Huutaen/itkien nukkumaan, 6 kk

Kyselen taas koska alkaa omat neuvot olla nolla.
Alettiin vierottaa tyttöä (6kk) tutilta koska yöt oli jo pitkää 45min-1h välein tutin asennusta takas suuhu. Tutti oli paras nukuttaja, tyttö nukahti sen kans ihan itekseen viidessä minuutissakin.

Muutama pv tutin vierotuksesta oli huutoa, mutta alkoi jo sujua ihan mallikkaasti, nukahti jo samalla lailla ku tutin kanssa. Päiväunille meno alko olla vähä haasteellisempaa ja kesti kauemmin nukahtaa, mut mun mielestä kohtuu jees kuitenkin. Ja nyt nukkuu 7-8h putkeen..

Nyt vierotuksen alotuksesta menny n.2vk ja yhtäkkiä unille meno alkanu olla täyttä huutoa. Luulin ekana tällasena iltana yliväsyksi, mutta sama toistuu myös päiväunilla, jopa vaunuissa. Itku on sekunnissa hysterisoituvaa, saattaa jopa rauhottuakin mut alkaa taas uudelleen. Kerran huusi ja raivosi jopa tunnin, sylissä vähä rauhottuu mut itku kiihtyy taas sataseen ku lasken maata. Vaunussa "kivikkoisessa" maastossa nukahtaa kyl itkutta mut nukahtaminen KESTÄÄÄÄÄ-- ennen sammu oikeasti max 5min. Ja siis ON väsy ku vien unille.

Kaikkea yrittää imeä mut mikään ei kelpaa, siis rätti tai pupu tms. Imee sekunnin ja taas karjuu jne.

Siis.. oliko sittenki virhe poistaa tutti vai mikä tää käänne on? Voiko johtua jostai muusta ...? Kuitenki alkoi jo sujua ihan ok, nyt sit tällasta.

Siks vaan pohdin,koska musta tuntuu ihan hirveelle itkettää toista ku mikää ei auta. Mua itteeni alkaa ahdistaa koko unille meneminen.. Tekis mieli luovuttaa ja antaa tutti suuhu, mut jos tää onki jotain muuta. En halusi et homma oli turhaa. Ei oo nälkä, ei kuuma , ei märkä vaippa..ei mitään ole nukkumaan menohommissa muuttunut..

 

Meillä on samanlaista ollut jo pitkään. Tyttö nyt 6kk. Tuttia ei vauva ole koskaan huolinut, mutta ennen nukahti tissille. Siinä vaiheessa kun lopetin tissille nukuttamisen ja siirsin omaan sänkyyn unisena nukahtamaan niin meillä huudetaan itsensä uneen joka ilta...

Ideoita kaivataan tännekin jos jollakin niitä on antaa.

Onkohan se maailma niin kiinnostava ettei malta nukahtaa? Meillä myös kestää nykyään nukahtaminen vaunuihin mihin enne nukahti 5min kun ulkomaailmaa pitää katsella silmät pyöreinä.
Jostain luin että myös hampaiden tulo saattaa aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia/iltahuutoja.

 

Takapakkejahan joskus tulee, mutta en usko että tutti kannattaa antaa takaisin, koska hän siitä jo eroon oppi. Kysehän voi olla esim hampaiden tulosta. Kaverin vauvalla oli juuri tuommoista tuo homma 2vkoa kun tuli hampaat. Ja nyt on ollut niin kuumia päiviä, että meilläkin on itkeskelty. Jos on kokeillut esim sitä Hoggin unikoulua, niin sen voi tietty aina aloittaa uudestaankin, jos tuntuu että on tarvis.
Nunneliini: Osta Tracy Hoggin kirja "the baby whisperer solves all your problems". Siitä pitäisi löytyä apu. Meillä vauva oppi nukahtamaan itsekseen sen avulla ja on sen jälkeen nukkunut 12h putkeen. Siinä ei huudateta vauvaa yksin sängyssä.

