Ikäero vajaa 2vuotta

Hei! En näin äkkiseltään löytänyt aiheesta aiempia keskusteluja(sori jos on menny ohi ja ja ootte jo kyllästymiseen asti tahkoneet aiheesta :headwall: ) elikkäs kuulisin mielelläni kokemuksia, miten on mennyt vauva-arki ym, vanhemmilta joiden lasten ikäero on 2vuotta tai alle. Meillä esikko nyt 6kk ja toinen olisi haaveissa...

Kiito jo etukäteen jos jaksatte kertoilla tai jos joku on samassa tilanteessa niin siitäkin olisi mukava kuulla!

 

Heipparalla!

No meän lapsilla on ikäeroa 1v5kk ja 1v10kk ja tällä hetkellä kuopus on 9kk ja esikoinen kohta 4v. Touhua ja tohinaahan tässä riittää. Sanoisin, että tukijoukkoja kannattaa olla, sillä mutten siinä voipi mamma väsähtää varsinkin, jos on yhtään täydellisyyteen pyrkiväinen .

Olen ollut pääasiassa yksin lasten kanssa, eli kokisin ja näkisin, että jos miehesi ottaa osaa perheen arkeen ja kotitöiden ym.pyörittämiseen niin lasten tarpeisiin vastaaminen ei ole vaikea juttu toteuttaa. Itellä pelotti ja jännitti ihan hulluna, että miten sitä kahden kanssa sitten yksin pärjää, mutta kaikki on mennyt tosi hienosti. Meillä on ollut kaikenlaista koliikkivauvaa, univaikeuksia, allergioita jne. mutta siitä huolimatta olen iloinen, että lapsemme ovat suht pienellä ikäerolla. :heart:

En oikein tiedä, mitä muuta tähän kirjoittaisin. Pienten kanssahan arki muodostuu siitä, että aamulla vaihdat vaipat molemmille (tai meidän tapauksessa yövaippa otetaan kaikilta pois ja pienimmille se vaihdetaan...) sitten aamupalat koko porukalle, sitten vaatetta päälle ja ulos (pukemiseen menee tietty tovi...) sitten ruanlaittoon (vähän väliä toimit erotuomarina ja sovittelijana) ja tässä kohtaa hyvässä lykyssä yksi nukkuu. Sitten ruoka, päiväunet (on tosi hieno homma, jos lapset nukkuvat samaan aikaan, mutta meillä se on ollut vain hyvin väliaikaista), välipala, leikkiä ja ulkoilua, ruoka, leikkiä, iltapala, iltapesut ja nukkumaan. Yöllä sitten imetysta ja lasten rauhoittelua ja aamulla jutut alusta. Eli tietenki tähänhän on oltava sitten valmis, että on käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa vielä vuosia. :heart:

Mutta...toiset nauttii tästä. Niinku minä - tää on parasta!

 

Kiitos vastauksestasi Unique! Ihana kuulla positiivisia kokemuksia! Toki muitakin otetaan vastaan. Itse olen kanssa nauttinut joka hetkestä nyt esikoisen kanssa. Meillä on ihanat isovanhemmat samassa kaupungissa että apuja varmaan on saatavilla jos niitä kaipailee. Olen aika säntillinen ja tarkka esim siivoamaan joten siitä täytynee kyllä päästä eroon, hyväksyä se, ettei aika kertakaikkiaan riitä ja tosian onhan tuo mies ihanan osallistuvainen, aika pitkää päivää tekee välillä töisä mutta kotona ollessa on kyllä ihan täysipainoisesti hommissa mukana.

 

Kyllä naiset on hulluja kun vapaaehtoisesti suostuvat moiseen. Kolme pientä lasta eikä hengähsystaukoa. Minä ainakin haluan tehdä aikuisten juttuja eikä koko ajan leikkiä, syöttää yms. Itsellä vain yksi alle vuoden ikäinen poika, joka ei ole edes vaativa niin ei elämä ole niin hirveästi muuttunut.

