Ikuinen epäonni

Tänään on ollut kyllä mustia pilviä pään päällä.
Yleensä yritän ottaa asiat rennosti ja olla stressaamatta, mutta nyt alkaa kyllä riittää tää ikuinen epäonni :kieh:

Muutamaan vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista:

- 3 muuttoa, joista yksi toiselle paikkakunnalle missä jouduttiin alottamaan kaikki ihan alusta
- kahden lapsen syntymä
- minun isän ja miehen isän kuolema
- miehen itsemurhayritys
- minun masennus
- juuri ostetun talon ongelmat ja kädenvääntö myyjien kanssa
- miehen työpaikka meni konkurssiin, lappu käteen

jne. jne. jne.

Onko muita yhtä "onnekkaita", vai miten minusta tuntuu, että meitä riivaa ikuinen epäonni!!! :'(

 

:hug: Niin,enpä osaa sanoa sulle nyt muuta kuin että annan halauksen ja sanon että koita jaksaa!!!!Kyllä tuossa listassa on jo koettelemusta....

 

Miksi olet laittanut lasten syntymät epäonnen puolelle?

Kyllä se onni lopulta kääntyy. Minä yritän ajatella niin, että ne joilla ei ole ollut vaikeaa ei osaa nauttia olostaan kun menee hyvin. On sulla ollut kyllä surua ja murhetta. Toivottavasti saat/saatte apua ongelmiin. Apua on kun sitä vain jaksaa etsiä ja joskus jopa vaatia. Sehän siinä on ikävää, että sitäkin joutuu itse hankkimaan. Kukaan ei tule oven taakse sitä tarjoamaan. Mutta kyllä se joskus helpottaa, ei sun/teidän loppuelämä ole tuota. Yritä jaksaa uskoa parempaan ja sillä välin löytää pieniä ilonaiheita jostain, esim. lapsistasi.

:hug:

t. raskaudenkeskeytyksestä toipuva happihyppy, joka on kyllä onnekseen saanut vielä pitää kohtunsa, vaikka siinä tuntuukin kasvavan kaikki muu paitsi vauva

 

Voimia täältäkin ap:lle! Tuollainen lista ja olet selvinnyt, taidat olla selviytyjätyyppi. Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle jatkoon. Ylivoimaisesti kamalin tuossa listassa oli sun miehesi itsemurhayritys.

Happihyppy: Saanko udella miksi jouduit tekemään raskaudenkeskeytyksen? Voimia sullekin!

 

Sikiö oli kiinnittynyt kohdunkaulakanavaan eikä itse kohtuun ja raskaus piti sen takia keskeyttää. Siinä ei ollu mitään muuta tehtävissä. Oli tosi kurjaa, kun oli nähnyt pienen sydämen sykkivän ja sitten pitikin miettiä, että tapetaanko myrkkypiikillä vai kaavitaanko pois. Helmikuussa oli keskeytynyt keskenmeno, joka myös kaavittiin, kesällä myoomien höyläystä kohdusta ja nyt sitten joulukuussa tämä :'( . Vuodan vieläkin ja olin tällä viikolla sairaalassakin kovan vuodon takia. En tiedä, onko raskaus enää mahdollinen tai turvallinen, mutta murehdin sitä sitten, kunhan tästä toivun.

Voimia vielä ap:lle!