Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**

Ensimmäiseksi :hug: surun kohdanneille!

Buam: Meillä tulee kans esikoisen ja kakkosen ikäeroksi 1v. Esikko on syntyny 25.4.10 ja mul on la 30.4.1, poika täyttää just siis 5kk =) Tosin meillä pikkuinen päätti tulla heti kun oltiin päätetty toista yrittää. Mulla oli tosi hankala raskaus ja synnytys päätty kiiresektioon, mutta oon jo autuaasti unohtanu..

Ootte puhunu edellisten lapsien koosta. Meidän poikahan oli kauheen pieni 2060g, mul on semmonen kutina et tääkin jäis aika pienoiseksi.. aika näyttää, oon muutenki tarkemmassa syynissä koko raskauden.

(.) Np-ultra ois 14.10. *aika matelee* Ja tänään tuli äitipolilta soitto että olivat mokanneet mun seula-aikojen kanssa, mut sempä jo tiesinkin. Mul oli rakenneultra myös kätilölle vaikka sen pitää mulle tehdä erikoislääkäri, ja sisätautilääkärin aikaa tässä odottelen myös..
Päähän koskee niin maan perkeleesti jatkuvalla syötöllä, haajuherkkyys pahentunu vaan migreeneistä johtuen, alavatsaa jomottelee, iskiasvaivat on taas alkanu, jalat pettää välillä alta ja on alkanut väsymys painamaan oikein kunnolla ja valivalivali.. Onnex pahoinvointia on edelleen vaan ajoittain ja ei ees päivittäin. Ja jokapäivä sitä miettii et onko tuolla masussa enää ketään elossa, vaikka pari viikkoo sitten varhaisultrassa oli kaikki ok. Mitäs vielä..hiuksia vaan tippuu :'(
Mun vanhemmat ja kaikki ystävät on ollu tosi ilosia tulevasta perheenlisäyksestä. Yx miehen kaveri tokas vitsillä et ootteko kuullu ehkäsystä (odottavat esikkoa itse). Kaikinpuolin positiivista palautetta on tullu kenelle ollaan kerrottu.

Voikaahan paksusti, ja toivottavasti ei tule enempää suru-uutisia..

rocket ja kakkonen 8+5(?)

 

äizikkä mä kyllä oon nukkunu vauvojeni kanssa vierekkäin mut en sairaalan kapeessa sängyssä. En kylläkään tarkotuksella vaan koska yöllä imettäessä nukahdan heti. Kakkosen imetyksen jouduin lopettaa koska en halunnu nousta yöllä istumaan ja nukahdin imettäessä ja sit heräsin parkuun ja ihmettelin mistä se kuuluu...no poika parka oli tippunu sängyn reunalta mun peiton kanssa lattialle.Laitoin sit ekan kerran jälkeen patjan sinne alle ettei kolise Kaveri parka! Mä en käänny ollenkaan jos vauva nukkuu vieressä.Herään sit kun lonkka ja korva on ihan puutuneet samasta asennosta.

Scala hyvä kun kaikki oli kuitenkin hyvin :hug:

Mua ei kahvi ällötä.Varmaan siks kun en juo kahvia normaalistikkaan.Paitsi edelleen se tyhmän työkaverin pikakahvin haju oksettaa...: / ällötti jo ennen raskautta.Onneks "enää" 6kk ä-lomaan

Inhottavaa kun ei oikeen tee mitään mieli mut koko ajan on nälkä!!

 

Heippa taas :wave:

Kuulumiset kaikilta luettu läpi, paljon tsemppejä tasapuolisesti joka suuntaan!

santtu82 tuossa taisi pohtia pahoinvointia ja sen loppumista, samaa olen vähän itsekin miettinyt. Itsellä myös melko voimakasta pahaa oloa ollut jo monen monta viikkoa, en ole jaksanut edes laskea..oksennella on pitänyt joka päivä, pahin olo on ollut aamulla ja iltaisin. Tänään kuitenkin olo on jo ollut parempi, mietinkin että onkohan joku vialla kun on niin hyvä olo vai onko tämä vain väliaikaista?
Olisi tosiaan kiva tietää, miten muilla pahoinvoinnista kärsineillä on käynyt, että onko se olo yhtäkkiä helpottanut kuin seinään?

