”IHANAISET IÄKKÄÄMMÄT ODOTTAJAT” osa 2

Ajattelin aloittaa uuden ketjun, kun edellinen loppui onnellisesti mamma64:n synnytykseen, onnea sinulle ja perheellesi! Olimme tipahtaneet jo kolmannelle sivulle, mutta jospa juttuja vielä tulisi.

Ja sitten omaan napaan... Kävin vko sitten rakenneultrassa, kaikki näytti olevan ok. Kokoarvio n. 270 g. Isosiskot olivat mukana ja tietysti tuleva isä. Vanhempi, 14 v tyttö vilkutteli vauvalle takaisin, kun näytöllä käsi heilui Tyttö näyttäisi olevan tulossa, ainakaan kiveksiä ei näkynyt. Tavallinen ultralaite, joten lääkäri ei uskaltanut varmaksi sanoa. Mutta samanlailla sanoi lääkäri vanhempien tyttöjenkin kohdalla, ja neitejä tuli. Kiva, kun saan vielä kerran kaivaa tyttöjen vauvavaatteet esille. Suurinosa on kyllä jo myyty kirppareilla, kun minun ei pitänyt enää lapsia tehdä. Näin se uusi mies sekoittaa kuviot. Toisaalta tietysti olisi ollut mukava saada poika, kun tyttöjä jo on. Täytyy kai odottaa, että tytöt tuovat aikanaan poikia taloon. Paitsi mistäpä sitä nykyajan tytöistä tietää, saattavat tuoda lisää tyttöjäkin ;-)

Minne muut iäkkäät ovat häipyneet? Mukavaa loppuvkoa, onneksi huomenna on jo perjantai!

 

Omaa napaa:
Mua vaivaa taas unettomuus. Kävin eilen nukkumaan vähän jälkeen yhdentoista ja poika herätti jo klo.0.30 huudollaan ekan kerran. Nukahti tutin annettuani, samoin itse nukahdin heti. Seuraava huuto vähän vaille kolme, pojalla kakat vaipassa. kakkiiko kenenkään muun muksut öisin? Meillä tää alkaa olee joka viikkoinen vieras! Omituista, sanon minä.
No, tuon vaipanvaihdon ja peppupesun jälkeen en sitten saanutkaan unta. Kun oli pyörinyt 1,5h, menin syömään ja uusi yritys. Kun kello oli 5.15 menin olkkariin katsoon videolta rästiin jääneitä ohjelmia. Menin herättään miestä klo.7 niin hän pakotti mut nukkumaan. Nukahdin epämääräisen ajan jälkeen ja heräsin klo.9, kun poika huuteli.
Että sellainen yö taas max.6h nukuttu! Tulee oleen kiva päivä edessä!

Onko muilla näitä univaikeuksia?

 

LISTA (PÄIVITYS)

Kun päivität listaa niin kopioi lista ja lisää omat tietosi (syntymävuotesi, LA, monesko lapsi ja synnytyssairaala tai paikkakunta) lasketun ajan mukaan aikajärjestykseen. Älä laita muuta viestiä listan päivitykseen ja laita nimeksi LISTA (PÄIVITYS). Kopioi myös tämä ohje.

Sari -70, LA 4.10.2006, esikoinen, MKS
Äiskä -60,la 6.10.06, neljäs ja viides, miehen ensimmäinen, Tays
Mamma -64, la 20.10.06, kolmas, miehen toinen, Tays
Inkku -64, la 20.10.06, esikoinen, Naistenklinikka
Mariia vm. -70, la 25.12.06, esikoinen
Pive vm.-70, LA 25.1.07, toinen, Naistenklinikka
Tiinu-68, LA 14.2.2007, kolmas, HML
Riitukka-66, LA 2.3.07 toinen, Jorvi
Minna vm. -70, LA 8.3.07, kolmas, MKS
Saudi-68 la 20.3.2007???, toinen, KSKS
Maire vm -71 LA 24.4. neljäs EPKS
Miina vm. -65, LA 8.4.07. kolmas, EKKS
Mami-59 LA 13.1.2007 neljäs, Naistenklinikka
Marla -66 LA 17.3. ensimmäinen, Naistenklinikka

