Hoitopaikassa lapsesta tehdään viallisempi kuin hän on

Viime viikolla oli keskustelu päiväkodissa tyttärestä. Mukana päiväkodin johtaja, opettaja, hoitaja + vieraileva erityislastentarhanopettaja.

Tyttärellä taustana keskosuus, aivoverenvuodot, vesipää ja aortan koarktaatio, kaikki nämä ennen 3 kk ikää.

Jotkut asiat, lähinnä motoriikkaan ja hahmottamiseen liittyvät, tulee ikään nähden perässä, mutta kaikki on tähän mennessä tullut. Lastenlinnan neirologit ja toimintaterapeutti ovat todenneet, että mitään hätää ei ole, kun kerran kaikki tulee. Motoriikassa on lähinnä ikäisiään perässä, mutta eipä tuo tahtia haittaa.

Mutta jotenkin tässä päiväkodin keskustelussa alkoi nyppiä se, että siinä oikein haettiin, mitä vikaa ja kykenemättömyyttä ja vammaa lapsesta saisi irti. Yksi täti piti kovin ihmeellisenä ja omituisena, kun näki lapsen kerran pöydänpyyhkimisrätti suussa. Tytär oli sitä ajatuksissaan imeskellyt.

Ja sitten päivitteli, kun tyttö yhtenä päivänä oli ainakin 6 kertaa mennyt vessaan ja tullut sieltä pois mitään tekemättä. Täti totesi itsekin pitkään pahkuloituaan, että taitaa liittyä lapsen ummetusongelmaan (tekee just tota, kun on hätä, eikä saa tehtyä).

Muuten lapsesta turinoitiin ja tarinoitiin ja muisteltiin mitä hän oli milloinkin tehnyt, mutta mitään järjellistä listausta ei saatu aikaan. Kyllä on turhanpäiväisiä 'kokouksia'. Ja neljä oli siellä oikein palkallisesti, ja minä taas työstä 'lintsaavana'.

Ammattimaisuus ja hyöty kyllä aaaaika kaukana. |O

... ja lopuksi pohdittiin vakavana, että 'seurataan tilannetta'.

 

Minkä ikäinen tyttäresi on. On myös aika oleellinen tieto. Ei ole ihan sama imeskeleekö 1v. rättiä vai 6v?

 

No höh. :|

 

No kuulostaa tosi ammattimaiselta...Miks tytöstä täytyis väen vängällä etsiä jotain "vikoja" ?? Kaikki kun kehittyy muutenki omaan tahtiinsa..

 

Eikös tällaisen lapsen asioihin kuuluisi suhtautua ymmärtäväisesti, tukien ja kannustaen? Ja yhteistyössä vanhempien kanssa miettiä, miten lapsen kehitystä ja kasvua tuettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla?

Tämä kaikkihan on niin henkilökunnan ammattitaidosta, asenteesta ja ihan luonteestakin kiinni.

Ja aina on mahdollisuus, että vanhemmat kuuntelevat ns. herkällä korvalla näitä keskusteluja.

Tuttuni kertoi synnytyksessä vammautuneesta lapsestaan ja hänen kohtelustaan tarhassa. Lapsen asioihin ei oltu perehdytty tarhassa kunnolla, last.tarh.opettaja antoi aika murskaavat arvostelut lapsen kehitystasosta ja älykkyydestä. Neurologin tutkimuksissa yliopistollisessa sairaalassa tyttö todettiin erittäin älykkääksi fyysisistä vajavuuksistaan huolimatta.

Että sillä lailla.

 

kyllä hahmottaminen ja motoriikka on tärkeitä, että tulisivat ikätasoisesti. Kun kouluikä lähestyy, näitä taitoja tarvitaan. Oliko kokous ehkä ns.ennakointia mahdollisista tulevista ongelmista?

 

kyllä hahmottaminen ja motoriikka on tärkeitä, että tulisivat ikätasoisesti. Kun kouluikä lähestyy, näitä taitoja tarvitaan. Oliko kokous ehkä ns.ennakointia mahdollisista tulevista ongelmista?