Itsellä olisi np-ultra 12.10. edessä, hieman kauhunsekaisin tuntein sitä tässä odottelen, kun pelottaa aivan vietävästi että sieltä tulee huonoja uutisia, lähinnä sitä ettei pieni olisi jaksanut ja syke olisi loppunut..toivon enemmän kuin mitään että kaikki olisi siellä hyvin! En jaksaisi enää kahden lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kokea kolmatta, vieläpä kun esikoinen on kyseessä..olisi kiva edes yksi pienokainen saada, toivottavasti se meille suotaisiin!

Minä luuln että varsinkin alkuraskauden keskenmenoissa tulisi aina kipua & vuotoja, mutta yllättävän monelta olen kuullut että esim. juuri np-ultrassa on huomattu että alkion sykettä ei vain enää ole, tai ollut vähään aikaan..ilman että mitään vuotoja olisi tullut. Onko sellainen yleistäkin? Olin kuvitellut että aina keskenmenosta tulisi välittömästi näkyviä ja tuntuvia oireita.

Mietin tässä vakavasti tuon dopplerin tilaamista..tietääkö joku mistä doppler kannattaisi tilata?? Jotain vinkkejä jos löytyy..hinnalla ei niinkään väliä kunhan on hyvä ja toimiva laite. Helpottaisi kummasti omaa mielenrauhaa kun voisi tarkistaa että onhan siellä masussa joku kotona.

Maanantaina olisi verikokeisiin meno, siellä otetaan ne seulontaverikokeet ja toksoplasma-vasta-aineet, ja mitä muita pakollisia kokeita siihen nyt vielä tulikaan, seuraava neuvola on sitten lokakuun lopussa..ei muutakuin päivä kerrallaan vain, toivoen parasta

 

äizikkä olitkos se sinä jolla 12/09 syntynyt lapsi?? Mikäs päivä? Ihan vaan siksi kiinnostaa kun mulla tuo esikoinen on kans syntyny 12/09.

 

Äizzikällä taisi muistaakseni olla 1/10 syntynyt, mutta meillä tuo kolmonen on syntynyt viime joulukuussa. Hän on syntynyt 19.12. Monesko päivä Yaden teidän pikkuinen on syntynyt?

 

joo meillä kuopus synty 11/1/10.. esikko taas 16.12.

 

Meillä on 30.12.09 syntyny pikkunen.. tai no ei enää niin pieni
Tosi kiva kun on muillakin tuon ikäisiä..
äizikkä: olitko tammikuisissa -10 täällä kaksplussalla??

 

Sinnlos
Mä tilasin tiistaina oman dopplerini Raskauskeiju.fi:stä ja sain sen kotiin jo keskiviikkona iltapäivällä! Jos siellä tekee tilauksen ennen klo 15:a (järkevää tehdä heti aamusta), niin sen tosiaan saa lähipostiinsa jo seuraavaksi päiväksi. Tai ainakin mulle tuli. (Tampereelta Etelä-Suomeen)

Mun doppler oli koko saitin halvin, 49 euroa plus postikulut, eli yhteensä alle 50 euroa. Hyvin vähän mielenrauhasta, sanon mä. Testailtiin sitä heti. Mä en löytänyt sydänääniä, mutta mies löysi muutamassa hetkessä, joten ehkä hän osasi laittaa laitteen oikeaan asentoon tai jotain. Illalla tänään on taas jumputusta kuunneltu. Äänet kuului tosi hyvin, eikä ollut epäselvää. Plus että Raskauskeijun sivuilla on hyvät ohjeet käyttöön ja malliääniesimerkki.

Suosittelen supersupersuper lämpimästi!!! (Varoitus: sydänäänien kuunteluun jää näköjään koukkuun...

Pahoinvointia ihmettelen Sinnlosin tavoin. Kertokaa nyt joku, jolla se on helpottanut! Miten helpotti, missä vaiheessa jne...

Mullakin on tänään ollut sairaalasta päästyä eka päivä, kun ei oo ollut edes pahaolo! Lisäksi oon ollut syömättä pahoinvointilääkettä, joka on ihme! Hirveesti ei oo ruokaa kyllä tehnyt mieli, mutta ei sentään okseta. Nyt mietinkin, että oliko tää vaan tuuria ja välipäivä vai voisiko olla niin hyvä säkä nyt, että tää ois tässä? Viikkoja nyt 10+3, että periaatteessa voisi olla. Ja ainakin mulle saisi jo riittää. Johan tätä on 5 viikkoa jatkunutkin...

