Ilkeä tytärpuoli

Olen seurustellut miesystäväni kanssa nyt pari vuotta. Emme virallisesti asu vielä yhdessä, mutta yhteisen talon etsintä on käynnissä. Käytännössä olemme aina jommankumman luona. Miehelläni on kaksi lasta entisestä avioliitostaan; 8 vuotias poika ja 5 vuotias tyttö. Lapset ovat isällään 10 päivää kuukaudessa, silloin aina olemme mieheni luona. Mieheni toivoo että olisin koko ajan heidän kanssaan, kuin kokonainen perhe, vaikka välillä ehdotankin että tekisin sillä aikaa jotain omia juttujani kun hän on lasten kanssa. Mutta hänestä se ei ole suhteelle hyväksi.

Lasten äiti vaikuttaa erittäin katkeralta minulle, enkä ole hänen kanssaan koskaan missään tekemisissä. Hänestä minä olen syy heidän lopulliseen eroonsa, vaikka oikeasti näin ei ole. Kukaan ei ole vaan hänelle todellista totuutta koskaan rautalangasta vääntänyt.

Pojan kanssa on alusta asti mennyt hyvin, vaikka onkin kovin vilkas. Mutta tyttö on mielestäni harvinaisen ilkeä ikäisekseen pikkutytöksi. Se näkyy monenlaisessa käytöksessä. Alussa se ei minua haitannut, annoin minun kohdistuneet ilkeydet mennä ohi korvien. Nyt se ei enää onnistu. Lisäksi hän on aivan hirveän huomionhakuinen, varsinkin isälleen. Kulkee isän perässä kuin takiainen, eikä muut saa tulla lähellekään, ei minä eikä poika. En tiedä olenko jotenkin väsynyt yrittämään tällaista uusioperhe-elämää vai mikä on, mutta nykyään todella pahoitan mieleni tytön ilkeilyistä. Laitan esimerkkejä eilisestä:
- tyttö alkoi sohvalla yhtäkkiä potkia minua, ja kun häntä komensi lopettamaan, hän vastasi että "tuo on niin tyhmä" (tarkoitti siis minua)
- hetken päästä hän alkoi lyödä kahdella kädellä ja käski minua lähtemään pois, omaan kotiini (mitään erikoista ei siis tapahtunut ennen näitä, kaikki olimme ihan sovussa)
- kun mieheni halasi tai antoi suukon minulle, tyttö tuli taas lyömään kahdella kädellä ja kiljui että iskälle ei saa tehdä pahaa
Tätä rataa. Ja tämän tapaisia juttuja on joka päivä vaikka kuinka paljon.

Onko teillä neuvoja, miten minun pitäisi tilanne hallita? En enää halua mennä ollenkaan mieheni luo kun lapset ovat siellä ja muutenkin sympatiani vähenee koko ajan tyttöä kohtaan. Pahoitan mieleni, ja se tietenkin näkyy käytöksessäni, mikä taas vaikuttaa meidän suhteeseen mieheni kanssa. Voisiko äidin katkeruudella olla jotain yhteyttä tuohon tytön ilkeyteen? Toisaalta tyttö on selkeästi ilkeäluontoinen, se näkyy myös veljeään kohtaan. Olen hirveän väsynyt tähän ja epätoivo alkaa valtaamaan.. Mieheni on minulle niin kovin rakas, en haluaisi menettää häntä yhden ilkeän pennun takia.

