Hörökorvat lapsella (mitä mieltä niiden leikkauttamisesta)

Jos lapsi itse siitä kärsii ja haluaa itse sitä leikkausta niin ok.

Kyllä mun mies vaan pentuna niistä kärsi. Totta kai kärsi, kun niistä koko ajan sanottiin. Jos ne ois leikattu se ois jäänyt siihen luuloon, että ne oli oikeassa, mutta koska niitä ei leikattu ja koska ne on oikeasti ihanat mun mielestä, se on kai tajunnut, ettei niissä vikaa ollutkaan.

No mutta miehes ei sitten halunnu sitä leikkausta? Mä tiedän yhden tytön jolta leikattiin korvat ala-aste iässä (vai oliko se yläaste, no enivei ) ja oli todella tyytyväinen siihen...

mun mielestä on sillon ok leikkauttaa ne hörikset kun lapsi sitä itse haluaa.tuttavani lapsi oli 3vee kun korvat leikattiin,ja se oli mun mielestä jotenki inhottavaa.lasta itseään ku ne korvat ei häirinneet mitenkään.lapsen piti siis kärsiä ihan vaan äitinsä vuoksi.

Tuon ikäisenä ei ollut vielä ehtinyt syntyä korvista johtuvaa kiusaamista.

 

JOs leikkauttaa niin se kannattaa kyllä tehdä ennen kouluikää. Jos hörökorvista kiusataan niin lapsi tulee edelleenkin olemaan muille hörökorva myös leikkauksen jälkeen.

 

Mä oon aika järkyttynyt näistä mielipiteistä...

Mites, pitääkö lapselta myös leikata liian ohuet/paksut huulet, liian iso/littana nenä, kaksoisleuka...?

Mikä tekee juuri korvien höröydestä "virheen"?

 

Miksei muitakin lapsen virheellisiä ominaisuuksia leikellä?

Suurin osa vastustaa lapsen meikkaamista, mutta veitsellä muokkaus onkin ookoo. Poikien ympärileikkaus on kauheaa, mutta hörökorvat saa leikata je se on hyvä juttu.

 

Nostan kerta.

 

Mä olen samaa mieltä ap:n kanssa, en leikkauttaisi. Lapsi voi leikkauttaa ne aikuisena jos siltä tuntuu!!!!

 

Kun mun mielestä se ei ole vika, mutta meidän kuttuurissa hörökorvat jostain syystä mielletään tosi vahvasti huonoksi asiaksi.

 

Leikkauttasin höröt korvat jos ne haittaisivat lasta, mutta vasta ya-iässä. Silloin ymmärtää ylipäätään mikä leikkaus on ja että siitä seuraa kipua yms.

 

Itse olen ollut leikkauksessa, kärsin niistä aivan hirveästi koko lapsuuteni, ja myös kiusattiin. Aikuisena menin leikkaukseen, ja olen ollut siitä 100 % onnellinen. Ja on jäänyt kovat traumat tuosta lapsuuden kärsimisestä. Olisivatpa vanhemmat voineet ottaa puheeksi, varmaan huomastivat, miten yritin peitellä. Mutta meillä ei tällaisista keskusteltu.

Nyt mietin asiaa lasten osalta, heilläkin on vähän ulkonevat korvat, ei ehkä niin paljon kuin mulla aikanaa. Jos alkaa tulla kiusaamista tai he alkavat peitellä, varmasti otan puheeksi ja kerron, että on mahdollista korjata.

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

 

Itse olen ollut leikkauksessa, kärsin niistä aivan hirveästi koko lapsuuteni, ja myös kiusattiin. Aikuisena menin leikkaukseen, ja olen ollut siitä 100 % onnellinen. Ja on jäänyt kovat traumat tuosta lapsuuden kärsimisestä. Olisivatpa vanhemmat voineet ottaa puheeksi, varmaan huomastivat, miten yritin peitellä. Mutta meillä ei tällaisista keskusteltu.

Nyt mietin asiaa lasten osalta, heilläkin on vähän ulkonevat korvat, ei ehkä niin paljon kuin mulla aikanaa. Jos alkaa tulla kiusaamista tai he alkavat peitellä, varmasti otan puheeksi ja kerron, että on mahdollista korjata.

