Hyvin erikoinen nukkumisjärjestely

Meillä ollaan päädytty tilanteen viemänä hyvin erikoiseen nukkumisjärjestelyyn: Vauva huusi ensimmäisen kuukauden läheskokoajan ja kun lopulta alkoi nukahtamaan tissille joskus aamuyöstä niin ei tullut mieleenkään yrittää siirtää minnekään vaan antaa nukkua siinä vaan. Koska miehen piti saada nukuttua töiden vuoksi isyysloman loputtua niin siirryin vauvan kanssa nukkumaan lapsen huoneen lattialle varapatjalle.

Aluksi kuukauden valvomisen jälkeen järjestely tuntui ihanalta oli pääasia kun sai lopultakin vähän nukuttua. Nyt vauva on 3kk ja eikä suostu nukkumaan muuten kuin tissille viereen jos yritän siitä omaan sänkyynsä siirtää tulee itku viimeksi eilen taistelin 1,5h väsyneen vauvan kanssa kun ei vaan suostu yksin sänkyynsä nukahtamaan ei millään vaikka olisi aivan poikki. Lopulta luovutin ja annoin nukkua tissille viereen. Miehen kansssa samaan sänkyyn ei voida mennä sillä hän on herkkä uninen ja minä pelkään että tiputan vauvan sängystä. Minä nukun siis vauvan kanssa patjalla lattialla ja mies yksin parisängyssä viereisessä huoneessa.

Nyt en tiedä mitä tekisin nukumme kaikki hyvin näin mutta nään silmissäni miten nukun melkein teini-ikäisen muksun vieressä edelleen lastenhuoneen lattialla. Omaa aikaakin miehen kanssa saan sillä vauva nukkuu kylläpatjalla lattialla oikein hyvin vaikka nousen vierestä mutta vauvaa ei voi mihinkään siirtää tai herää. Olen jo ajatellut että puran pinnasängyn pois ja ostan kunnon patjan lattialle ja se on sitten midän vauvan sänky huone vaan turvalliseksi ja portti oviaukkoon jatkossa? vai mitäihmettä mä teen? Miten helposti vauva oppii nukkumaan itsekseen jatkossakaan? Kaikki lähipiirissä pitävät järjestelyä vähintään hyvin omituisina ja jaksavat selostaa miten vauvan kuuluu nukkua pinnasängyssään
Vai unohdanko nyt tän murehtimisen ja nautin siitä että kaikki nukkuu tyytyväisenä ja anna asioiden mennä painollaan ja luotan esim siihen että puolivuotiaana "unikoulutan" vauvan omaan sänkyyn.

 

Tosi hienoa, että olette löytäneet järjestelyn joka sopii juuri teidän tarpeisiin. Vaikka muut sitä ihmettelevät, kannattaa toimia sen mukaan joka toimii teillä.

Meidän poika on nyt 5 kk ja hänelläkin oli pitkään niin, että hän nukahti vain meidän väliin. Jossain vaiheessa sain totutettua unipussin ja peiton avustuksella niin että siirsin hänet sikeän unen vaiheessa omaan sänkyyn. Unipussi auttoi tosi paljon, jotta kehon lämpötila pysyi samana ja kun hän nukkui oman peiton päällä unipussinsa kanssa, siirsin myös peiton ettei alustan lämpötilakaan muuttuisi. Yritin 3 kk ikäisenä opettaa omaan sänkyyn nukahtamista, mutta ei siitä tullut mitään. Sitten lopetin yrittämisen ja aloitin totuttelun uudelleen 4,5 kk ikäisenä ja se alkoi toimimaan heti.

Mun vinkki on siis se, että älä stressaa jos ei toimi juuri nyt. Nauti hyvistä yöunista ja palaa asian harjoitteluun muutaman viikon kuluttua.

 

Pääasia, että saatte nukuttua jotenkin. Ihan oikeasti, teidän nukkumiset ei kuulu muille! Toiset vauvat nukkuu helposti missä vaan ja toisten kanssa on vaikeampaa, joten muiden on turha tulla pätemään

Voi hyvin olla, että omaan sänkyyn opettaminen onnistuu myöhemmin. Mutta suosittelen samaa kuin edellinen kirjoittaja > unipussi helpottaa huomattavasti nukkuvan vauvan siirtelyä, kun siirtää vauvan pussissa niin ei herää sängyn kylmyyteen.