 

Hei kaikille !
Lomailin muutaman viikon ja nyt ollaan taas arjessa kiinni. Odotan edelleen ja kunnes toisin todistetaan. Välillä kyllä epäilyttää kun olo on niin hyvä. Nyt viikkoja 12+5. Ällötys loppui pari viikkoa sitten. Kahvi ei kyllä oikeen maistu- mutta sehän on vaan hyvä.
Tällä viikolla olisi voinut käydä ultrassa, mutta loma sekoitti aikatauluja. Miehen kanssa keskusteltiin ja päätettiin mennä sitten rakenneultraan. Meillä kaupunki tarjoaa yhden ultran.
Rintsikat pitäisi ostaa; nyt on yhdet jotka mahtuu päälle. Kävin kokeilemassa ja että oli ikävää. Taitaa olla Agri-Market seuraava kohde. Hyvät liivit ja varmaan kokojakin (70E) löytyisi erikoisliikkeestä, mutta maksaaaaaaa. Ja kauankohan ne sitten mahtuu?

Kuulaita syyspäiviä kaikille!

 

Heipä hei kaikille!
Olipa ihana huomata että täällä edelleen keskustelut käy vilkkaasti. Itse en ole muutamaan kuukauteen ehtinyt koneen ääreen ja saatikka lueskella teidän juttuja. Muutama on kait jo synnyttänyt...ihana kuulla! Itselläni on viikkoja 23...tai 24 nyt en ole ihan varma ja kaikki on mennyt tähän asti hyvin...masu kasvaa kovaa vauhtia.
Itsellä kun oli muutama viikko sitten rakenne ultra niin vauvan koko oli silloin n. 370g ja kaikki oli kohdallaan...kauhistuttaa kuinka nopeasti tämä aika valuu käsistä...kohta ollaan jo joulukuussa ja sitten kohta puoliin jäänkin jo äippälomalle
Eipä muuta kuin kaikille kovasti onnea ja piristävää syksyä!

T: Tiinu-68

 

Tässä sitä nyt on reilu pari viikkoa harjoiteltu tämä pikku prinsessan kanssa. Kyllä on elämä muuttunut hetkessä. Nyt ei lähdetäkään kauppaan, kylään tai mihinkään tuosta vaan.

Vann äkkiäpä sitä tottuu tähän uutenkin elämätyyliin. Ihan hauskaa oli tänäänkin kävellä keskustaan vauvan ja koiran kanssa. Käydä kauppoja kietelemässä jne. Lähteminen vaan vähän hitaampaa kuin ennen

Onneksi tyttönen on nukkunut parina yönä 4-5 tuntia putkeen niin on saanut itsekin vähän nukuttua. Ei vanha jaksa, jos ei saa levätä!!!

Hyvää vointia kaikille ja Inkkua tässä kaipailen, kun oli tuo sama la. Joko saa onnitella?

 

Kopioin tekstiäni parista muusta ketjusta, mutta älkää välittäkö, jos tekstissä on viittauksia, joita ette tunnista.

Pääsimme eilen kotiin ja nyt eka kertaa mahdollisuus koneelle.