Santtu ja katkis 10+3

 

Moikka!miepä ilmottaudun tänne osastolle nyt vihdoin kun löysin tämän oli vähän hakusessa että missä on se huhtikuun odottajat palsta elikkä raskaustestissä plussa tärähti 17.8..tossa on nyt parisen kertaa tullu käytyy neuvolassa ja laskettu aika olisi 26.4.2010
viime neuvola käynti oli keskiviikkona ja sain ekaa kertaa monitorista nähdä että masussa asustaa joku kaikki oli kunnossa siellä
joo mutta siis tänne varmaan tietoja halutaa laittaa myös? niin tuota yrityskertoja olis 2 ennen ku tärppäs ja sairaala on SEKS seinäjoki.

 

Tervetuloa uusille
Täälä jännätää ekaa ultraa joka on parin tunnin päästä. Jotenki ihan olo ettei sielä oo ketää ja oon kuvitellu kaikki äänet mitä oon kuullu dopplerilla ja ne viivat testeissä :S Kohta se selviää, jos vaa malttais oottaa...

HF 12+2

 

Yaden en ollu viimeks kaksplussan palstoilla, tulin mukaan vast tän vuoden kesäkuussa, kun vauvakuume astu kuviohin..

sinnlos mä taas tilasin tuolta Suomen Nettitilaus verkkokauppa ja sen hinnaks tuli toimituksineen se joku viiskymppiä.. ja toikin tuli ihan parissa päivässä.. ja vaikka tossa lukee ni että vast 12 viikolta sää sydän äänet kuuluviin, mä sain jo jossain viikolla 8, tai tais olla aikasemmin..

tervetuloa päivänsäde82 :wave:

ittellä; jännitys tiivistyy.. tasan viikko ultraan, sit näkee pikkusen.. :heart: tosin kyllä vähän jänskättää, vaikka kuuntelenkin sydänääniä päivittäin.. :ashamed: tässä raskaudessa vaikka onkin pikku kolmonen; oon kaikista eniten pelänny keskenmenoa.. en osaa sanoo miks.. tänään tuli taas kiukku heti aamuun ku ukko oli kadottanu omat auton avaimensa; joo o se on mun vika, ku ei ite muista mihin on roinansa jättäny.. :headwall: ku meillä kans niinku yleensä lapsiperheissä; on semmonen "luova-kaaos" aina käynnissä.. mut minkäs teet ku äitiä väsyttää ihan hävyttömästi (sinnittelen hereillä oloa, et saadaan perusjutut:ruoka+pyykki+ja joten kuten siivous+lapset hoidettua) rasittaa.. :headwall::headwall: mä just eilen tokasin mun yhelle lapsettomalle ystävälle, et sit kun oot raskaana; huomaat viimeistään miten juntteja ukot oikeesti voi olla.. :kieh: pentele!! mut koska ettei mee ihan kauheeseen valoon mun ukko, ni se kuiteskin eilen lätkämatsin jälkeen toi äitille bicmac-aterian.. :heart: vähän alkaa hormonit vissiin vaikuttaa?? :ashamed:

 

Synnytyksistä olitte puhuneet. Viime synnytys oli maailman pisin (avautumis vaihe) siispä olen todellakin ajatellut että epiduraalin otan, se oli seitsemäs taivas monen kymmenen tunnin jälkeen. No voihan olla että tämä pikkuinen päättää tulla paljon nopeammin enkä tarvitse kivun lievitystä, mutta ainakin hitaaseen synnytykseen ja epiduraaliin olen varatunut =)

Meillä on vain yksi lapsi joten vertailu kohtaa ei ole, mutta neiti oli syntyessään 3995 g ja 53 cm ja py oli 35,5 cm. Ja kaksi vkoa siis tuli LA jälkeen.

Pahoinvoinnista joku kyseli. Esikoista odottaessa voin aika pahoin. Ainakin rv 12 asti halailin pönttöä ja oikeasti oksetti eikä mikään maistunut. Siitä sitten pikkuhiljaa olo alkoi paranemaan ja rv 20 aloin olla oireeton. Nyt en ole oksentanut mutta todella etovaa oloa oli alussa ja sitten yks kaks ei ollut enää mitään. Nyt voin syödä melkein mitä vaan, kahvi ja teet ei kyllä mene millään alas.

