Ihan oikeesti, kertokaas mulle mihin niitä sisaruksia tarvitaan?

Pienenä vanhin sisko ja veli oli ns." idoleita" mulle, heiltä sai kysellä asioita joita ei tiennyt eikä vanhemmilla ollut aikaa vastailla loputtomiin kysymystulviin Samoin veivät meitä pienempiä kivoihin paikkoihin lomilla. Olin iltatähti eivätkä vanhemmat enää jaksaneet kiinnostua huvipuistoista tai uimahalleista...Keskimmäinen veli taas oli päivittäinen juttelu-, tappelu- ja leikkikaveri. Aikuisena sisarukset ovat olleet tukiverkosto ja läheisimmät ihmiset mitä on miehen ja lapsen jälkeen, kun vanhempiakaan ei enää ole.

 

tätä mäkin monesti mietin.. mulla ja mun veljellä on 8vuotta ikäeroa, eli ei koskaan olla oltu mitään hirveen läheisiä, iks en oikeen ymmärrä sitä että pitäähän lapsilla nyt sisaruksia olla pienellä ikäerolla niin on sitten kivaa koko loppu elämä :saint:

 

sisarussuhde on yksi pisimpiä ja kiinteimpiä suhteita mitä elämässä tulee (näin väitti joku tutkimus)

 

Sisarukset ei hylkää, vanhempana on aina seuraa ja joku kaveri joka ymmärtää kuinka typerästi omat vanhemmat käyttäytyvät. En ikinä haluaisi olla lapsilleni niin julma että en heille sisaruksia antaisi. Tai eihän kaikki saa, mutta surullista se on.

 

Mulla on 5 vuotta vanhempi sisko ja 5 vuotta nuorempi veli. Molemmat on todella tärkeitä mulle ja tällä hetkellä tuntuu, että vielä tärkeämpi olen minä molemmille. Sisko joutui muuttamaan vieraalle paikkakunnalle eikä tunne sieltä vielä ketään, joten soitellaan melkein joka päivä kuulumisia. Veljellä on taas ollut mielenterveysongelmia, joiden vuoksi ystävät ovat kaikonneet, mutta siskona en ikinä voisi veljeäni hylätä joten hän saa nyt turvautua minuun. Vastaavasti tiedän, että kun minulle tulee jotain ongelmia, voin kääntyä sisarusteni puoleen.

Voisi ajatella, että sisarukset ikään kuin korvaavat vanhemmat iän karttuessa; ennen turvauduimme vanhempiimme, mutta nyt kun he ovat iäkkäitä eikä heihin voi enää samoin tukeutua, meillä sisaruksilla on onneksi toisemme. Vaikka ikäeroa on, olemme kuitenkin jakaneet suuren osan elämästämme ja tausta on samanlainen, samat sukuviat jne. joten ymmärrystä on enemmän kuin tavallisilla ystävillä voi koskaan olla.

Yksi tärkeä asia on myös se, että ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen ei ole yksin minun vastuullani, vaan sekin jaetaan sisarusten kesken. Myös äitini on sanonut, että hyvä kun meitä on niin monta että olemme toisistamme huolehtimassa kun heistä aika jättää!

Jos vain mahdollista, niin haluan lapselleni vähintään yhden sisaruksen.

 

On aivan tervettä saada harjoitella sosiaalisia taitoja jo varhaislapsuudesta muutakin kuin päiväkodissa ja koulussa.

Suurin osa mun tuntemista ainoista lapsista on semmoisia, joista sen huomaa hyvin äkkiä. Ovat tottuneet saamaan kaikenlaista, huomion keskipisteitä, jotkut jopa itsekkäitäkin... Ei voi toki yleistää.

 

pitäähän olla joku jonka kanssa voi aikanaan riidellä perinnöstä :saint: :kieh: Ja mitä useampi lapsi, sen muhevampi riita: Eiks se näin mee No ei toki, no kyllä mä olen ainakin kiitollinen sisaruksilleni monista asioista mitä he on mulle opettanu, isoveli antoi autonsa että mä sain sillä ajaa ajokortin (opetuslupa siis), olipa se isosiskoki hieno olla olemas kun alko omat monsuunit ja vanhemmat oli niin nössöpieruja ettei paljoo semmosista puheltu ym.