 

Nii.. tyttö on jo n.2kk nukkunu höperösti päiväunensa eli vähensi unensa n.45min-1h.. ennen nukku kyl pitempäänkin. Satunnaisesti oon saanu nukutettua pidempään jos herää "kesken". Yleensä herääkin iha ok mut aika äkkiä noilla unilla alkaa sit se väsykitinä. No mut anyway.. jokatapauksessa nukutuksessa tuntuu vaan nii omituiselle, että tyttö saattaa olla tosi ilonen ja tyytyväinen (vaikka siis haukottelee tai osottaa väsyn merkkejä ) siihen saakka ku vien sänkyyn ..ja joskus jopa vielä sängyssäänkin.. alkaa siellä hieroskella silmiä ja viimestää siinä vaiheessa alkaa se paniikkikatse että "ootteko tosissaan mua tänne nukuttamassa".. yleensä se itku alkaa jo ku tullaan sängyn luo ja alan osoittaa nukkumaanmeno aikeita (annan rievun jne)
Nii.. siis omituista on että ku itku pääsee valloilleen nii sylikään ei oo hyvä.. alkaa siinä punnertaa pois. No, sit jos syliin rauhottuu niin huuto tulee sängyssä. Ja tää on nyt erilaista ku silloin siinä "unikoulutuksessa" .. Sillo autto ku rauhottelin tassutellen tai viimetapauksessa syliin. Nyt tassuttelu on ku myrkkyä ja syli ihan yhtä ärsyttävä. Sit tarpeeks väsynä asettuu syliin mut karjuu matkalla sänkyyn..
Itekin mietin tuota hampaiden tuloa ja lisääntynyttä liikkumista..ettei mallttais vaan nukkumaan mennä eikä ymmärrä et se auttaa oloa. Sattui vaan sopivasti ton tuttivierotuksen kanssa jonka takia pelkäsin et aikaansain jonku nukkumiskammon.
Mut miten toi hammasasia voi tehdä tuota? Siis onks se sit sitä et rauhoittuessaan alkaa liikaa keskittyä ienten kutinaan tms..?

Tyttö nukkuu(no ei putkeen..) 19-07, syö enää yleensä n.03 aikaan. joten yöunia n.12h..päiväunia yleensä 3 x 45min.. eli kai ihan ok määrä...

 

Ainii.. piti lisätä toinen havainto. Tyttö on motorisesti hyvin kehittyny ja liikkuu jo. Vielä vähä aikaa sitte ihmettelinkin, että vaikka päivisin jo liikkuu oaljon, niin miks hän nukkua möllöttää aina samassa asennossa ku muiden samanikäiset ja pienemmätki vauvat taas tuntuu piehtaroivan ja peuhuavan öisin- Nyt sitte muutaman viime yön aikana alkanu hyöriä myös sängyssään..
..mut en nyt usko et tää liittyy siihe itkuhuutoon nukkumaan mennessä...

 

meillä on kummallakin lapsella ollut puolenvuoden paikkeilla niin kutsuttu "nukahtamisraivo" kai ne päivän aktiviteetit ja varsinkin liikkumaanoppiminen aiheuttaa niin paljon jännitystä että ei meinaa nukahtaa millään ilman itkua.

Ohi menee ajan kanssa,kunnes tulee uudestaan nukahtamisvaikeuksia kun oppii uusia taitoja

 

Joo.. no yritän luottaa et tää menee ohi. Tulee vaan hirvee olo ku toinen ei rauhotu ei pätkääkää. Saattaa huutaa puol tuntia ihan sama miten toimin tai rauhotan. Välillä tuntuu että jätänkö vaan huutamaan koska sylillä ei ole merkitystä :'(

 

Meilläkin tyttö (nyt viittä vaille 7 kk) saa nukkumaanmenoraivareita joskus, en tiedä syytä yhtään, mutta nukkumaanmenot vaihtelee kovasti. Jonakin iltana on hirvee raivo ja sitten lutkuttaa tuttia koko yön lähes hysteerisesti ja sitten seuraavana iltana menee nukkumaan kuin pikku enkeli ja antaa ottaa tutin pois. (yritän siis asteittain lievittää tuttiriippuvuutta Pantleyn opein) Iltarutiinit ovat meillä myös ihan vakiot, joten ei se siitäkään ole kiinni.