Muuten en muista viime raskaudesta ollenkaan mitä sanottiin treenaamisesta näillä viikoilla? Tietääkö joku onko mitään vaikutusta? Muistelisin itse lukeneeni että rv 24 jälkeen ei suositella enää juoksua tai muuta liikuntaa missä syke nousee yli 15min yli 150lyöntiä/min. Mutta jotain suosituksia nyt?

Pikkis ja Salamatkustaja 12+2

 

Kaikki oli hyvin ultrassa. Turvotusta 1mm ja riskiluku oli henkilökohtainen 1:100 000. Sielä se sydän pompotti ja peukkuaki näytti yhessä välissä. Istukka kuulemma takana ja pikkune oli viikkojensa mukanen +1 päivää. Eli laskettu aika pysyy 6.4. Kyllä hermostutti ennen ku se täti sano et tuossa sydänkin pompottaa ja sit ku se mittas sen nii oli 55,4mm.
Mieski sano et sillä syke kuulemma oli aika korkee mennessä

Oon ihan love <3

HF + Pienen pieni 12+2

 

Heippa!

Meitä onkin täällä useampi, joillta tulee pieni ikäero. Itellä esikoinen syntynyt 16.4.2006 ja kuopus 21.1.2010. Elikkäs laskettu aika osuu melkein esikoisen syntymäpäivään (la toistaiseksi vielä 17.4.) ja ikäeroa tyttöön tulee sitten 1v3kk. Minä kirjoittelin tammivauvoissa 2010 =)

Uusia oli vielä tullut lisää: tervetuloa:flower:! Toivottavasti me kaikki loput pysyisimme täällä sinne huhtikuulle asti.

En tiiä mahdanko haukata vähän liian isoa palaa, kun meinaan hakea opiskelemaan... jos pääsen, niin koulu alkais tammikuussa 2011. Onneks se olis monimuoto-opiskelua, ja mulla on pohjana toinen AMK-tutkinto, niin ei niitä koulupäiviä niin kauheasti olisi. Ihan vaan olis pakko päästä opiskelemaan tuota vanhustyötä, kun se on niin mun juttu :heart: Menis kaikenkaikkiaan niin putkeen, että ekan vuoden sais opiskella äitiysrahalla ja sitte sen vikan 1,5vuotta kotihoidontuella ja opintorahalla, eli ei tarvis edes kituuttaa millään pelkällä opintorahalla.

No mutta mukavaa viikonloppua kaikille! Minä meen jatkamaan kakun tekoa, kun lupasin kummitytön synttäreille huomiseksi Hello Kitty-täytekakun.

J-t ja Möttönen rv 10+5

 

Neuvola+lääkäri takana ja jännitti aikas paljon ku sykkeitä ei meinannut löytyä. Mutta lääkäri sanoi että ne etsitään nyt ja 10 min siihen meni kunnes löytyi. Maha tyyppi oli vaan ylempänä kuin mistä ääniä etsittiin ja kyllä kunnon äänet löytyikin, syke oli 155. huh ku helpotti.

zella83 ja asukki 10+5

 

Janoschin tarinatuokio: ite kans olin siellä tammivauvoissa 2010 Tosin eri nicillä.

Mulla on alkanut sillon tällön olemaan noita nivuskipuja (taas) toivottavasti ei pahaksi tulis ja tässä vaiheessa.. :/

Yaden ja itu 10+3

 

tervehdys kaikille kanssa odottajille tasapuolisesti

kaksi yötä olen viettänyt unettomia valveilla pyörimisiä, ultra on jännittänyt niin käsittämättömästi.
tänään siis heti aamutuimaan kävimme mieheni kanssa niskapoimu-ultrassa.
ja voin kerrankin ilmoitella tänne iloisia uutisia :heart:
kaikista kauhukuvistani huolimatta masussa oleili yksi asukas, pääperämittaa löytyi 44mm vastaten viikkoja 11+2 (omat laskelmat 11+6, laskettu ei muuttunut)
niskaturvotus 0,7mm ja seulojen suhdeluku 1:100 000.
kaikki siis toistaiseksi hyvin. ultran jälkeen lääkärin vastaanotto, jossa ympäripyöreitä juttuja ja kontrollien aikataulutusta, eli vasta-aineitten takia kuukauden päästä uusintaultraan. tarkoitus ilmeisesti ultrailla 4viikon välein, kun sitten viikkoja jo 16 ja siitä rakenneultra rv 20+.
ihana mielenrauha hetken siis..
tietty tämän hetkinen neuvolatäti oli unohtanut mainita, että veressäni viliseekin 3 eri vasta-ainetta 2 sijaan. anti-D, anti-C ja heidän tuntematon kaverinsa, joka titteriltään vielä (onneksi) heikko.
lisää ressiä tästäkin, mieluusti kuulisin koko paskan samalla kertaa, kun näin ripottelemalla.
ensi viikolla siis kontrolliverikokeet ja sitten odotellaan tuloksia, joiden kanssa sinne ultraan. :heart:

