"hoitovapaalla" yliopisto-opinnoista?

Olen 1,5v pojan äiti ja haen yliopistoon opiskelemaan tänä keväänä. Mikäli pääse sisään, niin luulen, että vuoden kahden päästä voisi olla hyvä aika pikkukakkosen puuhailulle.

Olen nyt esikoisen kanssa kotona hänen 2v päiväänsä saakka, ja mietinkin, että haluaisin olla myös mahdollisten seuraavien lasteni kanssa kotona ensimmäiset 2v. Miten tuo onnistuu yliopistossa? joutuuko "anomaan" jotain erikoislupia jäädessään parin vuoden tauolle lasta hoitamaan, vai onnistuuko se ihan ilman muuta?

Kiitos vastauksista!

 

En tiedä riippuuko jotenkin alasta/koulutusohjelmasta. Minä olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla opiskelujen aikana, eikä mitään ilmoituksia ole tarvinnut tehdä. Olen tehnyt kursseja omaan tahtiini.

 

Ei tarvitse ilmoittaa mitään mihinkään. Itse olen tällä hetkellä hoitovapaalla, vauva 10 kk. Olen ilmoittautunut ihan normaalisti läsnäolevaksi sekä syys, että kesälukukaudeksi. Näin saan suorittaa kursseja jos haluan mutta ei ole pakko. Saan kuitenkin opiskelija-alet, esim halvemman bussikortin . Akateeminen vapaushan sallii sen, että yliopistossa voi periaatteessa opiskella niin kauan kun haluaa. Tai ainakaan välivuosien määrää ei ole rajoitettu niinkuin ammattikorkeakoulussa. Itse opiskelen humanistisessa tdk:ssa.

 

Siis tietysti syys ja kevätlukukaudeksi, (ei kesä-)

 

nykyisten säädösten mukaan taitaa olla niin, että vuoden voi huoletta olla äitiysvapaalla kun ilmoittaa sen, on siis se 5 vuotta opiskelua ja valmiiksi malli, johon ton vuoden saa just äitiysloman tai armeijan takia...

mut jos tosiaan ilmoittaudut läsnäolevaksi ja nostat opintotukea silleen, että kurssit riittää sen saamiseen niin luulen, että ei kukaan voi siihen mitään sanoo et jos oot pari vuotta pois, jos ainakin jotain teet... tiiviimpää tahtia se ilmeisesti sit jatkossa vaatii, koska käsittääkseni kaikkia uusia opiskelijoita koskee tuo 5 vuoden valmistumispakko. KYSY siitä yliopistosta mihin aiot pyrkiä!

nimimerkillä yliopistossa ja 2 lasta opiskelujen aikana

 

Ei tarvitse nostaa opintotukea, jolloin ei tarvitse tulla suorituksiakaan. Näin minä teen. Olen siis läsnäolevana tutkinto-opiskelijana, mutta teen koko lukuvuoden aikana vaan yhden kurssin. Ei yliopistolla ole sama meininki kun esim ammattikorkeassa, että siellä jotenkin kytätään niitä välivuosia että kuinka monta saa olla. Ei yliopistolle mitään esim erikseen ilmoiteta, että olen nyt hoitovapaalla. Sitä vaan ilmoittaudutaan joko poissaolevaksi tai läsnäolevaksi, ja vaikka ilmoittautuisi läsnäolevaksi, ei ole velvollisuutta suorittaa mitään.

Siitä en tiedä, miten on tosiaan tuon uuden tutkintojärjestelmän kanssa, itse kun olen aloittanut opinnot jo vuonna 2001.

 

Niin ja eikö tuo 5 vuotta nyt ole lähinnä suositus eikä absoluuttinen pakko? Eihän opintoaikaa ole rajattu kuitenkaan, yliopiston hienous on juuri siinä että on akateeminen vapaus.

 

palaan taas asiaan...

mun käsittääkseni tuo 5 vuotta ei ole vaan suositus vaan aika, johon saa sen armovuoden päälle... että todellakin se siitä akateemisesta vapaudesta... mut ne, ketkä on vanhan rakenteen mukaan aloittanu, ei tule koskaan (?) siirtymään tohon 5 vuotisjuttuun vaan ne saa olla niin kauan opiskelijana kuin haluaa. näin täällä ainakin kuulopuheet kertovat...

ja kyllä multa kysyttiin syy siihen, miksen ole läsnä....

 

Olen onneksi vanha opiskelija, eikä opintoaikaa ole rajattu. Mutta olen ainakin tähän asti ollut vielä siinä käsityksessä, että se 5v. olisi tosiaan suositus, hitaammin opiskelevia voitaisiin patistella esim. kirjeillä, mutta ei voisi pakottaa valmistumaan 5 vuodessa, eli yliopistosta ei kuitenkaan ketään heitettäisi ulos vaikka tuo 5 vuotta tulisi täyteen. Olenko väärässä?

