Imetys anoppilassa

Meillä on 5 kk vauva, jota täysimetän. Aina kun käymme anoppilassa (viikottain), anoppi kysyy koska oikein meinaan aloittaa kiinteät ja eikö tuo lapsi nyt vieläkään saa mitään muuta kuin äidinmaitoa, eikö edes vettä lapselle anneta. Näin siitä huolimatta, että olen moneen kertaan selittänyt aikovani täysimettää lastamme puolivuotiaaksi, jos vaan maitoa riittää. Olen myös selittänyt, mikä on nykykäsitys imetyksen hyödyistä ja suositeltavasta kestosta. Hän on kertonut itse imettäneensä molempia lapsiaan vain muutaman viikon. Aivan kuin imetykseni ärsyttäisi häntä jollakin tavalla. En voinut imettää olohuoneessa muiden kanssa, vaan hän ohjasi minut toiseen huoneeseen ja veti rullakaihtimet alas, vaikka ikkunasta ei edes suoraan näy mihinkään, jossakin kauempana menee kävelypolku. Näin hän tekee joka kerta. Kaiken huippu oli nyt viimeksi, kun hän kommentoi, miten monet ihmiset pitävät koko imettämistä epäesteettisenä, mikä on syynä siihen, että niin harva täysimettää sen puoli vuotta. Naiset lopettavat, koska se on epäesteettistä. Mitähän mahtoi sillä tarkoittaa? Mitä mieltä olette tästä? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Muutenkin alkaa hänellä olla aika kummallisia kommentteja, esim. ei kuulemma voi sietää, kun ulkoilutetaan kahta koiraa samaan aikaan, kun työnnetään vaunuja. Ihan kuin se hänelle kuuluisi. Tai että tyttömme on selvästi enemmän isän tyttö, kuten tytöt yleensä ovat (oikeasti tyttö on enemmän minun perääni vielä tässä vaiheessa). Jotenkin ei enää huvittaisi käydä siellä ollenkaan, vaikka pakkohan se on.

 

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mun oma äiti myös tuntui oikein odottavan, että imetykseni epäonnistuu, eikä meinannut uskoa, että sieltä tissistä ihan oikeasti tulee maitoa vielä ekan kuukauden jälkeen, kun hän ei ole yhtään lasta saanut imetettyä kuukautta-kahta kauempaa. Odotti myös, että menen imettämään esimerkiksi niiden makuuhuoneeseen, mutta ei vissiin tajunnut, että mulla oli ihan imetysliivit ja paita, niin ei tarvinnut esimerkiksi nostaa paitaa korviin

Suosittelen kohtaamaan nuo kommentit olankohautuksella ja vaihtamaan puheenaihetta.

 

Mikä pakko siellä on käydä?
En ymmärrä miksi ihmiset tuhlaavat aikaa ihmisiin, jotka saavat olon kurjaksi tai jumalattoman v*tutuksen aikaiseksi.

Itse en ole ollut isäni kanssa tekemisissä muutamaan vuoteen.

 

Jotkut vanhat ja vanhenevat naiset kokevat vahvoja kateuden ja osattomuuden tunteita nähdessään nuoren äidin ja vauvan, ja varsinkin koko imetystilanne voi ahdistaa heitä ihan kamalasti. Älkää nyt kaikki vanhenevat pahastuko tästä, emme me kaikki nimittäin näin koe, mutta olen huomannut ikätovereissani tämän ilmiön kyllä. (olen viisikymppinen).

 

Muutoin voit kommentit mielestäni kohdata olankohautuksella, mutta jos anoppisi haluaa, että hänen kotonaan imetetään makuuhuoneessa yksin, on mielestäni kohteliasta näin toimia.

 

Joo, eipä se anopille kuulu, anna louksuttaa leukojaan, kunhan te miehen kanssa olette samaa mieltä mitä teette. Anoppi on elänyt aikana, jolloin asiat on olleet toisin. Keittiöpsykologi voisi veikata, että anopilla on omia imetystraumoja, mutta eipä niitä kannata pohtia. Hassua silti toi verhojen sulkeminen

Tuossa "isän tytöksi" kutsumisessa on varmaan sitä, että mitä anoppi haluaa nähdä, niin hän myös näkee.