En siis osaa neuvoa mikä teillä voisi auttaa, mutta ehkä se lohduttaa, että muitakin on samassa jamassa. Ehkä temperamentilla on (tässäkin) osuutta asiaan.

Niin, ja se syli. Ei se täälläkään auta, suuttuu vaan kahta kauheammin.

 

No joo.. täytyy vaan uskoa että ite ei ole tätä "aiheuttanu".. Tänää jopa AUTOSSA alko karjua ku alkoi väsyttää. Aikasemmin simahti heti jos vaa väsytti ja auto liikkui. Nyt haukotteli aikansa ja sit alkoi pullistella ja itkee ku meinas alkaa nukahtaa Ihme touhua..

 

onko vauvalla muuten allergioita ym mahavaivoja ollu? korvatkin voi tietty käydä tarkistuttamassa lääkärissä. mut korvatauti vaatii yleensä kyllä flunssan... en usko et ite oot aiheuttanu, tuo nyt on vain joku ihme kausi taas vauvalla :hug:

 

Joo no allergiaa se ei oo.. En usko,sillä se on läpikäyty.. Maitoallergia siis tod. n.3kk iässä. Mut muuten päivisin on ite aurinko,ei mitään, sit unille meno tuo hommeli.. Korvat katsottiin vähä aikaa sitte mut eipä se aikaa tietty kato...

 

Meillä on tommosta nukkumaanmenon vaikeutta/raivoa ollut aina liittyen liikkeellelähtöön eli ensin just ennen kuin oppi kunnolla konttaamaan ja seuraavan kerran just kun alkoi nousta seisoskelemaan. Ja nuo ovat siis mennet ohi muutamassa viikossa, kunhan se taito on kunnolla opittu (ja seuraavaksi tietysti odottelen että sama vaihe tulee kun alkaa tajuta kävelemistä...).

Ja ne hampaat - ehkä ne siinä juuri unen tullessa vauva vasta "huomaa" eli jos on kovasti muuten kaikkea seurattavaa niin ei tavallaan muista että sattuu ennen kuin sitten kun pitäis alkaa rauhoittumaan. Meillä myös hampaiden puhjetessa nukkuminen on ollut tosi levotonta, jos ei olla tajuttu antaa särkylääkettä.

 

Kyllä.. Ite jotenki alan taipua tohon hammashommaan.. Ikä-ja "perimä" sopis kuvaan. Muutakin oiretta on-tosin ollu jo aika kauan,eli ota siitä sitte selvää. Yritän katella ikeniä, tänään huomasin et olis sellaset "painaumat" alahampaiden kohdallla, ikäänku jäljet ikenessä.Saa ny nähdä.
Tänään meni jo kohtuullisella huudolla nukkumaan yöunille.Ei nyt kauniisti muttei ihan törkykarjumalla.Puuro ei maistunu,se oli maailmanluokan ihme. Tuo neiti ei oo kieltäytyny ruasta koskaan..päin vastoin.
Kiitos kommenteista. Luotan siis siihen etten oo ite mitään kammoa nukkumiseen aiheuttanu. :heart:

 

No nuo painaumat alahampaiden kohdalla ja se, että ruoka ei maistu viittaisi kyllä vahvasti siihen että hampaat ovat puhkeamassa. Eli nyt vaan särkylääkettä tai muuta helpotusta (esim. viilennettyjä puruleluja, kylmää ruokaa) kehiin!

 

Kolme viikkoa sitten kävin tarkistuttaa korvat kun oli niin itkuista tuo nukkumaanmeno ja heräili nukahtamisen jälkeen itkemään, puhtaat oli. Nyt kävin uudestaan (nousi kuume) ja selkeä tulehdus molemmissa korvissa.

Mielessä kävi, olisiko ensimmäisellä kerralla (silloin 3vkoa sitten) sittenkin korvissa ollut tulehdus ja lääkäri ei vain ole osannut katsoa.... (oli joku nuori kandi tms.)

