Huhtikuun Hurmurit 2014 ~Tammikuussa 2014~

Valmennuksista on ollut puhetta. Ite haluisin ehkä käydä niissä, mutta tuskin olen menossa. Meillä eka valmennus on vasta maaliskuun puolessa välissä ja viiminen huhtikuun alussa ja mä vähän veikkaan etten enää niillä viikoilla ole edes liikkumiskykynen. Ja vaikka liikkumaan pääsisinki ni tuskin jaksan mihinkään lyllertää kun nekin on järjestetty pitkin tamperetta (jokainen noista neljästä valmennuskerrasta on eri neuvolassa). Ja ne on niin hassuun aikaan, että mies ei pääse niihin mukaan ja minäkö muka yksin sompailisin busseilla - tuskin.

Oon nyt tunnistanut ekat harjotussupistukset - öisin just ennen kun alan nukkumaan. Vaavi voi hyvin ainakin liikkeistä päätellen ja 21 päivä on lääkärineuvola taas. On se vaan hassua, miten on neuvolakäyntien määrät erilaisia paikkakunnittain. Mulla on koko ajan ollu kuukauden välein neuvolakäyntejä. Ja tää tulevakin käynti taitaa olla jo kolmas kerta lääkärille. Yks käynti oli ylimääränen - en kyllä muista miksi kävin D Voi tätä dementiaa En jaksa edes yrittää muistella.

-Heku ja tytön tyllerö 25+0 <3

 

Täällä poksuttiin eilen, 26+1 siis tänään.

Löysin eilen illalla kissan pissat säkkituolista. Joku mielenosoituspissa vissiin. Kissa kun huomasi, että löysin pissan, tais tietää tehneensä väärin, kun luikki pois. Minä livakkaasti koitin lähteä perään (tiedän ettei se enää auta, kun vahinko on jo tehty)..mutta jokin vissiin naksahti nivusissa, kun oikein kärsi painoa laittamaan oikeelle jalalle kun nivuseen sattuu.. phuuh.

Koin myös eilen kauheen itkukohtauksen, kun olin menossa nukkumaan. Ärsytti, kun olin sängylle viikannu muutaman pyyhkeen ja meillä pyydän aina että mies laittaa ne yläkaappiin, kun mä en yletä ja mielelläni en jakkaroille kiipeile enää. Noh tämä oli ne nostanut mun pöydälle, koska en ollu erikseen pyytäny laittaa niitä kaappiin. Ja se kaappi on aivan mun pöydän vieressä.

Sitten rupes ärsyttää kun olohuoneessa on yksi verho ollu loppukesästä asti ja mies lupasi sen laittaa ja ei ole laittanut. Olisin ite laittanut, mutta tipuin jakkaralta (jaloilleni onneksi) ja en uskaltanut enää sinne kiivetä, taisin tietää jo olevani raskaana kesän lopussa. Ajattelin etten sano siitä mitään, olen toki vihjaillu, että pitäs enemmän laittaa verhoja, kun nykysessä olohuoneessa on isommat ikkunat.. mutta eilen sitten rupesin siitäkin raivoamaan, kun ei sitä yhtä verhoa edes ole paikalle saanu. Lupasi nyt viikonloppuna sen verhon laittaa. Parempi olisi tai...raskaana olevan naisen kosto on kamala. Sitten siinä itkettyä totesin ettei vauva oo tainnut liikkua nyt pariin tuntiin ja tuli huoli ja sitten kaiken kukkuraksi mulla tuli äitiä ikävä. Mies päätti herättää vauvan pärisyttämällä masuun ja alko liikkeet tuntumaan ja käski soittaa äidille, että jos vaan mahdollista niin tuli tänne meille kun sillä on lomaa.

Onneksi toi mies ei ottanut itseensä mun hormonikohtauksesta. <3

marpa + milli 26+1

 

Marpa kuulostaa tutulta nuo hormonikohtaukset

Selitin tuossa pari päivää sitten äidilleni noista munkin itkukohtauksista ja se eka sai sen käsityksen että olisin masentunut ja ihan huolissaan ehdotteli että pitäisköhän sun käydä neuvolassa vaikka juttelee... Mutta korjasin sit että tämä on siis raskausoire ja ei liity masennusta asiaan, vaan aivan naurettavia asioita suorastaan mille aletaan sitten pillittää Äiti oli sit hyvin helpottunut. Pitää vissiin vähän hioa ulosantia

Olen taas innostunut jumppailemaan hieman, vähän selkälihaksia (kontillaan) ja jotain raskausjooga-asentoja jne olen tehnyt kun ajattelin jos niistä saisi apua näiden selkävaivojen kanssa. Ja muutenkin, olis hyvä olla synnytyksessä edes jonkinlaisessa kunnossa kun liikunta on aika rajoittuneeksi jäänyt viimeaikoina.

