Ilkeä lapsi

Olen tässä puolisentoista vuotta seurannut erästä poikaa meidän lähipuistossa ja ihmetellyt että miten on mahdollista että lapsi voi olla noin ilkeä... poika on nyt hiukan reilu 3v ja hän on ihan hirveä, heti kun tulevat puistoon tämä (sanotaan nyt vaikka Pekka) ryntää ottamaan toisten lasten lelut joko jonkun kädestä taikka sitten muualta ja usein vie esimerkiksi tytöiltä nukenrattaat ja juoksee ja retuuttaa niitä niin että ne ovat mennä rikki...Sitten Pekka saattaa myös juosta suoraan päin ja tönäistä toisen kumoon taikka hakee hiekkalaatikosta hiekkaa ja heittää naamaan, heittää myös aikuisten päälle (viimeksi tänään) Saattaa myös huitaista lapiolla tms.Viimetalvena esimerkiks tuli mun tytön viereen lapio kädessä ja löi naamaan, onneks ei sattunu pahasti. Sitten vaan nauraa ja juoksee karkuun.

Aikasemmin Pekka kävi aina vain isänsä kanssa puistossa ja isä ei pahemmin poikaa komentanu,sanoi vaan että Pekkaa,älä nyt viitsi. Ja puistosta lähtöäkin he tekivät monesti yli puolituntia kun lapsi ei suostunut lähtemään ja isä vaan maanitteli. Nyt on myös äiti astunut kuvioihin ja hän komentaa kyllä kunnolla mutta poika ei tottele, isäkin on vähän ryhdistäytynyt ja tänäänkin kun ensin otti muilta lelut ja heitti hiekkaa erään äidin päälle,he lähtivät pois puistosta.

Tuntuu vaan niin oudolta että miten voi olla noin ilkeä lapsi?!? Kyllä meilläkin tyttö joskus on kaveria tönässy taikka heitelly hiekkaa hiekkiksella,mutta ei se tollain ilkeyttään hyökkää aina muiden kimppuun ja sille kyllä menee perille viimestään sillon kun komennan kovemmalla äänellä taikka uhkaan/otan lapion esimerkiks pois. Ja missään nimessä ei vieraita aikuisia heittele millään! Ei munkaan lapsi mikään hiljanen hissukka ja äidin kultamussu ole,aikamoista raivoa ja uhmaa on ja on tosi päättäväinen luonne,mutta ei se tollanen puistoterroristi ole.

Onko jotkut lapset vaan kasvatuksesta huolimatta oikeesti noin ilkeitä vai johtuuko se liian lepsuista vanhemmista??
 
En mä tiiä voiko tuota ilkeydeksi kutsua, noin pienen kohdalla.

Toiset on vaan haastavampia. Hitosti haastavampia. Voi olla myös jotain 'erityisyyttä'. Jotkut kypsyy myöhemmin ja oppii asiat vasta 1 500 000 kerran jälkeen.

Niin tai näin, vanhempien pitäisi tehdä kaikkensa sen eteen, ettei lapsi satuta muita lapsia.

Jos se olisi vain vanhemmista kiinni, niin ei olisi perheitä, joissa osa lapsista on "kilttejä " ja osa "ilkeitä "...
 
no tuota
olisko tässä tapauksessa nyt niin että se on aina saanut tehdä mitä haluaa eikä ole kielletty. nyt sitten ei ota kuuleviin korviinsa kieltoja.. kun eihän niitä ole tarvinnut ennekään totella :/ itse olen kyllä sitä mieltä että se on vanhemmista kiinni..
 
sellasta se on
Kyllä meidän poika oli kanssa tuollainen, vaikka kuinka olen ollutkin tarkka rajojen ja sääntöjen kanssa. Ylivilkkautta on edelleen. Voihan se olla toki kasvatuksesta kiinni, vaikea muiden tilanteesta on tietää. Arvatkaa kumpi muuten tuntuu pahemmalta se kun omaa lasta tönitään puistossa vai se kun oma lapsi tönii puistossa? Kumpikin on kurjaa tottakai mutta vielä pahempaa se on kun oma lapsi ei toimi yleisten sääntöjen mukaan.
 
