Huono äiti fiilis - huusin vauvalle

Vauva on ollut koko päivän itkuinen ja missään muualla ei ole hyvä kuin sylissä. Mies on metsällä jo toista päivää. Kun vauva vain huusi ja yritin lukea esikoiselle samaan aikaan iltasatua, niin karjaisin aika kovalla äänellä sitterissä olevalle vauvalle että "ole jo hiljaa"... Tästä sitten esikoinen säikähti ja alkoi itkeä. Ja minulla tuli tietenkin tuplaten huono fiilis. Miksi huutaa vauvalle kun hän ei tahallaan kiukuttele, ja miksi aiheutan esikoiselle pahaa mieltä näyttämällä oman väsymykseni?

Tilanne meni ohi. Keskustelin asiasta esikoisen kanssa, ja sanoin, että äiti oli väsynyt ja sen takia korotti ääntään. Äiti ei olisi saanut tehdä niin ja äiti on pahoillaan. Pyysin anteeksi esikoiselta sekä vauvalta, vaikka eihän se onneksi säikähtänyt huutoani...

Minä onnistuin kuitenkin saamaan itselleni maailman huonoin äiti -fiiliksen. Rakastan noita kahta niin että sattuu - mutta olen luonteeltani temperamenttinen, ja vaikka yleensä onnistunkin hillitsemään itseni, niin joskus teen juuri noin typerästi: huudan. Nyt mietin, että miten jaksan koko syksyn olla viikonloput yksin, mies käy arkena töissä ja viikonloput on pyhitetty metsästykselle. Hänelle tärkeä harrastus, viikolla minä saan harrastaa iltaisin. Mutta en halua antaa lapsilleni mielikuvaa väsyneestä, kärttyisästä äidistä....

 

Et tosiaankaan ole ainoa äiti maailmassa joka noin tekee. Itse olen syyllistynyt samaan.

 

Tuota varmasti sattuu monelle, ei lapsille jäänyt traumoja

Mutta näin ulkopuoliselle tuli mieleen, että pitäisikö teidän molempien vähentää omia harrastuksia ja olla enemmän aikaa kotona? Jos sinä jäisit joskus viikolla iltaisin kotiin ja mies sitten vastavuoroisesti viikonloppuina. Olisi enemmän yhteistä aikaa ja helpottaisiko väsymys?

 

Kyllä mullaki menee hermot varsinkin eskarilaiseen, ja olen kaiken lisäksi yksin tässä lasten kans, mies löysi uuden

 

Mä ymmärrän sua! Menee siinä itsellä hermot kun vauva huutaa. Meidän vauva oli ensimmäiset viikot tosi itkuinen ja oltiin väsyneitä. Mies huusi kerran vauvalle "Turpa kiinni!". Musta se tuntui tosi pahalta. Pari yötä eteenpäin syyllistyin itse samaan, huusin vauvale "Lopeta! Mä en jaksa sua enää!" ja paskamutsi-fiilis on edelleen, etenkin kun syyllistyin samaan mistä valitin.

Ei saa olla liian ankara itselleen! Äitikin (ja myös isä) on vain ihminen! Hali!

 

Hui, tuo huutaminen ei mielestäni ole normaalia. Olet todella väsynyt ja se alkaa näkyä. Nyt sinun täytyy puhua miehesi kanssa ja pistätte asiat tärkeysjärjestykseen! Ei harrastaminen saa olla oman perheen hyvinvoinnin tiellä. Tsemppiä!

 

Minulle lähinnä tuli mieleen, että mitä se vauva siellä sitterissä teki, jos oli itkuinenkin?

