Meillä tyttöjen ikäerona on 1 v 7,5 kk (piti tulla tasan 1 v 8 kk, mutta kuopus syntyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa). Raskaus otti kovemmille kuin esikoisen raskaus, ei niinkään oireiden puolesta, vaan sen vuoksi, ettei kroppa ollut palautunut vielä kunnolla edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Sen huomasi mm siitä, että synnytyksen jälkeen palautuminen kesti tosi kauan ja liitoskivutkin alkavat hellittää vasta nyt.
Likat on siis nyt vajaa 3-v ja reilu 1-v. Alku meni meillä kahden lapsen kanssa tosi hyvin. Ei mustasukkaisuutta eikä mitään muutakaan. Sellaiset alkoivat oikeastaan vasta kun kuopus oli n 8 kk ikäinen ja alkoi istua itse, olla enemmän hereillä ja liikkua itse. Silloin alkoi mustasukkaisuus, joka oli meillä onneksi tosi lievää, vähän tönimistä ja lelujen ottamista kädestä. Esikolla oli kyllä samaan aikaan tosi paha 2-v uhma ja se oli se, mikä minun voimiani koetteli. En kyllä osaa sanoa vaikuttiko vauva tuohon uhmaan vai olisiko se ollut sellaista ilman pikkusiskoakin.
Nyt kun tää pienempikin kävelee itse, niin leikit alkaa jo luontua yhdessä. Hämärä tosin on se raja, mikä on leikkiä ja mikä tappelua, mutta pienen märinänkin kanssa, niin hyvin ne keskenään jo saa aikaa kulutettua...
Minä kyllä suosittelen tätä ikäeroa. Isompi on jo kuitenkin aika iso ja taitava kun pienempi syntyy ja osaa jo auttaa monin tavoin äitiä ja on vielä siinä iässäkin, että haluaa auttaa. 2-v uhma tosin iskee samaan saumaan kun pienempi alkaa liikkua, mutta se on vaan pieni vaihe, joka menee ohi. Sitten on taas sellainen kiva vaihe kun pieni ja iso leikkivät keskenään eikä kummallakaan ole uhmaa. Sitten tosin iskee isomman 3-v uhma ja pienemmän 2-v uhma joko päällekkäin tai peräkkäin, mutta sekin aika menee äkkiä ohi.