Eilen reippaan vaunulenkin lopuksi kävin kirjastossa ja kaupassa pyörähtelemässä ja ostarilta kun lähdin kotiin päin köpöttelemään niin tuntui pari sellaista harkkasupparia joihin liittyi myös kipua. Ne vajaa viikon takaiset tuntui enemmän samalta kuin "synnytyssupistukset", mutta en silti uskaltanut kassien ja rattaiden kanssa kävellä sitä lyhyttäkään matkaa enää kotiin vaan menin sen pari pysäkkiä bussilla. Tuon eilisen jälkeen on välillä kävellessä kivistellyt ikävästi mutta ei mitään sen kummempaa, rauhallisesti oon ottanut nyt kuitenkin. Mies onkin ollut huolestuneempi ja muistuttelee että "älä rasita itseäsi" ja "soita jos jäät johonkin matkan varrelle". Mä en nyt kovin huolissani vielä ole mutta olen kuitenkin kuunnellut kehoani enemmän. En nyt näiden vaivojen kanssa vielä päivystykseen juoksisi mutta en halua myöskään omalla toiminnalla lisätä riskiä ennenaikaisesta synnytyksestä.

Viime raskaudessa mulla ei ollut yhtään kipeää supistusta ennen käynnistystä, noita harjoitussupistuksia vähän. Nyt olenkin mietiskellyt että missä menisi se raja että huolestuisin tuntemuksistani. Luulen että jos supistuksia tulisi useita päivässä tai useana päivänä peräkkäin voisin käydä tarkistuttamassa - siis näillä viikoilla - että onko jotain tapahtunut. Kuinka herkästi te lähtisitte? Joillainhan oli kipeitä supistuksia ollutkin?

Kp & Kultakala 24+3

 

Kultapupu soittelisin suoraan neuvolaan tai synnärille jos supistukset vaivaa, osaavat varmasti neuvoa parhaiten jo puhelimessa. Vältyt turhilta reissuiltakin

Täällä vaihdetaan tunnin päästä viikolle 26 :heart: Aika menee ihan älyttömän nopeasti! Maanantaina alkaa 10vk työharjoittelu ja jos/kun siitä selviää niin ollaan jo ihan loppumetreillä, apua! Oliko täällä muita sairaalassa työskenteleviä? Jos on, niin miten olette pärjäilleet töissä/oletteko saaneet erivapauksia? Itse olen menossa nyt lastentaudeille ja kirurgiselle.. Infektiot ja eristykset vähän kauhistuttaa tässä tilassa, ajattelin kyllä heti käydä läpi omat rajat ohjaajien kanssa..

Oltiin just vajaat 3 viikkoa Floridassa rentoutumassa, muuten ihanaa, mutta lennoilla pönöttäessä tuli jo melko huono olo ja kello on nyt ihan sekaisin koko perheellä. Mahakin kasvaa hirveää vauhtia. Juniorilla on alkanut taas aikamoinen uhmakausi, mutta onneksi vauvalle lepertelee kokoajan ja odottaa innolla. Toivottavasti jaksaa olla yhtä iloinen vauvan saavuttuakin :heart: (täälläkin muuten sokerirasitus nyt koettu! inhottavaa oli, mutta tulokset normaalit )

Ihanaa kevättä kaikille mahankasvattajille! :flower:

Nea ja Jimbo 25+6

 

28+2 flunssa kaato sohvan perälle moneks päiväks ja nyt alkaa oma olo helpottaan mutta pojat onkin sitten kipeinä vuorostaan. Kovasti toivon että pääsis jo isäntä jo jäämään talvilomalle.

 

Mulla on ollu jo jonki aikaa kipeitä supistuksia, niitä on tullu päivässä muutamia kertoja ja myös paineentunnetta alavatsalla. Itse soitin viimeviikolla neuvolaan ja neuvolatäti sanoi että on kuulemma normaalia näillä viikoilla kun kohtu kasvaa hurjaa vauhtia ja että ottaa vaan panadolia jos on tosi kipeitä ja olin sitten loppuviikon töistä pois. Mutta niitä on silti ollut.. Miten voi olla normaaleja? Kyllä ne välillä tuntuu inhottavilta ja samoin kohtu muuttuu ihan kovaksi.

Miwwi 27+0

 

Perhevalmennukseen haluttaisiin molemmat miehen kanssa osallistua, mutta neuvolassa on tänä keväänä niin vähän ensisynnyttäjiä, että saas nähdä milloin saadaan ryhmä kasaan.

Sokerirasitus takana eikä hirveen hyvillä mielin. Koko yön janotti kamalasti ja ensimmäisen tunnin aikana kävin pyytämässä voisinko päästä pitkälleen, kun oksetti ja huimasi niin paljon. Loppua kohden olo kuitenkin koheni ja pystyin istumaan odotusaulassa ihan hyvin. Nyt tuli sitten tulokset...

0-näyte 4,9 (raja 5,3)
1 tunnin näyte 10,7 (raja 10,0)
2 tunnin näyte 5,1 (raja 8)

Eli huomenna neuvolaan keskustelemaan ruokavaliosta ja verensokerin mittaamisesta.

