huuli-ja kitalakihalkio

lapsuuden ystävä sai toissa iltana vauvan. ihana, potra poika, mut hällä on sekä huuli että kitalaki auki. onks nuo mahdollisesti periytyviä, suvussa liikkuvia juttuja ja minkälaista on hoito. kitalakihalkio on vissiin se hankalampi juttu?

 

Suvussa kulkee ja on myös muutaman prosentin mahd. tulla ei suvun kautta. Hienosti ne saadaan korjattua nykyisin! T: halkiovauvan äiti

 

Suvussa kulkee ja on myös muutaman prosentin mahd. tulla ei suvun kautta. Hienosti ne saadaan korjattua nykyisin! T: halkiovauvan äiti

oikeasti, en oo ees tiennyt että ne kulkee suvussa. lapsen isän sedällä ainakin on kitalakihalkio ja sen korjaaminen on ollut aika työlästä. tietty hänen syntymästäänkin on jo aikas kauan. minkä ikäisenä noita aletaan korjailemaan keskimäärin?

 

korjataan yleensä alle vuoden iässä ja nykyään erittäin hyvät tulokset. Kitalakihalkio tosiaan pahempi ja voi joskus vaikuttaa puheenkehitykseen, mutta harvemmin. Kauhea shokkihan tuo on vanhemmille, mutta tosiaan erittäin hyvin korjattavissa ja tukea saa heti jo synnytyssairaalassa sekä tietoa varmasti paljon!

 

Huulihalkio ei aina ole periytyvä tai suvussa kulkeva, vaan voi tulla ihan yllättäenkin mahdollisesti esim. jos altistuu sikiöaikana jollekin epäsuotuisalle. Minulla on oikeanpuoleinen huuli-ien-halkio, joka leikattiin 1. kerran ollessani 6 kk ja sen jälkeen teini-iässä kahteen kertaan. Nyt arpi on ihan siisti ja meikillä sen saa suht huomaamattomaksi. Meillä ei ole kellään muulla suvussa huulihalkiota, ja kohdallani on epäilty, että raskausaikana meillä tehdyssä remontissa olen altistunut maalissa olleille liuottimille. Oma poikani on terve.
Tuttuni sai muutama vuosi takaperin pojan, jolla oli molemminpuolinen huuli-suulaki-halkio, ja korjaus on onnistunut mielettömän hyvin. Onhan se tietysti rankkaa, vaikka kaikki menisi hyvinkin, mutta ei meikäläiselle ainakaan ole mitään traumoja jäänyt Tämä tutun poika oli myöskin sukunsa ainoa, ja äiti joutui käyttää koko raskausajan sydänlääkkeitä, joita ei normaalisti suositella käytettäväksi raskauden aikana.

Onnea ystävällesi vauvasta

 

No meilläkin on mun mummon tädillä ollu halkio (tosi läheinen... ) Meillä oli ukko niin pieni syntyessään että eka leikkaus tehtiin 9kk (norm. 6kk muistaakseni) ja sit vuoden ikäsenä. sit pitäis olla halkiot kiinni. sen jälkee seuraillaan hampaat ym. muut, jos ok ei mitää, ennen koulun alkua tarkastus onko minkä näkönen sit korjaus leikkaus (kiusaaminen). Rautojen kanssa me elellään nyt, poika 11v. pari vuotta sitten tehtiin luun siirto halkioon. Ei mun mielestä kannata hätäillä, hienosti Husukessa asiat hoidetaan ja ihan samanlainen lapsi se on kun muutkin! Ehtii samallalailla tehdä pahojaan....

 

kiitoksia kaikille. varmasti on aika kova yllätys vanhemmille ja kun pikkuinen on vielä esikoinen ja vaikka kumpikin heistä on terveydenhoitoalalla ja tietoa tällaisista, tulee varmasti olemaan välillä raskasta.