Mikset sä kerro mieluummin, että ne on persoonalliset ja hyvät korvat, ja että korvia on monenlaisia, niinkuin neniä ja silmiäkin? Mikset sä kerro, että ne kiusaajat on vaan väärässä?

Mä oon korviani myöten ihastunut hörökorvalliseen mieheen ja lapsilla on myös tietysti ulkonevat korvat. Minkälaisen viestin antaisin lapsilleni, jos sanoisin, että heidät voidaan kyllä korjata?

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

 

Jos niistä lapsi kärsisi, niin varmaankin antaisi leikata.

 

Jos niistä lapsi kärsisi, niin varmaankin antaisi leikata.

Lapsihan kärsii siitä, että ympäristö asettaa ulkonäköpaineita ja tietyt ominaisuudet on muka huonompia kuin toiset.

 

Mä oon aika järkyttynyt näistä mielipiteistä...

Mites, pitääkö lapselta myös leikata liian ohuet/paksut huulet, liian iso/littana nenä, kaksoisleuka...?

Mikä tekee juuri korvien höröydestä "virheen"?

Mä olen kanssa järkytyynyt, en sinänsä yksittäisistä vastauksista vaan tosiaan siitä et ajan henki on se, että itseään pitäisi muuttaa muiden hyväksynnän toivossa..mulla on ollut samat kelaukset kuin sulla poikamme pienen "esteettisen haitan" vuoksi..jota ei ole leikattu. Meille annettiin melkomoiset kauhukuvat sairaalassa pojan tulevaisuudesta , mutta tähän päivään mennessä ei poikaa olla kiusattu ko. haitan vuoksi. Poika on nyt 5v.

Mä en kertakaikkiaan osannut perustella itselleni miksei poika olisi hyvä sellaisenaan, joten ei ole korjattu "virhettä" ei!

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

Kas siinäpä pulma.


Kaikkea ei voi kasvuiässä korjata, esimerkiksi mä sain avun vasta 2-kymppisenä :/ Ei siinä aina edes hyvä itsetunto auttanut kun kiusaaminen oli jopa jokapäiväistä.

 

Lapsihan kärsii siitä, että ympäristö asettaa ulkonäköpaineita ja tietyt ominaisuudet on muka huonompia kuin toiset.

Joo, totta. Ja kovasti olen noita kaikkia asioita (kiusaamiseen liittyviä ) miettinyt. Kaikista parasta tietysti olisi saada lapselle niin hyvä itsetunto, ettei muiden sanomiset hetkauta.
Mutta siis ihan viimisenä vaihtoehtona olisi tuo leikkaus. Jos siis lapsi/nuori ihan oikeasti kärsisi korvistaan, niin että se vaikeuttaisi elämää...

 

Itse olen ollut leikkauksessa, kärsin niistä aivan hirveästi koko lapsuuteni, ja myös kiusattiin. Aikuisena menin leikkaukseen, ja olen ollut siitä 100 % onnellinen. Ja on jäänyt kovat traumat tuosta lapsuuden kärsimisestä. Olisivatpa vanhemmat voineet ottaa puheeksi, varmaan huomastivat, miten yritin peitellä. Mutta meillä ei tällaisista keskusteltu.

Nyt mietin asiaa lasten osalta, heilläkin on vähän ulkonevat korvat, ei ehkä niin paljon kuin mulla aikanaa. Jos alkaa tulla kiusaamista tai he alkavat peitellä, varmasti otan puheeksi ja kerron, että on mahdollista korjata.

Mikset sä kerro mieluummin, että ne on persoonalliset ja hyvät korvat, ja että korvia on monenlaisia, niinkuin neniä ja silmiäkin? Mikset sä kerro, että ne kiusaajat on vaan väärässä?

Mä oon korviani myöten ihastunut hörökorvalliseen mieheen ja lapsilla on myös tietysti ulkonevat korvat. Minkälaisen viestin antaisin lapsilleni, jos sanoisin, että heidät voidaan kyllä korjata?

Tämä on tavallaan hieno näkemys, mutta samalla myös kauhean idealistinen. En osaa sanoa muuta kuin että myöskään minä en käy lapselle sanomaan, että kannattaa leikkauttaa, mutta jos itse hän alkaa kärsimään, niin musta se kärsimys on turhaa.

