Hemiplegialapsen syömisongelma

Meillä vuoden ikäinen lapsi, jolla yläraajapainotteinen hemiplegia. Nyt ilmeisesti vammasta johtuen myös syöminen on hankalaa, ts. ei pysty syömään ruokaa, jossa on pieniäkin kökköjä. Palaset aiheuttavat välittömän oksennusreaktion, eikä kysymyksessä ole mikään pikku puklu, vaan tulee pohjia myöten kaikki ylös.
5kk soseet ovat tarpeeksi sileitä, eivätkä siis aiheuta kakomista. Raastettuja hedelmiä tai vihaneksia ei voi edes ajatella ruuaksi, saati leipää tai muuta, mistä voi lähteä paloja/muruja.
Fysioterapeutti ehdotti siedätyshoitoa, mutta ei auta
Palojen aiheuttaman yrjön jälkeen saattaa mennä monta päivää, ettei lapsi suostu ottamaan suuhunsa mitään muuta kuin maitoa. Eihän se oksentaminen mukavaa ole.
Ilmeisesti taivun lapsen tahtoon/tarpeeseen, ja soseutan kaiken tehosekoittimella, enkä ala turhaan luoda syömistilanteesta mörköä.

Onko muilla vastaavasti vammautuneilla lapsilla samankaltaista ongelmaa?

 

Pyydä hoitavalta taholta lähete puheterapeutin konsultaatioon, he ovat syömisen asioantuntijoita!

 

\

Pyydä hoitavalta taholta lähete puheterapeutin konsultaatioon, he ovat syömisen asioantuntijoita!

Joo, tiedossa on ja olemme menossa.
Luitko yhtään tuota aloitustani?
Kysyin muita samankaltaisia kokemuksia, ja ehkä niiden ratkeamista iän myötä, en hoitoratkaisuja. =)

 

Hei meillä 1v 3kk ikäinen lapsi samalla dg:llä. Meillä ei oksentamista esiinny, mutta karkean ruuan syöminen on aina ollut vaikeampaa kuin muilla ikäsillään. Painon nousukaan ei ole ollut kehuttavaa, mutta ylöspäin mennään kuitenkin tasaisesti. Itse olen ottanut tuon "siedätys" linjan ja tarjonnut sitkeästi karkeaa ruokaa, ja onhan tuo oppinut. 1v synttärien aikaan, nyt kun rupean taaksepäin muistelemaan, söi enimmäkseen 5-6 kk:lle suunnattuja purkkisoseita (tai kotiruokaa samalla kiinteysasteella). 8 kuukautisten ruuissa olevia palasia vaan sylki pois. Nyt kuitenkin syö jo lähes kaikkea, päiväkodissakin. Lempiruokaa on lasagne (pilkottuna) ja lihaperunasoselaatikko. Syö leipää ja keksejä, vaikka palasia välillä edelleenkin tipuu suusta pois. Ja syö jo täysin itse. Eli kehitystä on viimeisinä kuukausina tullut kyllä tosi paljon. Tarjoa vaan sitkeästi, kyllä lapsi oppii (ja pakkohan se oppia). Välillä olen kyllä itsekin ollut tosi epätoivoinen tuon syömisen suhteen. Motorinen kehitys kun on muutenkin jnkverran viivästynyttä, niin vaikuttaaha se toki myös suun motoriikkaan!

 

Nostan tätä...

 

Meidän lapsellamme on toiset diagnoosit, mutta hänellä on ollut ja on edelleen vakava syömisongelma.

Tärkeintä on saada syötyä mitä tahansa. Meillä vasta 2v syntymäpäivän jälkeen pystyttiin syömään jotain muuta, kuin 6kk tarkoitettua sileän sileää sosetta. Pituus ja paino kehittyivät normaalisti joten vaikka meillekin ravitsemusterapeutit ja lääkärit pitivät esitelmää ja vaativat ruoan karkeuttamista oli sisällä pysyvä sileä ruoka parempi kuin syömättä jätetty tai oksennettu karkea ruoka.

Nappiin saakka ei sentään jouduttu kun löytyi yksi sosemerkki jota syötiin siis 1,5 vuoden ajan kaksi kertaa päivässä. Ja välipalaksi vanukasta tai jugurttia. Ja aamulla ja illalla velliä.
Puheterapeutti oli hyvä tuki, hän sanoi että niin kauan kuin yhtään mitään menee suun kautta niin kauan ei karkeuteta sillä nappi on aina huonompi vaihtoehto.

2v5kk iässä vasta alkoi jotain mennä omatoimisesti suuhun ja syöttämistä ei enää saatu tehdä.

 

Meillä oli ihan sama tilanne, ehkä n. 1,5-vuotiaana alkoi sietää pieniä paloja ruuassa, sitä ennen pystyi syömään vain 5kk soseita. Nyt 3.5-vuotiaana syö normaalia kotiruokaa itse. Puheterapeutin neuvoista ei ollut meille mitään hyötyä, mutta aika auttoi.

 

Meillä samankaltaisia ongelmia ja tuli mieleen yksi vinkki, jolla tuota syömisasiaa voisi YRITTÄÄ auttaa, mutta luin aloituksesi ja niitähän sinä et vailla ollutkaan, joten se siitä
Jospa se siitä iän myötä...

 

\

Meillä samankaltaisia ongelmia ja tuli mieleen yksi vinkki, jolla tuota syömisasiaa voisi YRITTÄÄ auttaa, mutta luin aloituksesi ja niitähän sinä et vailla ollutkaan, joten se siitä
Jospa se siitä iän myötä...

Kerro silti, jos käytännön vinkki, eikä neuvo mennä esim. puheterapeutille?? =)