 

Faktojen mukaan perinnöllinen alttius saattaa vaikuttaa halkiolapsen syntymiseen.
Myös ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa.
Halkiot syntyvät sikiölle raskausviikoilla 4-12. Suomessa yksi viidestäsadasta syntyneestä on halkiolapsi.
Halkiovanhemmille syntyy hiukan keksimääräistä useammin halkiolapsia.
Suomi johtaa suulakihalkioissa, mutta huulihalkoissa ollaan keskipaikkeilla.
Halkiolapsen syöttäminen voi olla haastavaa ennen leikkausta.
Leikkaukset tehdään yleensä muutaman kuukauden ikäisenä, Suomessa osataan hyvin!
Halkiolapsella voi olla ongelmia myös korvien, hampaiden ja puheen kanssa.

Olen itse kitalakihalkiolapsi. Oon tarvinnu 2 leikkausta vauvana ja noin 3-vuotiaana, puheterapiaa ja hampaiden poistamista, oikomista, yms. Eli ei nyt mitään niin radikaalia.
Olen nykyisin ammatiltani puhetyöläinen.
Huulihakiosta en osaa kertoa enempää.

 

lapsuuden ystävä sai toissa iltana vauvan. ihana, potra poika, mut hällä on sekä huuli että kitalaki auki. onks nuo mahdollisesti periytyviä, suvussa liikkuvia juttuja ja minkälaista on hoito. kitalakihalkio on vissiin se hankalampi juttu?

eivät välttämättä ole periytyviä, meillä on esikoisella suulakihalkio mutta minä en tiedä omasta enkä mieheni suvusta ketään jolla olisi halkio.
suomessa on erittäin hyvä huuli-ja suulakihalkiokeskus ja sieltä saa kaiken mahdollisen tiedon ja tuen =)

 

Peritytyyydestä en tiedä, mutta foolihappo on todella tärkeää odottavalle äidille, varsinkin alkuraskaudessa (Huuli-ja kitalakihalkion estämiseksi). Itse otin sitä varmuuden vuoksi vitamiinilisänä.

 

ei todellakaan ole periytyvää. meillä huulihalkio lapsi. mutta korjattu todella siististi ja vielä siistimmäksi menee mitä enemmän kasvaa. epätodennäköistä on että tulee samaan perheeseen toinen halkio lapsi.
kitalaki on mun mielestä hankalempi homma, mutta kaikki saadaan tosi siististi korjattua.
eka käynti on siinä 2kk iässä mutta leikkuas yleensä siinä puolen vuoden iässä

 

minäkin olen huuli- SUUlakihalkioisen lapsen äiti. Ja voi että kalskahtaa korvaan tuo KITAlakihalkio. Ihmisellähän on SUU ja esim kalalla KITA. Joten pilkun viilausta tähän ketjuun

Meillä on tosiaan 5,5 vuotias tyttö jolla molemmat halkiot sekä muita sairauksia. monia leikkauksia on tehty; sydän (2,5 kk) , huulen korjaus (6kk) , suulaen korjaus( 9kk). Kaikista on hyvin selvitty, mutta syömishäiriö jäi pysyväksi. Gastrostooma letkun kautta ruokinta sujuu.

Yleensähän nämä lapset alkuvaikeuksien jälkeen kehittyvät ihan normaalisti. Korvia sairastellaan normaalia enemmän. Puheen tuoton kanssa tulee yleensä ongelmia ja siihen saa puheterapiaa.

Paljon onnellisia hetkiä ystävällesi lapsensa kanssa. Ensijärkytyksen jälkeen lapsi on se oma rakas...

 

minäkin olen huuli- SUUlakihalkioisen lapsen äiti. Ja voi että kalskahtaa korvaan tuo KITAlakihalkio. Ihmisellähän on SUU ja esim kalalla KITA. Joten pilkun viilausta tähän ketjuun

Meillä on tosiaan 5,5 vuotias tyttö jolla molemmat halkiot sekä muita sairauksia. monia leikkauksia on tehty; sydän (2,5 kk) , huulen korjaus (6kk) , suulaen korjaus( 9kk). Kaikista on hyvin selvitty, mutta syömishäiriö jäi pysyväksi. Gastrostooma letkun kautta ruokinta sujuu.

Yleensähän nämä lapset alkuvaikeuksien jälkeen kehittyvät ihan normaalisti. Korvia sairastellaan normaalia enemmän. Puheen tuoton kanssa tulee yleensä ongelmia ja siihen saa puheterapiaa.