Pikainen kertomus synnytyksestä. Palaan yksityiskohtiin joskus paremmalla ajalla.
Meille syntyi maanantaina 23.10. klo 23.17 "Toivo", joka painoi 2860 g ja oli 51 cm eli hoikka poika. Synnytys käynnistettiin emättimeen laitettavilla tabuilla klo 11 ja parin tunnin päästä tuli ekat supparit. Tabuja lisättiin klo 15.00 ja sitten alkoikin tosi toimet, suppareita minuutin välein. En uskonut että kohdun kaulan lyheneminen ja aukeaminen voisi sattua NIIN paljon Synnytyssaliin taisin siirtyä noin klo 17 ja ilokaasukokeilun jälkeen sain epiduraalin joskus klo 18 tai sitä main. Taivas aukeni, kun sai katsoa vain käppyrästä että kappas vaan, supistus. Sain toisen annoksen ennen klo 22:ta. Ponnistusta en voinut aloittaa heti paikkojen avautumisen jälkeen, kun en kerta kaikkiaan tuntenut suppareita, mutta puolen tunnin odotuksen jälkeen tiesin milloin suppari tulee, vaikkei se ollutkaan kivulias. 17 minuutin ponnistuksen jälkeen vauva oli maailmassa. Muutoin kaikki oli hyvin, paitsi lapsi oli niellyt kuraista ja vihreää lapsivettä ja sitä imettiin, kun pää oli maailmassa, mutta kroppa vielä sisällä. Napanuora oli kietoutunut kerran kaulan ympäri ja myös jalkojen ympäri. Sitä se tekee kun oli niin vilkas liikkeissään. Tämä kaikki tuli yllätyksenä meille kaikille ja käynnistyksen viivästyttäminen olisi voinut tuoda vaikeuksia tullessaan. Istukka oli vain 350 g ja ilmeisesti sen takia Toivon paino ei ollut noussut viimeisinä viikkoina. Käynnistyksen syy oli siis painon pysähtyminen.

Ihanaa oli viettää synnytyssalissa pari tuntia perheenä, Toivo tisua hörppien ja äiti ja isä kuohujuomaa nauttien.

Pääsimme osastolle yöllä kahden maissa ja Toivo oli tätien hoidossa sen yön. En tosin nukkunut silmällistäkään. Tiistaina saimme perhehuoneen, jossa valvoimme kaikki kolme seuraavan yön. Kolmas yö oli myös erittäin rikkonainen, mutta koska lääkärintarkastuksessa ei ilmennyt mitään kummallista, päätimme lähteä kotiin. Toki olisimme voineet vielä jäädäkin, mutta isä alkoi olla jo niin väsynyt, että lähdimme tuttuun ympäristöön nukkumaan. No sitä ei tehty yhtään viime yönä ennen klo 6:ta, mutta mitäs tästä. (Vaikka tietysti olen jo itkenyt väsymystäni ja sitä ettei maito ole vielä noussut).

Istukka oli vain 350 g, joten se varmaankin oli osa syy vauvan pieneen kokoon.

Mutta tärkeintä: meillä on maailman ihanin poika! Ihan totta!!!!! Tosin Manna taitaa olla eri mieltä asiasta, mutta se suotakoon hänelle.

Lueskelen jossain välissä viikon aikana kirjoitetut viestit, mutta nyt on ihan pakko mennä yrittämään nukkumista.

Vielä suuri kiitos Naistenklinikan henkilökunnalle. Loistavia, asiantuntevia ja empaattisia kätilöitä joka osastolla. Oma synnytykseni sujui noin hyvin, kun jättäydyin kätilön huomaan ja toimin täysin hänen ohjeittensa mukaisesti, enkä yrittänytkään ehdottaa mitään, koska en sitä olisi osannut. Synnytys tapahtui muuten kylkiasennossa.

Vaikka vauvaa odottettiin ja yritettiin hartaudella, en olisi kuitenkaan koskaan osannut kuvitella tätä tunteiden määrää, jota hän minussa herättää. Varmasti hormoonit hyrrää, mutta niiden väheneminen ei tule koskaan vähentämään sitä rakkautta, jota tunnen häntä kohtaan.

Taas tulee itku, kun olen niin onnellinen.

 

Niin ja miehellesi myös. Tuollaisia juttuja lukiessa toivoo, että maaliskuu tulisi pian ja saisimme nähdä, minkälainen vauva masussa potkii. Toisaalta taas kahden lapsen äitinä tulee välillä mieleen, että nyt kaikki on vielä helppoa...