 

Voihan olla hyvin mahdollista että lasten äiti puhuu lastensa kuullen ilkeitä asioita sinusta ja sen vuoksi tyttö tekee noin.Sekä ikävä voi saada aikaan tuollaista.Omistus halu tulee esille kun ei näe isää tarpeeksi.Mutta miehesi pitäisi puhua tytön kanssa ja opettaa että ketään ei lyödä eikä potkita oli ihminen kuka tahansa se on väärin.Sekä olisi hyvä olla pelisäännöt mitä kaikki noudattaa.Koittakaa saada ratkaisu mahdollisimman pian.Ei sinun tarvitse miestäsi menettää lasten/lapsen vuoksi. :hug: Uusperheissä tulee aina olemaan omat vaikeudet mutta järjellä ja puhumalla niistä selvitään voimia sinulle :wave:

 

Kuullostaa ihan normaalilta 5-vuotiaalta Tuossa iässä tytöt haluavat olla isänsä kanssa, mennä isukin kanssa naimisiin jne - ja sen takia isän kumppania koetaan uhkana. Isän tehtävä olisi nyt antaa paljon huomiota tytölle, auttaa tytön pukea tunteet sanoiksi (tyyliin "että haluasitko olla isän kanssa vain kahdestaan, ettei koskaan olisi muita ihmisiä täällä" jne) - ja osoittaa että "vaimon" paikka kuuluu kuitenkin sinulle. Varmaan olisi hyvä myös että lapset saisivat välillä ihan kahdenkeskistä aikaa isän kanssa - ja toisaalta niin että sinäkin olisit välillä yksin lasten kanssa. Ajan kanssa tämä menee ohi - viimeistään siinä vaiheessa kun tyttö rupeaa kiinnostumaan samanikäisistä pojista ...

 

Käskeppä miehesi ottaa aktiivinen rooli tässä asiassa ja vaatia tyttöä käyttäytymään fiksusti kaikkia kohtaan, myös sinua!
Paljon mahdollista että lasten äiti on mustamaalannut sinua lasten kuullen ja mahdollista on sekin että tyttö pelkää menettävänsä isänsä sinulle elikkä mustasukkaisuutta!
Anna lapsille ja heidän isälleen yhteistä laatuaikaa ja ole myös ajoittain tytön kanssa keskenään..Teette vaikka tyttöjen juttuja ja voi olla että lasten mielikuva sinusta muuttuu täysin...Tsemppiä koitoksiin! :hug:

 

Juu, mullekin tuli ekana mieleen, että isän ja lasten kuuluisi viettää keskenään aikaa. Ja että lapsista etenkin tyttö on mustasukkainen isästä.
Ilmeisesti myös lasten äiti mustamaalaa ja mollaa sinua. Lapsi haluaa olla lojaali äidilleen, ja käyttäytyy "äidin toivomalla tavalla" eli on ilkeä sinulle.
Ehkä äiti kohdentaa kommenttinsa sinusta juuri tytölle, tai sitten tyttö ottaa ne eri tavalla kuin poika. Poika ehkä "sulkee itsensä aikuisten riitojen ulkopuolelle".

Miehesi kuuluisi nyt tehdä stoppi tähän touhuun. Asioista tulisi puhua selkeästi niiden oikeilla nimillä.
Meillä oli samantyyppistä silloin kun tapasin mieheni. Lasten äiti ei hyväksynyt minua ollenkaan ja sanoi lapsille etteivät he saa tavata minua yms.
Mies selitti lapsille, ettei kyse ole nimeomaan MINUSTA: minun paikallani voisi olla kuka tahansa, ja heidän äitinsä suhtautuisi samalla tavalla. Ja että tosiasia on, että he ovat eronneet, minä olen nyt tässä, tykkäsi äiti siitä tai ei.
Tuolloin alkuun siis mies puuttui napakasti ongelmiin, niinpä niistä ei ongelmia tullutkaan.
Kun mies halasi minua, lapset tulivat mustasukkaisena väliin, mutta miehen syliinpä sopikin kaikki :heart:

Myöhemmin on matkan varrelle tullut kaikenlaista; lapset ovat kävelleen minun ylitseni yms., ja asioiden huomaaminen ei olekaan ollut miehellä niin yksioikoista.... riitoja on tullut, minä olenvälillä ollut aika poikki tässä roolissa.