Meillä nukutaan niin, että pinnasänky on ilman laitaa meidän parisängyn vieressä. Vauva nukahtaa sinne illalla ja siitä siirrän sitten omaan viereen syömään ja taas omaan sänkyyn, jos olen hereillä vielä... Tuo pinnasänky oman sängyn vieressä on aika hyvä ratkaisu, ei tarvitse pelätä että vauva kierähtää sängyltä tai muuten putoaa.

Onko miehesi kokeillut korvatulppia? Monesti miehet kyllä pikkuhiljaa tottuu vauvan ääniin, meillä mies ei oo enää muutamaan kuukauteen herännyt ollenkaan vaikka vauva kitisee yöllä maitoa aina välillä tai muuten heräilee. Toki huutoon herää, mutta ei pienempiin ääniin.

 

Meillä "vauva" on melkein vuoden ikäinen ja vasta hetki sitten siirtynyt omaan sänkyynsä. Aluksi yritin myös omassa sängyssä yöt nukuttaa, kun kaikkialla siitä vouhotettiin ja neuvolassa melkein painostettiin. Lopulta kyllästyin, kun tuntui, etten saanut ollenkaan itse nukuttua kunnolla. Kun vauva lopetti yösyönnit ja -heräilyt kokeiltiin omaa sänkyä uudelleen ja kelpasihan se. Meillä kuitenkin onnistui nukkuminen kaikilta kolmelta samassa vuoteessa. Mies harvemmin edes heräili loppuajasta yösyöttöihin. Tottui siis ääniin. Seuraavan lapsen kohdalla (jos vielä tulee) en aio pitää mitään kiirettä asian suhteen. Paljon helpompi on vain lykätä se tissi suuhun ja saada itse unen päästä uudelleen kiinni, kun vauva ei ehdi aloittamaan huutokonserttiaan, eikä tarvitse tapella siirtojen kanssa. Näin itse koin asian. Voi olla, että siirto omaan sänkyyn olisi onnistunut jo aiemmin, mutta itse tulin niin laiskaksi, etten jaksanut yöllä pomppia ylhäällä.

Nukahtamaan vauva oppi ilman syömistä sängyssä noin 8-9kk iässä. Alkuun nukahti tissille. Noin puolen vuoden jälkeen söi tissin sängyssä ja hetken pyöreskeli ja nukahti sitten. 8-9kk siirryttiin juomaan maito ennen nukkumista ja nukahtamaan ilman silittelyjä tai muuta turhaa koskettelua, vaikka vieressä makasinkin. Nyt ottaa pullosta tilkan maitoa iltapuuron jälkeen ja menee omaan sänkyyn (makaan itse vieressä sängyllä ja tarvittaessa laitan takaisin makuulle, mutten muuten koske). Eli, jos et itse koe tissille nukahtamista pahana, niin anna nukkua vaan! Helpommalla pääset asian kanssa. Jos kuitenkin haluat kokeilla siirtoa omaan sänkyyn, niin mainittu unipussi voi olla avuksi ja sitten varmista, että vauva on jo syvässä unessa ennen siirtoa. Älä siis kokeile siirtää heti, vaan noin 10-20minuutin päästä nukahtamisesta.

Monen äidin suusta olen kuullut valitusta kamalista öistä ja väkisin väännetyistä unikouluista, jotka aloitettiin, kun viimeistään 6kk iässä. Vaikka meillä syötiin muistaakseni vielä 9kk iässä 2-3krt yössä, koin että meillä sujui yöt helpomminkin, kuin millaisen kuvan muiden puheista sain. Neuvolassa meidän yöheräilyjä pidettiin mahdottomina ja oltiin kamalan huolissaan perheen jaksamisesta. Rautalangasta yritin vääntää, että ei häiritse meitä. Unikouluja kokeiltiin lopulta useaan otteeseen (lääkärit käskivät) ja suoraan sanottuna, ne yöt olivat kamalimpia koko meidän vauva-ajasta!! Kamalampia ja raskaampia, kuin ne yöt, jolloin herättiin tunnin välein vierestä.

