aikana lisää, mut nyt on ruvennut tuntumaan että paino nousee oikein kohisten ylöspäin. vatsa on kasvanut eteenpäin aivan hirveästi. ensi viikon maanantaina olis sitten normaali neuvola ja siitä parin viikon päästä
neuvolalääkäri. onko täällä monta jotka eivät tarvitse käydä sokerirasitustestissä?
mun neuvolatäti sanoi että olen yksi muutamasta onnellisesta tällä pienellä tuppukylällä joitten ei tarvitse käydä sokeritestiä läpi.

mut palailen kirjoittelemaan nyt useammin kun on ajatus maailma pikkusen parantunut.

sasuliini + vave 25+6 kait.. ei pysy viikoissa mukana.

 

sokerirasitustestistä Mitkä on perusteet että siihen joutuu? Kun tuntuu että niin moni on täällä siihen joutunut.

pur Täällä myös samat pelonaiheet :ashamed: Ja alakertaan liittyen.... Viime raskaudessa ei ollut mitään ongelmia siistiä itse tuota alakertaa. Jopa ennen synnytykseen lähtöä kävin suihkussa ja siistin hieman paikkoja (...ehkä turhamaista , mut pitää paikat olla siistinä ) Ja maha oli silloin aikasta valtava. No eilen kävin suihkussa ja en meinannutkaan sitten taipua millään Kinttujen sheivauskin meinasi tuottaa tuskaa. Ihanaa kun tää karvojen kasvu on muutenkin vaan yltynyt.

Synnytyksestä kävin eilen puhumaan ekaa kertaa miehelleni. Mietin tosissaan sitä josko pystyisi ilman puudutuksia synnyttämään. Ekasta en mitään kerennyt saamaan, kovathan ne kivut oli, mutta jossain vaiheessa hävisi kipeät supistukset vähäksi aikaa ja kätilö käski vaan ponnistaa. Mun mielestä se oli tuskasin vaihe kun ei tuntenut mitään. Onneksi sain jotain mikä voimisti niitä supistuksia. Mutta ei kait tota hirveesti voi suunnitella etukäteen. Olikohan taas kuinkin epäselvä riipustus

Täytyy vielä lisätä, että kärsin paniikkihäiriöstä jonka olen kyllä nykyään saanut hallintaan ilman lääkkeitä (siis pahimmat oireet). Niin jännitin ja pelkäsin tuota esikoisen synnytystä etukäteen ihan mielettömästi. Silmissä välillä sumeni ja heikotti sekä hirveitä painajaiskuvia vilisteli vaan silmissä. Olikin ihan uskomatonta miten synnytys meni, ei siinä paljoa ehtinyt enää pelkäämään ja miettimään asiaa. Vei kyllä ihan mukanaan se touhu!

 

Väsy väsy väsy ja pitäs lähtee ajelee 300km, mä en kestä!! Yritin soittaa neuvolaan A. kysyäkseni sokerirasitus tuloksia B. valittaakseni väsyä ym. mut siel on nauha että paikalla seur kerran ens ke!!! Mitäs nyt? Kelles mä nyt si rutisen, ku olin ajatellu et josko pääsis ens viikoks edes vähän huilii josko nää yöt alkaa olee näinkin levottomia.
Persus on puutunut jo heti aamusta ja ihanku joku vanne olis tossa rinnan alapuolella puristamassa. Nukuin taas tosi huonosti, eli toinen yö putkeen jo..varokaa siis zombieta tienpäällä |O

Äippäpakkaus lappu oli saapunut eilen, huomasin sen vasta tosi myöhään illalla ja haen sen si huomenna ku kotiudun reissusta. Jotain positiivista siis munkin elämään. Mies oli ihana kun sanoi että "no nää meijän isyys- ja äitiyspakkaukset tuliki si melkein samaan aikaan"

Mä olen tähän mennessä omasta mielestäni aika vähän valittanut, mutta nytkö se si alkoi :/

haavemamma ja nöksy 27+6

 

Heips :wave:

Taas on paljon asiaa mihin jokaiseen haluan lyhkäisesti kommentoida

AsentoPari viikkoa sitten kun supistelujen takia ultrattiin ja vauva oli poikittain selkä napaan päin pääoikealla puolella. Nyt tuntuu että on siirtynyt vinoon pää enemmän alaspäin (toivottavasti) kun potkuja tuntuu oikealle ylös kylkeen. Edellinen lapsihan oli perätilassa joten toivottavasti tämä on nyt kääntymässä oikein päin.