Teilläkin tilanne varmasti helpottu sitten, kun exä löytää uuden kumppanin - niin meillä kävi!
Mutta siihen saattaa mennä aikaa montakin vuotta. Sitä ennen on miehesi puututtava napakalla otteella lapsen käytökseen.

 

Juu, mullekin tuli ekana mieleen, että isän ja lasten kuuluisi viettää keskenään aikaa. Ja että lapsista etenkin tyttö on mustasukkainen isästä.
Ilmeisesti myös lasten äiti mustamaalaa ja mollaa sinua. Lapsi haluaa olla lojaali äidilleen, ja käyttäytyy "äidin toivomalla tavalla" eli on ilkeä sinulle.
Ehkä äiti kohdentaa kommenttinsa sinusta juuri tytölle, tai sitten tyttö ottaa ne eri tavalla kuin poika. Poika ehkä "sulkee itsensä aikuisten riitojen ulkopuolelle".

Miehesi kuuluisi nyt tehdä stoppi tähän touhuun. Asioista tulisi puhua selkeästi niiden oikeilla nimillä.
Meillä oli samantyyppistä silloin kun tapasin mieheni. Lasten äiti ei hyväksynyt minua ollenkaan ja sanoi lapsille etteivät he saa tavata minua yms.
Mies selitti lapsille, ettei kyse ole nimeomaan MINUSTA: minun paikallani voisi olla kuka tahansa, ja heidän äitinsä suhtautuisi samalla tavalla. Ja että tosiasia on, että he ovat eronneet, minä olen nyt tässä, tykkäsi äiti siitä tai ei.
Tuolloin alkuun siis mies puuttui napakasti ongelmiin, niinpä niistä ei ongelmia tullutkaan.
Kun mies halasi minua, lapset tulivat mustasukkaisena väliin, mutta miehen syliinpä sopikin kaikki :heart:

Myöhemmin on matkan varrelle tullut kaikenlaista; lapset ovat kävelleen minun ylitseni yms., ja asioiden huomaaminen ei olekaan ollut miehellä niin yksioikoista.... riitoja on tullut, minä olenvälillä ollut aika poikki tässä roolissa.

Teilläkin tilanne varmasti helpottu sitten, kun exä löytää uuden kumppanin - niin meillä kävi!
Mutta siihen saattaa mennä aikaa montakin vuotta. Sitä ennen on miehesi puututtava napakalla otteella lapsen käytökseen.

 

Tottakai lapsen äidin suhtautuminen isän uuteen vaikuttaa myös lapseen.Lisäksi voi isän ja äidin ero olla vielä todella tuskaisena tytön mielessä.kuulostaa tosi rankalta,enkä näin yhtäkkiä osaa sanoa mitä sun kannataisi tehdä hänen suhteensa.Mut huomioi noi asiat mitä mainitsin alussa,ole kärsivällinen ja anna tytölle tilaa.Oma aika isän kanssa toisinaan voisi olla ihan järkevää myös.Ehkä jos hän tietäisi etukäteen aina et koska isi on kotona yksin,koska myös sinä olet siellä,auttaisi häntä?Ainakin jonkin aikaa.Pikkuhiljaa voisit myös sinä tehdä hänen kanssaan jotain kivaa,ihan vaan tyttöjen kesken,yrittää näin lähestyä häntä ja voittaa hänet puolellesi.Jos sinä jaksat olla ymmärtävä ja kärsivällinen,ihan varmasti se kantaa tulosta jossakin vaiheessa.Ja jos hän alkaa pitää sinusta sinun toimiesi ansiosta,ei äitinsäkään enää voi häntä manipuloida sinua vastaan.Yritä muistaa että hän on vain se pieni,ymmärtämätön lapsi,jolla oli isi ennen sinua..joskus isin jakaminen on vaikeampaa kuin yleensä,mutta pienen lapsen kohdalla ei ikinä mahdotonta loputtomiin.Voimia vaan sinulle =)