ässä+pikkuinen 27+6

 

Mä liityn porukkaan vasta tässä vaiheessa, vaikka raskausviikkoja on takana jo 26 eli laskettu aika 14.4. Odotellaan ensimmäistä lasta, joten ollaan monessa asiassa aika pallo hukassa, eikä muutamaan tarvikehankintaa lukuunottamatta olla oikein edes osattu varautua tulevaan perheenlisäykseen. Tosin eiköhän asiat konkretisoidu ja järjesty, kunhan saadaan muutto- ja remonttihässäkät viimein helmikuussa valmiiksi. Kaikki on mennyt onneksi hyvin ja odotusaika on mennyt unettomuutta lukuunottamatta yllättävän helposti. Nyt alkaa vähitellen vauhti hidastua ja lenkillä huomaa, ettei miehen perässä oikein meinaa enää pysyä tai jos pysyy, on liitoskivut tai vastaavat myöhemmin kovia. Pakko kai se on opetella vähitellen rauhoittamaan tahtia. Tulen jatkossa varmaan lähinnä seuraamaan taustalta, niin kuin tähänkin asti, mutta eiköhän kommentoitavaakin johonkin asiaan löydy

 

Heippa pitkästä aikaa täältäkin!

Kuuluu olevan sokerirasitusaalto täällä meneillään, tulee vieläkin paha olo kun lueskelee :x Mulla oli silloin 12 viikolla, kun pahoinvointi oli vielä pahimmillaan, ja yhden arvon heiton jälkeen olenkin nyt mittaillut arvoja säännöllisesti (ja aika helposti ne heitteleekin.. ) Diabetes hoitaja on rauhoitellut, ja sanoi että diagnosoitujen vauvoilla ei juuri enää olgelmia ole nykyseurannalla - silti näen kuvia isomahaisesta maxi-vauvasta... Enivei, onnea sinne rasitukseen, kellä vielä oli, parempi se on että asiaa tarkkaillaan kun se nyt niin yleistä on, eikä yleensä liene aihetta huoleen.

Täällä vaivaa inhottavat liitoskivut, teen istumatyötä ja päivän päätteeksi kävelen naurettavan hitaasti, samoin kuin jollain muulla vasta pitempi kävelypätkä alkaa helpottaa. Toivon saavani mammajoogasta jotain helpotusta, jää nähtäväksi...
Mammajoogasta ja perhevalmennuksesta puheenollen, meillä jäi ensimmäinen perhevalm väliin mutta nyt pitäis päättää menisikö seuraavaan vai ei...tuolla joogassa kun synnytystä "harjoitellaan" ja aiheesta on ihan pitkällinen luentokin tiedossa, en ole varma tuleeko neuvolasta mitään lisäarvoa? Luin että toinen tapaaminen keskittyy parisuhteeseen ja seksiin ja sellaiseen (toistaiseksi sujuu kyllä ihan hyvin luennoitta, paitsi että supistukset vähän huolestuttavat..)

miten teidän muiden kokemukset, joilla jo aikaisempi lapsi on? lisäksi mies ei ymmärrä riittävästi suomea, hänelle ilo saattaa jäädä vielä vähäisemmäksi....

Dorian 24+5

 

Musta perhevalmennukset oli ihan turhia, piirreltiin vaan ryhmässä jotain mindmappejä "millainen tuleva vauvani on?" tai ruodittiin omien vanhempien parisuhdetta... Ainoa kerta josta oli jotain hyötyä oli kun kerran erän pariskunta tuli 2-3 viikkoisen vauvansa kanssa käymään ja kertoilivat vauva-arjen alusta, omia kokemuksia imetyksestä jne. Mutta en mä sieltäkään mitään sellaista oppinut joka ei olisi luonnistunut oman vauvan kanssa muutenkin. Mutta nuo valmennuksethan taitaa vaihdella aika paljon neuvolasta riippuen, joten kannattaa mennä tsekkaamaan mitä omalla on tarjolla

(.) Täällä on vauveli ollut tänään aika hissuksiin, yleensä on tosi aktiivinen eikä tartte paljon mitään liikelaskentoja miettiä, joten ekaa kertaa vähän huolestuttaa miksi nyt on hiljaisempaa. Esikoinen piti mahassa useinkin sellaisia hiljaisempia päiviä ja sitten taas seuraavana päivänä alkoi jytkyminen, mutta tämä toinen vauva on ollut kyllä yleensä päivittäin tosi reipas potkimaan. Tein tässä äsken sitten liikelaskentaa ja sain kyllä yli 10 liikettä tuntiin, mutta ovat kyllä mielestäni vaimeampia kuin normaalisti :| Tuleeko teillä muilla hissupäiviä ja kuinka vähän potkuja silloin tulee?

Tänään kävin ostamassa myös ekat vaatteet tulevalle vaavikalle, en oo tähän asti ostanut vielä mitään. Kävin lastenvaatekirppiksellä ja siellä olikin tosi kiva valikoima ja aika edullista, joten tuli intouduttua ostelemaan kaikkea. Ihana oli päästä ostelemaan poikavauvan vaatteita, usein sanotaan ettei pojille oo niin kivoja ja se putääkin musta paikkansa leikki-ikäisten vaatteissa, mutta poikavauvoille on kyllä kaikkia ihania vaaleansinisiä juttuja. Mukaan tarttui myös pari paitaa esikoistytölle sekä pari imetyspaitaa itselle. Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen reissuun, kirppiksellä oli vielä järjestetty tosi kiva leikkinurkkaus missä esikoinenkin viihtyi hyvin koko sen ajan kun kiertelin paikkaa rauhassa Eikä isosta vaatemäärästä huolimatta rahaa mennyt kuin 15e!

