huono äiti, huono puoliso, huono sitä huono tätä...

Aina mussa on jotain vikaa... mutta mä en jaksa olla mitään muuta kun sitä mitä mä oon.. pitääkö mun vaan sitten sietää kaikkea paskaa mitä saan niskaan... koskahan mä saan oikeasti olla onnellinen??

 

Ei todellakaan tarvitse sietää mut olisko syytä myös omassa itsetunnossa tai jopa masennuksessa?

Mutta jos todella kyse vain puolisosta niin lähde etsimään onneasi, turha itseään on kiduttaa!

 

No kai siinä itsetunnossa voi olla vikaakin. Masentunut en koe olevani mutta masentuneeksi tässä kyllä pikkuhiljaa tulee...

 

Aina vitsailen että heheh näinhän ne akat kirjoittaa joka viestiin näillä palstoilla mutta nyt se tuntuu ihan järkevältä.

Ihan taustoja tuntematta fiilispohjalta sanoisin ihan sydämestäni että

jätä se!

 

o jos et vielä ole masentunut, niin tuollaisella menolla kyllä aikanaan sitten olet. Kysy siltä äijältä, että minkä helevetin takia se siinä sitten pyörii, jos et kelpaa. Ja näytä, että tuossa on ovi jos ahistaa.

 

olispa niin että mä voisin näyttää sille ovea.. minä vaan olen se joka joutuu sitten lähtemään(miehen talo).. ja mitäköhän se tuumaa jos otan lapset mukaani..

 

ei kun sä oot just hyvä. Käy vaikka kattomassa peilistä ja ala uskoo siihen itsekin. Ei noita juttuja oo helppo kuunnella, eikä sekään ole helppoa, et antais niitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. jos sä itse koet tekeväs asiat hyvin, ni sen pitäis riitttää. Tsemppistä!