täällä oli puhetta synnytyksistä, osallistun minäkin vaikka itselläni ei vaihtoehtoja olekkaan.
molemmat pojat syntyneet sektiolla, joten leikkauksella menee tämäkin, jos sinne asti päästään.
esikko syntyi 09/07 suunnitellulla sektiolla perätilan, kapean lantion ja raskausmyrkytyksen summalla rv 38+4. miehellä oli mitat 3070g, 48cm ja 34,5cm
kakkonen syntyi 10/09 kiireellisenä, mutta kuitenkin suunnitellulla sektiolla vasta-aineitten pudotettua hb vain alle 70 (muistaakseni 65 tai vastaava, vastasyntyneellä normaalisti melkein 200 luokkaa)
pikkumies oli iso "ikäisekseen" 3110g, 49cm ja 35cm ja syntyi rv 36+1. onneksi oli edes iso, ettei painotarkkailua enää tarvittu kaiken muun ohella.
molemmat leikkaukset spinaalipuudutuksella.

harmittaa vähän, kun en tule ikinä alatiesynnytystä kokemaan. olisi ihan vertailun kannalta mukava tehdä tuokin urotyö. oma tilanteeni on kuitenkin ollut sellainen, ettei valinnanvaraa ole ollut ja synnytystapa on ollut muiden päätös. molemmat leikkaukset ovat menneet hyvin, parantuminen on ollut melko nopeaa ja maito on noussut rintoihin yhtä nopeasti kuin alakautta synnyttäneelläkin. ei siis mitään negatiivista sanottavaa.

kakkosta odottaessani tapasin tayssissa erään esikoistaan odottavan äidin, joka hyvin vahvalla mielipiteellään ilmaisi, että alatiesynnytys on AINOA oikea tapa tuoda lapsi maailmaan, eikä hän hyväksynyt leikkauksia.
itseäni otti päähän aivan törkeästi, sitä kun ei koskaan tiedä, mitä omalle kohdalle sattuu. eikä kaikki välttämättä ole omissa päätettävissä, vaikka kuinka haluaisi. olisi kiva tietää, miten tämän äidin synnytys meni.. ihan vaan mielenkiinnosta

minulla ei siis ole hajuakaan kovista supistuksista, limatulpan irtoamisesta, lapsivesien menosta, avautumisesta, ponnistamisesta saatika istukan ulos punnauksesta. olen aivan "neitsyt" tässä osassa mutta mukava lueskella ja kuunnella toisten synnytystarinoita.

taitaapa sitä joutua pikkupäikkäreille, että jaksaa töihin.. alkaa nämä valvomiset ja ressin purkautuminen tuntua silmäluomien painona

heituska 11+2 tai 11+6

 

Heippa!

Täällä ilmoittautuisi mukaan yksi uusi kaksikko :wave:
Minulla ikää 31 vuotta ja tämä raskaus on kolmas, synnärinä K-HKS ja LA 11.4.

Kotona esikoinen 6-vuotias tyttö ja kuopus 4-vuotias poika, johan täällä pääsikin liian helpolla
Ihanaa saada taas pikkuinenkin :heart:

Täältä kaikki tähän tällä kertaa,

Nuttura ja piskuinen 11+5

 

Santtu82 ja äizikkä, kiitos paljon doppler-vinkeistä, pitääpä katsastaa ne tssä ja vaikka viikonlopun aikaan jos tilais sellaisen, että sais itekin selvyyden aina tarvittaessa että onko masuasukilla ainakin noin suurinpiirtein kaikki tuolla kunnossa pelottaa vaan ettei niitä ääniä sitten saakaan kuuluviin vaikka masussa olis kaikki hyvin ja sitten sitä vasta huolesta suunniltaan onkin

