Huhtikuun Hurmurit 2013 *Helmikuussa*

Täytyy nyt itsekkäästi tulla kertomaan omia kuulumisia. Me jouduttiin sunnuntaina miehen kanssa kolariin. Tai joku ajoi meidän perään. Esikoinen oli onneksi juuri jätetty kummeille hoitoon ja meidän piti mennä ikeaan. No, vähän muuttui suunnitelmat. Kaikki on kuitenkin hyvin Olin kättärillä 48h tarkkailussa ja tänään tuossa aiemmin pääsin kotiin. Käyrää otettiin useasti päivässä ja kaksi kertaa ultrattiinkin, liikettä oli paljon ja virtaukset ym. ok. Vauvalla siis kaikki kunnossa:heart: Eikös joku muukin ollut tässä jokin aika sitten kolarissa? Painoarvioksi saatiin 2100g ja veikkasi, että ois tulossa pienempi vauva kuin esikoinen. Jokin huoli jäi kuitenkin takaraivoon, niinkuin varmaan aina tällaisissa läheltäpiti tilanteissa. Toisaalta ihan mieletön helpotus, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja tämä lapsi on edelleen matkassa:heart:

Hjannah&Pallero rv 34+1:heart:

 

Hjannah: Hyvä juttu ettei käynyt pahemmin ja että olette kaikki kunnossa! :heart:

 

Hjannah hyvä, että kaikki kunnossa! Epäilemättä jää painaa mieltä ja miettii mitäs jos, mutta varmasti nyt on kaikki kunnossa kun noin kauan seuranneet tilannetta, Kättärillä kuitenkin kokemusta tilanteista ja tapauksista ja vaikuttaa paljon sekin minkälaiset voimat ollut törmäyksessä ja osaavat sen kautta miettiä, miten vauvaan voisi vaikuttaa. Luottavaisin mielin vaan kohti huhtikuuta!!

 

Pitkästä aikaa tänne jos kirjottelis...

Eilen oli neuvola 31+6 tässäpä "tulokset":
Paino: +220g/vko (kokonaisnousu jotain 9-10kg paikkeilla)
RR: 127/79 (edellisessä raskaudessa oli jo lääkitys tässä vaiheessa raskautta)
HB: 120
Sf: 28,5
Syke: 136-145
Liikkeet: ++

Kaikki oikein hyvin. Sokerit on pysyny kurissa hienosti, siis viitearvoissa. Lähettelin niitä tuloksia Jorviin niin vastaus oli että ole yhteydessä uudestaan jos saat poikkeavia tuloksia Tais ruokavalioremontti auttaa sokereihin... Ainakin nyt vaikutais siltä.

Töissä olen sinnitellyt, kun ei oikein oo ollu mitään "järkevää" syytä mennä lääkäriinkään Ja nimenomaan sinnitellyt. Väsymys on hurja joka ikinen päivä. No äitiysloma alkaa 9.3. Jospa sinne asti jotenkin jaksaa...

Kauheasti oli tullut taas tekstiä. Monesti lueskelen kännykällä, mutta en saa sit kirjoteltua mitään kuulumisia.

Mulla on noiden sokereiden takia Jorviin lääkäriaika (loppuraskauden lääkäri) joskus rv36 paikkeilla. Kai ne sitten tekee jonkun kokoarvion. Terkkarin mukaan ei pitäis olla mikään jättiläisvauva tulossa.

Pesänrakennuksesta Yhtään pientä vauvanvaatetta en ole pessyt, enkä muutenkaan laittanut tikkua ristiin minkään eteen täällä kotona, siis vauvaan liittyen. Kaukalo odottelee vielä kaupassa valitsijaansa jne. Vähän eri tahti ku esikoisen aikaan... Ei vaan yksinkertasesti riitä aikaa eikä energiaa. Meillä iskee tilanahtauskin. Prkl. Mutta ei tästä nyt tähän hätään mihinkään päästä muuttamaan. Just mahtuu molempien lasten sängyt makkariin. Esikoisen sänky tulee miehen puolelle kiinni meidän sänkyyn et saadaan sitten mahtumaan pinnis mun puolelle ja saadaan siihen väliin pieni (noin 30 cm leveä) kulkuväylä.

Nukkumisasennosta Eikös sitä vasemmalla kyljellä nukkumista suositella ? Itse nukun jommallakummalla kyljellä. Selällään ei oo enää kiva nukkua.

Mitäköhän kaikkea muuta oli mihin piti kommentoida ?

Ööh, jollain oli ollut kipuja. Kannattaa soittaa vaik samaan paikkaan mihin soitat ku pohdit et voiko jo mennä synnärille. Siis synnyttäjien vastaanottoon tms.

Vaatteiden silittämisestä Esikoista odottaessani silitin kaikki pienet vaatteet valmiiksi, mutta nyt en ajatellut silittää. Käytän senkin ajan johonkin muuhun

 

kaipaako kukaan muu omia farkkuja?|O mä haluaisin niiiin vetää omat farkut jalkaan ja näyttää taas omalta itteltäni... mut pahoin pelkään etten enää mahdu farkkuihin, että pitää ostaa uudet kaikki housut... eikös se jotenki niin mee että ei tuo lantio ihan kokonaan palaudu... toisaalta ihan hirveestipä harmittaa jos täytyy shoppaileen lähtee mun kaipuu omaan kroppaan ja vaatteisiin johtunee siitä että oon ollu puolitoista vuotta putkeen raskaana... ei siis oman kropan hallinnasta tietookaan. kaikki tää on kyllä suunniteltua ja toivottua mut en ajatellu et olis näin rankkaa pääkopalle... esikoisesta tuli kiloja 20, mutta onneks sain ennen uutta raskautta (3kk:ssa) pois 15kg vaikken edes pystynyt imettämään, siitä saan uskoa tämänkin raskauden kilojen poistamiseen=) oon ajatellu että kun on taas kevätvauva niin kävelen kuntoilumielessä taas koko kesän niin lähtis nuo ylimääräset...
kaikkee nuo farkut saa ajattelemaan:stick: oon aina halunnu lapsia ja nyt saan niitä niin tässä mä vaan urputan,ei oo kyl tarkotus. hyvällä mielellä oon kuitenki koko ajan ollu ja positiivisella asenteella kohti painon pudotusta alkaen synnytyksestä:heart:

sellasta, onneks esikoisen kummitäti tulee tänään muutamaks päiväks meille niin saa ajatuksia pois tästä sairastelusta ja muusta ikävästä:heart: käytäis vaikka syömässä jossain ulkona niin olis taas mitä tiputtaa

kunhan tulin siis turhia läpiseen näin aamusta kun on rauhallinen hetki, nyt kutsuu pyykkikone... ja kotityöt siis... kaunista ppäivän jatkoa mammat!!!

suska ja paukku 33+3

 

Eilen illallapa sitten iski pienoinen paniikki synnytyksen suhteen. Sen avautumisvaiheen tiedän jotenkin selviäväni. MUTTA se ponnistus. Esikoisen aikaan se oli ihan kauhee ! Kesti jotain 45-60 min. Lopulta turvauduttiin eppariin ja imukuppiin, koska pojalla tuli sydänäänilaskuja.
Mitään kivunlievitystä ei tainnut enää olla jäljellä, eli sattui ihan kauheesti. Nyt pelottaa et käy samoin ku edellisellä kerralla. En sillon edes osannut pyytää mitään lievitystä ponnistukseen. Tai joo tarjos lääkäri ilokaasua, mut käskin tunkea sen johonkin tosi syvälle

 

Hjannah onneksi ei käynyt pahemmin. Tosi hyvä, että vauvan vointia seurattiin tarkasti.