Nyt kello on 1:00 yöllä enkä saa nukuttua. Tänään ollut aktiivinen päivä enkä saa unta |O

 

Meillä myös seuraava haaveissa/yrityksessä, poika hieman vajaa 6kk. Olen kyllä varautunut siihen että voipi olla rankkaa aluksi, mutta eiköhän se siitä sitten. Lyhyellä ikäerolla olevilla sisaruksilla on omien havaintojeni mukaan todella läheiset välit ja uskon että myös leikkiseuraa nopeasti toisistaan...

Ammuli en tiedä mikä pointti tuossa sinun viestissäsi oli?

 

Meillä kolme lasta, joiden ikäerot 3v ja 1v 8kk. Ja ainakin meillä tuo pienempi ikäero on ollut paljon, paljon helpompi. Meidän esikoisella oli hillitön 3v uhma, kun kakkonen syntyi. Milloin minua inhottiin, vihattiin ja huudettiin mene pois. Pikkuveljeään kohtaan, ei oikeastaan mustasukkaisuutta ollut, vaan kaikki uuden tilanteen tuoma viha ja katkeruus kohdistettiin suoraan äitiin. Toisaalta hyvä niin. Kun kolmas syntyi oli esikon uhma jo talttumassa, ikää tuolloin karvan vajaa 5, keskimmäinen oli sen verran pieni, ettei oikein asiasta mitään tajunnut.
Nyt kun nuorin on 10 kk, keskimmäinen 2v 5kk ja vanhin 5v 5kk, niin arki rullaa ihan ok. Erotuomarina saa tosiaan olla kahden vanhimman välissä useinkin ja silloin tällöin muistuttaa, että pienin on vielä pieni, eikä kestä ihan kaikkea.
Jos nyt vielä neljättä lähtisi toivomaan (tuskin)toivoisin ehdottomasti pieemmällä, kuin suuremmalla ikäerolla. Toki tämä riippuu paljon myös lapsista, miten ottaa uuden tulokkaan vastaan, millainen tempperamentti jne.

 

ja ovat lahes kokoajan kuin paita ja peppu,ja vaikka ovatkin poika ja tytto,on todella ihanaa katseltavaa kuinka niin valittaa toisistaan.
Pahaakin kylla tekevat kaksistaan enemman kuin yksin mutta eipa tuo aika kauan kesta.
Oikeestaan nama kaikki nelja tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa,vanhin on 7vuotias ja nuorin 1kk =) no eihan tuo nuorin nyt viela niin ymmarra tuota sisarus menoa,mutta saa paljon pusuja ja haleja heilta ja sisarukset hantakin tykkaa niin hoivata.
Tappeluja tulee kylla paivittain jostakin asiasta mutta tuohan on aivan normaalia,ja kuitenkin senkin jalkeen annetaan halit toisilleen ja pyydetaan anteeksi.
Mielestani kuitenkin lasten kayttaytyminen toisiaan kohtaan aika paljon riippuu siita kuinka vanhemmat heihin suhtautuu,esim.jos toinen saa enemman huomiota jatkuvasti niin helpommin siina myos tulee enemman sita mustasukkaisuutta.
Mutta nyt menen.. :wave:

 

Meillä on poikien ikäero 1v2kk1päivä. Nuorimmainen on jo 5kk ja nyt arki rullaa jo hyvin. Isompi tykkää vauvasta tosi paljon. Isoveli tuo leluja, halaa ja "juttelee" pikkuveljelleen. Nyt näyttäisi siltä että heistä tulee vielä hyvät leikkikaverit ja varmasti myös tappelukaverit Alussa oli tosi pientä mustasukkasuutta mutta se meni kuukaudessa ohi. Itse olen tosi tyytyväinen näinkin pieneen ikäeroon. Jokapäivä tämä arki tulee vain helpommaksi kun isompi oppii jotain uutta ja haluaa itse yrittää tehä juttujaan ilman apua.
Meillä tuskasin hetki on uloslähtö näin talvella jolloin äidille tulee tosi hiki
Meillä nukutaan kyllä aika hyvin ja onneksi kummallakaan ei ole ollut kolikkia. Pienellä ikäerolla on niin hyvät kun huonotkin puolensa mutta jokaisen pitää itse miettiä mitä jaksaa ja millaset on hermot. Alku oli aika raskasta eli ensimmäiset 3kk mutta sitten kaikki on helpottunut kun poika syö vain kerran yössä. Nyt olen todella onnellinen ja olen miettinyt jo että haluisin vielä joskus jopa sen kolmannen lapsen mutta vasta kun nuorimmainen on 2v
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :ashamed: :flower: :heart: :heart: =)