Mullakin on ihan selvästi pahoinvointi vähentynyt ja viikkoja tänään 9+6, eli huomenna alkaa 11. viikko. Ei ole pariin päivään tarvinnut enää oksentaa ja nyt herätessäkin olo oli varsin mainio, voisipa sanoa melkein että suorastaan hyvä. Ei ainakaan vielä kummemmin edes ole etova olo, eilen etoi jonkin verran pitkin päivää mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin aiemmin. Eli joko pahoinvointi on helpottamassa lopultakin, tai sitten pelottaa se että eihän se voi meinata ettei masussa olisi kaikki kunnossa?? Kamalaa tämä pelkotilojen kans eläminen. Voi kun sais jostain semmosen oman ultralaitteen millä mies voisi aina katsastaa tilanteen

Vielä 12.10. asti saa sitä np-ultraa odotella..joten se doppler olisi enemmän kuin kiva juttu nyt!

Itselläkin on ollut välillä aivan hirveää pahoinvointia, tosin sekin kyllä kalpenee santun kokemuksille, mutta viikkotolkulla on saanut melkeinpä vuorokauden ympäri oksennella, kyllä tuntuisi pahalle ja epäoikeudenmukaiselle, jos kaiken tämän jälkeen ei lasta saisikaan!! Varsinkin kun ensinkin on yrittämällä yrittänyt lasta saada alulle (vaikka tämä tällä kertaa nopeasti alkunsa saikin), yrittää vielä elää ja olla kaikin puolin niin, että vauvalla olisi hyvä masussa kasvaa..syön vitamiineja, en tupakoi enkä juo tietenkään, koitan syödä terveellisesti sen minkä nyt pahoinvoinnilta olen pystynyt, otan rauhallisesti ja asetan masuasukin jatkuvasti etusijalle...sitten kun näkee ja kuulee näitä tapauksia mitkä ovat raskaana ja elämäntapa ei ole aivan sopusoinnussa tämän kanssa, vaan vedetään alkoholia ja tupakkaa posket lommolla pitkin kyliä ja silti monet heistä vielä lapsen saavat niin kyllä se väärältä tuntuu...en osaa edes kuvitella sitä vääryyden tunnetta mikä joillain pariskunnilla on, jotka vuosikausien yrittämisestä huolimatta eivät lasta saa

heituskan puheista tuli itsellekin pieni pelko, vaikka näistä asioista en paljon tiedäkään, mutta minulla itsellänikin on tuo miinusmerkkinen veriryhmä (B-), edellisessä lääkkeellisessä tyhjennyksessä 2008 sain sen jonkun anti-D-immunoglobuliinirokotteen minkä pitäisi kulemma estää elimistöä mahdollisesti hylkimästä sikiötä..joka siis joskus harvoin kai on tämän veriryhmän seurauksena mahdollista? Hirvittää vähän kun kuulostaa niin pahalta tuo..mutta sen tarkemmin en kyllä asiasta tiedä, siis että onko tässä nyt jotain suurempia riskejä jonkin suhteen..

No, kuten sanottua, päivä kerrallaan vaan...otettava on mitä annetaan

 