Mindi mä kans tykkään ostaa lastenvaatteita. Nyt täytyy vaan yrittää hillitä itseä, kun kaksi nuorinta lasta meillä on tän uuden tulokkaan tavoin tyttöjä, joten sitä vauvan vaatetta piisaa. Olen silti sortunut muutamaan ihanaan ostokseen. Tilanpuute vaan alkaa olemaan ongelma. En tiedä, mihin noi kaikki vaatteet mahtuu.

Suska mä kans kaipaan omia vaatteita ja omaa kroppaa vaikka tosiaan vauva ja raskaus oli erittäin toivottuja ja olen onnellinen, että olen raskaana. Mulla vaan on tässä raskaudessa ollut sellainen ongelma, että vaatteiden täytyy olla erittäin mukavia, jotta mulla on hyvä olla. Mikään vähääkään tiukempi ei käy, kun rupee ahdistamaan. Siksi olen käyttänyt melkein koko raskauden samoja löysiä housuja ja paitaa, jotka alkaa olemaan tosi kauhtuneen näköisiä. Onneksi ei ole montaa viikkoa enää. Ja sit tietty pitää vielä päästä kiloista eroon, jotta mahtuu edes johonkin muuhun, kun jätesäkkiin. Onneksi tulee kesä ja on ne tuplarattaat, niin pääsen lenkkelilemään pikkusten kanssa.

Pai kannattaa neuvolassa jutella tosta sun paniikista. Jos saisitte terkan kanssa tehtyä jotain suunnitelman tynkää kivunlievityksen ja muun suhteen ja saisitte läpikäytyä tota edellistä ponnistusvaihetta. Pelkopolikin on yksi hyvä vaihtoehto. Ei ole kiva, jos valmiiksi jo ponnistusvaihe ahdistaa. Juttelu ammattilaisen kanssa vois auttaa.

Mulla itsellä iski kans pieni synnytyspelko, joka kohdistuu lähinnä tohon meidän synnytyssairaalaan. Haluaisin siinä synnyttää, kun se on tossa lähellä ja mukavan pieni yksikkö. Nyt vaan sain kuulla sellasta juttua, että ei kannattais siellä synnyttää ja naikkari olis paras vaihtoehto. No, Naikkarille mua tuskin otetaan huhtikuussa alkavan sulun vuoksi, kun en todennäköisesti ole riskisynnyttäjä. Kai sitä täytyy vaan toivoa, että synnytyksessä menee kaikki hyvin ja vauva on terve ja mitään erityistä ei synnytyksen jälkeen vauva tarvitse.

Natte ja Tinja 32+2

 

Tulin päivittämään nopsasti neuvolakuulumiset, kun tuo poju nukkuu vielä päiväuniaan.

Hjannah, olipa tosi hyvä, että sinua ja vauvaa tarkkailtiin noinkin pitkään peräänajon jälkeen! Ja hienoa, että selvisitte pelkällä säikähdyksellä Vaikka vauva onkin aika hyvässä suojassa siellä kammiossaan, on liikenteessä moni asia kiinni sekunnin murto-osista. Itse huomaan muuten kiinnittäneeni erityisen paljon huomiota autoilijoiden ajotapaan sen jälkeen, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kun ne omat (ja tietysti muidenkin) lapsetkin sitten aikanaan liikkuu siellä autojen keskellä.

Neuvolakäynti osui hyvälle päivälle, koska viime yönä heräsin hieman tukalaan oloon. Tuntui kuin olisi kuume noussut, ja kutitti ympäri kehoa. Erityisesti jalkapohjat ja sormet tuntui tosi turvonneilta. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta valvoessa meni jonkin aikaa. Aamulla oli vatsa naarmuilla, kun olin unissani raapinut masua kutinan vuoksi.

Neuvolaterkka kehotti näillä oireilla käymään maksa-arvojen vuoksi verikokeissa heti huomenna, vaikka todennäköisesti ei mitään siihen liittyvää tuo olekaan. Mutta tarkistetaan. Itsekin arvelen, että kutinan pitäisi olla vielä voimakkaampaa, pissassa jotain poikkeavaa ja verenpaineet koholla, jos olisi jotakin hälyyttävää. Erittäin hyvä silti, että asia tarkistetaan! Terkka soittaa jo perjantaina ainakin osan verikoevastauksista.

Tässä nämä perustiedot:
Paino: +1150g (!!!) En tykkää yhtään, mutta taitaa mennä osittain turvotuksen piikkiin, sormuksetkaan ei meinaa enää kunnolla lähteä sormista. Viime kerrallahan paino oli hieman laskenut, joten ei tuossa painon vaihtelussa tunnu olevan mitään logiikkaa... Yhteensä on paino noussut nyt 10,1kg.
Rr: 109/67
Pissa puhdas.
Hemoglobiini: 111, eli raudan syönti jatkuu. Väsymystä onkin ollut ilmassa.
Sf-mitta: 33cm (huiteli jossain keski- ja yläkäyrän puolivälin tuntumassa). Itsestä tuntui jotenkin isolta tuo mitta.
Vauvan syke: 130. Vauva yritti taas karata pois kuuntelun alta, minkä kerkesi, oli oikein vilkkaalla tuulella :heart: Oli edelleen raivotarjonnassa, vaikka hieman eilen mietinkin, olisiko kenties kääntynyt, kun muljuili niin isosti koko mahan alueelta eilen iltapäivällä. Hyvä että malttoi pysyä pää alaspäin

Seuraavaksi onkin sitten noin kahden viikon päästä lääkäri + synnytystapa-arvio naikkarilla, ja siitä eteenpäin viikon välein neuvolakäynnit omalla neuvolaterkalla. Ja laskettu aika senkun lähenee


Suska, täälläkin kaivataan kyllä niitä omia entisiä vaatteita ja kehoa ennen raskautta. Kaksi peräkkäistä raskautta saa tosiaan tuntemaan itsensä aika möhköksi. Varsinkin kun tuntuu, ettei tuota painoa voi kovinkaan paljon itse hallita. Katselin tuossa vanhoja valokuviakin ja mietin, että vieläköhän noihin miittoihin pääsee Se on vaan otettava itseään niskasta kiinni sitten heti, kun jaksaa siihen asiaan keskittyä synnytyksen jälkeen. Minkähän asian sitä keksis tuon herkuttelun tilalle, kun sillä tulee usein itsensä palkittua milloin mistäkin asiasta :kieh:

On varmaan ihan luonnollista, että tässä vaiheessa alkaa synnytys pyörimään mielessä, ja sen mukana kaikki mahdolliset siihen liittyvät pelot. Rohkeasti vaan puheeksi neuvolassa ja muissa vastaavissa paikoissa ne asiat, mitkä mielessä pyörii! Itsekin sain tänään puhua terkan kanssa jo synnytysjutuista, jotka mietityttää.
Itse mietin esimerkiksi sitä, millä perusteilla synnytystapa-arviossa voidaan päätyä sektiosynnytykseen.