 

Eiköhän sitä ite kullakin joskus tule hermostuttua. Oon itekkin ärjässy meijän 1,5 v. Tilanne se, että mulla on univaikeuksia ja saan unta vasta joskus 2-3 aikaan yöllä. Tyttärellä oli sillon huono päivä, kiukkuaminen alko sinä päivänä jo heti aamusta. Iltapäivään jaksoin sitkeesti kuunnella tyttären itku potku raivereita. Toki välillä rauhottukin, mutta hetken päästä alko uudestaan. Leikittiin, käytiin ulkona, tehtiin majaa, kuunneltiin lastenlauluja ja tanssittiin yms. vaikka leikin ja touhusin tyttären kanssa, niin silti huusi ja raivos. Sit yksin kertasesti rupes jo kiristää omaakin pinnaa ja yritin vaan hammasta purren ajatella kaikkee muuta. Tytär raivarin lomassa rupes heittelee tavaroita ruokapöydästä alas ja sit mulla palo pinna ja ärjäsin tyttärelle, että nyt hiljaa, en jumankauta jaksa kuunnella tota raivoomista enää. Rupesin melkeimpä heti ite itkemään ja otin tyttären syliin, pyysin anteeks. Mutta, yöuniin saakka jakso kuitenkin kiukutella sinä päivänä.

 

Miksi huutaa nälkä, vatsavaivoja????
Ei vauvat koko päivää huudaa normaalisti, minkä ikäinen?

 

Minulle lähinnä tuli mieleen, että mitä se vauva siellä sitterissä teki, jos oli itkuinenkin?

Odotti, että saan esikoiselle luettua sadun, koska istui potalla.

Vauva on jo 7 kk, ja ei yleensä ole itkuinen. Nyt ilmeisesti tekee hampaita, kun on ollut paljon kärsimättömämpi, eikä viihdy hetkeäkään sitterissä. Hankalaa, kun myös esikoinen hoidettava, ei onnistu koko ajan vauvaa sylissä pitäen.

Kiitos tsempityksistä. Mietin asiaa puoli yötä. Yritän nyt oikeasti saada temperamenttini hallintaan. Arki-iltaisin olevat jumpat ovat minulle henki ja elämä, tunnin irtiotto kotiarjesta. En ymmärrä miksi minun pitäisi niistä luopua, niin kuin joku neuvoi. Miehen harrastus on kyllä hieman liian aikaa vievä, kun voi olla pois koko viikonlopun...

 

Odotti, että saan esikoiselle luettua sadun, koska istui potalla.

Vauva on jo 7 kk, ja ei yleensä ole itkuinen. Nyt ilmeisesti tekee hampaita, kun on ollut paljon kärsimättömämpi, eikä viihdy hetkeäkään sitterissä. Hankalaa, kun myös esikoinen hoidettava, ei onnistu koko ajan vauvaa sylissä pitäen.

Kiitos tsempityksistä. Mietin asiaa puoli yötä. Yritän nyt oikeasti saada temperamenttini hallintaan. Arki-iltaisin olevat jumpat ovat minulle henki ja elämä, tunnin irtiotto kotiarjesta. En ymmärrä miksi minun pitäisi niistä luopua, niin kuin joku neuvoi. Miehen harrastus on kyllä hieman liian aikaa vievä, kun voi olla pois koko viikonlopun...

Kuka tahansa 7kk on itkuinen ja kiukkuaa, jos sitteriin tunkee! Ei siihen hampaita tarvita. Ja kyllähän 7kk tuossa tilanteessa sylissä voi olla, pyyhkimisen ajaksi sitten lattialle.

 

Kuka tahansa 7kk on itkuinen ja kiukkuaa, jos sitteriin tunkee! Ei siihen hampaita tarvita. Ja kyllähän 7kk tuossa tilanteessa sylissä voi olla, pyyhkimisen ajaksi sitten lattialle.

Huoh...

 

Anna vauvalle särkylääkettä jos sen ikeniä särkee niin että itkee vaan.
Ja eikö se osaa vielä liikkua? Miksi noin iso on sitterissä?

Olen itsekin huutanut pikkulapselle. Se tuntuu aina jälkeenpäin kamalalta ja ihan tyhmältä, kun ei siihen ole oikeasti syytä, oma väsymys vain. :/ Koitan opetella pois tuosta, mutta tuntuu vaikealta.