Paljon onnellisia hetkiä ystävällesi lapsensa kanssa. Ensijärkytyksen jälkeen lapsi on se oma rakas...

kuule, hyvä vaan kun korjasit etten sit möläyttele mitään loukkavaa =)

 

en tiiä tuosta suvun kautta periytyvästä et onko mahollista, mutta todella pieni prosentti määrä on että voi periintyä jos äidillä on.

 

kyllä nämä halkiot voi periytyä suvun kautta. minun isäni tai äitini suvusta kummassakaan ei ole niin läheistä jolla olisi ollut halkio että se minuun vaikuttaisi mutta silti minun isäni suvusta pappani isällä oli ollut halkio. minulla itsellä on kanssa kitalakihalkio joka leikattiin siinä 6kk ikäisenä, nyt olen 14 ja hyvin on mennyt eikä ole suurempia ongelmia vaikka kitalakeen pienireikä jäikin vielä sen leikkauksen jälkeen. 4 vuotta sitten isäni sisko sai ensimmäisen lapsensa jolla oli molemmat halkiot eikä jäänyt ollenkaan pahannäköinen leikkausarpi. putkia hän ei ole itse tarvinnut muutakuuin 1 kun minä taas olen käynyt 16 kertaa putkituksissa mutta hyvin nekin on mennyt. 12 vuotiaana opin puhaltamaan korviin ja sen jälkeen en ole putkia tarvinnut. kyllä elämä hhhymyileekin vaikka halkio onkin. =)

 

Minulla oli suu- ja kitalakihalkio syntyessäni. Ei mistään vaikeimmasta päästä, vain yksi leikkaus tehtiin vajaa vuoden ikäisenä, ja rautoja jouduin lapsena käyttämään monta vuotta. Ennen leikkausta vaikutti lähinnä siihen, ettei äitini voinut imettää minua, vaan lypsi ensin maidon ja sitten syötti pullosta (kai?). Nykyään huulessa on pieni arpi, mutta niin pieni, ettei sitä huomaa, jos ei tiedä katsoa. Omalla lapsellani ei ole halkiota, eikä muualla suvussa, yksi arvelu oli silloin, että olisi voinut johtua onnettomuudesta, johon äitini joutui alkuraskaudessa. En tiedä onko tällainen teoria nykään tuettu, mutta ainakin silloin näin arveltiin.

Mutta jo silloin, 20 vuotta sitten, hoito oli hyvää, joten nykyään varmasti vielä parempaa.

 

Mielenkiintoista lukea periytyvyydestä. Meillä on 5-vuotias tyttö, jolla oli suulakihalkio. Kummallakaan meistä vanhemmista ei ollut suvussa ketään, jolla olisi ollut halkio. Tyttö saa puheterapiaa kaksi kertaa viikossa, sillä puhe on vielä aika epäselvää. Moni kirjain puuttuu. Suulakeen jäi pieni fisteli (jäännösaukko), joka pitää sulkea jossain vaiheessa myöhemmin. Hampaat ovat suussa tosi tiiviisti, joten oikomishoitoa tarvitaan. Mutta niin tarvitsee moni halkioton lapsikin

 

Jännää. Mie en tiennytkään et voi olla periytyvää.

Itse olen tänä vuonna 20v nuori nainen ja syntyessä oli toispuolinen huuli-inehalkio.
Hienosti ne puolivuotiaana sen umpeen korjasivat, ja sitten 11 vuotiaana tehtiin vielä leikkaus jossa laitettiin ikeneen luuta lonkasta.
Vielä kolmas leikkaus edessä hamassa tulevaisuudessa, jossa plaitetaan tekojuuret ja tekohammas.
Hampaat on oiottu paljon... Alkuaan oli eturistipurenta ja nyt ihan nätti hammasrivi

Tuo halkiokohta, josta virallisesti puuttuu hammas, on saanut viereisen hampaan kohtaan kuuluneen rautahampaan ja viereinen hammas on siis maitohammas... nyt odotetaan et se joskus parin vuoden siään lopulta irtoo ja sit tulee tuo kolmas leikkaus.

Äiti ruokkio mua alusta asti pullolla jossa oli erikoistutti. Kuulemma kaksi kertaa kokeiltiin onnistuuko imetys mut ei.
Arpea ei nykyään huomaa ellei ossaa katsoa Vain alaasteella se näkyi pahasti, silloin sai osakseeni aika ikävää haukkumista ja kiusaamista.