Eireann 27+6

 

Tervetuloa mukaan eeku!

Eireann mäkin oon suunnitellut tuota reissua lastenvaatekirppikselle, enpä tajunnut että sieltähän voisi katsoa noita imetyspaitojakin Täytyypä pitää mielessä!

Liikkeistä itselle on tullut mielikuva että tämä vauva on jotenkin aktiivisempi liikkuja kuin esikoinen oli, mutta tällä on kuitenkin sellaisia hiljaisia "vaimeampia" päiviä välissä. Esikoisen kohdalla liikkeet tuntui tasaisesti aina suht hyvin. Liikkeet on muuten tähän saakka aina tuntuneet juuri tuolla ihan alavatsalla, ehkä kolmena eri kertana on hieman potkutellut navan seudulle tai hieman yläpuolelle. Tänään aamulla kuitenkin heräsin siihen kun potkut tuntui ihan selkeästi suoraan tuonne ylöspäin eli vauva oli kääntynyt selvästi pää alaspäin Yritti tulla vähän paha olokin, en tiedä minne mahalaukkuun tai jonnekin se potki No aamupäivällä potkut taas siirtyi tutusti sinne alavatsalle kun lähdettiin liikkeelle että vielä heitetään iloisesti sitten kuperkeikkaa mahassa. Tai ties miten kaksinkerroin ja poikittain se siellä on oikeasti kun ei ole tutkittu mutta nämä mun arvailuja ja tuntemuksia Sitä möyrimistäkin on tuntunut paljon nyt.

Maha on kyllä kasvanut mutta epäilen että tälläkään kertaa mitään valtavaa palloa on luvassa. Hetken jo ajattelin kun se alkoi niin työntyä ulospäin mutta yhä näytän vaan punkerolta, hieman pyöreämpi muoto toki tullut vatsaan. Itse tietenkin huomaa eron mutta tänäänkin tuli todettua että ei ne ulkopuoliset välttämättä tajua edes että olen raskaana. Onnistuin meinaan yllättämään huoneellisen ihmisiä Riippuu aika paljon siitäkin että mitä on päällä. Silti vaivat on jo kuin olis isompikin maha :stick:

Ylihuomenna olis se kuuluisa sokerirasitus täälläkin. Pitäis laittaa nettikielto itselleen kun tulee googleteltua kaiken näköistä asiaa siitä, vaikka eihän siinä loppujen lopuksi mitään pitäisi olla. Suht' rauhallisin mielin olen sinne menossa mutta vähän tietty jännittää tulokset.

Ja imetystä ollaan mietitty miehen kanssa nyt todella paljon viime aikoina. :attn: Nyt olenkin ihan kahden vaiheilla että lopetanko nyt vai jatkanko vielä esikoisenkin kanssa hetken. Jos jatkaisin, lopeteltais kuitenkin 1,5v jälkeen viimeistään. Mulle itselle se 2v tuntuisi jo turhan vanhalta imetettäväksi, mutta sitten taas tämä 11kk tuntuu vielä niin pieneltä :headwall: Jos ei olisi tätä uutta vauvaa tulossa niin olisin varmaan jonnekkin 1-1,5v juurikin jatkanut, joten ehkä sen takia nyt on niin syylliset fiilikset vaikka ei sillä parilla kuukaudella mitään merkitystä ole oikeasti. Ja ei tuo oikeasti enää sitä rintamaitoa tarvitsisi, varsinkin kun lehmänmaitoakin on alkanut jo juomaan. Mutta mä nyt soudan ja huopaan näiden päätösten kanssa ja mies myötäilee kulloistakin päätöstäni ja kaikkia perusteluita joita asian tueksi olen selvittänyt. Joku lopullinen päätös pitää kuitenkin tehdä ja pian Eipä uskoisi että esikoisen saadessani kuvittelin että lopetan imetyksen viimeistään 6kk, tosin silloin myös luulin että lehmänmaitoa voi antaa silloin kun kiinteätkin aloitetaan Ja toinen syy oli varmaan se että tutuistani kukaan ei ole imettänyt kovin pitkään. Voi ollakin että saadaan vähän puolustella päätöstä jos päädytään siihen tandemimetykseen ja asia tulee puheeksi joskus. Mutta se on sitten sen ajan murhe jos niikseen tulee...

Kp & Kultakala 24+6

 

Liikkeistä: Mä oon kyllä selvästi pistänyt merkille, että vauvalla on välillä "kasvupäiviä" jolloin on rauhakseen ja ilmoittelee itsestään vain joitain kertoja tunnissa. Sitten taas seuraavina päivinä myllää ja potkii vimmatusti Hikkaa on useita kertoja päivässä, n. pari minuuttia kerrallaan.

Huomenna paukkuis 29+0 eli 30. raskausviikko alkaa :heart: Nyt on vauva alkanut tunkemaan itseään tonne kylkiluiden väliin :stick:

Bluediamond & Helmi 28+6

 

Mä en oo muuten hikkaa vielä tuntenut, viimeksikin niitä rupes tuntumaan muistaakseni vasta myöhemmin. Eihän mulla viikkojakaan ole kun nyt se tasan 25+0 (poks). Muistan muuten esikoista odottaessa ajatelleeni että saiko se vauva jonkun kohtauksen siellä kun en tiennyt miltä se hikka tuntuu. Juttelin myöhemmin siskoni kanssa, hänelle oli tullut sama mieleen kun ekaa kertaa tunsi hikan raskaana ollessa. Oletteko tienneet odottaa sitä hikkaa etukäteen tai onko herättänyt muissa ihmetystä?