Aurinkoista päivää kaikille!

Viljavainio ja Pikkumuru 34+2

 

Moikka,

Tunnustaudun sekä huhtikuisten että maalikuisten lukijaksi, joten toivottavasti kommenttini tulevat oikeaan pinoon

Vaatteista, tässä raskaudessa ostin enemmän raskausvaatteita koska viimeksi menin koko raskausajan kaksilla housuilla ja vieläkin niiden näkeminen ärsyttää Vielä ei ole tullut kaipuuta omiin farkkuihin tms. koska löysin tosi samantyyppisiä raskausfarkkuja kun mitä normistikin käytän. Nämä mahapussit raskausvaatteissa tosin vähän ärsyttää, ne kun ei mulle pysy tossa mahan päällä vaan valuu.. Turhamaistahan tämä vaatteiden ostelu on vähän ollut, rahaa kun on mennyt aika lailla näihin raskausvaatteisiin mutta jospa näistä ois tullut parempaa mieltä.

Tunnustaudun myös lastenvaate friikiksi, meille tulee kanssa toinen tyttö, joten vaatteita on jo ennestään. Silti tulen varmasti ostamaan uusiakin melko lailla. Ja olen kyllä tosi onnellinen, että esikoisen vaatteet menee nyt hyötykäyttöön varaston laatikoista, onhan hänelle kolmen vuoden aikana hankittu kaikkea ihanaa Lisäksi tätä toista lasta odottaessa olen antanut luvan itselleni ostaa vaikka mitä ihania uutuuksia esikoiselle, sillä verukkeella että nehän tulee kahdelle käyttöön ja rahalle saa näin enemmän vastinetta

synnytyspelosta ja toiveista. Itse olin viimeksi tosi tyytyväinen synnytykseen, kätilö oli ihan huippu ja lisäksi oli opiskelija apuna. Oltiin kätilön kanssa hyvin samoilla aaltopituuksilla ja onnekseni sillä hetkellä oli melko hiljaista, joten heillä oli aikaa kanssani. Toiveitani kuunneltiin ja niiden mukaan toimittiin kun mahdollista oli. Varsinaista pelkoa ei itselläni sen suhteen ole mutta supsittelen todella kaikki, joilla on, juttelemaan siitä neuvolasta. Oma pelkoni kohdistuu lähinnä osastolle jäämiseen. Viimeksi ne 3 päivää, jotka jouduttiin olemaan ahtaissa tiloissa vieraiden ihmisten kanssa vastasyntyneiden osastolla oli musta tosi ahdistavat. Eri ihmiset neuvoi eri tavoilla, ohjeet vaihteli ja ensimmäisen lapsen kanssa olin ihan pää pyörällä. Ahdistuin vieraiden ihmisten seurasta eikä mieskään tykännyt kauheasti vierailla kun samassa huoneessa oli aina muita. Nyt olen laittanut toiveisiini, että pääsisin sairaalaan viereiseen potilashotelliin (jos kaikki menee hyvin ja osastolla on ruuhkaa, kuten yleensä) ja perhe voisi tulla kanssani sinne. Taysissä kun ei perhehuoneita ole mutta katsotaan miten käy.

Tsemppiä kaikille. Niin ja kivaa kun jaksatte kirjoitella, on kiva vertailla tiloja ja kuulla muiden tuntemuksista

 

Ai niin tuleeko muille jo lapsen saaneille hyviä vinkkejä, miten kannattaa valmistautua vauvan tuloon tai mikä tuli viimeksi yllätyksenä? Jaettaisko niitä täällä?

Itse muistan leiponeeni vieraita varten pakkaseen melko paljon koska tästä useampi muisti vinkata. Se olikin toimiva systeemi, ruokiakin olisi voinut lisäksi tehdä. Itselleni yllätyksenä tuli se kuinka paljon aikaa imettäminen vei ja kuinka jumissa siinä oli paikoillaan, tarpeeseen tuli sohvan vieressä oeva kori jossa oli kaukosäätimet, luettavaa, harsoja, paperia, juotavaa yms. Paljon tuli katseltua nauhalta ohjelmia ja dvd:ltä sarjoja kun siinä oltiin sohvalla syömässä melko pitkään ja hartaasti Ja siitä imettämisestä tuli ihan järkyttävä jano, joten vettä kului eikä sitä ollut koskaan vieressä liikaa.

Toinen mikä tuli yllätyksenä oli ettei mahallaan voinut vielä synnyksen jälkeenkään nukkua ja mikä pettymys se olikaan Itselläni oli tissit niin täynnä maitoa ja arat, ettei pariin ekaan kk tullut kysymykseenkään nukkua mahallaan koska se sattui. Älkää nyt säikähtäkö te, jotka unelmoitte jo mahallaan nukkumisesta, en tiedä tuleeko tämä kaikille vai olinko itse herkkä tissieni kanssa. Ja nopeasti se aika lopulta meni.

Voin kirjoitella lisää näitä kun taas tulee mieleen, nyt menen tanssimaan pikkuballeriinani kanssa

 

Tulin poksuu, on ketju kyllä hiljentynyt, helmi-maalisketjuissa yli 20sivua joita välillä kans lueskelen, jospa se tästä aktivoituis kun maaliskuulle siirrytään ja pianhan ekat huhtikuulaiset jo poksuukin! Vaik itellä maaliskuun puolella LA niin varmasti en oo ensimmäisten joukossa, haudon kyllä sinne kuun vaihteeseen aika varmasti.

Viljavainio Mulla kans järkkyä painonnousua.. puuh! yli 1kg viikossa, onneks nää viikot loppuu jossain vaiheessa ja kuhan 100kg ei mee rikki niin hyvin menee Alkaa jo pikkuhiljaa kaipaa kyllä omaa kroppaansa ja normivaatteita. Juoksua ikävä kun siihen hurahdin vuosi sitten. Mammaulkoiluhousuista meni vetoketju rikki ja nyt onkin lasketteluhousut vetoketju auki tyylillä sit mentävä loppuun asti. Viimeks olin vielä pulkkamäessä esikoisen kans kun yöllä lähdettiin synnärille.

