Ikäero 3v, onko esikoisesi jatkanut hoidossa vai jäänyt kotiin?

Meillä siis tilanne että esikoinen aloitti 2vuotiaana päiväkodissa. Nyt kesällä meille syntyy vauva ja ikäeroa tulee n.2v9kk. Nyt mietin pitäisinkö esikoisen pk:ssa 2-3päivää viikossa. Miten olette tehneet jos teillä on ollut sama tilanne että esikoinen on jo kerennyt olla hoidossa? Tuntuu että on niin iso muutos jäädä kolmevuotiaan kotiin mun ja vauvan kanssa. Mies on meillä reissuhommissa eli viikot pääasiassa kolmestaan sitten ollaan. Ja sais sitten itekin tietysti vähän levätä.

Niin ja en kaipaa kommentteja niiltä joilla vastaavaa tilannetta ei ole ollut.

 

Meillä ikäeroa 3,5 ja esikoinen jäi pois hoidosta. Nyt käy kahtena aamuna kerhossa pari tuntia. Mä en jotenkiin raaskis hoitoon viedä päiväksi ja tiedän ettei poika sinne hyvillä mielin jäisi kun tietäisi mun olevan kotona vauvan kans.

 

4v meni pphlle, 3pvä/vko. 5v eskariin...

 

Minulla esikoinen on reilu 2v tällä hetkellä ja on ihan kokopäivä hoidossa vaikka itse olen äitiyslomalla (hän aloitti hoidossa 9kk vanhana). En halunnut häntä pois hoidosta, koska takaisin ei olisi päässyt samaan paikkaan jos olisi tässä välissä ollut kotona.

 

[QUOTE="Olivia";25683516]Meillä ikäeroa 3,5 ja esikoinen jäi pois hoidosta. Nyt käy kahtena aamuna kerhossa pari tuntia. Mä en jotenkiin raaskis hoitoon viedä päiväksi ja tiedän ettei poika sinne hyvillä mielin jäisi kun tietäisi mun olevan kotona vauvan kans.[/QUOTE]

Joo en mäkään tietty väkipakolla aio viedä, jos ei itse halua. Onko ollu raskasta viedä kerhoon pariksi tunniksi vai onko onnistunut hyvin vauvan kanssa nuo matkat?

 

[QUOTE="mina";25683551]Minulla esikoinen on reilu 2v tällä hetkellä ja on ihan kokopäivä hoidossa vaikka itse olen äitiyslomalla (hän aloitti hoidossa 9kk vanhana). En halunnut häntä pois hoidosta, koska takaisin ei olisi päässyt samaan paikkaan jos olisi tässä välissä ollut kotona.[/QUOTE]

No meillä on hoitotakuu eli pääsee takaisin jos on yli 4kk pois.Että sitä mun ei onneksi tarvi miettiä.

 

[QUOTE="mina";25683551]Minulla esikoinen on reilu 2v tällä hetkellä ja on ihan kokopäivä hoidossa vaikka itse olen äitiyslomalla (hän aloitti hoidossa 9kk vanhana). En halunnut häntä pois hoidosta, koska takaisin ei olisi päässyt samaan paikkaan jos olisi tässä välissä ollut kotona.[/QUOTE]

Onko sinulla ongelmia elämänhallinnan kanssa, jos pidät noin pientä lastasi kokopäivähoidossa vaikka olet kotona? Toivottavasti et ole käsittänyt, että lapsen on pakko olla siellä hoitopaikassa pitkät päivät?

 

Mulla ei ole vielä kokemusta, mutta aika lailla sama tilanne kuin teillä. Ikäeroa tulee 3v1kk ja esikoinen on ollut päiväkodissa jo kaksi vuotta. Ajattelin ottaa kesäksi pois hoidosta ja laittaa elokuussa just 2-3 päiväksi viikossa. Haluan säilyttää pk-paikan ja uskon, ett poika on niin tottunut siellä päivkodissa touhuamaan, että ihan mielellään menee, varsinkin kun ei tarvitse joka päivä eikä pitkää päivää olla.