Mä nukahdin tohon sohvalle tuossa ja taas herätessä potkut tuntu tuonne suoraan ylös. Eli näköjään tuo makaaminen tosiaan vaikuttaa nyt Sit kun kävin herännyttä lasta hoitamassa niin tuntu oikeen vähän kun se olis kylkiluita pitkin kävelly ja muljahteli tosi ikävästi, mutta ylös jäi kuitenkin potkuttelemaan sitten. Tuntu että esikoinenkin olis huomannu mutta ei sitten kuitenkaan ensi-ihmetyksen jälkeen kummemmin jäänyt miettimään että miksi äidin maha vähän tökkii

Tuli heräämisen jälkeen taas tietenkin yöllä siivousvimma (kuten tyypillistä), mutta jos sitä kohta yrittäis taas nukkumaan kun on vähän energiaa nyt purettu

 

Meillä oli eilen TAYS:ssa kontrolliultra ja kaikki oli oikein hyvin, mitat osui käyrille ja nyt siis 28+6 painoarvio oli 1268g, joka sijoittu sinne keski-ja alakäyrän välimaastoon. Tietty oli taas eri lääkäri (tämäkin ihan mukava) ja kun viimeksi lupailtiin, että tällä viikolla näkisi sukupuolen jo suht luotettavasti, niin tämä lääkäri sanoi ettei yleensä mielellään lähde arvailemaan, mutta sen verran kumminkin vilkaisi, ettei siellä vieläkään kai mitään poikaan viittaavaa ollut suoraan näkyvillä. Sisätutkimuksessa paikat oli napakasti kiinni ja kaikki kai ok, oli kyllä mun elämäni vauhdikkain toimenpide..

Tämä vauva tuntuu musta yleisesti aika rauhalliselta asukilta ja se tietysti aina välillä huolettaa, että onhan kaikki hyvin.. On selkeesti hiljaisempia päiviä ja sit taas välillä sellaisia, että liikkeitä tuntuu pitkin päivää. Yleensä päivän mittaan liikennettä on vähemmän ja iltaisin enemmän, kyselin näistä rauhallisemmista päivistä tuolla TAYS:ssa kätilöltä ja totesi vaan, että normaalilta kuulostaa ja että tee liikelaskentaa ja tule käyrille jos huolestuttaa kovin. Hikkaa oon tuntenut jo parin viikon ajan, aika hauskasen tuntusta, viimeksi neuvolassakin nikotteli. Oma äitini aina sanoo, että minä olin rauhallinen mahassa, hikkailin vaan, niin siitä ehkä osasin ekalla kerralla ajatella, että tää on varmaan hikkaa.

Perhevalmennukset alkaa meillä tän kuun lopulla, mennään sinne nyt esikoisen ollessa kyseessä ja enimmäkseen siksi, että jos satuttaisiin tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin pareihin ja ylipäänsä uusiin ihmisiin. Ei tunneta tältä paikkakunnalta vielä juuri ketään, ja vähän yksinäistä on välillä kun tottui pitkään asumaan isommassa kaupungissa, jossa asui paljon kavereita..

Karviaismarja ja Irmeli (?) 29+0 *poks*

 

Tervetuloa eeku laitteletkos mulle tiedot
Laskettuaika (LA) / Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Synnytyssairaala
niin lisään sut tuonne listoille

 

Tänään käyty neuvolalääkärissä supistusten takia ja kaikki pitäisi olla kunnossa eli supistukset ei oo tehny kohdunsuulle onneksi mitään. Lääkäri ei osannu sanoa mistä johtuu. Supistuksia tulee kyllä edelleen.

Minkälaista tuo hikkaaminen oiken on?

Miwwi 27+1

 

Minäki voisin tänne jo jotain raapustella

Eli oon 22-vuotias ja esikoinen 2,5v. Tämä koko odotusaika on ollu ihan hirveetä myrskyä ja myllerrystä elämässä, enkä ole tännekään jaksanut kirjotella vaikka listoille alussa liityinkin.

Oksensin päivittäin jonnekkin rv 16 asti ja kun se loppui alkoi järkyttävät liitoskivut. Tällä hetkellä elän panadolin voimalla. Opiskelen lähihoitajaksi ja työ/työharjottelu kielto tuli jo ensimmäisessä lääkärissä ennen puoltaväliä. Olen suoritellut teorioita ja vietin juuri kuukauden mittasen joululoman. Enää ei ole ku oppari jäljellä ennen äitiyslomaa, ei hirveästi innosta mutta pakko se on saada alta pois.

Tänään oli toinen lääkärinla ja vähän sitä sun tätä tuliki; leukkarit ja proteiinit plussalla, kohdunsuu pehmeä ja kokoarvio ultraan loppuraskaudesta, koska sf-mitta on huidellut koko ajan yläkäyrillä ja esikoinenkin on käynnistetty, koska kokoarvio oli 3700g eikä olisi isompaa mahtunut tulemaan (painoi kuitenkin syntyessään 3330g).