Kohtahan sitä vois suunnitella sairaalakassin pakkausta ym. Ehkä sit kun kuopuksen 2vee juhlat on ohi eli 1,5vkon päästä.

Supistelee kyllä kiitettävän usein ja vähän nipistäviä, ei tosiaan mitään kivuttomia kovettumisia ja alapäätä vihloo, odottelen jo maanantain lääkärinneuvolaa..



Siis 35pv vielä La:han.. huh, huh!!

 

Nenä tukossa ja uni ei tule, joten tulin tänne tarinoimaan.

Voisin vastailla tohon Eepekan aloittamaan kyselyyn, mikä tuli ekan vauvan kohdalla yllätyksenä.
Imetys sattui aluksi ihan kauheesti. Ekat vuorokaudet vauva oli koko ajan tississä kiinni ja veri vaan tirskui. Siitä se sit alkoi helpottaa onneksi, kun sinnikkäästi ne ekat vuorokaudet jaksoi ja välillä rintakumilla avitti toimintaa.
Vauvan vähäinen nukkuminen tuli yllärinä. Mulle oli kerrottu, että ekat viikot vauva vaan nukkuu ja syö. No, ei meidän esikoinen. Se tapitti jo heti sairaalasta kotiuduttua sellaset 6 tuntia putkeen. Muutenkin ekan vuoden nukkui päikkäreitä vaan lyhyissä pätkissä. Ei toivoakaan, että olis päivällä ehtinyt edes suihkussa käydä ilman vauvaa.
Se tuli yllätyksenä mulle, että maha oli sairaalasta kotiuduttaessa vielä hirmu iso. Olin varannut itselleni kotiutumisvaatteeksi uuden t-paidan, joka ei sit mahan kohdalta mahtunutkaan päälle. Äitiyspaidassa piti kotiutua.
Elämänmutos tuli myös yllätyksenä. Oltiin ajateltu, että eihän se elämä vauvan myötä muutu, kun muutenkin viihdytään kotona. Muuttu se silti. Oli yllättävää, miten paljon vauva tarvitsi meitä ja kaikki tekeminen piti miettiä ensin vauvan tarpeiden kautta. Myös huoli ja rakkaus vauvaa kohtaan oli jotain niin suurta, että sitä ei osannut odottaa.
Sekin oli yllättävää, että vauva kasvoi niin nopeasti. En ollut ajatellut, että 50-56cm vaatteet mahtuu vaan pienen hetken.

Neuvoksi voisin esikoisen odottajille antaa, että huolehtikaa omasta jaksamisesta nukkumalla riittävästi ja syömällä ja juomalla hyvin. Mä monesti esikoisen aikaan unohdin syödä ja paino putosi tosi nopeesti ja se heikensi jaksamista. Ruokia on hyvä tehdä vaikka pakkaseen. Leipomuksia en ole ikinä tehnyt, kun lähimmäiset ovat aina tuoneet tullessaan kahvipöytään herkkuja, kun ovat tulleet vauvaa katsomaan ja muille on sit tarjottu jotain kaupan pakastealtaasta. En usko, että mun ystävät ovat yhtään ihmetellee, jos eivät ekoina viikkoina vauvan synnyttyä saaneet meillä tuoreita emännän itse tekemiä leipomuksia. Nämä nyt tuli äkkiseltään ekana mieleen. Mä olen ollut siis vajaa 23v, kun sain esikoiseni, joten saattaa olla, että osa noista mulle yllätyksenä tulleista asioista on sellasia, jotka ei muille tule yllärinä. Mä olin myös ystäväpiirin eka, joka sai vauvan, joten en ollut edes nähnyt, mitä se on.

Tänään soitettiin äitiyspolilta ja he antavat sen poliajan sitten ensi viikon perjantaisen sokerirasituksen jälkeen. Ymmärsin siis, että sokerirasituksen tulokset vaikuttavat siihen, missä vaiheessa mut halutaan siihen ultraan.

Natte ja Tinja 32+3

 

Pikaisesti yritin lukea kaikkien kuulumiset, mutta ne meni ohi hyvin pikakelauksella, joten suurempia kommentteja ei nyt muille tule. Ajattelin kuitenkin päivittää omat kuulumiseni tässä nopeasti.

Aika on mennyt muuttoa väsätessä ja nyt alkaisi olla vihdoin koti paketeissa. Sunnuntaina sitten ois h-hetki käsillä. Itse käyn tässä joillakin ylikierroksilla ja itkua väännän jokaisesta asiasta :'( Huomisesta tulee rankka päivä, kun pitää hyvästellä esikoisen maaaailman paras :heart: hoitopaikka. Eilen jo purskahdin itkuun, kun kirjoitin hoitotäteille korttia esikoisen sanelun mukaan...haikeus. On tässä muutamaan kertaan saanut miettiä, että olikohan tämä sittenkään oikea ratkaisu ja varsinkin, kun katsoo esikoista, kuinka murheissaan hän on muutosta - erityisesti tuon mahtavimmasta hoitopaikasta luopumisen vuoksi. Arki ollut todella rankkaa muutenkin, kun esikoinen reagoin niin voimakkaasti tähän muuttoon ja erityislapsena hän sitten näyttää mm.agressiivisuudellaan pahaa oloaan. Kyllä on semmoinen fiilis tullut viimeisen parin viikon aikana, että maailman huonoin äiti olen :ashamed:

Raskaus on mennyt tässä niin kuin kaiken sivussa ja harmittaa, kun ei ole päässyt/osannut tästä nauttia kaiken keskellä. Ois jo ihanaa laittaa sängyt yms. valmiiksi, pestä vauvan vaatteet ja tehdä kaikki järjestelyt. Nyt kaikki on vain jätesäkeissä, eikä oikeastaan edes tietoa kuinka paljon niitä vaatteita on onnistunut tähän mennessä hamstraamaan. Toivoa kuitenkin on, että vielä ehtii tekemään loput hankinnat ennen huhtikuuta

Pienokaisesta onkin tulossa mitä ilmeisimmin jättiläinen! Oli tuossa rv 30 aikaan 1800g ja menee siellä yläkäyrällä. Arviona on reilusti yli 4 kg tulokas :O Sokerit pysyy just ja just rajoissa, mutta vaaveli senkuin kasvaa kovasti! Mutta jos katsoo sitten miehen sukua, niin aika jättiläisiä ne on sielläkin....oma mieheni on vähän pienempää tuostosta, vaikka ihan riittävästi kokoa on hänelläkin