Mahakuva Siis minusta ei ole otetu yhtään pelkkää mahakuvaa. Ja ehkä yhdessä kuvassa muutenkaan näkyy mahaa. Pitäisi varmaan ottaa muistoksi...

HemmotteluhoidotOlen haaveillut Intialaisesta päähieronnasta ja ajattelin pyytää joululahjaksi hemmottelupaketin, jossa olisi erilaisia juttuja. Jos vaan jaksan odottaa sinne asti

ÄitiysvaatteetKyllästyttää kulkea samoissa vaatteissa ja vielä on monta kuukautta edessä. En kuitenkaan viitsi ostaa hirveästi ja olen ronskisti ottanut "venytykseen" vanhoja vaatteita, jotka joutaa.

Vauvanvaatteita en minäkään ole hirveästi saanyt aikaiseksi ostettua vaikka olen katsellut. Tosin ennestään on jo olemassa mutta uudet on ihania. Odotan joulualeja ja tiedän että omat ja appivanhemmat haluavat ostaa. Loukkaantuvat vielä jos itse ostan kaiken kun haluavat osallistua kuitenkin odotukseen tällä tavalla.

Yöllä en enää pyöri niin paljon kun väsyttää niin paljon että nukun kuin tukki. Silmienaluset on mustana vaikka kyllä päivällä ja illalla ihan hyvin jaksaa vielä. Mutta unet on kyllä tosi sikeitä.

Tulevalle isosiskolle tuleva vauva on näköjään tärkeä kun hoitaja sanoi että puhuu sitä paljon ja kaikille uusille ihmisille sanoo ensimmäiseksi, että äitillä on vauva mahassa. Kotona siitä ei paljon puhu mutta piirsi hänet jo perhepotrettiin :heart:

Mietinnän alla on, että mitä teksisi päivähoidon kanssa kun vauva syntyy. Riittääkö esim. seurakunnan kerho vai veisikö parina päivänä päiväkotiin...?

Voikaa hyvin ihanaiset! Tykään kyllä kovati lukea kuulumisianne ja kirjoitella omia.

Angela 24+6

 

Pelkopoli: Kävin siellä eka raskaudessa ja voin suositella! Neuvolasta sain lähetteen. Varsinkin kätilön kanssa juttelu oli hyödyllistä. Pelkäsin synnyttämistä pienen kokoni vuoksi, ja lääkärit vähättelivät tyyliin "tiedän 145 cm naisiakin, jotka synnyttäneet ihan normaalisti"... No, lantion sisämitat kuitenkin katsottiin ja todettiin, että vauva mahtuu hyvin tulemaan. Nykyään pelkäänkin sitten paljon enemmän sektioon joutumista. En tosin "sektiovaatimusten" kanssa mennyt pelkopolille alunperinkään, vaan nimenomaan halusin, että joku vakuuttaa mut siitä, että pystyn minäkin sen vauvan pyöräyttämään ulos.

Painoarvio: Tehdään vikalla lääkärikäynnillä. Kokemukseni mukaan kokeneen terkkarin antama arvio on kuitenkin jopa luotettavampi. Mulla ekassa raskaudessa th arvioi lähes nappiin vikoilla kerroilla vauvan painon. Nyt kun oon kaksi aika tarkalleen kolmekiloista pykännyt, niin en oo niin kiinnostunut arvioista enää...

Kössi 27+6

 

Angela: Tiedän tunteen, mulla on tasan kahdet töihin kelpaavat äippähousut! Sit on yhdet trikoot, joita ei tule enää näillä keleillä käytettyä edes lenkillä. Parit matalat normifarkkuni saan kyllä jalkaan, mutta mukavuuden vuoksi tulee yleensä otettua mammikset. Mutta en viitti enää muutaman viikon takia ostaa uusia. Sit kun jään kotio, on samantekevää missä lökäpöksyissä kulkee. :xmas: Paidoissa on sentäs vähän enemmän valinnanvaraa, mutta ei mulla silti ole kuin 2 paitista ja 3 t-paitaa varsinaisia äitiysvaatteita. Tunikoiden ja masutuubin avulla hoituu sitten muu paitatarve.