Neppari, onpa kiva lukea kuulumisia, luin nimittäin ahkerasti blogiasi!

Merlina 29+0

 

Tervetuloa Eeku

Kuulostapa hauskalta tuo hikka, vielä ei mun vatsassa sellaista ole tuntunut! Muuten kyllä jumppaa tasaista tahtia, välillä käy oikein kunnon möyrintä. Ja kun sanotaan että vauva nukkuu, kun äiti liikkuu, niin ei ainakaan täällä. Saa nähdä millainen ikiliikkuja sieltä ilmaantuu..

Ei menty nyt tänään sinne perhevalmennukseen, mutta pyritään kyllä menemään siihen seuraavaan ensi kuussa...

Dorian 25+0
en voi käsittää että mennään jo 26 viikolle, ihan vasta kattelin jonkun 20+ jotain viikkoja ja mietin että kaaaukana perässä tullaan.

 

Tänään oli sitten sokerirasitus aamulla. Heräsin siinä seitsemän aikaan ja silmät ristissä puin päälle (meiän neitihän nykyään herää useimmiten 9 jälkeen enkä muutenkaan ole aamuihmisiä), 7:45 oli aika varattu. Eniten mua jännitti etukäteen tietenkin ne pistot siellä kun tiesi ettei yhdellä pistolla selviä mutta kuitenkin kestin ne kuin nainen Mä sain sitä läpinäkyvää, imelää, vadelmamehun makuista litkua ja eka mukillinen menikin helposti ykkösellä alas, mutta sitten se labrahoitaja ilmoittikin että pitää vetää vielä toinen :$ Lievää pahoinvointia oli sen koko 2 tuntia ja tunnin kohdalla aloin röyhtäillä sitä nestettä. Olin väsynyt sinne mennessäkin ja labrahoitaja sanoi että koekin saattaa väsyttää. Kertoi myös että on mahdollisuus päästä sängylliseen huoneeseen mutta että sinne ei saa nukahtaa! No mä pilkin siinä käytävän kovilla tuoleillakin että en edes uskaltanut mihinkään sängylle heittäytyä. No, selvisin siitä kokeesta nukahtamatta ja oksentamatta, mutta kotimatka oli kyllä pahin. Tuntui koko matkan että laatta lentää ja voimat loppui kokonaan noin 100m kotiovesta. Olihan mulla eväätkin mukana että voisin tankata ennen kotimatkaa, mutta niissä oloissa ja väsymyksissä ei sitten maistunut joten päätin odottaa kotiin. Tietenkin tyttö heräsi kun pääsin ovesta sisään ja mies lähti melkein saman tien takaisin töihin. Sinnittelin sitten pilkkien esikon päikkäriaikaan saakka ja sen jälkeen suoraan sänkyyn! Onneksi mies tuli töistä ennen kun esikoinen heräsi ja antoi mun nukkua vähän pidemmät päikkärit. Nyt onkin jo ihan normaali olo taas ja jälkifiilis ihan hyvä. Ei se mikään kauhea testi ollut, mutta koko aamun oli olo kuin alkuraskaudessa. Tulokset selviää kuulemma huomenna tai ylihuomenna. En tosin tiedä soittaako terkka minulle vai pitääkö itse kysellä. Vähän huonosti muutenkin järkätty juttu, ajanvarauksenkin tein itse netissä joten en saanut edes virallisia ohjeita sitä sokerirasitusta varten koskaan. Tietty otin itse selvää ettei tarvitse uudestaan mennä

Mitä hikasta muistan viime raskaudesta, niin se oli sellainen tasainen "tykytys" joka tuntui aina jonkin aikaa. Ekalla kerralla ihmettelinkin sitä siksi että liike oli niin tasaista ja aina samassa kohtaa, ettei tuntunut luonnolliselta liikehdinnältä. Ekana tuli juuri mieleen että se vauva sätkii jossain epileptisessä kohtauksessa siellä, mutta onneksi selvisi että kyseessä on vain hikka Tänään muuten siellä sokerirasituksessa istuessa mietin että hikoteltiinko ekaa kertaa, mutta tuntemus ei kestänyt kovin pitkään joten jäi pieni epävarmuus asiasta.

Hmm, pitäisköhän ottaa jouluvalot ja tontut pikkuhiljaa pois

Kp & Kultakala 25+1

 

Neuvolan terkka olikin laittanut puhelimeen jo viestiä että sokerirasituksen tulokset saatiinkin jo, ja arvot oli normaalit. Jee opcorn:

 

Mulla oli kans sokerirasituksen tulokset normaalit, huh.. ehdin niitä jo jännittää..

Ihon kutina vaan pahenee..Olen nyt kolme yötä herännyt tunnin välein raapimaan. Iho on jokapuolelta ihan rikki. Vaikka miten rasvaan ja rasvaan, ei auta. Kortisonivoidetta laitan illalla, se vähän helpottaa, mutta vaikutus ei kestä koko yötä. Olen kysynyt työterveyslääkäriltä ja neuvolasta asiasta, mutta ohjeena on vaan että rasvaa ja koita kestää. Tää olotila alkaa käymään jo psyykkeen päälle, kun ei pysty lepäämään eikä rentoutumaan hetkeksikään.