Eilen nukahti pitkästä aikaa ilman itkua kun annoin supon ja ensimmäisen satsin antibioottikuurista (ei tietty heti vaikuta mut kuiteski...)
Oletko kauniskuu suppoa koittanut antaa?

 

Olen antanu suppoa.Ja vaikkei sen suurempaa ikenissä ollu nii eilen näky hammas ja nyt tuntuu läpi ELi ainaki osittain se sittenki sitä oli.. Katsotaanpa paraneeko hommeli..

 

Kolme viikkoa sitten kävin tarkistuttaa korvat kun oli niin itkuista tuo nukkumaanmeno ja heräili nukahtamisen jälkeen itkemään, puhtaat oli. Nyt kävin uudestaan (nousi kuume) ja selkeä tulehdus molemmissa korvissa.

Mielessä kävi, olisiko ensimmäisellä kerralla (silloin 3vkoa sitten) sittenkin korvissa ollut tulehdus ja lääkäri ei vain ole osannut katsoa.... (oli joku nuori kandi tms.)

Eilen nukahti pitkästä aikaa ilman itkua kun annoin supon ja ensimmäisen satsin antibioottikuurista (ei tietty heti vaikuta mut kuiteski...)
Oletko kauniskuu suppoa koittanut antaa?

Tää menee nyt ohi alkuperäisen aiheen mutta kommentoinpa silti.Oli tovi sitten perjantaina korvien jälkitarkastus (2 tulehdusta ollut) ja olivat puhtaat.Maanantaina sitten ihan selkeet oireet ja mentiiin taas lääkäriin.Tulehdushan siellä oli.Kysyin että onko mahdollista et oli jo perjantaina mutta lääkäri ei huomannut.Tää lääkäri kertoi että tulehdus saattaa tulla 1 yössä.Oli kuulemma omalla lapsellaan kerran kattonu illalla korvat ja oli terveet.Yöllä sitten oli heränny kipuilemaan ja saanut särkylääkettä.Aamulla kun oli katsottu niin pahasti tulehtuneet.Eli 3 viikossa ehtii tapahtua paljon tolla saralla =)

 

Kolme viikkoa sitten kävin tarkistuttaa korvat kun oli niin itkuista tuo nukkumaanmeno ja heräili nukahtamisen jälkeen itkemään, puhtaat oli. Nyt kävin uudestaan (nousi kuume) ja selkeä tulehdus molemmissa korvissa.

Mielessä kävi, olisiko ensimmäisellä kerralla (silloin 3vkoa sitten) sittenkin korvissa ollut tulehdus ja lääkäri ei vain ole osannut katsoa.... (oli joku nuori kandi tms.)

Eilen nukahti pitkästä aikaa ilman itkua kun annoin supon ja ensimmäisen satsin antibioottikuurista (ei tietty heti vaikuta mut kuiteski...)
Oletko kauniskuu suppoa koittanut antaa?

Tää menee nyt ohi alkuperäisen aiheen mutta kommentoinpa silti.Oli tovi sitten perjantaina korvien jälkitarkastus (2 tulehdusta ollut) ja olivat puhtaat.Maanantaina sitten ihan selkeet oireet ja mentiiin taas lääkäriin.Tulehdushan siellä oli.Kysyin että onko mahdollista et oli jo perjantaina mutta lääkäri ei huomannut.Tää lääkäri kertoi että tulehdus saattaa tulla 1 yössä.Oli kuulemma omalla lapsellaan kerran kattonu illalla korvat ja oli terveet.Yöllä sitten oli heränny kipuilemaan ja saanut särkylääkettä.Aamulla kun oli katsottu niin pahasti tulehtuneet.Eli 3 viikossa ehtii tapahtua paljon tolla saralla =)

Joo menee vähän ohi ap:n aiheen mut kiitti tiedosta! =)

 

Meillä on 10 kk ikäinen poika, joka on lähes aina huutanut ennen nukahtamista ellei ole ollut tissi suussa. Tätä oli jo vauvana, eli aina kun alkoi väsyttää, alkoi huuto. Hän huutaa kuin transsissa, siihen ei vauvana auttanut edes rinta. Huusi kunnes nukahti. Huutoa sai vähän lyhennettyä, kun käveli tai tanssahteli hänen kanssaan.