Kössi again

 

Terve! :wave:

Tänään on sit kaikki menny pieleen!! :snotty: Ärsyttää ja itkettää!! :ashamed:
Ekaks hajos jääkaappi ja sit oon ilmeisesti syönny pilaantunutta juustoa!Tai en mä tiiä,mut se ol sellasta oudon löllöä(Olterman kevyt)Huomasin sen sit vasta kun olin jo syönny sitä!Ja nyt tapani mukaan pelkään listeriaa tai jotain!!!Voi näitä hormooneita! :snotty:

Saako muuten syödä purkki tonnikalaa?

Itkuinen tyypin äippä ja Einari27+2

 

sasuliini :hug:

synnytyspelko minä kanssa pelkään nyt värkin puolesta,tosiaan et tursuaako se ulos laskeumien takia. Muuten en oikeastaan VIELÄ pelkää, enemmän stä jotenkin nyt mietin kuitenkin kun esikoisesta,kun nyt tietää mitä tuleman pitää. Vaikka kummasti se kipu on unohtunut. Enemmän pelkään sitä,et joudun sektioon ja sitten joudun oleen sairaalassa pitempään ja poissa esikoisen luota.

synnytystapa-arvio tehdäänkö se vaan ensikertalaiselle tarvittaessa? Kun sitä oon miettinyt,että ekan sf-mitta tuli keskikäyrän alapuolella ja tämä on ollut siellä yläpuolella.. Eihän se vauvan kokoa kerro,mutta mietin vaan et onkohan tää isompi sit..esikoinen oli 3510g ja siinä oli kyllä ihan tarpeeks hommaa.. Et miten jos ne sitten arvioi tämän vaikka 4kiloiseksi,niin pistääkö ne lähetteen äippäpolille uuteen arvioon vai mitenkähän..? Oon aikasta pienikokonen (158cm) et en tiedä miten 4kiloo mahtus tulemaan..

tämmöisiä aamumietteitä
labello ja mytty 27+3

 

Yhdyn kyllä täysin kaikkiin, jotka ovat kommentoineet tämän pinon mahtavaa porukkaa! :heart:

Synnytyksestä on ollut paljon puhetta. Itse odotan aika luottavaisin mielin tuota tapahtumaa. Edellinen synnytys oli niin luonnollinen ja helppo tapahtuma, ettei mitään traumoja jäänyt. Minua helpottaa tieto siitä, että kun kuuntelee omaa kehoaan, niin se kertoo kaiken, mitä pitää tietää. Itse en käynyt synnytysvalmennuksessa tms. terkkarin kanssa käytiin vähän asioita läpi, mutta aika "kylmiltäni" menin tilanteeseen. Olin tosiaan jo yhdeksän senttiä auki, kun tulin sairaalaan ja pääsin heti saliin ponnistamaan. Täytyy sanoa, että kroppa hoiti ihan itse koko homman, ja se on minusta näin jälkikäteen ajateltuna ollut aika ihmeellistä. Tosi hienosti on luoto naisen rakentanut, siltä minusta ainakin tuntuu. Jos jotenkin pystyisi kuvailemaan itse synnyttämistä, niin olen aina sanonut, että se on vähän samanlaista kuin oksentaminen (tosi ihana vertaus :x ) eli sitä ei voi estää, kroppa vaan pakottaa sen oksun ulos. Synnyttämisessä sama tilanne, että kun ponnistuttaa, niin on pakko ponnistaa ja vauva vaan tulee ulos. Näin minä sen koin, mutta näitä kertomuksia on varmasti yhtä monta erilaista kuin on synnyttäneitä naisiakin.

Tuntuu muuten, että nykyään telkkarista ei muuta tulekaan, kuin vauva- ja synnytysohjelmia. Tai sitten (jostain kumman syystä =) ) itse vaan osaa ne ohjelmistosta valikoida. Ihan mielenkiinnolla olen niitä katsonut ja aina se on vaan yhtä ihmeellistä ja liikuttavaa.

Mulla oli eilen neuvola, eli tuli piipahdettua Helsingissä. Kaikki oli oikein hienosti, painoa oli tullut neljän viikon aikana 3kg lisää, joka on aivan käsittämätöntä! Vaatteissa se ei tunnut, mutta maha on sitten kasvanut senkin edestä. Viimeksi oli sf-mitta 22 ja nyt se oli 27! Eli on Omppu ottanut pienen kasvupyrähdyksen tässä viimeisen kuukauden aikana. Terkkari veikkasi, että taitaa olla vähintään nelikiloinen kaiffari tulossa Sydänäänet oli oikein mahtavat ja kurkattiin vielä ultrallakin vatsan sisään. Siellä se poitsu jumppaili ja puri nyrkkiä kaiken temmellyksen lomassa. Aivan ihana käynti oli kaiken kaikkiaan!