Neuvolassa tuli sanomista kun paino on noussut viimeisillä käynneillä vähän liikaa. Nyt kokonaisnousu on +10 kg eli enemmän kuin esikoisesta. Tuntuu, että on ihan koko ajan vain nälkä!! Siitä mä en nyt kuitenkaan sen enempää stressaa, on noita stressin lähteitä jo muutenkin ihan liikaa. Lisäksi sain kotiin proteiinitikut, kun on turvotusta tullut jonkun verran, se paino noussut ja verenpainekin kohonnut (130/80). Esikoisesta jouduin viimeisellä viikolla sitten sairaalaan, kun paineet pomppasi 150/100 yli! Täytyy myöntää, että huolestuttaa sekin asia kovin, jos lepoon sairaalaan laittaavat, niin entäs miten käy esikoisen?! Vielä muutama päivä, viikkokin menee, mutta ei pidempi... Yritin asiasta keskustella mieheni kanssa, mutta valitettavasti ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa : / Se on vaan uskottava, että jos siihen tilanteeseen joudutaan, niin sitten mies tulee avuksi. Enpä silti ois halunnut, että tämmöiseen tilanteeseen tämän(kin) raskauden kanssa joutuu, mutta odotettavissa oli, että loppuajasta ilmaantuu paineiden nousuja yms.

Jumbotapaamiseen saattaisin ehkä päästä, mutta en uskalla varmaksi sanoa ennen kuin ollaan asetuttu uuteen kotiin

Poksuttu on, sitäkään ei täällä ehtinyt hehkuttamaan, mutta se 30 meni jo ohi ja nyt ois jo kohta 2 viikkoa päälle.

Taratar ja pienokainen rv 31+3

 

Olen perheeni pahis, kieltäydyin lähtemästä mökille vaikka tiedän, että nyt herra saa huonommin hankkeitaan tehtyä. Mutta antakaa vertaistukea: 500 m auraamatonta polkua mökille, kylmä mökki (siis sähkö kyllä on), ulkovessa & kantovesi, ja kaksi lasta joiden isä haluaa kaata puita metsässä (=äiti viihdyttää).

Hjannah hui hirveä! Kolari on muutenkin kaamea ajatus, saati mahan kanssa!

Pai, jos alat kaivata lupaa lusmuiluun, niin täältä saat. Minä olen sairaslomalla ihan koska en jaksa olla enää töissä. Vähän se lääkäri pohti että mitäs diagnoosiksi laittaa...

Natte, Mindi yms. vaatefriikit, ilmoittaudun kerhoon. Sillä hetkellä kun raskausvko 28 lävähti ja uskoin vauvan selviävän (serkkuni ovat syntyneet niillä viikoilla) painuin POPin nettialennusmyyntiin. Ei vuodelepomääräys friikkiä hidasta! Tosin se hidastaa, että sain pari päivää sitten tyttärien serkuilta jätesäkillisen kokoa 50-62 - vei kummasti oikeutusta hankinnoilta! Täytyy taas hankkia isoille tytöille vain, mutta hauskaahan sekin on.

Eepekka ja muut listasi yllätyksiä synnytyksen jälkeen: tutulta kuulosi kaikki! Lisäisi vielä suuren loukkaantumiseni kun jälkivuoto jatkui runsaana KUUKAUDEN! Siinä sitten vitsailtiin Lady Pampersiemme kanssa verenohennuslääkettä käyttävän ystävättäreni kanssa. Ja välilihaleikkaushaavan ompelu sattui! Siinä kohtaa kun vauva on jo ulkona niin voisi heittää sellaiset kipulääkkeet ettei mitään tajua. Olen varma että jos tuo toimenpide tehtäisiin miehille niin... Ja sitten istuttiin viikko sen uimarenkaan kanssa kotonakin.

Voin joskus paremmalla ajalla huvittaa/vertaislohduttaa teitä mitä kaikkea univaje ja mammahormonit saa synnytyksen jälkeen aikaiseksi. Mulla niihin liittyy aina auto, mutta ei mitään liikennevaaraa...

Äitituuli 33+1

 

Natte jos sulla on aikaa ja jaksua niin kerro vaan jo nyt perätilasynnytyksestä, kun eiköhän meistä nyt ainakin joku semmoisen pääse kokemaan?

Viljavainio hyvä että pääset samantien noitten kutina ym oiretten takia tsekkaukseen niin ei tarvii arpoa onko mitään. Se tuntuu muutenkin raskausajassa hyvälle, että tuntuu, että ellei ihan urpo lekuri satu niin oireet ym otetaan vakavasti ja pääsee herkästi lisätutkimuksiin. Mutta mikäs sen tärkeämpää pienten öttiäisten vuoksi.

Eepekka ja muut, kiitos noista "kokeneen vinkeistä" ihan mukava lukea, että mitä tulossa ja mitä voi miettiä.. kaikki tää on valmistautumista tulevaan kun juttuja ja kokemuksia lueskelee

Taratarille tsemppiä muuttoon ja sitten se helpottaa kun pääsette asettumaan uuteen kotiin. Eikä ihme jos itku herkässä kun joutuu hyvästelee poitsun hoitopaikan, kun on tottunut hyvään paikkaan. Esikkos nyt osoittaa mieltään, ja eihän se ihme kun rutiinit ja tuttu ja turvallinen on muillekin tärkeitä, että kiukkuaa sitä aikuinenkin jos tulee paljon elämässä muutoksia. Etkä ole huono äiti, vaikka nyt vaikeessa tilanteessa siltä välillä tuntuiskin. Varmasti on jonkun ajan päästä taas helpompaa ja kevyempää koko porukalla. Muutos vie aikansa.

Äitituuli juu, ei tarvii lähtee moisiin askeettisiin olosuhteisiin tässä kohtaa ollenkaan minä en äippälomalla aijo edes lähtee koko kuukauden aikana käymään äitini luona junalla monta tuntia istuen, kun haluun vaan kotona olla omissa ympyröissä, ja viikkailla kuudenteen kertaan vauvan vaatteita, ja siellä en ole synnyttämässä kun haluan olla lähellä kotia ja ja ja... ei mitääääään ylimääräistä hankaluutta, kiitos!

Kävin tänään neuvolalääkärillä kontrollissa supistusten takia, että onko availlu paikkoja... ei ollut ja hyvä niin! mutta se kolikon kääntöpuoli ois ollut, että ei ois sit tarvinnut töihin mennä..pah, mulla on työmotivaatio niiiiiiin finaalissa, mutta ei ole enää montaa vuoroa onneksi.

Synnytystapa-arvio, tulee täällä kaikille! Ihan hyvä. Lääkäri mittasi sf-mitan.. sai 26 kun th sai tiistaina 29... eli hyvä esimerkki siitä, että perustuu hyvin pitkälti saman mittaajan tuloksiin.