Hikkaa en ole tuntenut, liikkeitä kyllä tuntuu paljon.

Perhevalmennuksista ei ole meillä ollut neuvolassa puhettakaan..

 

Merlina, tosi kiva kuulla! :wave: Meillä onkin tosi samankaltaiset elämäntilanteet

Täällä oli viime neuvola marraskuun lopulla, joten olipa kiva käydä tänään tsekkaamassa että kaikki oli hyvin! Olen yrittänyt elää tosi terveellisesti, mutta kummasti vaan painoa lähtöpainoon verrattuna oli nyt tullut tasan 11kg. Huh! Kuitenkaan mitään turvotuksia ei ole ollut ja verenpaineetkin oli pysynyt ihan optimaalisissa arvoissa, joten antaa kaverin kasvaa vaan! Hemoglobiinikin oli pysynyt oikein hyvänä, 136. Syön multitabsin raskaus/imetys vitamiinia ja ilmeisesti siinä oleva 20mg rautaa riittää ainakin toistaiseksi hyvin.

Selvästi viimeviikkoina on maha alkanut painaa, tuntuu etten mahdu enää omaan kroppaani. Henkeä ahdistaa, istuminen närästää, kenkiä pukiessa meinaa happi loppua ja lapsen pukeminen on urheilusuoritus. :$ Täällä myös harkkasupistuksia tulee paljon. Aina kun nousen ylös tai yhtään nopemmin liikun, menee maha ihan kivikovaksi ja pyöreäksi palloksi, eikä meinaa millään asettua. Kivuliaita ei kuitenkaan ole ollut (tosin en tiedä miltä kivuliaat supistukset tuntuu, koska viimeksi en tuntenut mitään supistuksia ennen kuin alkoi ponnistusvaihe? )

Onpas täällä paljon neuvolalääkärin käyntejä?! Mulla oli siinä 14 viikolla eka ja seuraava/viimeinen on viikolla 36. Tuntuu kyllä aika vähäiseltä käydä vaan kahdesti, mutta toisaalta pääseehän sitä jos ongelmia tulee.

sf-mittaa alettiin mekin nyt mittailemaan. Nyt viikolla 26+4 näytti 28cm, edellisellä samoilla viikoilla 23cm. Terkkarin käteen vauva tuntui kuitenkin oikein sopivan kokoiselta. Minulle uutena asiana terkka sanoi että hyvä lukema on raskausviikot +/- 2cm. Eli mun tapauksessa 26 +/- 2 (24-28cm). Tämän perustella ihmettelen vähän tota neuvolakortissa olevaa käyrää?

Liikkeet täällä on tuntunut ja näkynyt pitkään, vaikka etuseinäistukka, mutta vasta viimeviikkona ne tuntuu myös kokoajan, muitakin puuhaillessa. Perhevalmennus oli myös meidän mielestä silloin aikanaan tosi väsyttävä. Imetyksestä oli ihan kiva kuulla ja juurikin se kun tuore perhe kävi kertomassa arjesta pienen vauvan kanssa. Silti suosittelen käymään jos yhtään huvittaa, voihan olla että sieltä saa paljonkin irti! Sen sijaan ihan paras oli neuvolan järjestämä ryhmä synnytyksen jälkeen! Meitä oli neljä äitiä joiden vauvat oli tulleet puolen vuoden sisään ja tapaamisilla oli vähän ohjattua keskustelua, sekä suurimmaksi osaksi saatiin jakaa omia tuntemuksia. Oli ihanaa jutella muiden samassa tilanteessa olevien äitien kanssa, kun arki kotona alkoi. Järjestettyjä tapaamisia oli viisi, mutta jatkettiin sen jälkeen itsenäisesti vuorotellen toistemme luona kyläillen ja vielä tänäkin päivänä nähdään ainakin kerran kuussa ja viestitellään päivittäin =) Kivaa kun lapsellakin on lähinurkilla monta kaveria, ketkä on tuntenut ihan vauvasta asti!

Synnytys on pikkuhiljaa taas alkanut mietityttää. Toisaalta olisi kiva käynnistellä, jos tuntuu että kokoa alkaa taas tulla liikaa. Toisaalta luonnollisesti lähtenyt synnytys oli viimeksi kuitenkin melko helppo ja käynnistyksestä olen kuullut vain huonoja kokemuksia. Päivä kerrallaan, epiduraalin olen kuitenkin varannut, se toimi mulle viimeksi niiiiin hyvin.

Aika hurjaa että nämä meidän pienokaiset voisi jo syntyä! Olen nyt lastenosastolla ollut kohta viikon ja voi että ne pienenpienet vauvat on syötävän söpöjä! :heart: Ainoa huono puoli siellä työskentelyyn raskausaikana on, että vauvoja syöttäessä tai imetyksen onnistumista seuratessa tuntuu aina että maito lähtee nousemaan!!

Tulipas tekstiä, poltin samalla riisipuurotkin pohjaan . Kiva kun tänne oli tullut viestejä, synkistelin jo että onko kaikki vaihtaneet facebookin puolelle!