Varmasti tuntuu tosi pahalta jos oma lapsi kiusaa,etenkin jos oikeesti pitää sitä kuria ja yrittää kaikkensa ettei kiusais. Ei varmaan kauheesti tee mieli lähtee puistoonkaan kun tietää mitä siitä tulee taas ja varmasti huomaa myös sen mitä muut vanhemmat ajattelee. Mietinkin tota eilen ja mun mielestä se vois helpottaa kaikkien kannalta tilannetta jos kiusaajan vanhemmat kertois vaikka puistossa muille vanhemmille että lapsella on todettu jokin erityisyys, jos siis on todettu jokin. Se auttais varmasti muita suhtautumaan paremmin lapsen käytökseen ja vanhempiakaan ei pidettäis niin huonoina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Varmasti tuntuu tosi pahalta jos oma lapsi kiusaa,etenkin jos oikeesti pitää sitä kuria ja yrittää kaikkensa ettei kiusais. Ei varmaan kauheesti tee mieli lähtee puistoonkaan kun tietää mitä siitä tulee taas ja varmasti huomaa myös sen mitä muut vanhemmat ajattelee. Mietinkin tota eilen ja mun mielestä se vois helpottaa kaikkien kannalta tilannetta jos kiusaajan vanhemmat kertois vaikka puistossa muille vanhemmille että lapsella on todettu jokin erityisyys, jos siis on todettu jokin. Se auttais varmasti muita suhtautumaan paremmin lapsen käytökseen ja vanhempiakaan ei pidettäis niin huonoina.
No ei se siltä kuulosta jos lähtökin kestää 30min eikä aikunen oikeasti laita lähtemään tai
puutu tiukasti kiusantekoon. Mullakin on jästipää jota täytyy ohjata ja laittaa rajoja,mut ei me sen anneta toisia terrorisoida eikä sitä tule sallia erotyislapsenkaan kohdalla.
 
ccc
Kyllä niitä luonnostaan ilkeitä lapsia on. Mutta yleensä tuollaiset mitä ap kertoo ovat sellaisia jotka ei ole tottunut olemaan muiden lasten kanssa. Yksinkertaisesti ei tiedä miten toimia jos on muita paikalla. Luultavasti kyseinen lapsi ei näe teoissaan mitään väärää. Ehkä ongelma korjaantuisi jos se saisi kaverin kenen kanssa leikkiä.
 
Böö
Voi olla että hakee huomiota tolla. Kun kukaan ei leiki hänen kanssaan (eikä syyttä) ja häntä harmittaa ja siksi kiusaa muita. Ehkä siitä on tullut sellanen oravanpyörä?
 
juuh
Aika usein vanhemmat diagnosoi lapsensa ylivilkkaaksi, vaikka oikeasti ongelmat ovat vanhemmissa. Tiedän että tämä kommentti suututtaa ja tiedän myös, että on oikeasti ylivilkkaita lapsia.
 
Joo, eipä tolla pojalla kavereita kauheesti ainakaan puistossa ole kun kaikki lapset on oppinu jo pitään vähän väliä siihen...tossa kuitenkin aika sama porukka pävisin pyörii... hoidossa poika ei ole ja pienempi vauvaikäinen sisarus löytyy myös...

Se on jotenkin niin huvittavaa katseltavaa välillä kun isä ei saa tollasta pikkunappulaa kotiin puistosta! Kyllä meilläkin välillä vastaan pistetään mutta sit josei lähde suosiolla,niin sit mennään sylissä. Mä sanon kerran/pari et kohta aletaan lähteen että tietää varautua ja sitten kun on aika lähteä niin sit vaan sanon et nyt mennään ja useinmiten se sujuu ongelmitta.
 
Mintus
Voi pientä poikaparkaa. Hakee huomiota ja rajoja - ja ilmeisesti ei niitä saa. Ikävä yhdistelmä on varmasti jos on kovin vilkas luonne ja tyhmät vanhemmat jotka eivät osaa antaa lapselleen selkeitä rajoja. Rajat ovat rakkautta! Välinpitämättömyys on samaa kuin ettei välitä :(
 
ei tuonikäinen
voi oikeesti ilkeä olla. käytös kuvastaa varmaan alitajuisesti jotain kokemaansa. yksinkertaisin vastaus vois olla yhtälö: lepsu kasvatus + sopiva temperamentti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mintus:
Voi pientä poikaparkaa. Hakee huomiota ja rajoja - ja ilmeisesti ei niitä saa. Ikävä yhdistelmä on varmasti jos on kovin vilkas luonne ja tyhmät vanhemmat jotka eivät osaa antaa lapselleen selkeitä rajoja. Rajat ovat rakkautta! Välinpitämättömyys on samaa kuin ettei välitä :(
Ja lapsille kannattaa myös opettaa miten toimitaan, eikä vain miten EI toimita... :whistle:
Nohnotteilija-vanhempien kantsii vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä lapsen vieressä opettaen miten otetaan kontaktia nätisti...eikä vaan hymistellä tai karjua matkan päästä.
 

Yhteistyössä