Mutta tätä on nyt jatkunut koko hänen pieni elämänsä. Muuten on mitä aurinkoisin lapsi. Kovin touhukas, liikkuu vinhasti (nyt kävelee tukia myöten) ja mielellään touhuaa myös yksin. Ei ole siis mitenkään takertuvainen ja vaativa pitkin päivää. Hampaita on tehnyt 7 kk alkaen ja yksi korvatulehdus on käyty läpi, mutten usko näiden olevan ongelman ydin.

Meillä ei ole muodostunut mitään takuuvarmaa keinoa saada häntä unille, niin että hän ikäänkuin itse nukahtaisi. Hän raivoaa sylissä, tassuttelusta, ei ole koskaan huolinut tuttia, unileluja tai riepuja. Kun huuto alkaa ja muuttuu aivan hysteeriseksi, en saa sitä loppumaan muuten kuin imettämällä tai niin, että havahdutan hänet jollain esim. menemällä sisältä ulos, laittamalla yöllä valot päälle, alkamalla hölkätä, kun hän on sylissä tms. Mutta mikään ei toimi takuuvarmasti. Kun huudon saa hetkeksi loppumaan, hän saattaa nukahtaa lähes välittömästi. Päiväunille nukahtaa yleensä vaunuihin, myös silloin usein huutaa, joskus nukahtaa huomaamattaan istualleen

Tämä alkaa olla jo melko väsyttävää. Tuntuu turhauttavalta, kun ei pysty auttamaan lastaan rauhoittumaan. Imetys toki rauhoittaa, mutta kun sekin pitäisi saada varsinkin yöllä loppumaan, kun herätyksiä alkaa olla 10 + kertaa lähes joka yö... :headwall:

Onneksi mies onnistuu nukutuksessa yleensä vähemmillä huudoilla. Tästäkin päättelen, että ongelma on ainakin osittain rintaan liittyvässä uniassosiaatiossa. Pitäisi saada uusia assosiaatioita, mutta tähän mennessä mitkään lauseet, lelut, musiikit tms eivät ole kelvanneet. Pantleyn menetelmin unikoulua on kokeiltu, mutta väsyimme yrittämään kun mitään lupauksia paremmasta ei tullut... Nyt odotellaan isän kesälomaa ja kerätään voimia ja inspiraatiota uuteen unikouluun.

 

MM73.. Tsemppiä. En voi ku toivoa voimia teille unikouluun. Poika on jo kohtuu iso joten homma on haastavampaa. Ja joo, mä olen pian tän kaiken kokeilun ja säädön tuloksena tullu siihen tulokseen ,että toiset vauvat tarvii jonku henkisen purkautumisen yötä vasten. Ja toiset assosioituu pahemmin asioihi ku toiset. Esim kamun poika nukahti joka ikinen ilta tissille ja söi öisin tunnin välein. Mä tätä kauhistelin ja varottelin että olet 1v vielä samassa jamassa. No, sit poika vaan jätti syöntejä pois ja alko nukahtaa itekseen.. Ihan ilman mitää unikouluja. Huokaus. Nää on näitä oppikirjaesimerkkejä jonka takia meikäläiset raapii hiuksia, et miks mä en osaa.

Oikeesti.. mun kokeilut ja eri tekstien lukeminen alkaa olla sitä vaille että kirjottaisin gradun.

Meilläkää pantley ei auttanu koska tyttö riehaantu täysin ku tajus että tutti vietiin pois. Sit hyssytys vei taas kauan aikaa. Jos sen sai pois nii tyttö oli liian unessa eli homma ei toiminu. Ei vaikka yritin reilun viikon. Yhtään ei ollu ees merkkejä että auttas. ei yhtään. Ja yrityksen puutteesta ei voi syyttää..

Tassuttelu toimi jotenki. Mut nyt ei enää se oo hyvä homma ollenkaa, pahentaa vaan.