 

Mun sisarukset on mun perhettä siinä missä mun mieheni ja lapseni. He ovat mun elämän tukipilari ja rakastan heitä yli kaiken.

Koskaan ei olla riidelty mistään sen kauemmin, pikkukinoja voi aina tulla, mutta perheen kanssa kinaaminen on täysin vaaratonta. Vietämme lomat usein yhdessä, olen onnellisimmallani kun olemme kaikki yhdessä puolisoinemme ja lapsinemme -ja tietysti äidinkin kanssa.

Elämäni ei olisi vain tyhjempää ilman heitä, vaan olisin kokonaan erilainen ihminen ilman heitä. Me ollaan yhdessä kasvettu eikä koskaan ajateltu kasvaa erillemme!

 

sisarussuhde on yksi pisimpiä ja kiinteimpiä suhteita mitä elämässä tulee (näin väitti joku tutkimus)

Tämän todellakin uskon. Sisrukset ovat usein lähempänä omaa ikäluokkaa kuin muut sukulaiset ja kun yhdessä on kasvettu, side on hyvin luja.

 

mulle sisko on ollut aina tärkeä, leikkikaverina ja tappelukaverina, ystävänä, tukena.. osana mun perhettä.

 

Tämähän on sellainen tabu -aihe.
Pitää sanoa, että yksin oli kurjaa.
Mutta sitä ei saa sanoa, että olisi aina halunnut olla ainoa, ja sisaruksista ei ole ollut muuta kuin kiusaa ja harmia.
Vaikka varsinkin vanhimmat lapset jos ovat tyttöjä, useinkin kokevat sisarukset vain kiusaksi, ja ilmankin olisi hyvin pärjännyt.

 

Ei edes paraskaan ystävä ole niin rakas koskaan ollut kuin siskot, ovat aivan yhtä tärkeitä kuin lapseni ja aviomies. Lapsesta asti ollaan oltu siskojen kanssa niin läheisiä kuin parhaat kaverit ja aikuisena ovat aivan korvaamattomia. Joten jos ei siskoja olisi, olisin jäänyt paitsi paljostakin.

 

Sisarusten kanssa on mukava käydä läpi erilaisia lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia ( omassa perhepiirissä sattuneita, joita ulkopuolinen ei voi ymmärtää ). Sisarten kanssa käydyt keskustelut avartavat sekä tuntemusta omasta itsestäni että sisaristani ja toimivat näin erittäin terapeuttisina ja ihmisen kasvua tukevina kanavina.

Omille lapsilleni ( 5 kpl ) olen halunnut suoda sen rikkauden, jonka vain tietäessään olevansa jonkun sisarus voi saada. Mielestäni ainoat lapset jäävät ilman sellaista sosiaalista kokemusta, jonka vain useampilapsinen perhe voi ihmiselle antaa.

 

Tämähän on sellainen tabu -aihe.
Pitää sanoa, että yksin oli kurjaa.
Mutta sitä ei saa sanoa, että olisi aina halunnut olla ainoa, ja sisaruksista ei ole ollut muuta kuin kiusaa ja harmia.
Vaikka varsinkin vanhimmat lapset jos ovat tyttöjä, useinkin kokevat sisarukset vain kiusaksi, ja ilmankin olisi hyvin pärjännyt.

Vanhempien suhtautuminen merkitsee paljon sille syntyykö hyviä sisaruussuhteita vai ei. Vanhemmat voivat monin tavoin kannustaa läheisiä suhteita sisarusten välillä ja se osoittautuu usein kullan arvoiseksi siinä, että hyvä suhde syntyy. Ja tietysti jos vanhemmat arvostavat läheisiä suhteita omiin sisaruksiinsa ja muihin sukulaisiin, sekin peilautuu lapselle siten, että niin haluaa itsekin tulevaisuudessa suhteitaan hoitaa. Mulle aina lapsena hoettiin kuinka mun tulee huolehtia pienemmistä sisaruksista, sillä he ovat niitä elämän tärkeitä ja läheisiä ihmisiä aikuisenakin. Ja niin ovatkin.

