Kampiakselille voimia piinaavaan odotteluun. Toivotaan, että tilanne normalisoituisi ja ennen kaikkea saisit aikanaan terveen pikkuisen syliisi. <3
Malttia myös niille, jotka vielä odottelevat liikkeiden tuntemista. Kyllä ne sieltä aikanaan tulee. Mulla oli kova huoli, että opinkohan edes erottamaan vauvan liikkeitä muista "mahatuntemuksista", mutta kyllähän nuo ihan selvästi erottuvilta tuntuu. (Tai sitten siellä edelleen vaan möyrii joku ruoka suolistossa tms ja kuvittelen niitä potkuiks.
Melkein kyllä oisin valmis syömään hattuni, jos nuo oliskin jotain muuta ku potkuja..)
Voi Sadana, mitä oot joutunu kestämään. Onneksi kaikki meni hyvin ja sulla oli fiksu mies mukana.
Shampanjapäärynän teksti toi tunteet pintaan. Itkua piti nieleskellä tuota surullista vauvatarinaa lukiessa.
Hyvät ultrakuulumiset ja miehen suhteen syttynyt toivo herättelivät kuitenkin sitten onnenkyyneliä. Toivon täällä totisesti, että saatte suhteenne kuntoon ja terveen vauvan perheen jatkoksi. <3
Kiva, että nokkosperhonenkin olet puheväleihin miehen kanssa päässyt. Molemmin puolista panostustahan se suhteen ylläpito vaatii. Toivottavasti jaksatte molemmat edelleen uurastaa suhteenne eteen. Voimia tilanteeseen! <3 Mulla tuntuu useimmiten vauvan liikkeet tuolla oikealla alhaalla masussa. Liekö sitten siellä pienen mukavampi olla vai onko vain herkempi kohta tuntea potkut..
Hirveetä kun sitä pitäis vaunuasioitakin rueta jossain vaiheessa ihan vakavasti pohtimaan. Mietittiin jo, että pitää varmaan käydä liikkeessä tutustumassa eri vaihtoehtoihin, vaikka aiotaankin hommat vaunut käytettynä. Tuntuu että on niin monenlaisia vaunuja olemassa, että menee itse ihan sekaisin, kun yrittää niihin vaikka netissä tutustua.. Monia muita tavaroita ollaan kyllä saamassa sukulaisilta, vaatteitakaan ei varmaan tarviis itse ostaa yhtään. (Olen kyllä jotain pientä silti jo itse hommannut, on ne vauvanvaatteet niin ihania.)
Täällä on pojalle jo koko nimi valmiina, mutta jos tulee tyttö, niin toista nimeä ei oo vielä keksitty. Kutsumanimi on kuitenkin kummankin sukupuolen edustajalle jo valmiiksi mietitty. Miehelle ei taida paljon olla nimellä väliä, kun on minun omat ehdotukset hyväksynyt ihan mukisematta, vaikka oon kyllä kysellyt, oisko sillä jotain omia ehdotuksia. Hyvä näin, niin ei tule riitaa.
Nyt vaan jännätään syntymään asti, kumpi sieltä tulee!
Onnea kaikille hyviä ultrakuulumisia ja sukupuolilupauksia saaneille sekä jaksamista niille, jotka kamppailevat kipujen, diabeteksen, remontin tms kanssa.
Minä täällä valvoskelen, kun mies lähti töihin enkä uskalla painajaisten pelossa mennä nukkumaan. Katottiin sen verran jännä elokuva illan päälle, että varmaan tulee uniinkin kummittelemaan. Aika ahkeraan oon nyt nähnyt painajaisia, tosin olen aina ollut kova näkemään unia.
Hirveetä stressiä meinaa iskeä muutto. Perjantaina mennään katsomaan muutamia asuntoja. Luultavasti tyydytään ainakin alkuun kaksioon, kun kolmiossa on sen verran iso vuokra ja tosiaan on nyt sitäkin autolainaa maksettavana. Toivotaan, että ei menis rahatilanne ihan hirveän tiukaksi! Nyt raskaana huomaa kyllä stressaavansa paljon herkemmin kuin tavallisesti. Ja minä kun oon vielä aina ollut melko kova stressaamaan, niin alkaa olla aika sietämätöntä tämä elämä välillä! Onneks on ihana ja viisas mies rauhoittelemassa ja vakuuttelemassa, että selvitään. <3
Nyt kun ollaan jo sunnuntain puolella, niin viikkoja oiskin sitten täynnä 22.
Ja huomenna neuvolaan! Pitää muistaa ottaa muutto puheeksi, jotta sujuisi sitten neuvolan ja synnytyssairaalan vaihto mahdollisimman kivuttomasti. Tuli jo postissa mainoksia synnytysvalmennuksista, pitää huolehtia siitäkin, että pääsen moisiin sitten tulevalla asuinpaikkakunnallani.. (Mistä vetoo muistan koko muuttohomman vasta neuvolasta kotiuduttuani. Jotenkin laho pää, kun melkein joka kerta oon unohtanut jostain asiasta kysyä..)
-rv 22+0