Jopa ja Omppu 25+4

 

Ai niin,unohdin...sasuliini :hug:

 

Lukemassa kävin mutta samalla voin tässä vähän kommentoidakin elikkäs

Pur, mulla on just sama pelko. En minä siitä kivusta välitä, mutta eniten pelottaa repeämät ja että tuleeko tuosta alakerrasta enää koskaan samannäköistä ja pelaako se samanlailla. Nämä on sellasia asioita, etten uskalla neuvolassa puhua, koska onhan nämä seikat aika pinnallisia. Muutenkin nämä "pinnalliset muutokset" tuntuu joinain päivinä tosi isoilta asioilta. Siis kun tuo maha kasvaa ja lantio levenee. Jotenki tuntuu, etten ole enää se sama ihminen. Mutta onneksi on hyvä syy näille muutoksille :heart:

Keltamo, sä kyselit tuosta sokerirasituksesta. Mulla kävi niin, että viime kerralla vain oli sokeria pississä. Muuten "kriteerit" ei ole mun kohdalla täyttyneet. Niitä taisi olla mm. ylipaino, aikaisemmasta raskaudesta syntynyt isokokoinen vauva, aikaisemmassa raskaudessa ilmenneet sokerit ja.. enhän mä muistakaan. Mutta jos täällä joku jatkaisi listaa tai korjaisi jos olen väärää tietoa antanut.

Tunnin päästä neuvolalääkäriin.. Pääsee taas kattoo tuota pikku potkunyrkkeilijää :heart:

millla ja poju 27+1

 

Keltamo Mulla sokerirasituksen perusteena painoindeksi 26 ja perintötekijät, eli äidillä ja isoäidillä diabetes.

millla Itse asiassa kun nyt oon vähän lueskellu näitä synnytyspelkojuttuja, niin taitaa ollakin niin, että usein se pelko liittyy noihin repeämiin jne. Että ei kai tässä sitten niin pinnallisia ollakaan Lähinnä itseäni pelottaa just se synnytyksen jälkeinen aika, eli jos on pahoja repeämiä, niin miten ne sitten paranee.. tai jos tulee jotain pidätysongelmia.. aaargh

sasuliini87 :hug:

 

Labello, mullahan tuli melkein tippa silmään, täällä tosiaanki on hyvä porukka!

Vitsi, mun on aina ollu vaikee keksii nimimerkkiä minnekään palstalle ja täälläki oon jo kerran vaihtanu ku eka ei tuntunukaa kivalta ja tänään tein sen uudestaan :xmas: Tässä siis entinen "Lorelai". Sori kun sotken tälleen... Nytkin mä mietin ja mietin et mikä ois semmonen hyvä, en keksi mitään, veskissä sit tuijotin hius-aine ja rasvapurkkeja, jossain luki "Glow" joo, ei mulla ja parempaa tekemistä ole....

Flunssa alkaa helpottaa, ainakin tänään tuntuu siltä. Käytiin pojankanssa ulkoilemassa vähän. Näytti että aurinko alkais paistaa, vaan eipäs alkanutkaan, kohta varmaan sataa.
Viimeyönä nukuin kun tukki. Olihan takana 2 unetonta yötä ( ja päivää ) .

Mulla ei oo ikävä töihä mutta työkavereita on. Meil on tosi hauska ja hyvä pieni tiimi. Paras ystäväni on siinä samassa. He on suhtautuneet raskauteen ja poissaolooni ymmärtäväisesti, jopa huolehtivasti. En siis tajua miksi ressaan siitä niin paljon.