 

On siellä käytävä, koska on kuitenkin lapsen mummo ja mieheni äiti. Koska täysimetän, minun on oltava siellä mukana. Mieluummin en olisi.

 

On siellä käytävä, koska on kuitenkin lapsen mummo ja mieheni äiti. Koska täysimetän, minun on oltava siellä mukana. Mieluummin en olisi.

Ja mun isä on mun isä ja lasteni pappa. Enkä siltikään käy hänen luonaan.

 

Minulla on kolme lasta, kaikkia olen täysimettänyt 6kk ja kaksi ekaa saaneet rintaa 11 ja 15 kk, nuorin vielä tissittelee (7kk). Minulla on hyvät välit äitiini ja äiti on rakas mutta...

Ekaa odottaessani äiti oli koko ajan sitä mieltä, että kyllä vauva sitten tarvii ruokaa siinä 3-4kk iässä. Eipä tarvinnut. Kiinteät kun aloitin, niin äiti tuumasi, että kyllä se kohta sitten pullosta jo juo. Eipä juonut.

Aloin odottaa toista lasta monien pettymysten jälkeen. "Et sinä nyt ehdi tissittelemään, kun tarvii hoitaa esikoinenkin." Toinen lapsi syntyi ja alkoi kasvaa omaa minikäyräänsä. Äitini mukaan lapsi olisi tarvinnut lisäruokaa, mutta neuvolan mukaan kaikki oli hyvin. Puolen vuoden jälkeen, kun tyttö söi huonosti kiinteitä, äitini mukaan olisi pitänyt antaa pullosta maitoa ja lopettaa yösyötöt. En antanut enkä lopettanut ja tyttö vaan kasvoi ja kehittyi.

Kolmas lapsi syntyi, "siro" 4,5-kiloinen. "Kyllä sinä nyt joudut antamaan perunaa 3-kuisena, niin kuin muutkin ihmiset." No, taas mentiin puoli vuotta tissilla sujuvasti. Tyttö sai hampaan 6,6-kuisena "Kyllä nyt joutuu tissittelyn lopettamaan aiemmin, kun vauva alkaa puremaan." En ole vieläkään aikeissa lopettaa imetystä puoleen vuoteen, jos sitten muuten, niin kiusallanikin imetän. Nih.

Että osaa ne muutkin.

 

Mun anoppi sanoi ihan suoraan, että hänelle on jäänyt ikuiset traumat 70-luvulla siitä, kun ei pystynyt poikiaan imettämään kuin muutaman viikon. Olisi kuulemma halunnut, mutta maitoa ei vain tullut. Ja näkee vieläkin painajaisia siitä. Hän onkin harvinaiset sinut itsensä kanssa, joten pystyy kertomaan asiat sellaisena kuin ne ovat. Jotenkin tuli mieleen, että alkuperäisen kirjoittajan anopilla voi hyvinkin olla samantyyppisiä, mutta itseltään kiellettyjä traumoja. Imetykseen liittyy jotain negatiivisia kokemuksia, ja silloin toistenkin imettäminen voi aiheuttaa "inhoa".

Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jos olen toisten kotona, niin ensinnäkin kysyn, missä voin imettää tai voinko imettää tässä. Sitten minulle sanotaan, että anna mennä vaan siinä tai näytetään joku rauhaisampi soppi. Myös jos meillä on kylässä ihmisiä kysyn ensin voinko imettää tai menen ihan suosiolla makkariin oven taakse. En siis sillä, että häpeäisin imetystä tai jotain vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että minusta ei ole kohteliasta pakottaa ihmisiä seuraamaan tilannetta, jonka he voivat syystä tai toisesta kokea vaivaannuttavaksi. Varsinkin jos olen toisten kotona, niin kyllä ihan normaaleihin käytöstapoihin tulee kunnioittaa isäntäväen tapoja ja toiveita. Imetys on luonnollinen asia, mutta ei sitä tarvitse hieroa ehdoin tahdoin toisten naamaa vasten, jos se onkin heille kielteisiä tuntemuksia herättävä juttu.