Nyt hahmottaa jo miten päin tuo öttiäinen on masussa kun on sanottu että peppu alaspäin, tai sillein viistossa, että peppu on vasemmalla alhaalla ja pää oikella ylhäällä.. Alhaalla tuntuukin kaikki mulverrus ja jaloilla muksiminen. Ja pää painaa mukavasti istuessa tuonne oikealle kylkiluihin. Sit istua lenkotan vinossa että saa vähän tilaa tuonne kylkeen
ei niinkään rassaa se että tuntuu epämukavalle mun luissa, mutta tuntuu että pakkohan sen on tuntua ikävälle vauvan päässä että mun kylkiluut painaa sen päätä...??

Jumbotapaamisesta sunnuntai 10.3 klo 16.00:
Päivitystä.
Kaikki vaan sinne vaappuen mukaan!
Tulossa:
Manzana
Minä
Natte, ehkä.
Taratar, ehkä.
Ilmoitelkaa, jos peruuntuu jonkun tulo.

Toiven ja 31+4

 

MOi!

33+3 neuvola kuulumiset heti alkuun : paino +794g/vko (yhteensä tullut n. 5kg), turvotus: h + , RR 97/70, pissa puhas, hb 119, sf 31 ja edelleen PT :/ Kattelin neuvolakortista että 21 vkolla eka merkintä perätilasta eli 12 vkoa jo ollu ja olo on mulla tosi ahistava ylävattala, vauva on V-asennossa mahassa: Pylly alhaala, jalat ja pää ylhäälä... lääkärinneuvola ajan sain vasta vkolle 36+2 joka sitten laittaa lähetteen kääntöön eli pirun pitkä aika on vielä kestettävä tätä jäätävää närästystä ja unettomuutta :/

 

Kaikki sympatiat Nitta etenkin tuon närästyksen kanssa. Meidän esikoinen kääntyi perätilasta raivotarjontaan joskus rv 34 ja muistan sen ihan tuskaisan järkyttävän närästyksen, joka alko joskus vähän päälle 20 viikkoa ja loppui kääntymisen ja laskeutumisen myötä lähes kokonaan. Ennen raskauksia en ees tiennyt mitä närästys on. Nytkin närästää, mutta kun muistelee esikoisen raskautta, niin paaaljon vähemmän. Tämä vauva kääntyikin jo hyvissä ajoin pää alaspäin.

Hjannah&Pallero rv 34+4:heart:

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Joka päivä käyn täällä lukemassa, mutta en vaan saa aikaiseksi mitään kirjottaa.. Nytkin vaan jotain pientä näpyttelen kännykällä...

Kaikki aika on mennyt käsitöiden näpertämiseen.. Inspiraatio on vaan pakko käyttää hyväksi, se kun aika harvoin iskee! Tänään valmistui vauvan ensisänky, johon siis ompelin pussin jonka varassa se roikkuu katosta. Neuloin sänkyyn myös peiton ja olihan se pakko heti pedata valmiiksi!! Yritän laittaa kuvaa tähän sängystä:
Aijaa.com - 11820700

Neuvolassa käytiin eilen.. Kaikki hyvin, en nyt jaksa neuvolakorttia hakea mutta ehkä jotain muistan ilmankin.
RR 122/75
paino +2kg viime käynnistä, yhteensä nyt vissiin 10kg tullut
SF-mitta 30cm, menee siinä yläkäyrän alapuolella..
Vauva oli pää alaspäin, ehkä! Viistossa ainakin ja välillä ihan poikittain.
Painoarvion neuvolanterkka antoi taas käsikopelolla, n.1500 ja risat...
Esitietolomake sairaalaa varten saatiin täytettäväksi ja tutustumiskäyntiäkin pitäisi varailla pikkuhiljaa

Vaatteiden silittämisestä oli puhetta. Meilläkään ei vaatteita silitetä, ei oo koskaan silitetty. Verhot, ompelutyöt ja jotkut juhlavaatteet on ainoita mitä silitysraudan alle pääsee..

Nukkumisasennoista: Mä nukun ihan niinku ennenkin, paitsi että kyljen kääntäminen on hankalampaa ja vessaan saa nousta ainakin kerran yössä. Nukahdan usein kyljelläni, kumpi vaan käy.. Yöllä sit pyörin kyljeltä toiselle ja selälleenkin tulee aika paljon nukuttua, kuulemma.. Isäntä tökkii välillä hereille kun selinmakuulla kuorsaan kuulemma ihan sikakovaa!

Eilen isäntä bongas masulta Linea negran! En muista että mulla ois aikaisemmissa raskauksissa ollut sellaista ollenkaan, mutta nyt näkyy kapoinen viiva alhaalta ihan ylös kylkiluihin asti!

Mut nyt mie rupeen taas neulomaan.. Toinen vauvapeitto tekeillä!
Meidän Äiti ja juniori 31+5

 

Perjantai-iltaa
Parit poksupäivätki menny ohi,eilen poksui jo 35 viikkoa

Hjannah onneksi ei käynyt pahemmin.

Taratar voimia sinulle ymmärrän tietyllä tavalla tilanteesi,esikoiseni erityislapsi nyt jo nuorimies(asperger ja munuaissairaus ) ja olen myös läpikäynyt eron.

Omaa napaa sitten viime maanantaina oli äippäpoli ja vauvaa mittailtiin moneen otteeseen,pikkuinen kuulemma on oli painoarvio 1900 g ja ilmeisesti kasvukäyrä oli hiukan liian tasainen ja tietysti tutkivat tarkemmin verenpaineeni vuoksi mutta virtaukset oli hyvät mikä oli tärkein asia.Sydänkäyrässäkin makoiltiin 20 min ja käyrät oli ok.Liikkeitä käskettiin seurailla ja juuri katoin voice of finlandin ja vauva joras masussa että alta pois.... joten virkeä vauva on Sukupuoliasiaan ei ottanu kantaa ,oli kyllä taas mielestäni kivempi lääkäri joka sanelussaan sanoi virkeä tyttö.Hän sai hyvän kuvan kun vauva nojasi kasvoillaan nyrkkiin niin siinä vaiheessa tuumasin että poikahan hän on Lääkäri vastasi ai pojaksi kun häntä on sanottu hän ei näe sitä tästä mutta täytyy muistaa että se on vain ultraääniarvio No tässä tilanteessa se ei ole tieten tärkein vaan että vauva kasvais ja kohdunkaulan kanavakin tutkittiin niin ei ollut muutosta kaikesta paineen tunteesta huolimatta.Ensi maanantaina menen sitten uudelleen ja katotaan taas virtauksia.Saa nähdä kuljenko sit loppuajan joka viikko ja eihän siinä muuten olis mitään mutta kun matkaa tulee se 100 km suuntaansa...Mieheni kyllä ajaa kun on siellä töissä mut ei se autossa istuminenkaan näillä viikoilla herkkua ole...
Kehto meillä odottelee vauvaa saatiin vauvan tulevan kummitädin kehto lainaksi.Eilen Ystäväni etelä-suomesta toi aivan ihanan virkatun peitteen jota voi käyttää päiväpeitteenä pinnasängyssä tai vaunuissa peitteenä lahjaksi,samassa paketissa virkattu nalle <3
Nyt nukkumaan tsemppiä kaikille kohta aletaan jännätä kuka se ensimmäisenä saa nyytin kainaloon ja koetetaan kestää närästystä ja nukkuma-asennon hakua täälläkin kuvioissa lisäksi vielä on alkanut tuntua että kävely on muuttunut vaappumiseksi
Ylläri-iltatähti 35+1

 

Lauantai aamupäivää!