Leivoin eilen pullaa! Kyllä oli onnellinen mies kun tuli töistä pullantuoksuiseen kotiin

Mä pelästyin ekaa sf-mitta lukemaa, kun se meni yläkäyrälle, että mulle tulee tooosi iso maha. Vaikka minkäs sille teet, tulee minkä kokonen tulee. Noh, tokalla mittauksella se olikin keskikäyrällä. Vauvan asento vaikuttanee mittaan. Ekalla kerralla hän tais olla vielä peppu alhaalla, "istumassa". Tokalla kerralla neuvolan täti kokeili ja veikkas että hän on poikittain. Seuraavana päivänä ultrassa vauva oli pää alaspäin. Semmosta muljahtelua mahassa olikin silloin että on hyvinki voinut kääntyillä. Niin, nyt musta tuntuu ja näyttää että maha on aika pieni. Ihan "poikamaha". Oikeastaan tosi nätti, jos saa itse kehua B)
Enkä mä nyt tarkoita että kovin iso maha ei olisi nätti. Kasvaahan tämä tästä vielä. Peloattaa vaan, kuinka mä taivun kuukauden päästä laittamaan sukkia jalkaan, ei se nytkään enää oo kauheen helppo homma. Onneks mulla on yhet hyvät nauhattomat kengät mitkä saa helposti jalkaan.

Tosta tuliki mieleen, että löysin lauantaina Seppälästä toppatakin, jossa on vielä kasvunvaraa mahalle. Ei ollu edes hirmu iso muualta, vaikka iso koko pitikin ottaa. Ja mikä parasta, kanta-asiakas kortilla sai 50% alennuksen! Ei jäänyt paljon takille hintaa. Että nyt vois ne pakkaset ja lumet tulla!

 

Ihan ekaksi kommentoin sitä, että tässä meidän pinossa on tosiaan aivan mahtavaa porukkaa! Tukea saa kun sitä tarvitsee ja turhat mollailut jää pois. Ootte ihania!

Soikku-83: mietin itsekin jonkin verran tuota intialaista päähierontaa, mutta kun tosiaan menin tuonne varaamaan johonkin hierontaan aikaa, niin tämä hieroja sitten nimenomaan suositteli sitä. Sanoi, että voi jättää joitain akupisteitä hieromatta esim pään alueella ja et keskityttäisiin noihin kipeisiin hartioihin. Sai mut sen verran vakuuttumaan asiasta, että uskallan mennä. Olen tuossa samassa käynyt pari kertaa ennenkin, tosin ennen raskautta. Ja se on kyllä taivaallisen ihanaa Täytyy vaan kuunnella kroppaa enemmän ja sanoa sille hierojalle jos jokin ei tunnu hyvälle. Millaista muuten on enkelienergiahoito? En olekaan koskaan kuullut moisesta, mutta kuulostaa hyvälle...

Keltamo: Tuohon sokerirasitukseen joutuminen on varmaan vähän kunta ja neuvolatäti kohtaista. Mullakaan ei ole mitään sukurasitteita, eikä mitkään merkit viittaa siihen mutta nyt on tosiaan paino lähtenyt ampumaan ylös, eli siitä syystä sitten itse menen sinne. Mulle tosin esiteltiin se vaihtoehtona, ja itse halusin sinne mennä varmistamaan että kaikki on kunnossa. Tsemppiä muuten tuon paniikkihäiriön kanssa elämiseen, tiedän mistä puhut.

Synnytyspeloista: Mä pelkäsin synnytystä ihan hirmuisesti ennen raskautta. Eli pitkään jo tuo pelko oli se syy miksi ei lapsi tullut kyseeseenkään. Mutta kun käsittelin sitä asiaa ja lapsen yrittäminen tuli ajankohtaiseksi, niin enää se ei ole pelottanut NIIN paljoa. Ja mulle on kovasti auttanut tuo erilaisten synnytyskokemusten lukeminen, koska kuitenkin niissä suurimmassa osassa (kivuista, vaikeuksista ja tuskasta huolimatta) lopputulos on ollut positiivinen :heart: Mua pelottaa ihan ne kaikki kivut ja samoin noi repeytymiset. Ja lisäksi mua ahdistaa ajatus siitä, että mun punnertamista on seuraamassa iso joukko ihmisiä! Mua kun ahdistaa esitellä paikkoja edes gynelle, niin saati sitten jossain salissa missä porukkaa tulee ja menee. Jostain syystä sekin on nyt alkanut ahdistaa.

Väsymisestä ja nukkumisesta vielä, eli nyt lomalla olen saanut levätä oikein kunnolla ja viime yönäkin tuli nukuttua miltei 11 tuntia Aivan mahtavaa! Mulla on niin onnellinen asema siinä mielessä, että kivut ja säryt ei vaivaa nukkuessa ja makuuasennossa oleminen on parasta mun selälle. Eli nyt koitan nauttia siitä niin kauan kuin tuota kestää...