Nea ja Jimbo 26+4 :heart:

 

Pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoitella tänne. Nykyään käyn joka päivä lukemassa muiden kuulumisia, mutta inhoan kirjoittaa tabletilla, niin siksi en koskaan jaksa itse kirjoittaa.

Yönenkeli: La:n voisi mulle päivittää 15.4. kun sen mukaan on nyt neuvolassa menty. Ja meille on poika tulossa rakenneultran mukaan Niin ja ikäkin on nyt 27.

Tällä viikolla oli eka neuvolalääkäri (ja kai ainut) ja olikin mukava ylläri, että ihan ultralla lääkäri katsoi vauvaa. Painoarvio oli rv 27+2 1137g ja kaikki näytti olevan hyvin. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja pituutta 3cm. Sf-mitta oli 28.

Harjotussupistuksia on ollut lähes päivittäin ja lääkärille sanoin, että kipeitä supistuksia ei ole ollut. Eikö sitten seuraavana päivänä tullut useampikin kipeä supistus! Toivottavasti ei päivittäin ala supistelemaan kipeästi.

Sokerirasitus on täälläkin edessä keskiviikkona ja täytyy myöntää, että jännittää tulokset. Viime kerrasta on 5 vuotta, kun kolmosen kohdalla en käynyt.

Kultapupu, itselläni oli samanlainen tilanne imetyksen suhteen esikoisen kanssa. Päädyin lopettamaan imetyksen raskausviikolla 30. Nyt myöhemmin ajateltuna vähän kaduttaa, kun en yrittänyt tandemimetystä. Meillä nimittäin tuo neiti oli 1v 5kk, kun pikkuveli syntyi ja oli melkoisen mustasukkainen ja ihan satuttikin vauvaa alussa.

Vatsan koko on alkanut jo hieman rajoittamaan toimintaa. Aamulähdöt kolmen alle kouluikäisen kanssa on melko tuskaisia, kun vähintään kahdelle pitää auttaa vaatteet päälle ja kenkien laitto sekä lapsille että itselleen on ahdistavaa. Ja liitoskivut vaivaavat etenkin päivinä, jolloin on ollut paljon menoa.

Vauvan hikkailu tuntuu tosiaan sellaiselta tasaiselta "tykytykseltä". Siitä sen erottaa muista liikkeistä.

Nyt valmistautumaan kauppareissulle Mukavaa viikonloppua kaikille!

LiLeHe ja Veikka 27+4 :heart:

 

LiLeHe Kiitos kun jaoit kokemuksesi asiasta, ollaan edelleen puntaroitu ja pohdittu asiaa ja viimeiset pari päivää olen taas vaihteeksi ollut imetystauon kannalla Kovin vähän löytyy kokemuksia samankaltaisella ikäerolla, tuntuu että monella tandemimettäjällä on juuri näitä 2-3-vuotiaita mikä on sitten jo ihan eri juttu. Olenkin miettinyt että mitenköhän tuon mustasukkaisuuden laita on noin pienillä. Lähipiirin kautta ollaan nyt nähty pieniä vauvoja ja positiivisen kiinnostuneena tuo käy niitä tökkimässä ja tutkimassa, mutta on myös usein tulossa syliin jos pidän toista vauvaa sylissä. Ei yritä töniä toista tai muutenkaan siihen toiseen reagoi, pitää vaan itsekin päästä sinne syliin. Eli tosi paljon on kiinni minussa vieläkin, enkä usko että kauheasti itsenäistyisi tässä kolmen kuukauden aikana kun on niin pienestä kyse. Isistä toki tykkää myös mutta siitä ei ole nyt kauheasti apua silloin kun mies on töissä Mietin myös että voiko se mustasukkaisuus tulla sitten eri tavalla siinä tilanteessa kun se vauva on 24/7 meillä, vaikka sitä näillä vierailuilla ei varsinaisesti ole ilmennyt? Ehdittekö muuten nähdä pikkuvauvoja esikoisen kanssa ennen toisen lapsenne syntymää?

 

(.) Taas on ollut paikat kipeenä ja liikkuminen ikävää : / Perjantaina jätin jumppaamisen väliin suosiolla, ja olis kyllä pitänyt jättää lauantainakin. Oli vaan paikat niin kipeenä siinä illalla että ajattelin jos siitä olis kuitenkin apua - seuraus oli että mies autto mut lattialta ylös ja loppuiltaan en päässyt edes sohvalta ilman apua

Tänään taas tullut hiihdettyä ympäriinsä siihen malliin että pitää varmaan lepuuttaa loppu päivä. Viisaana vielä juoksin rattaiden kanssa bussiin ja ihan kiva että kerkesin, mutta bussissa tuli sitten kivuliain ja pisin supistus mitä tähän asti on tullut Nyt noita supistuksia on ollut ehkä 1-2kpl/vko ja suurin osa todella mietoja, mutta ihan hyvä että ensi viikolla on se neuvolalääkäri. Pääsee varmistamaan että paikat on kunnossa. Aina noi on olleet seurausta rasituksesta, eli pitäis vaan löysäillä enemmän. Ei vaan malttaisi kun vihdoin tuntuu että on energiaa puuhailla Kotonakaan ei malta olla siivoilematta...

Kp & Kultakala 25+6