 

Tulipas tohon loppuun vähän ylimääräisiä kuvia. Sorry

 

Ihan hyvä ehkä että Ammuli ei edes suunnittele lisää lapsia tolla asnteella.

Kiitos kaikille kokemuksistaan kertoneille. Alku varmaan on tosiaan rankkaa, ennenkaikkea jos esikoinen ei vielä kävele kun on kaksi kanneltavaa ja paljon riippuu tietysti myös vauvan ja esikoisen temperamenteista mutta on kyllä varmaan sitten rikkaus lapsille tosiaan myöhemmin kun on leikkikaveri. Tappeluitakin toki varmaan tulee mutta niin varmaan useimmilla sisaruksilla tulee ikäerosta huolimatta.

 

Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan =)
Meillä kaksostytöt 2v3kk ja poika 2kk.
Mä olen kyllä jo tyttöjen kanssa tottunut siihen että on "monta pientä" ja paljon hälinää ympärillä joten ei tää kolmas tässä mitenkään ylitsepääsemättömän raskas hoidettava ole ollut!
Välillä väsyttää vähän enempi ja toisinaan vähempi. Silloin siivotaan kun jaksetaan ja muulloin otetaan rennosti.

Meillä arki pyörii aika tiiviisti tässä kotiympyröissä, silloin saan parhaiten pidettyä kaikilla oman tutun rytminsä. Joka meillä kaiken A ja O!
Meillä tytöt ei myöskään ole juurikaan mustasukkaisia, vähän silloin alkaa pikkuveikka ärsyttää jos ollaan väsyneitä ja sillain, mut pääsääntöiseti nuo kaks hoitaa pikkuveljeä väsymättömällä innokkuudella..joskus riittäs äidin mielestä vähempikin
Mut nuo esikot nyt on pikkusista asti tottuneet jakamaan huomion, että siinä suhteessa varmaan helpompaa.
Mut kaikki pirunkureet tehään sitte yhessä ja tapellaan niin vietävästi.
Elämä on hetken aikamoista hulinaa, mutta luulempa pääseväni siinä suhteessa jopa helpommalla kuin sellaiset äidit joiden lapset pitkillä ikäeroilla, että muutaman vuoden päästä ne on sitten jo kaikki isoja ja niillä yhteiset mielenkiinnon kohteet ja sisarussuhteet vahvat!

 

Meidän muksuilla on ikäeroa 1v6kk ja ovat kuin paita ja peppu jo nyt, toisen ollessa 2v2kk ja toisen 8kk. Pikkusisko on aina siellä missä velikin, tai kovasti sinne suuntaan menossa. Mustasukkaisuutta ei ole ollut, liekö syynä esikoisen varsin joviaali luonne vai sitten välillä jopa kärjistetty tasapuolisuus. Nyt pikkuneidin ollessa 8kk pahin myllerrys alkaa olla ohi, ja elämä asettunut uomiinsa, vaikka voin kertoa että mitään ruusuilla tanssimista tämä alku ei ole ollut. Kahdella pienellä on niin omanlaiset rytminsä, ja äidin on sovitettava muu elämä niihin, ja se on välillä niin uuvuttavaa kuin olla voi. Kummankin varttuessa päiväunille ynnä muille on onneksi löytynyt hyvä rytmi.
Eli kun haaveilette pikkusisaruksesta lyhyellä ikäerolla, kootkaa kaikki karmeimmat muistot esikoisen vauva-ajalta, tuplatkaa se ja lisätkää niihin vielä uhmaikäisen kanssa tarvittavat lehmän hermot niin alkaa olla realistinen kuva todellisuudesta. =) ja jos kaikki sujuukin kuin tanssi, on vain positiivisesti yllättynyt.