 

Nykyisin ns. maksimi opiskeluaika on 5 vuotta, kaksi lisävuotta saa jos on hyvät perusteet, kuten hoitovapaa. Eli sinun tulee suorittaa tutkintosi seitsemässä vuodessa tai muuten sinun opinto-oikeutesi päättyy. Nykyisin myös ensin valmistutaan kanditaatiksi (suositeltava aika 3vuotta) ja sitten halutessaan jatketaan maisteriksi (kaksi lisävuotta), näin ihmiset valmistuu viidessä vuodessa. Akateeminen vapaus siis on enää historiaa. Unelma tilanne sinulle olisi (jos maailmassa asiat niin aina menisi) että luet ensin kandiksi, pidät sitten kaksi vapaata vuotta (saat siis toisen lapsen) ja sitten palaat kahdeksi vuodeksi lukemaan maisteriksi. Se mikä hyvä yliopistossa on useimmiten (riippuu alasta) että siellä on kirjatenttejä tai joillakin kurseilla ei ole läsnäolopakkoa, siellä pystyy siis suorittamaan kursseja hyvin joustavasti.

 

No ei voi muuta sanoa kun että onneksi opiskelen vanhassa järjestelmässä... mutta ihan en silti Äiti11:ta usko, että säännöt olisivat nykyään noin tiukat. Vastahan oli keskustelua siitä, pitäisikö opintoaikaa rajata, mutta siihen ei päädytty. Eli vieläkin väittäisin, että tuo 5 vuotta ei ole yhtä sitova kun esim ammattikorkeakoulussa. Kyllähän meilläkin esim pääaineessa suositellaan, että perusopinnot tehdään 1 vuodessa, sitten aineopinnot jne. mutta itse en ole noudattanut tätä kaavaa eikä moni muukaan. Ja monet esim käyvät töissä opintojen ohessa, jolloin 5 vuodessa valmistuminen saattaisi olla silkka mahdottomuus. Ja kyllähän monilla esim gradu 'roikkuu' vuosikausia ihmisten aloitettua jo työelämässä, itse en ole ainakaan kuullut että gradun ohjausta olisi jotenkin muutettu siten että se on saatava valmiiksi tietyssä ajassa. Kyllä ap:n kannattaisi tarkistaa näiden asioiden laita suoraan oppilaitoksesta.

mutta kuitenkin, mikä estää ilmoittautumasta läsnäolevaksi, eihän silloin ole kuitenkaan mitään pakko suorittaa? Itse siis olen aivan normaalisti läsnäolevana tutkinto-opiskelijana, mutta en nosta opintotukea ja teen koko lukuvuonna 2 opintoviikkoa. Ei kukaan ole mitään kysellyt minulta, sellaista se yliopistossa opiskelu (onneksi) on!

 

Nykyisin se aika on kai suositeltava, mutta joissakin yliopistoissa alkaa kokeilu pilottina ja tulevaisuudessa uskon että se tulee kaikkiin yliopistoihin. Enää ei voi roikuttaa gradua vuosikausia, nyt meidän yliopiston ainakin kahdella eri laitoksella etsitään niitä tyyppejä joilla puuttuu enää gradu, niiden opinnot ovat ns. vanhentumassa ja kohta heillä ei ole tutkintoa ja opinnot ovat ns. nollautuneet. Tulevaisuudessa ei olla enää siis niin joustavaia kuin nykyisin, mikä on kyllä mielestäni hyvä asia. Miksi aloittaa opiskelut jos ei niitä vie loppuun? Ja mielestäni työnteko ei kovinkaan paljon viivästytä opintoja. Itse olen saanut lapsen kesken opiskelujen ja nyt olen lisäksi vielä osa-aika töissä ja valmistun viidessä vuodessa.

 

Niin Äiti11, oletko ottanut huomioon että elämäntilanteet ovat ihmisillä erilaisia? Kaikki eivät pysty samaan kuin sinä... kaikilla aloilla esimerkiksi ei niin vaan opiskella esim käymällä tenteissä tms. Itse opiskelen kieliä,ja n. 80 prosentilla kursseista on läsnäolopakko. Kielissä tunnetusti joutuu tekemään myös paljon töitä opintoviikkojen eteen, toisin kun monilla muilla aloilla (tottakai muillakin aloilla joutuu tekemään paljon töitä ja monilla myös varmaan enemmän, mutta kuitenkin, esim kauppiksessa opintviikkoja saa yleensä paljon helpommin). Itse olen ollut välillä jopa kokopäivätöissä opintojen ohella, saanut lapsen ja luultavasti tulen valmistumaan n. 7 vuodessa. Kyllä monella vaan käy niin, että esim saa opintojaan vastaavan työpaikan opintojen ollessa loppusuoralla, ja niin vaan jää gradu roikkumaan. Oletko ottanut esimerkiksi huomioon,että yliopistolla opiskelee paljon myös vähän vanhempia ihmisiä, joilla on kenties jo monta lasta? Siinä ei paljon 5 vuodessa opiskella jos pitää käyd töissä ja hoitaa perhe. Aivan eri asia ovat lukiosta suoraan tulleet, vielä kotona asuvat nuoret. Minusta on hienoa että yliopisto-opinnot joustavat niin paljon, että niitä voi tehdä oman tilanteen mukaan.