Mä olen tässä tullu tulokseen että tyttö on erittäin hanakka omaksumaa eri juttuja aika nopeaan. Esim nyt hampaiden teon kanssa hyssytin muutaman kerran uneen, nyt tuntuu että se hyssytyksen tarve jäi päälle, kuten kaverini varoitti. Pienenä assosiaatio ei oo nii vahva, ei tietysti osannu samalleen vaatia, ei heränny esim ku tutti tippu tms. mutta n. 4-5kk iässä tapahtui joku henkinen herääminen ja esim siitä tutista tuli nii tärkee että yöt meni siihen tutin nosteluun. Tämä tapahtui oikeesti yhdessä yössä. Tää tuttivierotuskin otti kovemmalle kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää.

Alkuun tutti vierotus meni sit kuitenki ees kohtuu ok, sit tuli toi hammashomma. Nyt sitte taas unille meno on inhottavaa karjumista. Saattaa jo lähes rauhottua kunnes "hoksaa" alkaa taas karjua. Vaikka sanotaan että kerta kerralta huutoa on vähemmän (unikoulussa) kunnes helpottaa, meillä vähenemisestä ei oo tietoa.

Ja joo, nyt on kokeiltu kaikenlaista, tyttö on sen verta vaativa että päätin sit viimein kokeilla myös sitä jonkun asteista "huudatusta" koska huutaahan hän muutenki nukahtaessaan. Välillä ne tassuttelut toimi, nyt taas ärsyttää enemmä. Joten päätin että jotenki tähän on saatava selvyys.. viikossa se ei tuskin tapahdu, sen verra tuntuu olevan tahdonvoimaa.

 

Kauniskuu, tsemppiä myös teille - niihin kaikkiin yrityksiin! Ehkä mekin keksimme jonkun keinon tai sitten lapsemme fikuina tyttöinä ja poikina lopettavat huutelut, kunhan heistä siltä tuntuu...

Myös meidän pojan kanssa oon ajatellut juuri tuota, että hän on osoittanut monet oppikirjaesimerkit tyhjiksi. Esim. hän ei ole nukahtanut tissille iltaisin enää moneen kuukauteen, mutta se ei vaikuttanut yöuniin ja heräilyalttiuteen yhtään (vaikka näin monissa ohjeissa lupaillaan).

On tosiaan turhauttavaa nykyisin keskustella tästä asiasta lähes kenen tahansa kanssa. Aina on sylikaupalla ehdotuksia ja vankkoja mielipiteitä, niitä varmoja vinkkejä jne. Mut kun alkaa tuntua, että en ole pitkään aikaan kuullut yhtään järkevän tuntuista vinkkiä, jota en olisi jo kuullut, kokeillut ja toimimattomaksi todennut. Ainoa, jota ei ole kokeiltu on tuo tiukka yösyötön lopettaminen. Se kun tuntuu tässä eroahdistusvaiheessa vielä niin väärältä. Hetki eteenpäin niin sitten riittää toivottavasti uskallus ja sisu.

Ja sitten katsotaan, toimiiko se ja kuinka kauan...

 

Juuri näin. Ei ole meilläkää oppikirjavauvaa Olenki sanonu että on ihan ehta "skorppioni" , tahtoa löytyy. Kaikki sanoo että 3pv ja helpottaa tai 2vk ja sit toimii..mut nounou.. Aina löytyy kova tahto ja VOIMAA! Herra isä että 6.5kk ikäisessä tytössä on voimaa melkei enemmä ku mussa. Kaikki sano et tutti unohtuu päivässä-kahdessa, max viikossa.. joo.. voi olla.. saatto se hampaantulo sotkea sitä vierotusta mut edelleen "etsii" jotain nukahtaessaan.. Ja kaikki sanoo et yöheräily/tms. loppuu ku pariyötä menee ettet anna maitoa.. No joo..menee, mutta joka kerta hyssytän aika liki 1h ennenku asettuu ilman maitoa.
Itku on selkeesti kiukkua ja protestia, ei nälkää tai hätää. Eli ei oo se asia helpottanu.