 

Vain positiivista palautetta tältä suunnalta. Ikäerot on 1v6kk, 3.5v ja 1v6kk. En ole törmännyt mihinkään pahaan mustasukkaisuuteen noiden tenavien saralta.

 

Minulla on lasten ikäerona pari viikkoa vailla 2 vuotta. Alku on ollut aika rankkaa. Kuopus oli koliikkivauva, jota piti ekat 3 kk kanniskella kaiket valveillaoloajat. Esikoinen puolestaan oli just tullut oikein tomeraan uhmaikään ja oli mustasukkainen uudesta vauvasta. Sen jälkeen taantui itse vauvamaiseksi. Ensimmäiset kuukaudet menivätkin niin, että koko ajan jompi kumpi lapsista itki (välillä toki yhtä aikaakin), ja yöllä sai herätä 2 tunnin välein imettämään. Päivällä en voinut nukkua univelkoja pois, koska esikoinen lopetti päiväunet kuopuksen synnyttyä.

Vaativaa on siis ollut. Nyt kuopus on 5 kk, ja arki on helpottamaan päin, koska hän alkaa viihtyä jo paremmin lattialla, eikä vatsavaivoja enää ole niin paljon. Lisäksi esikoinen on hyväksynyt vauvan perheenjäseneksi eikä enää yritä koko ajan satuttaa pikkuveljeä. Silmällä heitä saa kuitenkin koko ajan pitää, ettei isosisko istu vauvan päälle leikkimään tai nosta tätä korvista syliinsä .

Univelka on kamala. En tule toimeen vähällä unella, ja nyt olo on välillä aika zombimainen, koska kuopus on nukkunut koko ikänsä huonosti. Jotenkin isosiskon olemassaolo kuitenkin tekee asiasta helpomman, koska on pakko pitää yllä samat päivärutiinit ja esim. lähteä aamupäivällä ulkoilemaan, vaikka olisi takana minkälainen yö tahansa. Siinä sitä sitten itsekin virkistyy eikä vajoa synkkyyteen. Ja jos jommalla kummalla lapsella on känkkäränkkäpäivä, on toinen yleensä hyvällä tuulella ja tuo iloa kotiin.

Vuorokauden ympäri saa tietystikin olla lasten käytettävänä, kuten joku aiemmin kirjoittikin. Eli ainakin melkein joka hetki jompi kumpi tarvitsee sinua. Mutta se on myös ihanaa! Ja tässä vaiheessa, kun vaikeimmat kuukaudet alkavat olla takana, on ihanaa, kun lapsista alkaa jo orastavasti olla seuraa toisilleen.

Paljon riippuu tietysti lasten temperamenteista. Minulla on molemmat lapset herkkäluonteisia, ihania sisupusseja, jotka reagoivat sekä iloon että epämukavuuteen aika voimakkaasti, joten sen vuoksi alku oli varmasti esikoisellekin tavallista rankempi mustasukkaisuuksineen. Myös kuopus on herkkä poju sekä itkun että naurun suhteen, joten sekin leimaa arkea vahvasti. Tässä vaiheessa (kuopus 5 kk) kuitenkin yhteisiä ilon hetkiä alkaa kuitenkin olla reilusti enemmän kuin itkua.

Kaiken kaikkiaan, rankka mutta hyvä ikäero! Tämän on hyvin merkityksellinen ja antoisa elämänvaihe :heart: .

 

Moikka!
Meillä nuorimmaisten ikäero on 1v 11 kk.
Tosi ihana ikäero!!
Isosisko ei ollut täälläkään yhtään mustasukkainen,hoitanut on ihan pienestä asti,vaippaa antanut ja tuonut,puklurättiä -ja ilmoittaa aina tuleeko pulia!!.
On osallistunut paljon ja nyt pikkuveli jo 6 kk niin tuo leluja,laulaa ja tanssii veljelle joka hihkuu ilosta oikein.