Eilen poksui 34 viikkoa! Niin se la lähenee, kohta saadaan nyytit syliin!:heart:

Pienet vaatteet on nyt pesty, vielä pitäis jaksaa siirtää ne oikeaan huoneeseen. Joskus aikaisemmin ollut keskustelua asumismuodoista, meillä siis reilu vuosi sitten valmistunut omakotitalo jossa 4 mh. Tulokkaalle ollaan laitettu omaa huonetta vaikka sänky tuleekin aluksi meidän huoneeseen. Yhden seinistä mies maalasi kauniin siniseksi ja minä hankin verhot ja maton yms. Kovin on pikkupojan huoneen näköinen, toivottavasti pitää ultrassa arvailtu sukupuoli paikkansa! Silittämisestä ollut keskustelua, esikoisen kohdalla silitin jonkinverran, nyt en ajatelut silittää ollenkaan..

Vaivoista täälläkin närästys vaivannut, tosin helpottanut kovasti siitä mitä se pahimmillaan oli. Vauva on jo pitkään pötkötelly pää alaspäin. Nukkuminen onnistuu suht hyvin, molemmilla kyljillä nukun. On jo kyllä ikävä mahallaan pötköttelyä ja sitä ettei tarvi yöllä ravata vessassa..

Mustasukkaisuudesta esikoinen kovasti odottaa vauvaa, mutta pientä harmitusta ollut havaittavissa nyt kun tulokkaalle tehty hankintoja. Tänään olis tarkoitus mennä kokeilemaan luistelua ekaa kertaa tän 4-vuotiaan kanssa, saas nähdä kuinka onnistuu.

Synnytys alkanut pyöriä mielessä jonkinverran. Ekan kanssa kaikki meni synnytyksen osalta hyvin. Synnytys oli nopea, kipeäähän se kävi ja etenkin ponnistusvaiheen voisin mielelläni jättää välistä jos vain vois. Repeämiä ei tullut ja pystyin jo seuraavana päivänä istua suht normaalisti. Yllätyksenä tuli kipeät jälkisupistukset joita tuli monta päivää synnytyksen jälkeen.

Kuulostaa isolta joidenkin sf-mitat, kun itsellä saatiin rv 33+3 mitaksi 26,5cm. Mut niinhän se on että yksilöllistähän tuo on, pitäis varmaan olla tyytyväinen kun tuntuu niin "kevyeltä" vielä olo tämän mahan kans..

Nimistä sen verran, että meillä jää varmaan kokonaan ilman nimeä tämä pikkukaveri.:kieh: Mikään mun suosikeista ei kelpaa miehelle, enkä haluais tyytyä kompromissiin. Noh, jospa yhteinen sävel löytyis viimeistään kun nähdään tulokas.

Nellu ja masuasukki rv 34+1

 

Meidän äiti IHANA tuo teidän vauvasänky millä laitoitte kiinni kattoon? pitäisköhän itekkii alkaa suunnitella jotain vastaavaa.. meillä kun ei pinnis mahdu makkariin ja ensisänkyäkään en oo onnistunu löytämään, kun en siitä maltaita viitsi maksaa

esikoisen vaatteet silitin ekat puoli vuotta kunnes päätin ettei ole järkeä silittää vaatteita jo liikkuvalle lapselle ei meillä muutenkaan silitellä kun juhlakamppeet tms. nyt silitin vauvalle kaikki valmiiksi tuonne laatikkoon oottamaan, mutta en usko mulla olevan sitten aikaa samalla tavalla silitellä vaatteita kun on kuitenkin sitten jo 2 lasta

taratar tsemppiä rankkaan vaiheeseen.. jospa tässä kevään mittaan jossainvaiheessa hieman helpottaa :hug:

mä olen myös alkanu entistä enemmän miettiä synnytys juttuja, varmaan siksi kun alkaa olla kohta käsillä ne viikot kun esikoinen syntyi.. HUI, en kylläkään usko tämän hippusen tulevan vielä aikoihin mutta jotenkin olen jo alkanut siihen varautumaan.. ja taas se kaamea pelko alkaa puskea päähän, sain jo itteeni tsempattua olemaan ajattelematta sitä synnytystä + kipuja ja sitä ettei sitä tilannetta voi hallita.. aaarrgghh, mä niin toivon ettei tämä mene yliajalle koska sillon mä vaan joudun miettimään pidempään ja pidempään, ja kun tosiaan sitä pelkosektiota en taida tulla saamaan.. niin oli nihkeetä siellä äitipolilla se suhtautuminen etten tiedä mitä enää sanoisin/ tekisin asian suhteen... vielä kuitenkin menen käymään siellä ja otan puheeksi tämän mun fyysisen vaivan.. en vaan kestä ajatusta siitä etteivät ota sitä huomioon ja jos tulee se tilanne etten kertakaikkiaan PYSTY liikkumaan/ liikuttamaan itseäni ja ne vaan synnytyksessä huutaa että "ponnista ponnista" ja eivät ymmärrä etten VOI.. huoh.. ja sitten vielä tapahtuu jotain kamalaa mulle tai vauvalle kun luulevat mun vaan vikisevän siitä synnytyksestä.. noh, keskiviikkona neuvolaa niin saa taas vähän purkaa tätä asiaa sen tätykän kanssa...

mä en tosiaan tiedä miten päin tuo masukki on, välillä oletin kääntyneen, mutta taitaa ollaki poikittain.. noh, jospa kääntysi.. en halua mitään kääntöjä ettei napanuora kierry kaulaan tms..

mulla siis oli nla lääkäri 13. päivä, ihan karsee käynti. meni n. 15 min ja se jo ohjas mua terkkarin luo varaamaan seuraavaa neuvola aikaa.. ois mulla saattanu olla jotain asiaakin sille varmaan mutten siinä kiireessä oikein kerenny ees ottaa puheeksi tai ees älyämään että missä vaiheessa oisin voinu alkaa jotain höpisemään. venäläinen nainen oli kyseesssä, ei sitten varmaan kunnolla ymmärtäny suomea niin päätti olla vaan nopea
ja sf-mittakin ois muka pompannu 5 cm isommaks parissa viikossa.. noh, katotaan mitä terkkari saa mitaksi keskiviikkona.. toivottavasti jotain vähän pienempää lukemaa.. muuten alkaa tosiaan pelottaa että haudon jotain hirmusta sokerimöhköä

toive hahah, mä olen "toisella kierroksella" ja olen myöskin iloinen noista muiteden kirjottamista vinkeistä.. kun monellakin tapaa tää tuntuu kun ois ekakertalainen...


