Hyvää joulua pikkuveljenikin.

Ensi viikolla on joulu. Ensimmäinen joulu ilman sua pikkuveli :'(

Muistan aivan liian elävästi sen kun kävit viime jouluna mua sairaalassa katsomassa. silloin sanoin että ei halata ettei kaikki bakteerit ja virukset tartu, mitä siellä sairaalassa jylläsi silloin.
Nyt toivon yli kaiken että olisin sinua halannut Mitkään maailman virukset ei olisi olleet pahempia kuin tuo itsemurharatkaisusi :'( En ymmärtänyt edes umpityhjää katsettasi, anteeksi

Olen nyt vuoden kuluessa selvinyt asiasi, olet ihan kunnialla kuivilla. Sinusta ei pahaa puhuta.

Mutta arvaa kuinka vaikeaa on jouluaattona viedä pikkuveljensä ja pikku poikani kummisetän haudalle kynttilä??? Kun mies voisi ihan yhtä hyvin tässä kävellä?

 

:hug: :hug:

 

:hug: *sanaton*

 

:hug:

 

Voimia! :hug:

 

Voimia sinulle.
Minulla on 3 joulu jonka isoveljeni on poissa, vaikka hänen kuolemansa ei ollut omavalinta, niin ymmärrän hyvin ikäväsi.

 

:hug:

 

:'( Hyvää joulua meiltäkin

 

:hug::hug:

 

Hyvää joulua myös mun pikkuveljelle. Toinen joulu ilman sinua.

 

:hug:

 

voimia.itse pelkään poikani päätyvän samaan ratkaisuun.vähän kuin veitsenterällä joka hetki

 

helkkari kun saisi edes vastauksen kysymyksiin. mutkun ei niin ei.

painukaa ****** kaikki itsenne tappajat!!!!!

 

helkkari kun saisi edes vastauksen kysymyksiin. mutkun ei niin ei.

painukaa ****** kaikki itsenne tappajat!!!!!

katkeruus ja viha ei auta, mutta se helpottaa. Voimia sinulle ?

 

Purkaminen täälläkin helpottaa vähän. Kiitos siitä kaikille jotka ovat mua jaksaneet.

Nyt keskityn tänään vain ja ainoastaan vihaamiseen. Pikkujätkä on mummulassa, voin siis riehua rauhassa.

 

:hug: :'(

 

Mä olen niin pahoillani, en voi edes kuvitella miltä susta tuntuu =( =(

Voimia sulle jokaiseen päivään.

 

Paljon voimia! :hug:

 

http://www.youtube.com/watch?v=T5Us4svCwXQ

 

:hug:

 

:hug: voimia sinulle :'(

 

helkkari kun saisi edes vastauksen kysymyksiin. mutkun ei niin ei.

painukaa ****** kaikki itsenne tappajat!!!!!

Mä niin ymmärrän sua. Kaveri makaa teholla epäonnistuneen itsariyrityksen vuoksi. Mä olen järkyttynyt, surullinen ja toisaalta vihainen.

En voi käsittää, mutta ei kai sitä voikaan kun ei itse siinä tilanteessa ole ollut.

 

tiedän tunteen... mun pikkuveli kuoli 11.12.96 ja hautajaiset oli 22.12.
vaikein paikka on edelleen se haudallakäynti. Itku siinä pääsee joka kerta ja usein kun miettii sitä et olis täyttäny 23v ens kuussa ja ois voinu olla lapseni kummi jos olis saanu elää.

 

tappoi itsensä 13 vuotta sitten.

Puoli vuotta meni henkeä haukkoen; asia oli koko ajan päällimmäisenä mielessä vaikka rutiinilla kävikin töissä ja hoiti arkea. Seuraava puoli vuotta sujui jo siten, että ihan koko ajan ei ollut tukehtumassa siihen palaan kurkussa. 1,5 vuoden jälkeen oli ensimmäinen päivä kun asia ei tullut aktiivisesti mieleen. Kolme vuotta tapauksen jälkeen yhtenä kauniina sateisena kesäpäivänä tuli järjettömän kevyt olo sateessa seisoessa: vaikken vieläkään ymmätänyt tekoa, olin kuitenkin antanut anteeksi.

Jokaisella läheisen itsemurhan kokeneella on pitkä surutie edessään. Jokaisella omansa, mutta olen varma, että kaikille tulee vastaan se päivä kun voi antaa läheiselleen anteeksi. Silloin ehkä on antanut anteeksi myös itselleen?

 

tappoi itsensä 13 vuotta sitten.

Puoli vuotta meni henkeä haukkoen; asia oli koko ajan päällimmäisenä mielessä vaikka rutiinilla kävikin töissä ja hoiti arkea. Seuraava puoli vuotta sujui jo siten, että ihan koko ajan ei ollut tukehtumassa siihen palaan kurkussa. 1,5 vuoden jälkeen oli ensimmäinen päivä kun asia ei tullut aktiivisesti mieleen. Kolme vuotta tapauksen jälkeen yhtenä kauniina sateisena kesäpäivänä tuli järjettömän kevyt olo sateessa seisoessa: vaikken vieläkään ymmätänyt tekoa, olin kuitenkin antanut anteeksi.

Jokaisella läheisen itsemurhan kokeneella on pitkä surutie edessään. Jokaisella omansa, mutta olen varma, että kaikille tulee vastaan se päivä kun voi antaa läheiselleen anteeksi. Silloin ehkä on antanut anteeksi myös itselleen?

Ap:lle :hug: .


Itselläni on nyt edessä kolman joulu ilman pikkuveljeä. En tiedä, suru on tottakai jollain lailla läsnä kokoajan mutta nyt kun ajattelen edeltäviä vuosia niin jollain lailla on kuitenkin kevyempi olo. En vieläkään täysin ymmärrä ja näinkö tulen koskaan ymmärtämäänkään, mutta ehkä jollain lailla on alkanut kuitenkin hyväksyä tapahtuneen...?