 

Mä luulen, että eniten on kyseessä se, että silloin kun anopit/äidit ovat olleet imettäjiä, on suhtautuminen imettämiseen ollut erilainen. Silloin on ohjeistettu eri tavalla ja lapset ovat saaneet kiinteitä jo hyvin pienenä. Nämä uudet ohjeet tuntuvat heistä niin erilaisilta ja kummallisilta suorastaan. Itsekin kuulin hyvin pitkään anopin puolelta kettuilua pitkästä imetyksestä. Otti päähän, mutta en sitten viitsinyt montaa kertaa sanoa, että katos anoppi--kulta, kun ne ajat ovat muuttuneet ja ohjeet myös.

 

Kuten joku muu jo kommentoi, niin miten ihmeessä ap viitsit kuunnella tuollaista mielipuolista (piilo)arvostelua? Ohjataan imettämään hämärään huoneeseen erilleen muista... kommentoidaan imetystä epäesteettiseksi (vaikka sinuun ei suoraan tuolla viitatakaan)... Herranjumala, tiedät fiksuna ihmisenä itsekin ihmisen olevan katkera ja ehkä jopa kateellinen.. Miksi kuuntelet tuollaista?

Toisaalta ymmärrän että varsinkin tuoreet äidit ovat alttiita kaiken maailman kommentoijille ja besserwissereille, eivätkä luota omaan äidinvaistoonsa sen vertaa että uskkaltaisivat sanoa: "minä teen nyt näin".
Itsekin olin vähän muiden vietävissä, kun olin vasta tullut äidiksi. Sittemmin itsevarmuus on vahvistunut, ja hyvä niin

 

Meillä anoppi oli myös huolissaan, kun 5 kk vauva ei vieläkään saanut "oikeaa ruokaa". Raukka joutui pärjäämään pelkällä rintamaidolla..

Minä en ole koskaan osannut ottaa imetystä sellaisena asiana, että pitäisi kysyä lupa tms. Olen kyllä aika pienirintainen ja käytin aina imetyspaitaa, joten rinnoistani ei mitään lapsen pään takaa näkynyt. Imetin jopa kaupungilla, kahviloissa tms. Luulisin, että monikaan ei edes huomannut koko tapahtumaa.

 

Piti vielä kertoa, että muistan kun imetin mieheni mummolassa vauvaa. Imetyshetki kesti ehkä 5-10 min, ja mummo toppuutteli pariin kertaan, että "eiköhän se nyt jo riitä". Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka muistan edelleen

 

Eiks sieltä neuvolasta jaeta kaiken maailman vauvanhoitobrosyyreitä (ainakin silloin jaettiin kun minä olin nuori äiti). Eikö niitä vois pyytää kaksin kappalein, anopille omansa?

Toisen kotona ollessani toki kunnioitan sen kodin sääntöjä ja emännän toiveita. Mutta ehkä asian voi sanoa nätisti ja suoraan, esimerkiksi että imettäisin kyllä mielelläni tässä porukan keskellä, mutta jos jotakuta ahdistaa voin kyllä mennä toiseen huoneeseen.

Tietysti on myös vauvoja, joiden huomio hajoaa ja syöminen ei suju jos ympärillä on hälinää. Tällöin on jopa tarpeellistakin rauhoittaa ruokailutilanne.

 

Senaikaiset ohjeet on ollu aika toisenlaiset kun nykyään ja monellakaan äidillä ei se imetys onnistunu niiden senaikaisten ohjeiden mukaan. Varmaan anoppiasi harmitttaa ettei ite onnistunut rintaruokinnassa ja purkaa sitä sinuun..

Sitä mieltä olen silti että vanhoja ihmisiä ja heidän tapojaan voi kunnioittaa ainakin heidän omassa kotonaan joten jos hän toivoo että imetät eri huoneessa niin sitten imetät eri huoneessa.

 

Porukka anoppilassa= anoppi, mieheni, minä ja vauva. Ja vaikka hän ohjaa mut muualle ja tulee sulkemaan kaihtimia, jää silti siihen viereen kyttäämään ja kommentoimaan. Mitäs tähän sanotte?