 

meillä esikoisen ei tarvi mennä töihin ku oon vauvan kanssa kotona. Olen ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen mutta ei tulisi mieleenikään laittaa kelloa herättämään aamuvarhaisella raahatakseni toisen lapsista johonkin päiväksi, varsinkin kun ainakin meillä ne siirtymätilanteet on hermojaraastavia jos täytyy kellon kanssa juosta. Mielummin heräillään rauhassa ysin-kympin maissa la tehdään mitä sillä hetkellä sattuu huvittamaan! Toki esikko käy kerhossa pari kertaa viikossa ja se riittää ohjatuksi toiminnaksi, koska virikkeitä se saa ihan tarpeeksi kotonakin. Lisäksi miettisin, miten sisarussuhde kehittyy, jos hoitopäivästä väsynyt la vauvan tieltä "syrjäytetty" esikko la vauva taistelisivat illat huomiostani. Itse kokisin sen rankaksi. Nyt saan pelailla, askarrella, leipoa tai vaan olla esikoisenkin kanssa kaksistaan edes vauvan päiväunien ajan. Hassulta kuulosti tuo lauseesi että esikoisellesi olisi suuri muutos siirtyä takaisin kotiin. Täh? Muutos toki mutta onko se huono asia viettää vielä lapsuuttaan rauhassa kotona kasvaen? Ehtii sinne oravanpyörään myöhemminkin...

 

Meillä 3 v esikoinen jäi päiväkodista pois. On kahtena aamuna kerhossa. Kyllä kerhoon vieminen ja hakeminen yms. sujuu ihan hyvin, mutta lapsi valittaa usein, että ei oo ketään kaveria. Meillä ei siis naapurissa samanikäisiä. Kavereiden lapsi tavataan 1-3 kertaa viikossa, mutta kokee silti usein kaverin muutetta...

 

siis puutetta. lapsiA.

 

[QUOTE="kotiäiti";25683606]meillä esikoisen ei tarvi mennä töihin ku oon vauvan kanssa kotona. Olen ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen mutta ei tulisi mieleenikään laittaa kelloa herättämään aamuvarhaisella raahatakseni toisen lapsista johonkin päiväksi, varsinkin kun ainakin meillä ne siirtymätilanteet on hermojaraastavia jos täytyy kellon kanssa juosta. Mielummin heräillään rauhassa ysin-kympin maissa la tehdään mitä sillä hetkellä sattuu huvittamaan! Toki esikko käy kerhossa pari kertaa viikossa ja se riittää ohjatuksi toiminnaksi, koska virikkeitä se saa ihan tarpeeksi kotonakin. Lisäksi miettisin, miten sisarussuhde kehittyy, jos hoitopäivästä väsynyt la vauvan tieltä "syrjäytetty" esikko la vauva taistelisivat illat huomiostani. Itse kokisin sen rankaksi. Nyt saan pelailla, askarrella, leipoa tai vaan olla esikoisenkin kanssa kaksistaan edes vauvan päiväunien ajan. Hassulta kuulosti tuo lauseesi että esikoisellesi olisi suuri muutos siirtyä takaisin kotiin. Täh? Muutos toki mutta onko se huono asia viettää vielä lapsuuttaan rauhassa kotona kasvaen? Ehtii sinne oravanpyörään myöhemminkin...[/QUOTE]

Täyttä asiaa.

 

Onko sinulla ongelmia elämänhallinnan kanssa, jos pidät noin pientä lastasi kokopäivähoidossa vaikka olet kotona? Toivottavasti et ole käsittänyt, että lapsen on pakko olla siellä hoitopaikassa pitkät päivät?

Elämänhallinta on kunnossa vaikka olen kotona pienemmän lapsen kanssa. Lapseni tuskin kokee olevansa pakotettu hoitoon, koska viihtyy siellä. Ja jos elämänhallintani ei olisi kunnossa niin tuskin olisin häntä nyt sieltä pois ottamassa.

 

Melkein 4 vuotta ikäeroa ja esikoinen jäi kotiin. Kävi kerhossa 3 kertaa viikossa, harrastuksessa kerran viikossa, kulki mun harrastuksessa mukana ja kaikki muu normaali aktiviteetti. Toimintaa kyllä riitti.

 

No mä olen tuossa kohtaa ottanut myös esikoisen kotihoitoon. Käytin häntä sitten MLL:n puuhakerhossa sekä srk:n kerhossa, eli pari kertaa viikossa oli esikoisella kerhoilua. Samoin tein myös kolmannen lapsen synnyttyä (esikoinen silloin jo ekalla koulussa), eli silloin otin keskimmäisen kotihoitoon. Meille tämä on ehdottomasti ollut paras ratkaisu.