Omaan napaan sen verran, että supistuksia on huolestuttavan paljon. Ne eivät ole onneksi kipeitä, eivätkä tunnu selän puolella (synnytyssupparit ovat aina tuntuneet minulla selässä), mutta jonkun kerran olen jopa yöllä herännyt siihen tukalaan "kivikova" masu tunteeseen. Istumatyö pahentaa suppareita ja kävely.Ihmeellistä kyllä, pystyn käymään edelleen jumpassa ja se ei tunnu miltään! Viikkoja nyt 22+1.

 

Onnittelut Inkulle!
Kyyneleet vierii poskillani, kun musta on aina niin liikuttavaa lukea vauvan syntymästä!

 

Pikaisesti laitan omaa. Tai vauvelin asiaa.

Tytöllä oli inasen keltaisuutta jo laitokselta päästessä. Mutta ei liikaa, kun kotiin päästiin. Kaksi viikkoa ehdittiin olemaan kotona, kun tuli takapakki.

Sain perjantaille varatuksi ajan neuvolaan, kun minusta tuntui, että vauvan valkuaiset kellertää hiukan liikaa. Mies ja kaikki muut olivat sitä mieltä, että ei hätää, vähän ylireagointia.

Vauva imi rintaa, jaksoi olla valveilla ja neuvolaan mennessäkin kaksi hoitajaa olivat sitä mieltä ettei ole liian keltainen.
Huomattiin kuitenkin, että paino oli tippunut. Saimme lähetteen labraan ja tuloksista selvisi, että bilirubiini oli 470. En tiedä mikä on normaali pari viikkoisella mutta ilmeisesti alle 300 luulisin.

Saimme perjantaina sitten heti lähetteen Tays.aan lasten polille. Vauva tutkittiin ja pikkuiselle jouduttiin heti laittamaan kanyyli päähän ja sitä kautta ravintoa.
Pääsimme sisään vastasyntyneiden teho-osastolle ja vauveli valohoitoon saman tien.

Nyt on sitten hoidettu ja kokeita otettu ja edelleen otetaan. Tulossa ainakin aivojen alueen ultraus, samoin vatsan alueen ultra. Ja tietenkin veri- ja virtsakokeet, sokrut, lämmöt jne.

Kovasti ihmettelivät kuinka lapsi on jaksanut vielä imeä ja olla hereillä.
Noilla arvoilla olisi pitänyt jo olla huonommassa kunnossa. Ja se kai hämäsikin monia.
Lääkärikin sanoi, että tässä se taas todistettiin, että se äidin vaisto on olemassa. Jokin vain kertoi, että kaikki ei ole kunnossa. Bilirubiini arvot olivat kuulemma hälyttävän korkeat.

Aamulla sairaalaan mennessä pelästyin ja itkin todella paljon, kun näin tytön. Eivät olleet huomanneet, että kanyyli oli vuotanut glukoosia päähän ihon alle!! Vauvan silmä ja puolet päästä olivat aivan turvoksissa, kun menin sairaalaan.
Se oli todella pelottavan näköistä ja säikäytti minut perin pohjaisesti. Hoitaja sanoi, että eivät olleet huomanneet sitä vasta kuin aamulla koska vauva ei ollut itkenyt vaikka sen on täytynyt sattua jollain tapaa. Se tuntui todella pahalta

Koko päivän vietin sairaalassa välillä käyden syömässä. Onneksi illalla ennen kotiin lähtöä sain edes vaipan vaihtaa ja tuttipullosta syöttää. Imettää en saanut mutta sain sairaalasta lypsykoneen lainaksi kotiin. Mieskin oli töissä niin ettei päässyt sairaalaan tänään lainkaan.

Toivottavasti tästä lähtee parempaan suuntaan. Aika rankkaa tällainen on. Silmät turtana itkemisestä ja väsy on kova. Mutta tärkeintä, että vauva on nyt hoidossa ja kaikki ehkä vielä kääntyy parhain päin. Ennen tiistaita ei kuulemma ainakaan ole toivoa kotiin pääsystä. Nyt on vaan jaksettava ja mentävä vvauvan ja sairaalan ehdoilla.