 

Meillä samantyylinen tilanne. Murskakritiikin vastaanotettuani päiväkodin henkilökunta sanoi voivansa pahoin erityislastentarhanopettajan kommenteista. minä sanoin, että olen onnellinen lapseni elossaolosta. Ihana henkilökunta ei ole vaatinut sovittuja "terapiaoloja" päiväkodissa. Nytkin kolmatta viikkoa kotona lomalla ihanan poikani kanssa. Ensi viikolla menee ja reippain mielin. Neurologi on tässä maaliskuussa. Voimia sinulle -saa laittaa yv:ä.

 

ehkä saavat tukia/työntekijöitä enemmän ku lapsi on tarpeeks *vammainen* meillä pojan dg oli autismi, ja kappas vaan koulussa eivät tajunneet että poika kehittyy 2.5vuodessa ja hän kehitty vielä huimin harppauksin (lääkäritkin ihan ihmeissään)

 

"Päiväkoti-ihmisenä" tulee ihan ensimmäisenä mieleen, että tuskin ihan joukolla ovat alkaneet vikoja etsimään lapsestasi. Ymmärrän kyllä, että on tuntunut pahalta, mutta on lapsen edun mukaista, että hänen asioistaan puhutaan niin kuin ne ovat. Uskon, että keskustelunne tavoitteena on ollut tunnistaa lapsen tuen tarpeet, jotta jokainen osapuoli pystyisi tukea lasta ja edistää hänen kehitystään parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Minkä ikäinen tyttäresi on. On myös aika oleellinen tieto. Ei ole ihan sama imeskeleekö 1v. rättiä vai 6v?

4-vuotias. Kai ne pitävät sitä omituisena käytöksenä. Toiset lapsethan imeskelevät kauluksensa, hihansuunsa ja hameenhelmansa märiksi, hupparinnaruista puhumattakaan. Minusta tuo nyt ei niin kummaa ole, kun ei alvariinsa kaikkea imeskele.

 

meidän kuopus pitäs olla jo puheterapiassa kun ei osaa paljn puhua. Esikko oli hoitoon mennessä 2 ja puol vuotias ja puhui vieläkin omaa kieltään. Kuopus on häntä nuorempi.
|O ei aina jaksa ymmärtää hoitotätejä mut antaa olla. Lyön omaisuuteni vetoa että kuopus puhuu paljon enemmän samassa iässä kuin esikko nyt.
:hug: jaksuja ap:lle

 

Meillä samantyylinen tilanne. Murskakritiikin vastaanotettuani päiväkodin henkilökunta sanoi voivansa pahoin erityislastentarhanopettajan kommenteista. minä sanoin, että olen onnellinen lapseni elossaolosta. Ihana henkilökunta ei ole vaatinut sovittuja "terapiaoloja" päiväkodissa. Nytkin kolmatta viikkoa kotona lomalla ihanan poikani kanssa. Ensi viikolla menee ja reippain mielin. Neurologi on tässä maaliskuussa. Voimia sinulle -saa laittaa yv:ä.

Minäkin voisin lähteä siitä lähtökohdasta, että saamme olla onnellisia että meillä 1. yleensä on tämä tytär 2. ei ole vammainen ja kovin vähävikainenkin. Gradus 3:n molemminpuolisella aivoverenvuodolla olisi voinut olla aika pahastikin vammautunut.

Mutta onhan se totta, että jatkossa lasta ei verrata siihen mitä hän oli tai mitä hän olisi voinut pahimmillaan olla, vaan siihen, mitä muut ovat keskimäärin.

Me vanhemmat saamme täysin sydämin iloita lapsistamme, mutta niinhän se on, että ketkä on kerran erityisiksi havaittu, tulevat olemaan suurennuslasin alla pitkään. Se on hyvä niin kauan, kun siitä on lapselle hyötyä. Hyötyä ei ole siitä, että tulkitaan satunnaisia asioita tai tekemisiä tai reaktioita ns. epänormaaleiksi.