 

[QUOTE="kotiäiti";25683606]meillä esikoisen ei tarvi mennä töihin ku oon vauvan kanssa kotona. Olen ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen mutta ei tulisi mieleenikään laittaa kelloa herättämään aamuvarhaisella raahatakseni toisen lapsista johonkin päiväksi, varsinkin kun ainakin meillä ne siirtymätilanteet on hermojaraastavia jos täytyy kellon kanssa juosta. Mielummin heräillään rauhassa ysin-kympin maissa la tehdään mitä sillä hetkellä sattuu huvittamaan! Toki esikko käy kerhossa pari kertaa viikossa ja se riittää ohjatuksi toiminnaksi, koska virikkeitä se saa ihan tarpeeksi kotonakin. Lisäksi miettisin, miten sisarussuhde kehittyy, jos hoitopäivästä väsynyt la vauvan tieltä "syrjäytetty" esikko la vauva taistelisivat illat huomiostani. Itse kokisin sen rankaksi. Nyt saan pelailla, askarrella, leipoa tai vaan olla esikoisenkin kanssa kaksistaan edes vauvan päiväunien ajan. Hassulta kuulosti tuo lauseesi että esikoisellesi olisi suuri muutos siirtyä takaisin kotiin. Täh? Muutos toki mutta onko se huono asia viettää vielä lapsuuttaan rauhassa kotona kasvaen? Ehtii sinne oravanpyörään myöhemminkin...[/QUOTE]

Niin erilaisia me äiditkin olemme. Minä en vaan jaksa kaikkia päiviä "pelailla, askarrella tai leipoa" tai muutenkaan touhuta 3-vuotiaan juttuja. Haluan käydä kaupungilla lounailla, kahviloissa, pitkillä kävelyretkillä, tavata ystäviäni jne. ja lisäksi vauvan kanssa vauvauinnissa ja -jumpassa (sama mitä tein esikoisen kanssa). Sitten kun saan pari päivää viikossa tehdä näitä juttuja niin touhuankin jo ihan mielelläni esikoisen kanssa kaikenlaista loppuajan.

Meillä ei muuten laiteta herätyskelloa aamuvarhaiseksi vaan herätään ihan luonnollisesti puoli yhdeksän aikaan, ja lapsi menee päiväkotiin yleensä kymmeneksi.

 

[QUOTE="kotiäiti";25683606] Hassulta kuulosti tuo lauseesi että esikoisellesi olisi suuri muutos siirtyä takaisin kotiin. Täh? Muutos toki mutta onko se huono asia viettää vielä lapsuuttaan rauhassa kotona kasvaen? Ehtii sinne oravanpyörään myöhemminkin...[/QUOTE]

Joo ja onhan se vähän hassua . Siis tarkotin tolla lauseella sitä että ainakin esikoiseen olin tosi sidottu ekat puoli vuotta ja mietin vaan mitä tekemistä lapselle sit keksin jos vauva roikkuu tissillä koko ajan. Nyt ainakin tuntuu että tolle esikoiselle pitää keksiä iltaisin/viikonlopuisin tekemistä tai leikkiä sen kanssa, ei viihdy yksinään. Mut ehkä murehdin turhia etukäteen..

 

Meillä ikäeroa tuli 3v 9kk ja esikoinen jatkoi saman päiväkodin järjestämässä avoimen piväkodin ryhmässä kolmena päivänä viikossa. Jos ei tuossa samassa olisi ollut, niin johonkin toiseen avoimeen päiväkotiin olisimme varmasti hakeutuneet. Ajattelin aluksi että kolme kertaa viikossa on liian paljon, mutta lapsi nostaa hirveän metelin jos edes ehdotan että jäätäisiin kotiin. Tuohon sisarussuhteen rakentumiseen sanoisin, että ei todellakaan mene niin, että isompi kokee olonsa syrjäytetyksi, vaan päin vastoin. Äitiyslomani alkoi kesällä kun päiväkodin meni kiinni ja lapsi ehti moneen kertaan kysyä, että eikö hän pääse enää päiväkotiin kun vauva tuli. Ehdotti jopa vauva pois viemistä, kun pitää nököttää kotona.