vaatteita ostaisin minäkin vaikka kuinka, mutta kun säilytystilat on rajalliset niin olen onneksi pysynyt nahoissani jos olisi tieto sukupuolesta niin varmaan ihan toisella tavalla ostelisin.. tytölle en juurkaan mutta pojalle.. ah, paljon

jaahas, neiti heräsi päikkäreiltä..

m-m & hippu 30+6

 

MANSIKKA-MAIJA: kiinnitettiin tuo sänky kattoon sellaisilla porsaan saparon mallisilla koukuilla ja metallirenkailla. Sopivalla kohtaa löytyi katosta juoksut että saatiin koukut ihan kunnon puuhun kiinni, pelkkään levyyn en olis uskaltanut ripustaa..

 

Taratar, tsemppiä noihin suuriin muutoksiin, joita teille nyt kasaantuu. Ja toivotaan tosiaan, että kaikki arvot pysyy sulla aisoissa, ettet joutuisi sairaalalepoon. Minä oon pelännyt ihan samantapaista, että jos joutuisi jostakin syystä sairaalatarkkailuun useaksi viikoksi ja eroon esikoisesta :'( Kun on tuo esikoinen niin pienikin vielä, ja äidissä kiinni. Vaikka aina ne asiat jollakin tavalla joka tapauksessa järjestyvät, vaikka mitä tulisi vastaan. On tosi typerästi sanottu :ashamed: mutta niin se taitaa olla

Äitituuli, ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei mökkireissu nyt oikein kiinnosta. Eikä oo pakko, jos ei taho

Nitta, voin kuvitella, että sun olo on varmaan aikamoisen tukala tuosta vauvan asennosta johtuen. Toivotaan, että masukki saisi päähänsä kääntyä vaikka ihan itsekseen pian.

Meidän Äiti, aivan ihana ja suloinen tuo ensisänky :heart: Kiva kun viitsit laittaa kuvaa Alkoi sormet syyhytä, että josko keksisi itsekin jotakin tollasta uniikkia... mutta mulla ei valitettavasti taida energiat riittää. Lastenhuoneen tapetointia ja maalausta kyllä vähän suunniteltiin miehen kanssa, josko vaikka kesällä saatais aikaiseksi.

Mansikka-maija, toivottavasti tulevan keskiviikon terkkakäynti on parempi kuin tää mistä kerroit. Ota ihmeessä pelot puheeksi!

( . ) Kävin torstaina verikokeessa, jossa katottiin ne maksa- ja sappiarvot. Molemmat arvot hyviä, eli niiden suhteen voi olla toistaiseksi huoletta Nopeasti tulikin tulokset, toinen jo samana ja toinen seuraavana päivänä. Terkka niistä lähetti tekstiviestin.

Täällä onkin tullut hyviä neuvoja noista aiempiin synnytyksiin liittyvistä kokemuksista ja yllätyksistä. Itsellä tuli semmoinen mieleen, että kannattaa se mies (mikäli on kuvioissa mukana) värvätä heti täysillä mukaan siihen vauvanhoitoon. Meillä kävi kahden-kolmen ekan kuukauden aikana niin, että meinasin omia vauvan ihan kokonaan itselleni :snotty: Asia kyllä korjaantui sitten, mutta nyt tämän toisen kanssa tulee kiinnitettyä tietoisesti huomiota tuohonkin.

Ootteko muuten lukeneet keskusteluketjuja, joihin on listattu, mitä hauskaa tai älytöntä on itse tullut tokaisseeksi synnytyspuuhissa, tai sitten mitä mies on möläyttänyt Täällä mitäsnytin puolella on joitakin, ja vauvasivustolla muistaakseni jokin pitkä ja hauska ketju myös. Vinkiksi, jos ei oo yhtään mitään tekemistä

 

Toiveena kauniina ja Nitta, mä niin kadehdin noita synnytystapa-arvioita - olen kuin rikkinäinen levy tän asian kanssa. Neuvolatäti ei tiedä edes miten päin tuo tuolla on ja lääkärikin vain vältteli vko 30: että tuolla se vielä moneen kertaan käntyy... Isoa kaveria lähinnä pelkään, keskimmäinen kun oli jo 4 kg.

Liikkeitä olen täällä kuulostellut, vauva on muuttanut tapojaa. Ennen tuli potkua tasaisesti koko ajan, nyt tulee kauheet rumbat ja sitten äidin huolestuttava hiljaisuus. Auton ajaminen häntä erityisesti kiukuttaa/ilahduttaa, täytyy ottaa epä-ekologia käyttään jos meinaa hermostua liikkeiden puutteeseen. Takapenkin kansa tosin valittaa kun on tuoli niin takakenossa.

Perjantaina tosin ravintolassa ei jäänyt keneltäkään huomaamatta että vauva liikkuu. Mulla oli sellainen graafinen kuvio mekossa ja tyttäret alko huomauttelemaan kun se muljahti AIVAN puolelta toiselle: "oi kattokaa, taas se menee" kimeällä tytönäänellä niin kyllä katsoi takapöytäkin että mikä menee.

Mutta söin kokonaisen ravintola-annoksen ihan ilman mitään närästysrangaistuksia, jee! Muutenkin positiivista raskaudessa: iho on parempi kuin 20 vuoteen ja ihokarvat eivät kasva! Öö mitäs vielä keksis... Mitä keksitte?

Mansikka-Maija: Juu tuo kätilön kanssa synkkaaminen huolestuttaa pahasti. Mulla oli ekassa (tietty) sellainen megaluomutapaus, joka odotti tuntikausia että 'luonto tekee tehtävänsä ja alkaa ponnistuttaa' vaikka oli jo 10 cm auki. Sitten onneksi vaihtu kätilövuoro, tuli Kättärin toinen mieskätilö remmiin ja minuutissa oli huoneessa 7 henkilöä. Neiti päätti tulla naama edellä maailmaan ja jumitti siellä korkealla (nykyään oikein kauniista) naamastaan. Ei ollut näet mitään missikuvia sitten ne syntymän jälkeiset kuvat vauvasta.

No nyt mä välttelen siivousta vain, illalla tulee vieraita.

Ilahduttavaa sunnuntaita toivotellen,

Äitituuli 33 + 4

 

Uni ei tule, joten poksuilenpa täällä
35+0 *poks*

Onkohan huhtikuisten keskustelu facebookin puolella vilkkaampaa vai ollaanko me muuten vaan vähän vähemmän aktiivisia kirjoittelijoita...osaisko joku kertoa

Viljavainio