Että tälläistä hieman ikävää tänne. Kohta vielä soitamme kuulumiset ja viimeisten kokeiden tulokset.

Sydämelliset onnittelut Inkulle ja koko perheelle! Kaikille muille hyvää viikonlopun jatkoa! Nauttikaa elämästä ja syysmyrskystä

 

No onhan kurja juttu Mamman vauvalla. Äidin vaisto todella toimi tässä tapauksessa. Varmasti asiaa auttaa se, että tyttö ei ole sinun eka lapsesi. Itse en varmasti olisi osannut epäillä mitään ja jos kerran neuvolatäditkään eivät huomanneet keltaisuutta.

Todella ihmetyttää, etteivät siellä sairaalassa huomanneet glukoosin väärään paikaan menemistä. Eikö ne katso lasta, vaan odottavat vaan huutoa???? Äitiä siis todella tarvitaan vahtimaan pikkupotilaan hoitoa. Mutta varmasti nyt ovat varovaisempia tämän lapsen kohdalla, koska kerran jo yksi moka on päässyt tapahtumaan.

Pienten vauvojen kivunsietokyky näyttää todella olevan hyvin yksilöllisiä. Tyttösi on tällainen sitkeä sissi, joka ei varmasti pienestä valita. Huomasin tuon kipujutun sairaalassa, kun naapuriäidin lapsi kiljui täysillä aina kun otettiin verinäyte kantapäästä, mutta meidän poika ei ollut koskaan moksiskaan. Mutta niinhän se on meillä aikuisillakin, että mikä satuttaa toista ei tunnu missään toisilla.

Nyt vaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta Mammalle toivottelen. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu katsella vauvaa sairaalassa ja pelätä aina tietysti pahinta. Vauvasi saa kuitenkin nyt hoitoa ja varmasti saa avun. Täällä odotellaan hengessä mukana uutisiasi siitä miten asiat edistyvät.

 

Toivottavasti mamma-64 vauvasi on pian taas terve!

omaa napaa:
Musta tuntuu, että mä nykyään seuraanv ihan vauhkona noita vauvan liikkeitä. Perjantaina illalla jo ehdin soittaa Naistenklinikallekin, mutta kun kätilö oli sanonut mulle ohjeeksi, että juot sen tuoremehun ja käyt pitkäksesi ja kuulostelet molemmat kädet mahan päällä tunnin verran, että kymmenisen liiketttä pitäisi tuntua. Jos ei niin sitten sydänkäyrään heille! No, 20minuutia makoilin niin johan muksahteli.
Nyt taas tuntuu, että onko siellä ketään koko masussa? Mä en jaksa tätä epävarmuutta koko ajan. Ehkä viime keskiviikon neuvola vähän lisäsi sitä, kun terkkari sanoi, että sydänäänet oli vaan 120, että taitaa olla nukkuvaa sorttia tää vauveli. Siis pitäisi vissiin olla vähän aktiivisempi?!

 

Tulin taas sairaalasta tunti sitten. Sielä se meni tääkin päivä
Mutta on se vaan mukavaa, kun saa vauvaansa siel hoidella. Lue yhtä kuin katsella, kun toinen nukkuu!

"Bilit" oli laskenut jo niin hyvin, että viimeinenkin lamppu saatiin tänään pois, JEE!
Nyt voi paremmin ottaa syliin ja imettääkin, kun ei ole kiirettä saada valon alle takaisin.

Piti jo päästä kotiin tänään mutta sitten punkteeraus tulos näytti, että virtsassa näkyy tulehdus. Nyt kanyylin kautta aloitettiin antibiootti hoito. Ainakin 1-2 päivää tarvitsee kuulemma odotella, että tulehdukselle "saadaan nimi" eli viljely ym. tulokset saadaan.