En voi sanoa että meillä olis ollut mitenkään raskasta,sairastelu ottaa voimille kyllä varsinkin kun tuo 2 vee on paljon sairastellut.Onneks veli on "terveempi" .

Meillä mies on ollut pikkupojan kanssa yöt koko tän 6 kk eli mulla ei ole univelkaa laisinkaan.Iso apu tuo uni...
Mutta poika on kyllä nukkunut yöt läpeensä ettei miehelläkään siinä ole heräämisiä kauheemmin ollut.
Ite nukun niin herkkää unta,että vauvan ähinä ja puhina pitää mut hereillä.Mies ite ehdotti että tehään näin.

Musta tä ikäero on tosi ihana,ehkä vähän jopa pienempikin olisi ollut hyvä.Sillä nyt alkaa tuo 2 vuotiaan uhmakkuus koetelle,tähän asti on ollut niin mukautuva ja helppo,nyt sitä omaa halua on ja paljon.

Mutta kun ei ole kiire minnekään,saadaan asiat kyllä selviksi.Kiireellä asiat tehään vaan,vaikka itkua sitten tulisikin.

Jos mies on ees jonkin verran juonessa mukana,niin ei ongelmaa.

 

katan tekstiä lainaan sen verran, että todellakin olisi hyvä, jos pikkuvauva-aika olisi ohitettu, ennen mahdollista sisaruksen 2 vuotisuhmaa.

 

Hei, meillä esikoisen ja kakkosen välillä on ikäeroa 1v6kk. Ainahan se alku on työlästä kahden pikkuisen kanssa ja rutiinien opetteluun ja hakemiseen menee aikaa, mutta kun on pieni ikäero, saavat lapset nopeasti toisistaan seuraa ja vanhempienkin homma ainakin meillä helpottui, kun ei koko ajan tarvitse olla leikittämässä tai huvittamassa lasta vaan leikkivät paljon keskenään. Tietysti tappelevatkin ... Nyt siis pojat ovat jo 4v ja 5v.

Rutiinit koen aika tärkeiksi varsinkin ihan pikkulapsi/-vauvavaiheessa. Niistä kiinni pitämällä homma toimii paremmin ja sitten kun ovat uhmaikäisiä, rutiinit auttavat uhmankin hillitsemisessä.

Mustasukkaisuudelta meillä vältyttiin varmaankin juuri tuon pienen ikäeron takia. Puolitoistavuotias ei vielä ymmärtänyt olla mustis, varsinkin kun sai toiselta vanhemmalta runsaammin aikaa meidänkin kakkosen koliikkiaikana. Moni tuttu, jolla on lapset syntyneet kahden vuoden tai yli ikäerolla ovat taas vastaavasti olleet helisemässä juuri isomman mustasukkaisuuden kanssa. Tietysti lapset ovat tosi erilaisia näissä asioissa.

Kahden ensimmäisen lapsen pieni ikäero on ollut hyödyksi myös nyt, kun heille syntyi alkuvuodesta pikkusisko. Pojat leikkivät paljon yhdessä, eivätkä ihan joka hetki vaadi äidin huomiota esim. kun imetän tai vauva muuten vie aikaa. Tälläkin kertaa ollaan vältytty mustasukkaisuudelta.

Oikein lämpimästi suosittelen pientä ikäeroa sitä miettiville. On ihana seurata sitä vaihetta kun pienet sisarukset löytävät toisensa, se on niitä parhaita hetkiä keskellä tätä lapsiperheen arkea ja myllerrystä. :heart: :heart: :heart:

 

Ihania vastauksia! :heart: Tosi kiva kuulla posiitiivisia ajatuksia pienestä ikäerosta. Meillä siis harkinnassa toinen, esikko ensi viikolla 6kk. Kova vauvakuume sekä mulla että miehellä ja mies mulle koittaa puhua että "älä ajattele liikaa, kyllä ne asiat hoituu kahdenkin kanssa", hän siis sitä mieltä että voitaisiin yrittää jo heti kun mä itse taas mietin asiaa joka kantilta.
Oikein kiva että muilla mennyt näinkin hyvin =)