IL: "Näistä piinaavista raskausvaivoista ei puhuta"

Näistä piinaavista raskausvaivoista kukaan ei puhu | Perhe | Iltalehti.fi

Ei pidä myöskään pelotella!

Mulla ei ollut juuri mitään noista vaivoista ennen eikä jälkeen raskauden!

Vaikka ei ollut pahoinvointia niin paino tippui niin että painoin synnytyksen jälkeen 7kg vähemmän kuin ennen raskautta vaikka oon normaalipainoinen! Joten mä olin kyllä hehkeämpi heti synnytyksen jälkeen kuin ennen raskautta

Nyt ne kilot on kyllä tullu takaisin hiljaa hiipien tässä muutaman vuoden aikana...

Rinnoissa tapahtui ainut muutos eli nää E-kupit ei ole enää ihan yhtä terhakat kuin ennen mutta silti hyvät! Ja alapää tietysti ei välttämättä ihan yhtä tiukka ole kuin ennen, mutta toimii ;P

 

Olipa pelottelujuttu. Itseäni vaivasi vain jalkojen turvotus ja supistelu liikkuessa, mutta olin kauniimpi kuin koskaan, rakastelu oli ihanaa ja rentoa ja olin himokkaampi kuin koskaan, ihoni hehkui ja multa parani jo astman asteelle ehtinyt, vuosia minua vaivannut kissa-allergia. Kokonaan.

Ekan jälkeen ei rinnatkaan vielä rupsahtanut, toisen jälkeen vasta vähäsen, mutta paha sanoa minkä verran siihen vaikuttaa pelkkä ikä.

 

Olipa pelottelujuttu. Itseäni vaivasi vain jalkojen turvotus ja supistelu liikkuessa, mutta olin kauniimpi kuin koskaan, rakastelu oli ihanaa ja rentoa ja olin himokkaampi kuin koskaan, ihoni hehkui ja multa parani jo astman asteelle ehtinyt, vuosia minua vaivannut kissa-allergia. Kokonaan.

Ekan jälkeen ei rinnatkaan vielä rupsahtanut, toisen jälkeen vasta vähäsen, mutta paha sanoa minkä verran siihen vaikuttaa pelkkä ikä.

Ei se ikäkään varmasti pelasta, mun tissit rupsahti vaikka ikää oli ensimmäisessä raskaudessa 17v ja toisessa 20v...

 

Pelottelua tosiaan. Oli turvotusta, selkäkipua, pahoinvointia, närästystä, pääkipua, supistelua... Oli varmaan kaikkea kivaa, mutta silti mielestäni olen kokenut kaksi hyvin helppoa raskautta. Tiedä sitten, onko vaivat olleet astetta pienempiä vai onko tämä enemmän kiinni siitä, miten ihminen asiat kokee. Ja nyt en halua suututtaa niitä, jotka ovat todella kipeitä (tiputuksessa, keppien varassa ym.)!! Mua henk.oht. ärsyttää ihmiset, jotka koko ajan vain valittavat oloaan. Fb:ssä on yks kaveri, joka aiemmin päivitti joka ikinen ilta siitä, miten kamalaa hänen on elää uhmaikäisensä kanssa. No nyt hän sitten päivittää sitä, kuinka kamalaa on olla raskaana. Huoh, on se rankkaa juu muillakin...

Ekan raskauden jälkeen palauduin lopulta suht siedettäväksi, mutta toinen teki sitten lopullisesti tuhoa mahasta ja rinnoista. Eipä auta, kuin opetella elämään.

 

No noista mulle tuli vaan turvotusta.

Ja päinvastoin, mulla karvankasvu melkein loppui. En joutunut ajamaan säärikarvoja ollenkaan koko raskausaikana kun eivät kasvaneet. Ja kainalokarvatkin ja alapääkarvat tosi hitaasti.

 

Mulla on kyllä ollut miltei ympärivuorokautista pahoinvointia. Montaa kertaa en ole oksettanut, mutta jatkuva etova olo ei ole kiva. Eikä siihen oikein auttanut, kuin jatkuva napostelu. Turvotuksesta olen kärsinyt myös. Närästys oli myös ikävä vaiva, kun lopulta joutui nukkumaankin puoli-istuvassa asennossa. Samoin liitoskivut olivat ikävät kun estivät liikkumisen.

Ikävintä on ollut raskausaikana korkea verenpaine, jonka vuoksi esim. yhdessä raskaudessa mun piti levätä kotona. Turvotuksen vuoksi en voinut virkata tai kutoa, moni touhuilu nosti verenpaineen välittömästi. Lopulta olin aivan kypsä tv:n katseluun, ristikoiden tekemiseen ja lukemiseen, ne olivat melkein ainoat jutut joita pystyin tekemään. Jostain syystä lekurit panttasivat verenpainelääkitystäkin.

Mutta kyllä lopulta saatava kiitos palkitsee, ja vaivat unohtuvat.

 

Eihän tuossa artikkelissa ollut läheskään kaikkia vaivoja.
Itselleni raskausajat ovat olleet inhottavimpia aikoja elämässä toki lopputulos on ollut aina ihana.
Mutta en kaipaa raskaana oloa yhtään.
Ja se on tosiaan ollut ärsyttävää, kun ei ole saanut oireista valittaa muuta kuin miehelle...