Noh.. näin mennää. Alkaa jo pikkuhiljaa tottua Kohta huomaa että vauva-aika ohi kun tässä kokoajan kokeilee kaikkea

Tsemppiä- Mä uskon että toiset on tällasia-
Jos lohduttaa, niin kerrompa ystävästäni jonka poika oli supervaativa. Huusi ekat 4kk yöt, sit kitisi,meni koko vauva-ajan huutaen nukkumaan ja oli nukahtamis/nukkumisongelmaa yms. Unikoulutettiin 6kk iässä, onnistuttiin (mutta vain "osin" huudattamalla koulutettiin, muu ei tepsiny) . VAikka edelleen meni aina itkien nukkumaan yrityksistä huolimatta, alkoi nukkua yöt, päivät alko selvitä ja pojasta "kuoriutui" mitä helpoin ja selkein taapero/leikki-ikänen. Oppi puheen ja liikkumisen toooodella varhain. Nukkumaan meno selkeytyi, tiesi että on kohta klo 20 ja uniaika ja meni pesee hampaat. Itsevarma ja tietää mitä tahtoo muttei huuda ja kiukkua "turhasta", nyt 6v ja hyvä käytöksisin ja reippain poika minkä tiedän ja urheilee paljon. Luonne on napakka-selkeä eikä mikään nyhverö muttei turha kiukuttelijakaan eikä mikään "minä-minä-minä" hemmoteltu luonne. Eli ... ite vaan toivon että tää tempperamentti kantaa hedelmää

 

^Näin juuri! Tsemppiä teille molemmille ja muillekin samassa tilanteessa oleville!
Meidän esikoinen oli aina todella levoton nukkuja, en edes muista mitä kaikkea ja missä vaiheessa, mutta nyt kohta 3v reipas ja ihana lapsi, alkoi nukkua yöt läpeensä vasta jotain reilut 1,5-vuotiaana....

Mutta yhtä vinkkiä tulin vielä tyrkyttämään mitä itse nyt juuri käytän kun 10kk ikäinen kuopus taas jostain syystä (hampaat? alkava flunssa? kävelemään oppiminen?) alkoi nukahtaa vain itkun kanssa. Ensin yritin nukuttaa tissille, ei onnistu vaan syö aikansa ja sitten alkaa itkeä, sitten kanniskelin uneen, mutta siinä käy aina niin, että heti kun olen laskemassa sänkyynsä alkaa huutaa ja muutaman yön herätysten ja nukutuskanniskelujen jälkeen oma selkäni alkoi olla melkoisen kipeä, niin sitten ihan laiskuuttani otin lapsen viereen, annan huutaa siinä minkä huutaa, käännän aina kainaloon kun nousee istumaan, mutta yritän olla hyssyttelemättä sen kummemmin, ja ainakin muutaman yön tämä on toiminut niin että huutoaika on lyhentynyt. Järkeilin niin, että koska lapsi on kylläinen, kuiva ja äidin vieressä, niin itkun syy on ihan pelkästään se nukahtamisen vaikeus ja/tai yliväsymys (ehkä myös eroahdistusta, koska näyttää potevan sitä päivälläkin, ja niinhän sitä sanotaan että eroahdistuskautena lapsen on vaikea nukahtaa, koska uni merkitsee eroa äidistä ), ja lapsella ei ole todellista hätää, joten mitään traumoja ei tästä jää vaikka vähän huutaakin.
Huono puoli tässä on tietenkin se, että myös samassa sängyssä nukkuva isä joutuu kuuntelemaan huutoa, ja vauvalle tulee nyt varmasti uniassosiaatio viereen ja meidän sänkyyn eikä omaan sänkyynsä, mutta eiköhän sekin ole vain ohimenevää. Unilelu on kuitenkin mukana, jospa se helpottaisi sitten siirtymistä omaan sänkyyn kun pahin on ohi (lapsi siis jo nukahtanut ja nukkunut tyytyväisenä jonkinaikaa omassa sängyssään).
Hyvä puoli on se, että minun ei tarvitse nousta kanniskelemaan ja hyssyttelemään huutavaa lasta eikä lapsi assosioidu kanniskeluun ja hyssyttelyyn...