Sinnlos ja Santtu82 Kyselitte tuosta milloin pahoinvointi loppunut ja miten. Tässä raskaudessa siis voin pahoin edelleen enkä usko että kovin pian helpottaa. Mutta aikaisemmista mulla sellainen kokemus, että esikolta huomasin siinä viikolla 17, että en ollut muutamaan päivään ollut pahoinvoiva. kakkoselta sama ilmiö viikolla 18. Eli hyvin varkain tuli se normaali olo. kakkoselta iltapahoinvointi palasi muutaman viikon päästä uudelleen ja jatkui siihen kunnes vatsa alkoi laskeutua.
äizikkä mulla myös kokemus sekä epiduraali synnytyksestä että luomusta. Mulla esikon epiduraalisynnytys oli aivan ihana ja jaksoin hyvin vaikka kipeää teki avautumisvaiheet (synnytys kesti n 12h) Ponnistusvaihe meni minuutissa vaikka iso vauva. kakkosen luomu oli ihan hirvee (7h). Luulin oikeesti kuolevani siihen, ja vauvahan syntyi lopulta imukupilla ja oli tarkkailussa jonkun aikaa. Eli nyt on puudutteet tervetulleet, jos vain siltä alkaa tuntumaan. Haluaisin mahdollisimman pitkään pärjätä luomuna, mutta jos voimat meinaa loppua silloin on parempi saada puudutetta. Ilokaasusta mulle ei oo ollut apua, pahaolo vaan tullut.
Orion Toivottavasti saat toiveittesi mukaisen synnytyksen ja myös pääset ammeeseen. Mulla on ollut amme toive molemmilla kerroilla, mutta eipä se ole ollut vapaana mun synnytyksen aikana
Minä olen aina nukkunut vauva vieressä. kakkosen kans jo sairaalassa. Lapset on vasta 1,6 vuotiaina siiryneet pinnikseen sängyn viereen. Kumpikin on ollut sellaisia tissillä roikkujia eli jos ite on halunnut nukkua on helpointa olla aina vieretysten. Enkä ikinä ole kierähtänyt vauvan päälle. sitä nukkuu jotenkin niin tietoisena vauvasta ettei asentoa vaihda.
Scala olen samaa mieltä siitä että täällä täytyy voida kertoa myös niistä paskoista fiiliksistä tai huonoista kokemuksista. Ei mua ainakaan ensimmäistä odottaessa vaivannut ne ikävämmätkään jutut, koska ne nyt vaan on tätä elämää ja voi sattua kelle vain.
Veto pois. Pitänee alkaa päikkäreille tässä vähitellen. siivoukset kesken mutta kun ei vaan jaksa siivota enempää. Ärsyttää kun kaikki tekeminen vie mehut ihan täysin. Ja kun väsyttää iskee pahaolokin voimakkaampana. Muutama viikko vielä pitäis tätä kestää.... Kyllä mä odotankin sitä energisyyden ja pesänrakennuksen vaihetta joka mulla ainakin on ihan mieletön. Sitten siivotaan ja puuhataan oikein urakalla

 

Kyllä aika menee aikas nopeasti.Nyt jo kesäkuisia huhuillaan täällä odotauspuolella..tosin ihmetyttää et suurimmaks osaks siel on toukokuisia.. Miksei ihmiset pysy kutakuinkin omassa pinossa..

Mä eilen jo pelästysin kun ei kuulunutkaan sydänääniä mutta masukki olikin muuttanut vasemmaltapuolelta oikealle

 

Pikaisesti tulin vain poksumaan. 12+0 ! Jei! Jännityksellä odotellaan silti ensi tiistain np-ultraa...
Lapset kutsuvat, palailen paremmalla aikaa :wave:

Adrianna ja kirppu 12+0 :heart:

 

Anteeks omanapaisuus, mutta nyt meni hankalaks kun iskias hajos jo rv 11. En pysty yht'äkkiä astumaan yhtään ja esikoinenkin pitäis hoitaa. Mitä mä nyt teen?
Epiduraalille olis käyttöä jo nyt.

 

Pikkis Kaikkea liikkumista voi aivan normaalisti harrastaa tässäkin raskauden vaiheessa, sehän on pelkästään suositeltavaa. Itse asiassa kaikki mikä itsestä tuntuu hyvältä, on sallittua. Olen molemmissa raskauksissa jumppaillut ja juossut, ihan hyvin paikat ovat kestäneet. No, juoksun jätin pois joskus rv 30+, koska vatsa alkoi painaa. Eli siis joo, treenaa vain!

Synnytyksistä on puhuttu. Mä haluaisin nyt kokeilla epiduraalia, koska en aikaisemmissa synnytyksissä ehtinyt. Tosin ihan mukavasti nuo meni ilmankin. Mutta olisi silti kiva saada tuntea tuon ihmelääkkeen vaikutus. Ainoa asia mikä tuossa puudutteessa mietityttää, on sen vaikutus ponnistustarpeeseen. Olisi kurjaa, jos ponnistustarvetta ei tuntisi.

Heituska Onnea positiivisista ultrakuulumisista! Ja siitä synnyttämisestä, sinuna olisin tyytyväinen, että vauvat ovat tulleet sektiolla... Ei se alatietouhu niin mahtavaa ole. Paranitko äkkiä leikkauksista? Olen vain kuullut, että haavan kanssa on aika hankala touhuta.

 

viikot poksuu myös täällä tänään 12+0 jes!
pahin takana. tiistain np pyörii vaan koko ajan mielessä.. nyt aamiaiselle! enemmän kuulumisia paremmalla aikaa:wave: