Ikuisuusaihe..Huutavat lapset kaupassa...

[
Niin että pitäis sinun sitten ymmärtää jos lapsi huutaa kaupassa että -MÄ HALUUN!!!!!!.
Ja joka ikinen kerta selitän että kaupassa ei huudeta jne.

Pakko sanoa, mun lapset ei oo koskaan huutaneet tuota.

Mun lapsista osa on kerran kokeilleet tuota, mutta ei toista kertaa, koska olen rauhassa antanut huutaa ja en ole antanut periksi

 

Hitsi, mielenkiintoinen keskustelu, mutta täytyy poistua. Tää lähtee mallikelpoisen (buahahaa ) esikoisensa kanssa nyt lääkäriin ja sen jälkeen Citymarketiin :wave:

 

http://www.youtube.com/watch?v=nojWJ6-XmeQ

Oli pakko laittaa, tuli aiheesta mieleen

 

Mä en anna MITÄÄN vinkumisia ja kiukkuamisia periksi :snotty:
En ole antanut koskaan.
Ja mulla on kaksi voimakastahtoista lasta, joilla on heitäkin voimakastahtoisempi äiti

Eli sulla on voimakastahtoinen lapsi, joka sanoo, että haluaa kaupasta pois kesken ostosten koska on väsynyt. Mitä sanot/teet, jotta lapsesi uskoo heti ja väsymyskestä huolimatta kävelee sun perässä tai istuu kärryissä?

Sanon, että me tehdään nyt ostokset ja sillä sipuli. Kotona saa sitten nukkua/levätä.
Ja likalle totean myös sen, että kiukuttelulla ei saa mitään.
Pojan huomion käännän toisaalle, hän ei vielä puhu joten kommunikointi on joskus vaikeaa, mutta hänen kiukkunsa unohtuu kun sanon että kotimatkalla nähdään varmaan traktori, tms.
Kaupan täti/setä suuttuu- uhkaus on myös aika ajoin käytössä :snotty:

Eli sulla on samat keinot kuin mullakin. Silti mun lapset saattavat huutaa kaupassa, mutta sun ei :/ Ehkä mun lapset vain kokeilevat pidempään ja ovat voimakkaampitahtoisia tai sitten meillä on eri käsitys huutamisesta ja valittamisesta, kun mulle se lyhyempiaikainenkin valitus on juuri sitä.

 

Väitän että on harvinaista. Mutta monen tälläisen lähes yksin pärjäävän lapset osaavat käyttäytyä, joten on vielä harvinaisempaa ettei ole apua, ja lapset täysin pellossa kasvatettuja.

Ok! Me sitten ollaan harvinaisia, muttei sentään niitä kaikista harvinaisimpia. Eli pääsääntöisesti meidän lapset osaa käyttäytyä (mä oon saanu kyselyitä että mitä natsikuria mä pidän lapsille kun ne on niin rauhallisia). Mutta en mä siltikään tuudittaudu siihen luuloon etteikö noi vois joskus revetä kaupassa.

 

[

Mä tiedän kokemuksesta, että meidän lapset tekisivät tämän saman sitten joka kerran kun pitäisi mennä sinne tylle kirpparille tai kauppaan. Eli lapseni vain oppisivat pompottamaan minua.

Ööö... Meillä on luettu lakia jo kotona, ennen sinne kauppaan menoa, että siellä ollaan sitten ihmisiksi. Kiristys, uhkailu, ja lahjonta... Ja rajojen asettaminen, meillä on toiminut, mutta eihän se kaikilla välttämättä toimi.

 

mun lapseni ovat kyllä aikamoisia apinoita välillä. jos lapsi alkaa huutaa teen pakolliset ja poistun apinani kanssa paikalta. jos olen kirpputorilla ja lapsi alkaa naama punaisena kiljumaan, lähden ulos, en siksi että hypin lapseni tahdon mukaan vaan siksi, että muillakin on oikeus nauttia penkomisesta ja kirppiksesta kuin minulla ja huutavalla kullannupullani.
jos mies mukana niin lapset joutuvat ulos HETI, kun alkaa kiljuminen. mukaan saa tulle ne jotka osaavat olla. usein yksi kaksi ulos joutumista riittää.
jos lapsi alkaa napista niin sanon että sovitaan että äiti katsoo loppuun ja sitten juostaan kilpaan puistoon.
käytöstavat opitaan kotoa, ja ne koskevat myös julkisia tiloja. uimahallissa yksi mamma tuli lastensa kanssa kuumaan saunaan vaikka vieressä oli miedompi. no mummeli heitti löylyä kun tää nainen sanoi, et älä heitä ku on lapsia mukana. siihen tää mummo sanoi, että hei myös lapsettomat saa nauttia saunasta että perse ylös ja muksujen kanssa viereiseen saunaa. kymmenen pistettä mummolle.

 

Mutta hei, kiva että tuo kiitoksen sanominenkin on vanhemmista kiinni. Meillä ei tuolla 1v10kk:llakaan meinaa sanoja tulla eli "kiitos" puuttuu yhä. Isoveljensä oppi viittomaan sen joskus 2,5v tietämissä. *Taas yksi hyvä syy olla hankkimatta lisää lapsia kun ei pysty noita perusasioitakaan heille opettamaan* :xmas:

Sivukommenttina kysyn että miten viitotaan kiitos?
1,5 h on viittomien opettelua takana, ja tuo kiitos-sana on sellainen jonka haluaisin opettaa pojalle heti =)

Se on kuten ojentaisit käden eteenpäin pyytäessäsi 'ole hyvä ja käy pöytään' (on 'ole hyvä' -viittoma), mutta jatkat sitä vielä toisen kerran eteenpäin, jolloin siitä tulee kiitos.

 

[

Mä tiedän kokemuksesta, että meidän lapset tekisivät tämän saman sitten joka kerran kun pitäisi mennä sinne tylle kirpparille tai kauppaan. Eli lapseni vain oppisivat pompottamaan minua.

Ööö... Meillä on luettu lakia jo kotona, ennen sinne kauppaan menoa, että siellä ollaan sitten ihmisiksi. Kiristys, uhkailu, ja lahjonta... Ja rajojen asettaminen, meillä on toiminut, mutta eihän se kaikilla välttämättä toimi.

Juu, ei se kaikilla toimi samoin, joten vähän avarakatseisuutta voisi ap:llekin suoda, ettei tarvitse sielä kaupassa pahansuovasti katsoa, jos toiset lapset kiukuttelevatkin.

 

Eiköhän kiukuttelevat lapset kaupassa ole ihan normaali asia! Neljän seinän sisälläkö pitäis pysyä ettei lapsettomat ihmiset joudu kärsimään kauppareissulla lapsen itkusta!? Luulisin ainakin ettei asia sellasia haittaa kenellä on omiakin lapsia kun eiköhän se ole kaikille vanhemmille tuttu juttu.

 

miksi jäädä kauppaan, ja yleensäkään mihinkään julkiseen tilaan, jos lapsi saa hepulin kesken kaiken?

Siksi että haluan saada asiat toimitetuksi yhdellä reissulla enkä palata illalla uudestaan ruokakauppaan. Silloin meillä ollaan vielä väsyneempiä.

 

En lukenut koko ketjua, mutta meillä 3v ja 1v6kk eivätkä koskaan ole huutaneet kaupassa, koska emme mene kauppaan nälkäisenä tai väsyneenä. Myös 3v:lle on selvää, että vain lauantaisin ostetaan hyväskää eikä joka reissulta todellakaan osteta leluja. Saa katsoa, mutta kiltisti laittaa takaisin.

Tai otan sanani takaisin-kerran 1v6kk huusi ruokakaupassa-mutta olikin jo hänen lounasaikansa. Eli minun syy!

Uhmaa on kyllä muuten ja omaa tahtoa, mutta jotenkin nuo kaupassa käynnit menneet tosi kivasti kun on ajoitettu oikein.

 

uimahallissa yksi mamma tuli lastensa kanssa kuumaan saunaan vaikka vieressä oli miedompi. no mummeli heitti löylyä kun tää nainen sanoi, et älä heitä ku on lapsia mukana. siihen tää mummo sanoi, että hei myös lapsettomat saa nauttia saunasta että perse ylös ja muksujen kanssa viereiseen saunaa. kymmenen pistettä mummolle.

Ihana mummo. =) Minun keskustelunaloitukseni saunassa taas on: "saako heittää löylyä? Mummot ovat hienotunteisesti heittämättä löylyä kun luulevat että meidän lapset ei siedä kuumaa.

 

Harvemmin nuo on kaupassa huutaneet, mutta muutama kerta muistuu mieleen.
Enkä tosiaan silloin painele kaupasta pihalle. Selitän lapselle että tänään ei oteta suklaamunia ja kiukkuaminen jatkuu hetken. Jossain vaiheessa lapsi huomaa että en anna periksi ja loppureissu sujuu ihan ok. Mitä ihmeen järkeä olisi siinä että nappaisin muksun kainaloon ja painelisin pihalle ilman ostoksia, lapsen edelleen huutaessa.

 

No meillä meni tuon sijoitetun pojan kanssa alkuun aina ruokakaupassa käynnit huutaen :/ Poika ei ollut tottunut käymään kaupassa ja ruuan näkeminen niin kotona kuin kaupassakin sai aikaan hepulin.
Mutta kyllä mm ravintolassa käydessä lähdin pojan kanssa sieltä pois ja annoin niin omalle perheelle kuin muille ravintolassa oleville oleville ruokarauhan. Sit tehtiin miehen kanssa vaihto että minä pääsin syömään.
Nyt keskiviikkona käytiin mäkkärillä ja iloksemme saimme kaikki syödä rauhassa eikä hepulia pojalle enää tullutkaan =)

 

Minä käyn aina ostoksilla ILMAN lapsia...koska tiedän,ettei se ole mukavaa minusta eikä varsinkaan lapsista,jos eivät jaksa olla mukana.Kaikilla ei vain ole tietenkään mahdollisuutta saada lasta mihinkään hoitoon..ei minullakaan muita "hoitajia" ole,kuin oma mieheni..luojan kiitos,että on edes hän.Käydään kyllä koko porukalla ruokakaupassa...Mutta jos ihan shoppailemaan olen lähössä,jätän kyllä lapset suosiolla kotiin.

 

Meillä kyllä on aina lähdetty kaupasta pois uhmailevan lapsen kanssa, ja siinä nimen omaan lapsi on oppinut että sitten on lähdettävä paikasta kun paikasta kotiin jos ei kiukkuamatta osaa olla. Ei meillä ainakaan ole mikään palkinto ollut pois lähteminen ja aika pian on lapset oppinut olemaan nätisti kaupoissa. Toki se että kaupasta on jouduttu lähtemään kesken pois tulee lapsille sitten eteen myös kotona, ei mennä mihinkään leikkipuistoon leikkimään yms. Harmi vaan perheen muille lapsille jotka ovat osanneet käyttäytyä, kun yhden takia reissu keskytyy. Ainut missä sitä huutoa joutuu hetken kuuntelemaan on kassa jonossa olo, jos uhmakas saa siinä hepulit, mutta muuten kyllä varoituksen jälkeen on poistuminen kaupasta.

 

Mulla on 1v1kk sekä 2v2kk ikäiset lapset ja ovat aina minun matkassani kaupassa. Tosin ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa vaatia sen kummemmin mitään, eli siitä ei meteliä tule. Jos pitää lähteä vaatekaupoille, yritän mennä yksin jo senkin takia, että matkaa on suuntaansa 140 km. Mutta jos muksut matkassa, mennään ihan muksujen ehdoilla ja koko päivän. Syödään kun on ruoka-aika ja päiväunet otetaan vaunuissa, jotka otan mukaan. Isompi saa välillä kävellä ja pienempi käy sylissä. Meillä on myös kyläpaikka kaupungissa, joten käymme siellä levähtämässä välillä, pääsevät kunnolla liikkeelle. Ja vielä ollaan päästy itkuitta.

Onkos se sitten teidän mielestänne paha juttu, jos esikko kiljaisee esim. mukana olevan serkun perään ruokakaupassa, että "Erkkihelena, orota minua"!!!

 

Jos se äiti oli tullu vaik 50 kilsan päästä just sille kirppikselle eikä sit tietenkä taas huomenna tai edes ens viikolla pääse ... jos auto oli käytössä vaan tänään ... onhan näitä syitä miks just silloin pitää hoitaa ne ostokset.