 

samanhuomannut, pk ssa tekevät useasti kärpäsestä härkäsen.

 

"Päiväkoti-ihmisenä" tulee ihan ensimmäisenä mieleen, että tuskin ihan joukolla ovat alkaneet vikoja etsimään lapsestasi. Ymmärrän kyllä, että on tuntunut pahalta, mutta on lapsen edun mukaista, että hänen asioistaan puhutaan niin kuin ne ovat. Uskon, että keskustelunne tavoitteena on ollut tunnistaa lapsen tuen tarpeet, jotta jokainen osapuoli pystyisi tukea lasta ja edistää hänen kehitystään parhaalla mahdollisella tavalla.

Joo, tuskin nyt kenenkään motiivi oli se, että porukalla lyöttäydytään etsimään vikoja yhdestä laps'parasta. Lähinnä hämmästytti se jonkinlainen jäsentymättömyys ja epäammattimaisuus.

Lähtökohta oli 'vähän erityisemmän lapsen' vuotuinen kehityskeskustelu. Sitten 5 naista lätisee jonninjoutavia jorinoita tyyliin 'silloin se teki sitä ja silloin tätä' ja toisaalta todettiin, miten hienosti lapsi pärjää monessa eri tilanteessa, on kiinnostunut, innostunut, tekee hommia, pärjää sosiaaliseti, piirustukset ovat parantuneet, osallistuu innokkaasti ulkoleikkeihin, muistaa laulut ja hoilaa täysin palkein, laskee,... ja sitten pohditaan tiskirättiä ja vessassa käyntiä, jolle on selvä fyysinen syy.

Teki niin mieli ottaa se kokous hanskaan ja listata napakasti heikkoudet ja analysoida minkätasoisia ne ovat verrattuna toisten samanikäisten heikkouksiin. Sitten vahvuudet, sitten mahdolliset toimet.

Jos kerran kokoonnutaan, niin puhutaan asiaa. Tästäkin palaverista jäi kuva, että jotakin on nyt pielessä muka ehkä mahdollisesti, jos on, mutta kukaan ei oikein keksinyt, mikä se on, jos on.

 

Olen osittain samaa mieltä ja osittain kommentoin toista. Hakemalla ei vikoja mielestäni saa etsiä ja valitettavan moni päiväkodin täti siihen kuitenkin syyllistyy. Eivät kaikki.

On myös hyvä että asioista puhutaan varhaisessa vaiheessa koska mahdollisimman aikaisin aloitettu kuntoutus voi tuottaa huimia tuloksia.

 

Koululaisten muutamien osalta ku vastaaviin palavereihin osallistun, niin toivon nyt ettei musta ihan noin paskamaiseen sävyyn puhuttais ku teen vaan työtäni ja oikeesti vaan yritän ajatella lapsen parasta ja tietoja pyrin itselleni kartuttamaan jotta osaisin itse käyttäytyä lasta kohtaan mahdollisiman hyvin.

 

kyllä hahmottaminen ja motoriikka on tärkeitä, että tulisivat ikätasoisesti. Kun kouluikä lähestyy, näitä taitoja tarvitaan. Oliko kokous ehkä ns.ennakointia mahdollisista tulevista ongelmista?

Jos Lasten ja nuorten sairaala + Lastenlinna seuraavat lasta 5 ikävuoteen saakka, niin siinä on paikallisilla harrastelijoilla paukut aika vähissä. nämä eivät jotenkin kyenneet minkäänlaiseen analyysiin, jolloin on vaikea ennakoida sen enempää tulevaa säätilaa kuin ongelmiakaan.

Ihan oikeasti, on aivan huikea, huikea ero neuvolan terveydenhoitajalla ja ammattilaisella. Meidän neuvolantäti on todellakin neuvolantäti. Hänestä ei ole ollut kuin siunailemaan ja lässyttämään, ja nämä päivähoitoihmiset ovat samanlaisia siunailijoita, vaikka heillä pitäisi olla jo aikamoinen tatsi oikeisiin asioihin.