Mutta pään sekä vatsan alueen ultrat olivat olleet ok.

Tärkeintä, että saataisiin prinsessa kuntoon. Jälkitutkimuksia kuulemma tulee joka tapauksessa. Varjoainekuvausta jne. Mutta toivottavasti ei mitään vakavaa. Eiköhän se tästä

 

 

Tosi kiva kuulla, että Mamman vauva on paranemaan päin. Luin toisesta ketjusta, että hän pääsi jo kotiinkin. Upeaa!!!

Pivelle en voi muuta sanoa kuin, että malttia kehiin. Tietysti hyvä se on nyt minun sanoa, kun vauva on jo sylissä. Joskus meillä kävi niin, etten minä tuntenut liikkeitä, mutta kun mies painoi poskensa ja korvansa vatsaa vasten, niin hän tunsi potkuja. Ja meidän poika myös oli tosi rauhallinen aamupäivät, jolloin kyllä joskus hermoja koeteltiin, kun yritin kuulostella liikkeitä. Tsemppiä odotukseen.

 

nostan

 

Sain päivällä tiedon, että Mummoni oli nukkunut pois tänään aamupäivällä. Aamulla oli hoitaja käynyt ja Mummo oli ollut ihan virkeä. Lounaantuoja pyysi Mummoa syömään, eikä hän liikahtanut sohvalta niin meni lähemmäs ja huomasi Mummon nukahtaneen ikiuneen! Hän olisi täyttänyt parin viikon päästä 91v. jolloin olimme menossa häntä tapaamaan. Nyt tulikin sitten hautajaisreissu.
Olen ollut tänään aika rikki, mutta eiköhän tämä tästä.
Muistan jonkun aikoinaan kirjoittaneen kauniisti, että vainaja on tehnyt tilaa uudelle tulokkalle. Nyt näköjään meidän perheessä näin!

 

Tervehdys, ilmoittaudun joukkoon. Olen vuosimallia 65 ja odotan toista, esikoinen syntyi 01. Laskettu aika on (oma arvio) 15.7.07 joten ihan alkumetreillä ollaan. Kun nyt ollaan vielä näin alussa, en ole vielä sairaalaa kovasti miettinyt, lähin on Tammisaari, ja silloin kun esikoinen syntyi ajattelin, että jos joskus Suomessa synnytän niin sitten Tammisaaressa (esikoinen syntyi Keski-Euroopassa), toinen vaihtoehto on Lohja.
Koska eka raskaus oli siis ulkomailla ja silloin kävin yksityisellä synnytyslääkärillä, joka myös hoiti synnytyksen tunnen olevani hieman pihalla Suomen systeemeistä, mutta eiköhän tämä tästä, ensi tai seuraavalla viikolla jos kaikki vielä on hyvin, ajattelin olla yhteydessä terveyskeskukseen tai sitten mahdollisesti käydä tsekkauttamassa tilanne yksityisellä.
Hyvää odotusta kaikille!

 

Myötätuntohalaukset Pivelle! Kuolema ei koskaan tunnu luonnolliselta, vaikka kyseessä olisi iäkäskin ihminen. Mieheni mamma nukkui pois keväällä 92 vuotiaana ja ikävä on kova. Onneksi on paljon kauniita muistoja, joita kertoa sitten vauvalle.

Jossille tervetuloa joukkoon. Olen kuullut kovasti kehuja Tammisaaresta synnytyssairaalana. Ja samoin voin vilpittömästi kehua Suomen neuvolajärjestelmää. Tosin varmasti paljon riippuu neuvolatädistä, joka meillä ainakin oli tosi huippumimmi. Onnea odotukseen. Itse en ainakaan tällä hetkellä ole ihanainen iäkäs odottaja, vaan kolmen viikon ikäisen pojan äiti, eka näin 42 vuotiaana. Enkä panisi hanttiin, jos vielä saisimme kaverin tälle viikarille, mutta ei odota liikoja. Yhden lapsen saaminen tällä iällä on jo niin suuri ihme...

