Hitaasti lämpenevä temperamentti

Miun vuoden ikäinen on syntymästään asti ollut oikea oppikirjaesimerkki hitaasti lämpenevästä temperamentista. Kaikki uusi vaatii vähän totuttelua, uusia ihmisiä pitää katsoa alta kulmain äitin sylistä ennen kuin uskaltaa tehdä tuttavuutta ja niin edespäin. Miulla ei ole sen kanssa mitään ongelmaa, mut tuntuu, et kaikilla muilla on.

Oon niin kyllästynyt kuulemaan, miten lapseni katsoo "pahasti", vakavasti, syyttävästi, vihamielisesti tms. Pelkään, että tuollaiset kommentit vaikuttavat myöhemmin lapsen minäkuvaan ja lapsi alkaa itsekin nähdä itsensä vihamielisenä ihmisenä. Mut miten ihmeessä saan vieraat, satunnaiset vastaantulijat olemaan kommentoimatta lastani? En viittis jollekin mummolle kassajonossa alkaa luennoimaan kuitenkaan...

 

Kävelette tyynesti pois vain. Mitä sitä vieraille juttelemaan?

 

[QUOTE="vieras";26119883]Kävelette tyynesti pois vain. Mitä sitä vieraille juttelemaan?[/QUOTE]

No en mie jossain kaupassa tms kellekään juttele, ne juttelee miulle! Ja sama on muuten myös neuvolassa, lääkärillä, joka hiton paikassa. Kai miun siellä sentään on puhuttava.

 

Lapsellani on ja muutoinkin vielä ujo. Toisilla kanssaihmisillä ajoittaista vaikeutta suhtautu lapseen, joka ei ota kontaktia, ei puhu tai pahimmaan pienempänä huusi suoraa huutoa, jos kaupassa vieras tuli sanomaan hänelle jotain tai joskus peräti katsominen riitti. Vuosien varrella jonkin verran reipastunut on, mutta omat rajat lapselle tärkeät.

Meillä ei välitetä vieraiden kommenteista. Itse vältän puhumasta lapsen kuullen hitaasti lämpiävästä tai ujosta. Ohitetaan sujuvasti toisten kommentit tai käännetään puheenaihetta toiseen taikuitataan tyyliin "lapsi puhuu, sitten kun on asiaa" tai jotain vastaavaa.

Jos joudutaan asioimaan ventovieraalla lääkärillä, niin en mainitse lapsen luonteesta etukäteen ollenkaan ja tsemppaan lasta hyvissä ajoin lääkärin vastaanottokäynnistä. Useimmilla ammattilaisilla on "pelisilmää" asian suhteen.

Itse uskon myös vakaasti, että jos lapsen kuullen toitotetaan jatkuvasti esim. että on ujo, niin lapsi alkaa itsekin mieltää itsensä ujoksi. Lempeästi rohkaistaan ja tuetaan ja käydään asioita etukäteen ja kehutaan kovasti. Ei pakotetan eikä tuputeta. Näillä meillä on menty!