Niisku ja aarre 26+5

 

pitkästä aikaa kirjoittelen..
masu täällä kasvanut taas ihan mahoton..tuntuu välil jo ettei oikein kunnolla voi hengittää..varsinkaa jos selällään on..
vaatteita ollaan ostettu jo paljon..ja äitiyspakkaus pitäisi tälläviikolla tulla.sitä kovasti odottelen. ei tosiaan ole enään pitkäaika että meillä on vauvat. ihanaa!
Vauvan potkutkin tuntuu jo hyvin ulospäin.on niin mukavan tuntoinen kun potkii niin kovasti.
Mahanmuljahduksia on minullakin ollut välillä kun hengittää ulospäin. ovat kait ihan normaalia? asentoa kun korjaa niin loppuvat.
Yöt on mulla tosi hankalia.vessassa pitää moneen kertaan käydä ja nukkuminen on muutenkin jotenkin kauhean levotonta..pyörimistä ja asennon vaihtoa...puoli viiden aikoihin aamulla herään ja olen ihan virkeä..tuntuu että voisi nousta vaikka tekemään kodin perussiivouksen.
Siskot tulee kaveriksi onneksi tekemään siivouksen kaveriksi ennenkuin vauva tulee kotiin..ajattelin laittaa paikat kuntoon niin mukava kotiin tulla.
tälläistä täällä.
Vimi ja pikkuinen 24+6

 

te jotka ootte jo pesseet vauvan vaatteita kaappiin niin oletteko pesseet jollain hajusteettomilla pesuaineilla? onkohan vauvalle haittaa jos pesee bioluvil pesuaineella ja softlan huuhteluaineella? vai ostaisinko heti jo hajuusteettomat? ajattelin jo aloittaa vaatteiden pesun ja laiton kaappiin.

 

Täysin samaa mieltä teistä helmikuisista kuin on jo kehaistu!

Välillä maha on tuntunut valtavalta, nyt se taas on mun mielestä ihan sopiva. En tiedä, johtuuko ihan mielialasta. Nyt ei taas tustastuta tämä olotila ollenkaan. Tai ainakin paljon vähemmän... Mutta on se masu vaan aika iso, kun niin kuin Keltamo kirjoitti, mullakin alkaa olla hankalaa siistiä karvoitusta. Esikoista odottaessa mies otti auliisti tehtävän itselleen loppuvaiheessa, saa tehdä niin nytkin. Ei nyt millään voi antaa kaiken rehottaa, mutta kun ei itseltä onnistu...

Ja kieltämättä muakin vähän jännittää sekin, miten käy värkin synnytyksessä, vaikka viimeksi tikkejä tuli PALJON (kätilö ei edes viitsinyt kertoa määrää) ja kuitenkin kaikki parani ja palautui tosi hyvin ja nopeasti. Eli ei se mun ykköshuoli synnytyksen suhteen ole.

Nyt on alkanu tosissaan huolettaa se, miten meillä pärjätään kun vauva syntyy. Olen vielä ihan valmistautumaton siihen. 1,5-vuotiaalla esikoisella on nyt ainakin joku hankala vaihe. Kaikesta pitää kiukutella ja protestoida ja sitten kiukuttelun jälkeen hakea sylistä lohtua. Ja olisi sylissä piitkiä aikoja. Että jos syntyvä vauvakin on vaativa, niin miten ihmeessä musta riittää niille molemmille? Pitää kai yrittää muuttaa toimintatapoja ton esikoisen kanssa jo nyt vähitellen. Ja toivottavasti sieltä syntyy hyvin nukkuva ja rauhallinen pieni ihminen... Veljeään huomattavasti rauhallisempi on ainakin mahassa. Jos se tietäisi hyvää...

Joka tapauksessa meillä on varmaan melkoisesti ääntä täällä sitten. Onneksi asutaan omakotitalossa. Muuten voisi mennä hermot sekä naapureilla ja itsellä, kun ahdistaisi äänten kantavuus.

Tyypin äippä: Mä ainakin oon syöny purkkitonnikalaa. Muistaakseni se oli jopa parempi vaihtoehto kuin moni muu kala... Voin olla väärässä, kun en nyt muista mistä olen lukenut, ja aikaakin siitä on...

Vointeja kaikille!

Matma 28+2?