Jos lapsen motoriikan viat ovat siinä, että tömistää toisella puolella voimakkaammin kuin toisella yms. , niin kyllä on koulussa jotakin pielessä, jos tuollainen aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia.

 

No ehkä nyt takerruit itse liian kirjaimellisesti niinhin "vikoihin" olihan hänestä kerrottu paljon hyvää..piirustukset yms. kaikki mitä luettelit.

Ja niin kuin joku totesi, kyllä nämä kehityskeskustelut ovat lapsen parhaaksi jolloin ongelmakohtiin jos niitä on pystytään puuttumaan ja ohjaamaan oikeaan suuntaan!

 

Kolme kk etuajassa syntyneen, tällä hetkellä 5-vuotiaan pojan äitinä olen myös istunut päiväkodissa kehityskeskusteluissa oman poikani asioiden tiimoilta. Tosiasia on ettei noissa keskusteluissa mitään erikoista tapahdu, puhutaan ihan juuri tavallisia asioita. Tarkoitus varmaan onkin niissä, että tulee sitä monen tahon tietoa lapsesta, siis että miten kotona hoidossa/menee.

Näiden keskustelujen pohjalta päiväkodin henkilökunta voi sitten suunnitella yksilöllisempää hoitoa sille omalle lapselle.

 

Koululaisten muutamien osalta ku vastaaviin palavereihin osallistun, niin toivon nyt ettei musta ihan noin paskamaiseen sävyyn puhuttais ku teen vaan työtäni ja oikeesti vaan yritän ajatella lapsen parasta ja tietoja pyrin itselleni kartuttamaan jotta osaisin itse käyttäytyä lasta kohtaan mahdollisiman hyvin.

Myönnän, että varsinkin kirjoitettuna mustaksi valkoiselle olen aika terävä, mutta tässä on taustalla kaksikin ajattelemisen arvoista pointtia.

1. Tämä hienosti järjestetty koneisto neuvolasta aikuisuuteen saakka, joka on aivan upea koneisto sinänsä, on myös aika kova koneisto. Neuvolasta saakka lapsesta kirjataan jotakin papereihin, ja nekin ovat mustaa valkoisella.

Kukin virkailija lyö jonkun leimansa niihin papereihin, ja kahden tai kolmen vuoden päästä joku uusi ihminen saa paperin eteensä, ja tekee johtopäätöksiä lapsesta ja lapsen tulevaisuudesta sen perusteella.

Se on hurja vastuu!

2. Jokaisen erityisen vanhempi on kokenut aika kovan kautta, mitä on olla terveydenhoitojärjestelmän armoilla. Siellä sinä olet lapsinesi muiden hyväntahtoisuuden armoilla monessa mielessä, hyvin haavoittuvana ja monta kertaa pelkäävänä. Tällaisen jäljilta ihminen on aika herkkänä.

Ja sitten on tietysti monta muutakin asiaan vaikuttavaa tekijää.

 

Kolme kk etuajassa syntyneen, tällä hetkellä 5-vuotiaan pojan äitinä olen myös istunut päiväkodissa kehityskeskusteluissa oman poikani asioiden tiimoilta. Tosiasia on ettei noissa keskusteluissa mitään erikoista tapahdu, puhutaan ihan juuri tavallisia asioita. Tarkoitus varmaan onkin niissä, että tulee sitä monen tahon tietoa lapsesta, siis että miten kotona hoidossa/menee.

Näiden keskustelujen pohjalta päiväkodin henkilökunta voi sitten suunnitella yksilöllisempää hoitoa sille omalle lapselle.

Lisään vielä, että meidän pojan asiantuntijoiden tekemissä tutkimuksissa hänestä on aina sanottu, että hyvin menee ja kehitys on hyvää, eikä ongelmakohtiin ole juuri puututtu.