 

Meillä tulee ikäeroa 3v. Nyt kotona, syksyllä varmaan joko taapero- tai perhekerhoon parina päivänä viikossa. En raaski pitää hoidossa, nyt saadaan nukkua pitkään ja olla kotosalla. Päästään kuitenkin halutessamme leikkimään mm. vanhaan hoitopaikkaan tuttujen lapsien kanssa.

 

Mun lapsillani on 5 vuotta ikäeroa ja esikoinen jäi kotiin, kun mä jäin äitiyslomalle. Vaikka ikäero olisi ollut pienempikin, olisi silti jäänyt. Me kuitenkin ehdittiin muuttaakin siinä välissä, joten lapsen hoitopaikka olisi joka tapauksessa vaihtunut. Hyvin mulla on molemmat lapset sopeutuneet siihenkin, että kesäisin päiväkoti on vaihtunut, kun oma päiväkoti on ollut kiinni. Ja joka kesä eri päiväkotiin kuin edellisenä vuonna.

Sinuna miettisin enemmän sitä arjen sujumista kahden kotona olevan lapsen kanssa kuin sitä, onko hoitopaikka esikoisellasi sama sitten, kun menet takaisin töihin.

 

Sinuna miettisin enemmän sitä arjen sujumista kahden kotona olevan lapsen kanssa kuin sitä, onko hoitopaikka esikoisellasi sama sitten, kun menet takaisin töihin.

Siis esikoinen pääsee takaisin nykyiseen hoitopaikkaan hoitotakuun ansiosta jos jää kotiin eli mun ei tarvitse sitä miettiä, vaan nimenomaan tuota arjen sujumista kotona.

 

[QUOTE="mona";25683793]Siis esikoinen pääsee takaisin nykyiseen hoitopaikkaan hoitotakuun ansiosta jos jää kotiin eli mun ei tarvitse sitä miettiä, vaan nimenomaan tuota arjen sujumista kotona.[/QUOTE]
Oukei Arjen sujumista on vaikea etukäteen ennustaa, kun ei voi tietää, millainen uusi vauva on. Voihan hän olla aivan erilainen kuin esikoisesi ja viihtyä hyvin itsekseenkin, kunhan vaan on sopivasti näköyhteydessä sinuun. Syö hyvin ja nukkuu hyvin. Mutta voi käydä toisinkinpäin. Onko sulla mahdollista saada esikoinen päivähoitoon - tai onko sulla tukiverkostoja - jos alkaa näyttää siltä, että arki ei sujukaan?

 

Kiitos kaikille vastauksista. Mun pitäis mennä juttelemaan jatkosta pk:n johtajan kanssa joten yritän nyt päättää mitä mieltä olen. Vaikka en mä vielä aio sitä paikkaa luovuttaa. Leikkitoiminta vaihtoehdot pitää myös katsastaa. Mietityttää toki oma jaksaminen kun mies on viikot poissa, joten mikään ei "katkaise" päivää, kun mies ei tule illaksi kotiin.

 

[QUOTE="mona";25683793]Siis esikoinen pääsee takaisin nykyiseen hoitopaikkaan hoitotakuun ansiosta jos jää kotiin eli mun ei tarvitse sitä miettiä, vaan nimenomaan tuota arjen sujumista kotona.[/QUOTE]

Äitinä olemisessa on se hyvä puoli, että tehtävään kasvaa. Naiset tarvitsevat itseluottamusta eikä jatkuvaa pelkoa siitä, että eivät kykenekään olemaan äitejä.

Jostain kumman syystä on vallalla käsitys, että edes kahden lapsen kanssa ei pärjätä..... ja kuitenkin lapsia tehdään useampi.

 

Äitinä olemisessa on se hyvä puoli, että tehtävään kasvaa. Naiset tarvitsevat itseluottamusta eikä jatkuvaa pelkoa siitä, että eivät kykenekään olemaan äitejä.

Jostain kumman syystä on vallalla käsitys, että edes kahden lapsen kanssa ei pärjätä..... ja kuitenkin lapsia tehdään useampi.

Minäkin olen sitä mieltä, että nykyisin arjen sujumista pelätään aivan liikaa. Kun perhe kasvaa - tai pienenee - arki muuttuu aina jollain tavalla. Jos luottaa siihen, että pystyy muutokseen sopeutumaan, eikä yritäkään elää kuin mikään ei olisi muuttunut, pärjää varmasti mainiosti.