 

Tämähän on sellainen tabu -aihe.
Pitää sanoa, että yksin oli kurjaa.
Mutta sitä ei saa sanoa, että olisi aina halunnut olla ainoa, ja sisaruksista ei ole ollut muuta kuin kiusaa ja harmia.
Vaikka varsinkin vanhimmat lapset jos ovat tyttöjä, useinkin kokevat sisarukset vain kiusaksi, ja ilmankin olisi hyvin pärjännyt.

en mä voi sanoa et olis ollut kurjaa, mut erilaista. tottumiskysymys. mulla on kaks hyvää ystävää jotka on perheensä ainoita lapsia eikä he ole ainakaan koskaan puhuneet kurjasta lapsuudesta.. ovat joskus sanoneet et joskus sisarus olis ollut kiva, samoin kuin musta on tuntunut (varsinkin teini-iässä) et olis ihanaa olla ilman sitä pikkusiskoa. mut kaikenkaikkiaan sisko on mun elämän tärkeimpiä ihmisiä ja jos siskoa ei olis niin yks tärkeä puuttuis.

 

Sisarrukset ovat yleensä tärkeitä toisilleen, mutta viime lauantaina minusta ei siltä tuntunut kun olin veljen vaimon hautajaisissa.

 

Tähän on pakko kirjoittaa muutamia ajatuksia Sisaret- kirjasesta, jonka tietysti siskoni on mulle lahjaksi ostanut. Mietelmät kirjaseen on valinnut Helen Exley. Itsekin siis yhdyn juuri näihin ajatuksiin:

-Voit huiputtaa maailmaa. Mutta et siskoasi. -Charlotte Gray s. 1937

-...jos tiedotusvälineitä on uskominen, elämämme ainoa merkittävä ihmissuhde on romanttista laatua. Sisaruussuhde taitaa kuitenkin kestää pidempään kuin mikään muu... Aviomies tulee ja menee, mutta siskot pysyvät. Heitä kunnioittaa - ei pinnallisista syistä, kuten aineellisen menestyksen takia, vaan heidän herkkyytensä ja ymmärtäväisyytensä takia. -Jane Dowdeswell teoksessa "Sisters on Sisters"-

-Mikä on sisko? Joku, jolle voi uskoutua, tyttö, joka komentelee, henkilö, joka pitää puoliasi, elinikäinen ystävä, nuorempi äiti, se, joka valtaa suihkun, haisee kuin apteekki, ihminen, joka ymmärtää, Se on sisko!!! -Louise Dye, 11v-

- Siskokset liittää toisiinsa aivan erityinen elinikäinen side - yrittivätpä he olla välittämättä siitä tai eivät. Myötä- ja vastoinkäymisissä siskot pysyvät siskoksina, kunnes kuolema heidät erottaa. -Brigid McConville teoksessa "Sisters: Love and Conflict within the Lifelong Bond"-

-Siskojen seurassa saa olla tylsä ja ikävystynyt, kun taas ystävien seurassa on näytettävä iloista naamaa. -Deborah Moccach, s. 1948-

-Vanhemmiten heistä useimmiten tulee keskenään läheiset ja mitä parhaimmat toverukset. Sen lisäksi, että heillä on yhteiset lapsuusmuistot ja suhde toistensa lapsiin, he jakavat muistot samasta kodista ja kodinhoitotyylistä sekä saman lievän vieroksunnan sitä taloudenpitoa kohtaan, jossa kaikuu heidän äitinsä ääni. - Margaret Mead (1901-1978) teoksessa "Blackberry Winter"-

