Oikein ootte arvanneetkin, meille syntyi vappuvauva 1.5. kello 5:18
:heart: :heart:
Kultapupu/1.5.2014/tyttö/2980g/48cm/40+2/la 29.4.2014
Eli supistuksia oli tosiaan jo edellisenä yönä 5min välein koko yön, keskiviikkona sitten välit oli päivällä 15-30 minuuttia, illalla sit alkoi taas lyhenemään ensin 10-15min, sitten 10min ja lopulta viiteen/vajaa viiteen minuuttiin. Synnytys merkittiin alkaneeksi illalla 22:30, silloin tais tulla 10-5minuutin välein supistuksia. Kotona olin suihkussa supistusten kanssa ja suihkusta oli kyllä paljon apua. Yöllä soiteltiin vanhemmilleni että voisivat tulla pikkuhiljaa meille ja nopeastihan he paikalle tulivatkin. Puoli kahdelta suunnilleen taidettiin soittaa synnärille että voitais tulla ja saatiin lupa. Siinä sitten aloin pukea päälle ja yllättäen isälleni tuli puhelu että mummo on nyt menehtynyt :'( Mikä ajoitus! En ole oikeastaan ehtinyt käsitellä tai ajatella koko asiaa kauheasti mutta eiköhän senkin aika tule.
Äitini lähti sitten heittämään minut ja miehen synnärille kun isä jäi esikoisen kanssa meille. Esikoinen heräili siinä hieman ennen kun päästiin ovesta ulos ja oli sitten valvottanut vanhempiani jonnekin puoli viiteen, samalla tavalla heräili myös kaksi edellistä yötä että olisko aavistellut jotain
Synnärille päästiin siinä kahden aikoihin yöllä, 02:15 oli sisäänkirjattu. Olin ihan varma että meidät passitetaan vielä kotiin ja kätilökin totesi että et sinä nyt kauhean tuskaiselta vaikuta. Hetki oltiin kuitenkin salissa käyrillä ja sit tutkittiin kohdunsuu: 6cm auki, eli saatiin jäädä
Kätilö kyseli toiveita ja päädyttiin siihen että menen suihkuun, kun se oli kotonakin toiminut hyvin. Siellä sitten vietinkin 1,5 tuntia jonka jälkeen katsottiin taas edistymistä: ei mitään! Supistuksetkin alkoivat hiipua laimeammiksi ja lyhyemmiksi ja kätilö kysyi että haluanko nukkua loppuyön vai puhkaistaanko kalvot. Valitsin kalvojen puhkaisun. Hengittelin ilokaasua supistuksiin ja pari supistusta kalvojen puhkaisun jälkeen kivut muuttuivat sitten ihan eri sfääreihin. Muutaman supistuksen tärisin ja vaikersin sängyllä kunnes päätin että nyt epiduraali, vaikka olin ajatellut yrittää pärjätä ilman. Melko nopeasti saatiinkin sitten lääkäri paikalle ja ehdittiin jopa laittaa se epiduraali, mutta ennen kuin se alkoi vaikuttaa tuli ihan tajuton ponnistamisentarve. En siis yhtään pystynyt vastustamaan, hädin tuskin ehdin huutaa että ponnistuttaa! Olin paniikissa, huusin, kiljuin ja pyörin sängyllä. Kätilö taas huusi jalkopäässä että "avaa jalkoja" ja "kuuntele". Taisipa kysyä myös että missä asennossa haluan ponnistaa, mutta siinä tilanteessa en kyllä yhtään välittänyt
Onnistuin kuitenkin keskittymään edes vähän siihen ponnistamiseen vaikka kipeää teki ja kirveli, ja huutamatta en voinut olla. Ja se helpotus kun pää oli ulkona!
Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 8 minuuttia ja saldoksi jäi pientä repeämää välilihaan ja muutamia tikkejä. Epiduraali ei tosiaan ehtinyt vaikuttaa, noin tunti kalvojen puhkaisun jälkeen oli tyttö maailmassa. Loppu jäi mieleen aika rajuna mutta toisaalta olen tyytyväinen ettei synnytys pitkittynyt vaan kaikki kävi melko nopeasti. Kätilö oli ihana ja kehui hyväksi synnyttäjäksi, vaikka varmaan en ollut helpoin asiakas siinä ponnistusvaiheessa
Nyt on tytöllä pari päivää ikää ja päästiin tänään kotiutumaan. Sokereita seurattiin taas 2vrk koska painoa oli sen 20g alle 3kg rajan mutta pysyivät onneksi hyvänä, maitoakin on tullut alusta saakka hyvin. Eilen ja tänään onkin tissillä viihdytty tiuhaan ja paino olikin eilisestä lähtenyt nousuun (2.5. 2,83kg, 3.5. 2,88kg). Kuulo joudutaan käydä parin viikon sisällä kontrolloimassa, luultavasti korvissa on sen verran vaikkua tai muuta ettei sen takia saatu läpi. Muuten kaikki erinomaisesti
Jälkisupistukset ja istuminen on olleet helpompaa tällä kertaa kuin reilu vuosi sitten, vaikkei vammoitta selvitykään.
Nyt sitten ihmetellään kaikki toisiamme, esikoinen onkin ollut aika ihmeissään tästä kaikesta. Eiköhän me pian saada taas arjesta kiinni