Meni vähän sivuraiteille, mutta pointtini on: Tehkää niin, kuin parhaaksi näette! Pienen vauvan vanhemmat tarvitsevat unta ja jos te olette keksineet keinon, miten nukkua, niin nukkukaa!! Vauva-aika voi olla raskasta muutenkin, ei kannata turhaan hankaloittaa asiaa. Teidän vauva on vielä niin pieni, että asia saattaa muuttua itsestäänkin muutamassa viikossa. Vaikka kaikkialla varoitellaan, että myöhemmin on sitten kamalan hankala asioita korjata/muuttaa, niin en mä tota allekirjottaisi lainkaan. Kyllä meillä loppui yösyönnit, vaikken unikoulua pitänytkään ja asiasta varoiteltiin (annoin tissiä niin kauan, kuin halusi, vaikka tiesin, ettei enää nälkäänsä yöllä syö). Kyllä opittiin nukkumaan ilman tissiä, vaikka pitkään rinnalle annoin nukahtaa. Ja oppi nukkumaan myös omassa sängyssään ja varmasti oppii olemaan ilman tuttia vuoden iän jälkeen ym. Ja tosiaan, ilman turhia itkuja on nää asiat lopulta meillä koettu! Pikku hiljaa ja vauvan ehdoilla, hieman ohjaillen "oikeaan suuntaan". Tolla "hieman ohjaillen" tarkoitan, että jos on näyttänyt siltä, ettei lapsi illalla kaipaa tissiä, olen jättänyt tarjoamatta/olen antanut maidon jo ennen nukkumaan menoa ja katsonut miten reagoi/ en silitä hiuksia illalla, jos rauhoittuu ilman ym. Vähitellen kun menee ja kuuntelee lasta, niin varmasti kaikki sujuu hyvin. Eikä se lapsi siinä vieressä enää teininä viihdy, se on varmaa! Meillä toimi tämä, en väitä, että toimisi kaikilla! Vauvat on erilaisia ja meidän sattui olemaan tälläinen tapaus. Pakko vaan sanoa, että kyllä nuo muilta saadut neuvot ja ohjeet vaan sekoittivat meidän elämää. Välillä kun aloin jo itsekkin uskoa, että teen väärin ja yritin pakolla sovittaa vauvaa "normaaliin muottiin". Ensimmäisen lapsen äitinä kun on niin herkkä kuuntelemaan niitä liiaksikin, koska kokemusta lapsen kasvatuksesta ei ole. Ja kun tosiasia näissä kasvatus asioissa on se, että jokainen perhe löytää itse omat tapansa. Seuraavalla kerralla osaan jo toivottavasti ohittaa kaikki kummastelut ja ohjeet ja luottaa vain täysin omaan vaistooni. Usein se on kuitenkin äiti/isä, joka tietää, mikä on lapselle hyväksi. Ei naapuri, kummi, mummi tai neuvolatäti!

 

Meillä oli sama ongelma (vauva nyt 3 kk). Aloin nukuttamaan vauvaa siten, että pidän hänen vieressään / kasvoillaan minun käytettyä paitaa ja tutti suussa. Siten olen on saanut siirrettyä ensin isän syliin. ja siitä sitten parin päivän päästä kapalossa vaunuun, jossa heijasin pidellen kättä vauvan päällä. Tästä parin päivän päästä likaisen paidan ja tutin avulla sänkyyn siten, että olen imettänyt puolinukuksiin ja pitänyt sylissä paidan kanssa vähän aikaa. Sekava teksti, mutta pointtina se, että meillä toimii 100% aina tuo likainen paita Ensin minäkin ajattelin että olen tuomittu johonkin kummaan ratkaisuun mutta pyysin nlasta ja äidiltäni, jolla on lehmän hermot, apua ja yhdessä nikkaroimme tällaisen ratkaisun. Jokaiselle taoimii eri jutut, mutta meillä näin. Tsemppiä teille

 

Sehän on ihmisrodulle luotaista,että lapsi haluaa nukkua äidin lähellä jokainen vauva luulee syntyvänsä kivikaudelle,jolloin piti herätä yöllä vaatimaan läheisyyttä ja ravintoa,ettei vallan ilman jääny..meillä nukkuu 3v ja 9kk lapset perhepedissä meidän kanssa,pinnasänky toisella puolella ja 80cm sänky toisella puolella parisänkyämme 11v ei halua enää nukkua meidän kanssa tämä toimii meillä..nyt kun 9kk on alkanu liikkumaan niin meidän sängystä tulee iso pinnasänky,vanhan leikkikehän laidat laitoina tämä toimii meillä!kaikki nukutaan parhaiten näin..nauti vauvastasi ja sen läheisyydestä <3 ei se ikuisesti vieressä nuku,pian näitä aikoja on kova ikävä