-Saman äidin lapset eivät aina sovi yhteen. -Nigerialainen sananlasku-

-Mennyt säilyy, jos sinulla on siskoja. Kun vanhenet, he ovat ainoita, jotka eivät kyllästy kuuntelemaan muistelujasi. On kuin tapaisi jonkun, joka on sinun laillasi käynyt Intiassa; voitte jutella tuntikausia. Kaikki muut ympärillänne pitkästyvät, mutta te olette täysin toistenne sanojen lumoissa. Sellaista se on siskojen kesken. -Deborah Moccach, s. 1948-

-Sisko parantaa suuruudenhulluuden ja itsetehostuksen. Sitä voi olla tähti, pääjohtaja: rikas ja kuuluisa ja kaunis. Mutta siskolla on perhealbumi. Ja erittäin hyvä muisti. Ja tapana iskeä silmää tärkeissä tilaisuuksissa. -Pam Brown, s. 1928-

 

Mistä mä oon muka jääny paitsi? |O

Muodista pois jääneiden mutta vielä käyttökelpoisten vaatteiden perimisestä isommilta sisaruksilta.

 

En mä vois kuvitella elämää ilman pikkusiskoa. Ikäeroa meillä siis 4 vuotta.

Ihminen, joka tietää jo ennen puolta sanaa, mitä mulla on mielessä. Paras ystävä, aina olemassa.
Sydänkultainen tyyppi.

Ja sitäpaitsi, kenen muun kanssa voi harrastaa täysin vapautuneesti suunsoittoa ja avointa vittuilua ihan vaan huvin vuoksi?

( :hug: siskolle jos satut osumaan tähän ketjuun )

 

Suoraan sanoen EI MIHINKÄÄN. Minä olen muutaman kerran haaveillut, että minulla olisi vuoden tai korkeintaan kahden ikäerolla sisko, joka olisi paras ystävä, mutta eihän se silti niin tähdissä kirjoitettua olisi, että me silti välttämättä olisimme toistemme parhaita ystäviä, vaikka minulla se sisko olisikin.

Veljeni kanssa meillä on 6 vuotta ikäeroa. Näämme 2 x vuodessa ja olemme tosi etäisiä .

 

Mä tarviin ainakin kohta seuraks, kun lähen kauppaan.

 

En mä vois kuvitella elämää ilman pikkusiskoa. Ikäeroa meillä siis 4 vuotta.

Ihminen, joka tietää jo ennen puolta sanaa, mitä mulla on mielessä. Paras ystävä, aina olemassa.
Sydänkultainen tyyppi.

Ja sitäpaitsi, kenen muun kanssa voi harrastaa täysin vapautuneesti suunsoittoa ja avointa vittuilua ihan vaan huvin vuoksi?

( :hug: siskolle jos satut osumaan tähän ketjuun )

oletko isosisko vai pikkusisko kun noin ihanasti kirjoitat siskostasi?

 

on ehkä vähän kaukaa haettu...mutta itse päätin hankkia toisen lapsen kun esikoinen oli 5v.aloin ajatella että kun me kuolemme niin esik.ei tarvitse yksin kaikkea kestää ja järjestää...minulla on 4sisarusta ja nyt aikuisena olen tosi tyytyväinen siitä.

 

Olen kyllä niin onnellinen että minulla on edes se yksi veli, se on sellainen oma suhteensa ketä ei muihin muodosta. Vähän enemmän kuin ystävä.
Ja hänen kauttaan on tietysti veljenpoikani joita rakastan yli kaiken :heart:

Meillä on iso ikäero joten lapsuudessa ei niin oltu läheisissä tekemisissä mutta nyt aikuisina iällä ei ole merkitystä.

 

Oishan se ihan kauheeta, jos ei ois sisaruksia!
Mulla on kolme sisarusta ja elämä ois aika tyhjää ilman heitä. En voi edes kuvitella, mitä ois perhejuhlat, joulut ynnämuut ilman siskoja. Ja ihan tavallinen arkikin, jos ei ois sisarusta, kenelle soittaa! Ja näin puoliorpona voin sanoa, että ilman sisaruksia ei elämä ois menny oikein hyvin. :/
Parhaita ystäviähän he on. Parempia kuin yksikään "tavallinen" sydänystävä.