Ja vielä: Ei siihen kukaan kuole vaikka laps huutaa, ei se laps eikä muutkaan paikalla olijat. Tekis mieli sanoa et suvaitsevaisuutta, kiitos (ja sanoinkin )

 

Kirppiksille en raahaa pieniä mukaan, mutta on tilanteita kun on ollut pakko käydä ruokakaupassa vaikka jompi kumpi on mieltään osoittanutkin.

 

[

Juu, ei se kaikilla toimi samoin, joten vähän avarakatseisuutta voisi ap:llekin suoda, ettei tarvitse sielä kaupassa pahansuovasti katsoa, jos toiset lapset kiukuttelevatkin.

Mulla on avarakatseisuutta ihan riittävästi, mutta huutavat lue huonosti käyttäytyvät lapset saa mut näkeen punasta.

 

Eiköhän kiukuttelevat lapset kaupassa ole ihan normaali asia! Neljän seinän sisälläkö pitäis pysyä ettei lapsettomat ihmiset joudu kärsimään kauppareissulla lapsen itkusta!? Luulisin ainakin ettei asia sellasia haittaa kenellä on omiakin lapsia kun eiköhän se ole kaikille vanhemmille tuttu juttu.

Mulla on lapsia, ja anteeksi vaan, mutta haittaa.

 

Meillä kyllä on aina lähdetty kaupasta pois uhmailevan lapsen kanssa, ja siinä nimen omaan lapsi on oppinut että sitten on lähdettävä paikasta kun paikasta kotiin jos ei kiukkuamatta osaa olla. Ei meillä ainakaan ole mikään palkinto ollut pois lähteminen ja aika pian on lapset oppinut olemaan nätisti kaupoissa. Toki se että kaupasta on jouduttu lähtemään kesken pois tulee lapsille sitten eteen myös kotona, ei mennä mihinkään leikkipuistoon leikkimään yms. Harmi vaan perheen muille lapsille jotka ovat osanneet käyttäytyä, kun yhden takia reissu keskytyy. Ainut missä sitä huutoa joutuu hetken kuuntelemaan on kassa jonossa olo, jos uhmakas saa siinä hepulit, mutta muuten kyllä varoituksen jälkeen on poistuminen kaupasta.

Mutta siis tuota käytäntöä mietin yhä. Eli jos on vaikka isommilla ostoksilla kaupassa, ruokakaapit tyhjillään jne. Niin eikö mene vähän hankalaksi jos/kun täytyy lähteä kaupasta pois ilman ostoksia?

Tai jos on joku tärkeä asia mikä pitää hankkia juuri sillä kertaa.

 

[

Juu, ei se kaikilla toimi samoin, joten vähän avarakatseisuutta voisi ap:llekin suoda, ettei tarvitse sielä kaupassa pahansuovasti katsoa, jos toiset lapset kiukuttelevatkin.

Mulla on avarakatseisuutta ihan riittävästi, mutta huutavat lue huonosti käyttäytyvät lapset saa mut näkeen punasta.

Mä taasen hyväksyn kiukuttelut pieneltä lapselta ja onneksi suurinosa muistakin ihmisistä. Lähikaupassa meidän silloin 3v kokeili pari kertaa huutamalla saada tikkarin ja myyjät oikein kehottivatkin, että annavain huutaa. Eriasia on, jos 5v huutaa kurkkusuorana tai kouluikäinen kitajaa kovaan ääneen. Heiltä mä odotan jo erilaista käytöstä.

 

mäkin mielelläni hoidan ostokset ja shoppailut ihan itekseen,mutta muistan kyllä ajan kun ei oikein vaihtoehtoja ollut.joko mentiin lapsen kanssa tai ei menty ollenkaan.enkä pyörinyt päivästä toiseen krääsää hiplaamassa ja kahvittelemassa ( joskus kyllä sitäkin,sillointällöin yksinhuoltajalle suotakoon hetki ystävän kera poissa kotoa tai leikkipuistosta! ) en usko,että kuakaan vanhempi varsinaisesti nauttii kiukuttelevan lapsen kanssa liikenteessä olosta...