Vaivoja joita täää asia mulle on ehkä jollain tavalla OSITTAIN aiheuttanut (en usko halkion kuin enintään altistaneen niille) on tuo kuulohommeli - liimakorva oli lapsena ja viisivuotiaana kuulo kjatkuvien korvatulehdusten takai sai lievän aleneman aikaan joten eskariikäisestä olen pitänyt vähintään koulussa yms. kuulolaitetta toises korvas apuna. Myös lievii puheongelmia on ollut, lievä r-vika on edelleen.
Lisäksi sairastan keliakiaa ja masennusta. Ne ei tietytikään tosta johdu, mut toki terapeuttini on heittänyt ilmoille ajatuksia tuosta puolivuotiaana tehdystä leikkaksesta ja mahdolliisita traumoista... mut mulla vanhemmat on ekasta elämäni päivästä asti rakastaneet mua ja hyväksyneet ton asian piirteenä, ei rasitteena, eikä suhtautuneet negatiivisesti asiaan, et eiköhän tää ihan muusta johdu tää masennukseni Kun vanhemmilleni ei ollut asia mikään shokki, toki ihmetystä herätti mut hyväksyivät nopee asian.

Mutta joo, ei oo omas suvussa ennen halkioita ollut, mielenkiinnolla odotan tuleeko joskus itselle lapsia tän asian kanssa vai ilman. Onneksi hoito on niin laadukasta että en kykllä mitenkään epäröi lasta aikanaan hankkia itelleni vaikka oliskin peritymisriski.

 

Mun pikkusiskolla on kitalakihalkio. Ensimmäisen kerran leikattiin Helsingin Töölössä, kun tytöllä ikää 1kk. Ja siitä eteenpäin sitten tietynväliajoin. Nyt tytön ollessa 14, puhutaan isosta leikkauksesta 15 vuotiaana. Tytön oma valinta, meneekö vai ei. Siinä leikkauksessa kaikki aiemmin tehdyt puretaan ja tehdään uusiksi. On vaikuttanut puheeseen, jotkut kirjaimet ei tule vieläkään oikein, vaikka käynyt puheterapiassa 3-4vuotiaasta asti.

 

Pääasia on, että hoidot toimivat ja vielä suurempi pääasia, että halkiolapset ovat aivoiltaan täysin normaaleja ihmisiä. Kuitenkin, veljelläni on huuli- ja suulakihalkio, joka kovalla työllä ja myös miehen itsensä sinnikkyydellä hoidettu hyvin vuosikymmenten saatossa. Veljeni on älykäs, menestyvä mies ja hieno isä.

Kun hän itse hankki lapsia, ensimmäiselle heistä tuli kitalakihalkio - joten perinnöllisyydellä on merkitystä. Tämän tietää myös lääketiede, ja siksi on osin kurjaa seurata nettikeskusteluja jotka lähinnä perustuvat mutu-tuntumaan ja kuulopuheisiin. Näin kävi myös veljeni toisen lapsen tapauksessa, mikä tosin todennäköisyydeltään on häviävä - mutta mahdollinen - tilanne. Molemmat lapset ovat jo isoja ihmisiä, ja huipputyyppejä kaikin puolin.

Halusin tällä nyt vain korjata vääriä luuloja siitä, että tuo ei olisi perinnöllistä. Kyllä se on, vaikka voikin hyppiä useiden sukupovien yli. Sopivan geenikombinaation kodatessaan se sitten ilmenee jopa suurella todennäköisyydellä.

Mutta kuten sanottu, nämä halkiot eivät ihmistä pahenna. Saattavat jopa parantaa.

K. E.

 

Epäilen, että vahingolliset lisäravinteet, kuten Suomessa ylen määrin käytetty D-vitamiini lisää halkioita.

 

Kun meille ainakin rakenneultrassa sanottiin että "ylähuuli on ehyt" ja nähtiin se itsekin selvästi. Eli ilmeisesti huulihalkiota ei siis tulevalla vauvalla ole? Suulakihalkio taitaa olla sitten asia erikseen, sitä kun ei ainakaan voi etukäteen nähdä.