 

Tulin vain pikaisesti kertomaan, että meillä neiti, nyt jo 2v., tarvitsee edelleen vanhemman vierelleen nukahtamiseen saakka... Neiti nukkuu nykyään omassa huoneessaan ja omassa sängyssään. Ekan vuoden, kun imetin, oli aikalailla kainalossa yöt - oli helpointa niin. Sitten pinniksessä meidän vieressä, ja nyt sitten omassa huoneessaan lasten sängyssä. Mielestäni kyse on turvallisuuden tunteesta, joillakin vaan on suurempi tarve kokea, ettei ole yksin, ja huonommat valmiuden sietää yksinoloa... Olemme todenneet, että on helpompi istua max. vartti illassa sängyn laidalla nukuttamisrituaalien jälkeen, ja antaa neidin nukahtaa, kuin huudattaa... On kokeiltu "opettaa" nukahtamaan itsekseen useampaan otteeseen eri metodeilla, ja tuloksena on paniikkihuutoa tuntitolkulla - oli jo reilu puolivuotiaana, kun ekan kerran kokeilimme... Mielestäni siis kannatta kunnioittaa oman lapsen tarpeita, ja tarjota hänelle, mitä hän on vailla, eli esim. turvaa, jos sitä kaipaa... Lapsi ei ole kone, ja heillä on yksilölliset tarpeensa...Ja aika auttaa

 

Nii.. se onkin ikuinen ristiriita.. Siis monessakin perheessä.. Eli "helpompi" olla hetki nukuttamassa kuin mahd.itkettää lasta. Mut ite uskon kuitenkin että yksin nukahtaminen on opeteltavissa, ihan "lempeilläkin" keinoilla.. ja sitten tarvittaessa olla lähellä enemmän, esim. hampaiden teko aiheutti meillä tosiaan ton unillemenotaistelun..
Ite olen kokenut, että tyttö ei todellakaan ko.tilanteessa nukahda sen helpommin viereen, päinvastoin. Joskus aikoinaan kokeilin nukuttaa omaan sänkyyn (olin vaan ajatellu et vaatii sen sylin, niin en tullu ees kokeilleksi..) nii nukahtikin paremmin. Ja nytkin sen huomaa, vieri ei oo se juttu.
Ja koska unille meno aiheuttaa välillä taistelua olin vieressä tai en, olin sängyn lähellä tai muualla, nii ajattelin että mun on sellasessa tlanteessa sit sama laittaa omaan sänkyyn ja käydä vaa välillä "rauhottamassa" jne. Eli tietää etttei oo yksin jätetty jne. En halua lähtee siltikää sille linjalle et istun kokoajan sängyn vieressä..
Mä en vastusta vieressä nukkumista/lähellä oloa mut jotenki uskon kuitenki et kannattaa jo aika varhain tehdä asiat niinkuin toivoo niiden tapahtuvan myöhemmin. Anteeksi mun ajatusmaailma..mut jotenki mä kuitenki uskon,että aika varhaisessa vaiheessa (sopivassa vaiheessa, ei eroahdistusaikaan, hampaiden teko hetkellä tms.) vierottaminen vieressä nukutuksesta on kuitenki lapselle ihan hyväksi. Lapselle tulee luotto siihen että kaikki on ok, vaikka on huoneessa yksin ja ettei ole hylätty tms.
Tottakai ..siis en kiellä sitä mitä ANI kirjotti, jokainen on persoonansa jne. Toiset varmastikin "tarttuu" etenki äitiin tiukemmin. Onhan tää havaittavissa päiväaikaankin,ilman mitää eroahdistusta tms.. toiset vauvat ei siedä yksinoloa hetkeekään jja huutaa jo kun äiti poistuu huoneesta, ja toiset ei oo moksiskaa vaikka touhuavat yksikseen kauankin.

No.. meillä tuo huuto nyt selkeesti oli sitten sitä hammashommaa.. Toi helpotti kunnes taas nyt pari pv ollu hirveetä riuhtomista ja nukahtaessa taistelua jne. Toinen hammas tuntuukin jo. Nukahtaa ja saattaa parin min. päästä havahtua itkeskelemään hetkeks kunnes taas asettuu.

Tsemppiä kaikille asian kanssa taisteleville. Aika auttaa