 

Nostanpa ketjua, kun kukaan ei ole aikoihin kirjoitellut. Missä olette?

Voi plääh, neuvolassa käytiin aamulla ja virtsan sokeriarvot näytti ++ eli joudun sokerirasitus testiin. Esikoisen aikana ei ollut mitään häikkää, eikä nytkään aiemmin.
Mä en kestä, että joulu on tulossa ja jos mun täytyy olla syömättä mitään herkkuja, sniif!

Onko kukaan muu käynyt sokerirasituksessa?

Painoa on mulla tullut eklasta neuvolasta 5,5kg. Lähtöpaino olikin sitten n.4kg enemmän kuin esikoisesta eli samoissa lukemissa mennään kuin esikoista odottaessa eli siis painoa tullut aika vähän tästä kakkosesta!
Onneksi ei ollut verenpainetta ja veriarvotkin ok ja kaikki muut myös. Sf-mitaksi sai 29cm, mutta on kuulemma hyvin hankala mitattava, kun kohtu on syvällä. Myös raivotarjonnassa oli terkkarin mielestä.

Nyt siis ensin sokerirasitukseen ja sitten neuvola parin viikon päästä ja kuukauden kuluttua neuvolalääkäri.
Pive rv.31+0

 

Moi vaan kaikille !

Jotenkin ollut vaan tämä ketju hukassa ettei ole tullut kirjoiteltua. Pive: mullekin tehtiin sokerirasitus. Ensin oli arvot jotain 4 kieppeillä ja siitähän minä sitten oikein innostuin syömään suklaata, muffinseja, viinereitä ja muita herkkuja kun aattelin että eihän tuo makean syöminen näköjään mihinkään vaikuta. No eipä seuraavalla kerralla enää naurattanutkaan kun oli arvot pompannut yli 10. Ja siis kutsu sokerirasitukseen. Mulla oli aikaa viikko olla syömättä mitään makeaa ennen sokerirasitusta ja voi että teki kaikkea hyvää mieli...en kuiteskaan syönyt mitään makeaa ja sain sitten testistä vapauttavan päätöksen eli ei diabetesta. No nyt on sitten jälleen makea maistunut, mutta olen kyllä aina ennen neuvolakäyntejä muutaman päivän syömättä suklaanmurustakaan. Mutta ilman ei voi olla millään...

Mulla nyt menossa 35+3 ja maha on todella iso ! Ensi viikolla aika ultraan ja sitten katotaan miksi tämä kumpu menee yli käyrien. Onko lapsivettä niin paljon vai onko tulokas niin suuri että joudutaan käynnistämään ennen aikojaan. Miehen aiemmat lapset olleet aikamoisia mötiköitä syntyessään ja sanoinkin neuvolassa että en missään nimessä rupea etes yrittämään yli 4,5 kiloista alakautta eli sittenpähän ensi viikolla nähdään missä mennään. Olisi se kyllä ihanaa oikeastaan saada tuo joulupaketti vähän etukäteen

Supistuksia ei (kai) ole ollut vielä ollenkaan, en tiedä vaikuttaako edessä oleva istukka sitten niiden havaitsemiseen. Mutta nyt on pari päivää kutittanut ylävatsaa ihan järkyttävän hirveästi. Tekisi mieli vaan raapia ja raapia. Rasvannutkin olen, mutta ei ole auttanut. Alkaakohan raskausarpia nyt sitten tulemaan vai mitä tämä kutina on ?