Mutta, nämä tutkijat kun näkevät pahastikin vammautuneita keskosia ja antavat lausuntonsa verrattuna näihin muihin keskosiin, ei siis samanikäisiin täysaikaisina syntyneisiin lapsiin. Sen takia olen suhtautunut vähän kriittisesti näihin lausuntoihin ja uskonut enemmän päiväkodin henkilökunnan mielipidettä, koska he ovat lapseni kanssa tekemisissä hurjan paljon enemmän kuin nämä spesialistit.

 

Se kaikkihan tehdään kuitenkin lapsen parhaaksi, katsoo sitä nyt mistä suunnasta tahansa!! Onneksi meillä on tuo koneisto, monessa muussa ei ole, jos esim. kehitysmaihin vertaa eikä sellaisia keinoja joilla autetaan kuten täällä! Entä jos ei olisi??

 

Lisään vielä, että meidän pojan asiantuntijoiden tekemissä tutkimuksissa hänestä on aina sanottu, että hyvin menee ja kehitys on hyvää, eikä ongelmakohtiin ole juuri puututtu.

Mutta, nämä tutkijat kun näkevät pahastikin vammautuneita keskosia ja antavat lausuntonsa verrattuna näihin muihin keskosiin, ei siis samanikäisiin täysaikaisina syntyneisiin lapsiin. Sen takia olen suhtautunut vähän kriittisesti näihin lausuntoihin ja uskonut enemmän päiväkodin henkilökunnan mielipidettä, koska he ovat lapseni kanssa tekemisissä hurjan paljon enemmän kuin nämä spesialistit.

<Näinpähän, meilläkään ei asiantuntijoiden taholta oteta lapsen ongelmia vakavasti vaan sanotaan vain että kyllä se siitä ja ihan hyvin menee. Lisäksi asiantuntijat eivät näe sitä lasta päivittäin, jatkuvasti, viikkoja yhteen putkeen.

 

Koululaisten muutamien osalta ku vastaaviin palavereihin osallistun, niin toivon nyt ettei musta ihan noin paskamaiseen sävyyn puhuttais ku teen vaan työtäni ja oikeesti vaan yritän ajatella lapsen parasta ja tietoja pyrin itselleni kartuttamaan jotta osaisin itse käyttäytyä lasta kohtaan mahdollisiman hyvin.

Myönnän, että varsinkin kirjoitettuna mustaksi valkoiselle olen aika terävä, mutta tässä on taustalla kaksikin ajattelemisen arvoista pointtia.

1. Tämä hienosti järjestetty koneisto neuvolasta aikuisuuteen saakka, joka on aivan upea koneisto sinänsä, on myös aika kova koneisto. Neuvolasta saakka lapsesta kirjataan jotakin papereihin, ja nekin ovat mustaa valkoisella.

Kukin virkailija lyö jonkun leimansa niihin papereihin, ja kahden tai kolmen vuoden päästä joku uusi ihminen saa paperin eteensä, ja tekee johtopäätöksiä lapsesta ja lapsen tulevaisuudesta sen perusteella.

Se on hurja vastuu!

2. Jokaisen erityisen vanhempi on kokenut aika kovan kautta, mitä on olla terveydenhoitojärjestelmän armoilla. Siellä sinä olet lapsinesi muiden hyväntahtoisuuden armoilla monessa mielessä, hyvin haavoittuvana ja monta kertaa pelkäävänä. Tällaisen jäljilta ihminen on aika herkkänä.

Ja sitten on tietysti monta muutakin asiaan vaikuttavaa tekijää.

Mä oikeesti uskon että vanhemat ovat herkkiä ja tavallaan siihen on syytäkin, vaikka itse en henkilökohtaisesti ole tekstien vietävissä, vaan kyselen paljon niin vanhemmilta kuin myös lapselta ja pyrin toimimaan niiden pohjalta lapsen ja perheen parhaaksi.