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

Kas siinäpä pulma.


Kaikkea ei voi kasvuiässä korjata, esimerkiksi mä sain avun vasta 2-kymppisenä :/ Ei siinä aina edes hyvä itsetunto auttanut kun kiusaaminen oli jopa jokapäiväistä.

Munkin miestä kiusattiin koko lapsuus, eikä se ollut pelkkää possuksi tai apinaksi nimittelyä, vaan myös lyömistä ja potkimista.

Miten mä voisin sanoa, että hän on hyvä sellaisenaan, jos en hyväksyisi niitä korvia, sitä nenää ja sitä suuta, joka hänellä on? Hän on ihan täydellinen, vaikka sitä ei muuta lapset silloin tajunneet. Onneksi pienintäkään kohtaa ei ole hänestä leikattu.

 

Kyllä leikkauttaisin jos olisi pahat.
Maailma sattuu olemaan jo niin julma että en lasteni kustannuksella lähtisi sitä muuttamaan ,omallani kyllä.
Vika on kiusaajissa, ei kiusatussa mutta ei lapsi sitä ymmärrä.

 

No jos on tosi pahat, niin puollan leikkausta. Hörökorvista on moni kärsinyt ja joutunut kiusaamisen kohteeksi.

Mutta silloinhan se olisi lapselle selkeä viesti, että oikeassa olivat kun kiusasivat, nehän olivat tosi kamalat.

Sen voi sanoa, että kiusaaminen on aina väärin, mutta silti pääsee leikkauksees jos haluaa.

 

Kyllä leikkauttaisin jos olisi pahat.
Maailma sattuu olemaan jo niin julma että en lasteni kustannuksella lähtisi sitä muuttamaan ,omallani kyllä.
Vika on kiusaajissa, ei kiusatussa mutta ei lapsi sitä ymmärrä.

Oikeasti, kuvitteletteko, että kiusaaminen loppuu, kun lapsi menee leikkaukseen?

ja jos vika on kiusaajissa, niin miten lapsi voisi ymmärtääkään sen, jos hänet korjataan, kuin vika olisi hänessä?

 

Onhan se tietysti aika idealistinen ajatus, että jokainen ihminen on hyvä sellaisenaan.

Kun höröt korvat ovat vain kosmeettinen haitta ja haitan siitä tekee naurettavan suppea kauneuskäsitys.

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

Kas siinäpä pulma.


Kaikkea ei voi kasvuiässä korjata, esimerkiksi mä sain avun vasta 2-kymppisenä :/ Ei siinä aina edes hyvä itsetunto auttanut kun kiusaaminen oli jopa jokapäiväistä.

Munkin miestä kiusattiin koko lapsuus, eikä se ollut pelkkää possuksi tai apinaksi nimittelyä, vaan myös lyömistä ja potkimista.

Miten mä voisin sanoa, että hän on hyvä sellaisenaan, jos en hyväksyisi niitä korvia, sitä nenää ja sitä suuta, joka hänellä on? Hän on ihan täydellinen, vaikka sitä ei muuta lapset silloin tajunneet. Onneksi pienintäkään kohtaa ei ole hänestä leikattu.

Se on hienoa, että rakastat miestäsi sellaisena kuin hän on ja vielä hienompaa on jos miehellesi ei ole kiusaamisesta jäänyt traumoja

mutta

kaikki eivät ole niin onnekkaita.


Tavallaanhan sitä tietoisesti altistaa lapsensa kiusaamiselle jos lapsella on selkeät hörökorvat. En tiedä kumpi on pahempaa, lapsen syyttely isompana kun niitä ei leikattu vai lohduttaa pientä ihmistä kun häntä niistä kiusataan ja varmaa on, että kiusataan.


Jokaiselle meistä se oma lapsi on täydellinen, on hällä sitten hörökorvat taikka kierosilmät mutta...

 

Näinhän se maailma toimii, en ole väittänyt että se olisi oikein kun se ei ole.
Rukoilisirkka uskon kyllä että tiedät mitä tarkoitan,lapsen maailma on yksinkertainen.
Tiedän mistä puhun.