Noista liikkeistä vielä. Jos oikein muistan niin sulla Pive on myös istukka edessä...? Mulla ei oikeastaan ole etes näin loppua kohti kauheasti nuo liikkeet vilkastuneet. Saattaa olla parikin päivää ihan hiljaista ja sitten pari päivää kokopäiväistä myllerrystä. Nyt ei sovi kai kovin paljoa potkimaan vaan takapuoltaan heittelee varsinkin jos unohdun tähän koneen eteen pitkäksi aikaa. Ihan selvästi tuntee kun rintojen alta nousee sellainen möykky ylöspäin. Niin ja huomasin tuossa että tykkää tai sitten ei tykkää suomalaisesta iskelmämusiikista. Sattui tulemaan Anna Erikssonin konsertti telkkarista ja silloin alkoi sellainen mylske että en ollut ennen nähnyt, nauratti kyllä kovasti. Joko jammasi siellä mahassa tai yritti viestittää että vaihda kanavaa...

Mukavaa joulunodotusta kaikille

toivottaa kohta poksahtava joulupallo Mariia

 

Mariia: Tuo mahan kutina sattaa olla myös raskaushepatoosia. Jos se pahenee niin kysäise neuvolasta, mitä tehdään!
juu, mulla on kanssa istukka edessä ja se vaimentaa liikkeiden tuntua, mutta kyllä supistukset tunnen ihan selkeästi!

 

Minäkin olin sokerirasitustestissä, koska meilläpäin siihen määrätään automaattisesti 39 (tai oliko se 40) vuotta täyttänyt odottaja. Mitään kummallista ei siinä kuitenkaan ilmennyt.

Mariia, kutitus tietysti voi olla mahan kasvun aiheuttamaa pinkeyttä, mutta kuten Pive sanoi, ota yhteyttä neuvolaan tarkistaaksesi asian. Itse muuten ostin apteekista tikkuja, joilla testasin virtsan valkuaista kotona loppuraskaudessa. Minullahan hieman nousi verenpainearvot ja oli itselleni helpompaa, kun sain ottaa valkuaiset kotona. Muutoin olisin hermoillut vieläkin enemmän kuin tein.

Vauveli kasvaa täällä huimaa vauhtia ja kehittyy. Käsittämätöntä miten paljon on tapahtunut yhdessä kuukaudessa.

 

Minulla myös on istukka edessä, mutta liikkeet ja supistukset näkyvät ja tuntuvat. Keskiviikkona on kääkärineuvola, jolloin selviää, onko supistukset aukaiseet jo paikkoja. Toivottavasti ei, kun vkoja on "vasta" 25+4. Usein niitä on ja maha kovettuu, mutta eivät onneksi ole kipeitä. Istuminen on jo tämän masun kanssa hankalaa. Siitä meinaa tulla ongelma, sillä teen istumatyötä ja työmatkakin on 42 km suuntaansa omalla autolla. Istumista siis riittää.

Tänä aamuna vauva on ollut tavallista hiljaisempi ja tietysti siitä jo ehtii huolestumaan. Yleensä hän jylttää tuolla masuasunnossa todella paljon. Mutta kaipa vauvelikin tarvii lepopäiviä. Itselläni on vajaan viikon ajan ollut vähän huono ja heikko olo, tuleekohan alkuraskauden etova olo takaisin... Jos syön vähän raskaammin, sykkeeni nousee ja korvissa jyskyttää. Kunhan muistaisin mainita lääkärille keskiviikkona.

Tulipa taas oma napainen viesti, mutta oma napa taitaa ollakin lähimpänä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille "iäkkäille"!

 

Piti muuten vielä sanoa Mariialle ja tietysti muillekin, että nauttikaa vatsoistanne, kun ne vielä teillä on. Näin minuakin kehotettiin, mutta silti kärsimättömänä odotin vain synnytystä. Nyt kun on nähnyt vauvan, on hauska huomata miten temperamentti näkyi jo kohdussa. Meidän vauva on rauhallinen, mutta ainakin tällä hetkellä erittäin liikunnallinen. Ja oli siellä vatsassakin todella hurja meno, joka siis jatkuu edelleen. Toki niitä hiljaisempia päiviäkin oli, mutta taas seuraavana jumppa jatkui.

Vaikka on ollut tylsää, kun lumi suli, niin on kivaa, että on lämmintä. Vauvan kanssa on voinut vaunutella ja harjoitella vaatevalintoja.