Mielestäni on ainakin suuri virhe, jos akateemiseen vapauteen aletaan kovalla kädellä puuttumaan. On hyvä, että opintoja voi tehdä omassa tahdissa - minulla on kokemusta myös ammattikorkeakoulusta ja minua ärsytti se holhoaminen ja kaikki ne pakot, joita siellä tuli vastaan. Toki olen samaa mieltä, että opintojaan kesken jättävän vievät resursseja turhaan, ja yliopistojen olisi hyvä kehittää esim opintojen ohjausta parempaan suuntaan. Mutta nyt kyllä menet asioiden edelle Äiti11 sanomalla että akateeminen vapaus on historiaa lähitulevaisuudessa. Luultavasti lähivuosina aletaan ottaa tiukempaa linjaa, mutta esimerkiksi ap:n tapauksessa nyt tuskin vielä on kysymys siitä että opinto-oikeutta aletaan rajaamaan, joten luulisin että hänen onnistuu vallan hyvin saada toinen lapsi kesken opintojen.

 

Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikaa ei ole rajattu. Opinnot eivät nollaudu.

 

pitäisi olla "akateeminen vapaus"? Jos aloittaa opinnot olisi myös suotavaa suorittaa ne loppuun!! Miksi pitäisi olla vapaus opiskella niin kuin haluaa ja niin kauan kuin haluaa!? Jos ei rahkeet riitä suorittaa opintoja loppuun annetussa ajessa ni sit opinnot nollille, aloita alusta tai tee jotain muuta!! Kaikessa pitäis vaan joustaa ja joustaa, rajat tekis terää myös opintojen maailmassa!!

 

pitäisi olla "akateeminen vapaus"? Jos aloittaa opinnot olisi myös suotavaa suorittaa ne loppuun!! Miksi pitäisi olla vapaus opiskella niin kuin haluaa ja niin kauan kuin haluaa!? Jos ei rahkeet riitä suorittaa opintoja loppuun annetussa ajessa ni sit opinnot nollille, aloita alusta tai tee jotain muuta!! Kaikessa pitäis vaan joustaa ja joustaa, rajat tekis terää myös opintojen maailmassa!!

Minusta on parempi, että opinnot on mahdollista suorittaa loppuun vaikka tulisikin hidasteita, kuten lapsia ja/tai taloudellisia ongelmia. Mitä iloa siitä olisi kenellekään, varsinkaan yhteiskunnalle, jos kaikkien niiden opinnot nollautuisivat, jotka eivät pystyisi opiskelemaan normiajassa? Sanoohan sen jo varmasti omakin järkesi, että hitaasti loppuun suoritettu tutkinto on parempi kuin kesken jätetty!

 

kiitos vastauksistanne!

Täytyy nyt vakavasti miettiä mihin suuntaan elämäänsä jatkaa. Toinen vaihtoehto on palata "ei-niin-mieluisaan" vakituiseen työpaikkaan, toinen vaihtoehto taas aloittaa opiskelu yliopistossa l. hyppy taloudellisesti huonompaan. Suunnitelmissa siis toinen lapsi kuitenkin viiden vuoden sisällä. Mies käy toki töissä.

Tuntuu vaan niin pahalta ajatukselta, että joutuisi laittamaan vauvan jo 10kk iässä päivähoitoon, jotta voi jatkaa opintojaan. En halua tällä mitenkään syyllistää äitejä, jotka näin joutuvat/haluavat tehdä. Itse vaan en haluaisi joutua "pakon" edessä niin tekemään. Mieluummin vaikka kärvistelen nykyisessä työpaikassa.

Kuulen mielelläni vielä lisääkin aiheeseen liittyviä kommentteja.

 

Jos opiskelet yliopistossa niin en usko että sinun tarvitsee laittaa lastasi kokopäivähoitoon vielä 10 kuukauden iässä. Hoitopäiviä voit ostaa sen verran kun tarve vaatii. Tietenkin monet asiat riippuvat mihin koulutusohjelmaan olet pyrkimässä, mutta uskon että useimmissa on kuitenkin sen verran joustoa että pystyt aika hyvin suorittamaan kursseja esim. jos lapsesi on kaksi-kolme päivää viikossa hoidossa.

 

Helsingin yliopistolla ainakin on myös lapsiparkki, johon voi viedä lapsen hoitoon. Sieltä saa muistaakseni n. 4 euron tuntihintaan ostaa 2 maksimissaan 3 tunnin hoitovuoroa viikossa. Niistäkin on jonkin verran apua kurssien suorittamisessa. Voisivatko sukulaiset tai tuttavat hoitaa lasta silloin tällöin? Voisit sitten esim lukea tentteihin ym illalla miehen hoitaessa lasta? Näin ei tarvitsisi pientä lasta laittaa vielä päivähoitoon.