Imetyksen ihmettelijöitä?

Paljon on tällä palstalla puhetta imetyksestä ja pulloruokintaan kohdituvista negaatioista, mutta onko kukaan palstailijoista törmännyt seuraavanlaiseen ilmiöön:

Mieheni suvussa on paljon vauvaikäisiä lapsia, suht. tuoreita äitejä kuusi kappaletta joista minä olen ainoa joka imettää. Muiden lapset alusta asti pulloruokinnalla. Minuun suhtaudutaan kuin outolintuun sen vuoksi kun imetän! Huh. En paasaa ikinä imetyksen tärkeydestä, vaan mielestäni jokainen taplaa tavallaa. On vain rasittavaa kuulla arvosteluja että riittääkö maitoni muka, saako vauva siitä kaiken tarvittavan jne. Lähinnä pällistelevät imetyksen outoutta. En koskaan imetä heidän nähden, ettei tarvitse heidän traumatisoitua

Muista imetysrasismiin törmänneitä?

 

Tätä taitaa olla puolin ja toisin. Eli sain paljon äimistelyjä kun imetys ei onnistunut, mutta olen kuullut myös niitä, jotka ihmettelevät imettäjiä... Tästä aiheesta riittää mielipiteitä, voi kun ihmiset osais välillä pitää ne ihan vaan omanaan.. \|O

 

olen törmännyt juu... ja ihan omassa lähipiirissä, oman suvun puolelta oon jo ehtinyt kuulla tämän klassisen "kiinteitä nyt äkkiä kun vauva on niin PIENI". hohhoijaa. imetystukilistalta oon saanut paljon vertaistukea.

 

Mä imetin 3 viikkoo poikaani ja maitoa olisi ollut vaikka muille jakaa. Sit mulle tuli flunssa ja kuume, ja maidon tulo loppu ku seinään. Kyse ei kuitenkaan ollut rintatulehduksesta. Nyt multa sit kysellään, et miten se muka loppu ja miks en aloittanut uudelleen. "Kyllähän maito olis sieltä noussut", niihän sitä helposti luulis.

Olisin kyllä mielelläni imettänyt, mutta kun poitsu vaan huusi rinnalla kun maitoa ei alkanu kuulumaan. Yritin kaikkeni ja hermothan siinä itselläki meni. Onneksi poika kumminkin tottu pullolle ajan kanssa.

Nyt olen suvun musta lammas ku en voi imettää. Olkaa ylpeitä joilla maitoa on omasta takaa. Mieheni kuitenkin on lohduttanu, että onneksi se voi nyt "imettää"..

 

Mä imetin 3 viikkoo poikaani ja maitoa olisi ollut vaikka muille jakaa. Sit mulle tuli flunssa ja kuume, ja maidon tulo loppu ku seinään. Kyse ei kuitenkaan ollut rintatulehduksesta. Nyt multa sit kysellään, et miten se muka loppu ja miks en aloittanut uudelleen. "Kyllähän maito olis sieltä noussut", niihän sitä helposti luulis.

Olisin kyllä mielelläni imettänyt, mutta kun poitsu vaan huusi rinnalla kun maitoa ei alkanu kuulumaan. Yritin kaikkeni ja hermothan siinä itselläki meni. Onneksi poika kumminkin tottu pullolle ajan kanssa.

Toi oli kyllä kuin suoraan mun suusta. Mulla vaan on käyny näin jo kaks kertaa... Ensimmäinen lapsi on jo kymmenen, eikä ole koskaan ollut millekään allerginen ja pienenä oli ihan kohtalaisen terve poika.

Molemmilla kerroilla oon kokenu aika painostavana ihmisten ihmettelyt pulloruokinnasta. Jokaisella on syynsä imettää tai se lopettaa. Onneks sain neuvolasta tukea, kun kerroin itkien lopettaneeni imetyksen. Tunsin nimittäin muutaman viikon olevan maailman huonoin äiti. Nykyään kaikki imetystä koskevat artikkelit jää kyllä jostain kumman syystä lukematta...