 

Juu ihan samanlaista vouhkamista oli meilläkin kun lapsia imetin pitkään. Mieheni jossain vaiheessa hermostui siihen "eikö sille muuta ruokaa taaskaan anneta" ja luetutti anopilla (hänen äitinsä) artikkeleita ja suosituksia imetyksestä. Noh sitten Se alkoi silitellä vauvaa ja jutella ja leperrellä kun imetin vauvaa. Se oli kamalaa. Ikävöin aikaa kun ohjasi minut makuuhuoneeseen imettämään. Että voi olla mukavampaakin syöttää vauvaa rauhassa.

 

Mikään pakko sinun ei ole anoppilassa vierailla, kumma ajatuskin. En minä ainakaan kävisi tuollaisia juttuja kuuntelemassa. Anoppi on jo vauvan nähnyt, kyllä se riittää hyvin että mies vie lasta näytille sitten joskus, kun hän ilman imetystä sen ajan pärjää. Tai sitten voitte kutsua anopin kylään, jos haluat. Omassa kodissasi ainakin voit imettää missä haluat.

Minä en ainakaan lupia imetykseen ole kysellyt, ei kai kukaan pullolla ruokkivakaan kysy, pitäisikö johonkin piiloon mennä vauva ruokkimaan. Ja pulloruokitulla tuo nyt sentään onnistuisi suht helposti, koska operaatio ei yleensä kestä kauan eikä ole tarvetta ruokkia vaikka 15 min välein. Rintaruokittu vauva viihtyy alussa usein liki koko hereilläoloaikansa rinnalla, tunnin imetyssessiot ei ole ollenkaan harvinaisia. On myös tiheän imun kausia, jolloin vauva haluaa vähän väliä hiukan. En minä ainakaan menisi kylään istuakseni yksin jossain kopissa suuren osan aikaa.

 

[QUOTE="vieras.";29514672]... En minä ainakaan menisi kylään istuakseni yksin jossain kopissa suuren osan aikaa.[/QUOTE]

Enkä minä menisi kylään moneksi tunniksi katsoakseni toisen imetystä. Ei ihme, että äidit on yksinäisiä.

 

Enkä minä menisi kylään moneksi tunniksi katsoakseni toisen imetystä. Ei ihme, että äidit on yksinäisiä.

No eipä sua ole meille kylään kutsuttukaan. Meidän tuttavapiiriin ei noin sairaita ihmisiä kuulu, vaan kaikki ovat suhtautuneet luontevasti imetykseen. Myös ne, jotka ovat siinä itse aikanaan epäonnistuneet. Toki keskustelua syntyy, monet kertoo omia kokemuksiaan, mutta lähipiirissäni kukaan ei ole pitänyt imetystä negatiivisena asiana, saati perusteena sulkea äiti ja vauva eristykseen muista.

 

Jotkut vanhat ja vanhenevat naiset kokevat vahvoja kateuden ja osattomuuden tunteita nähdessään nuoren äidin ja vauvan, ja varsinkin koko imetystilanne voi ahdistaa heitä ihan kamalasti. Älkää nyt kaikki vanhenevat pahastuko tästä, emme me kaikki nimittäin näin koe, mutta olen huomannut ikätovereissani tämän ilmiön kyllä. (olen viisikymppinen).

Ei se ole edes iästä kiinni, se on pelkästä ihmistyypistä kiinni. Ne, jotka aikuisena ovat kusipäitä, olivat sitä myös nuorena. Ja toisinpäin. Itse olen voinut imettää anoppilassa ihan kuin kotonani, ovat kuusikymppisiä. Ainut paikka, missä vaihdoin huonetta kun imetin, oli mieheni mummolassa jossa isovanhemmat 89 ja 91v. En tiedä olisiko heitä se häirinnyt, mutta ei tullut kyllä mieleenkään siltikään vetää 91-vuotiaan ukkelin edessä tissiä esille

 

Tätähän se on... Menee vähän OT, mutta nyt kun meillä on viimein päästy siitä imetyskinastelusta niin nyt jankutetaan anopin toimesta KOKO ajan miksei lapsen ruokaan lisätä suolaa tai sokeria tai voita. Eihän se nyt mautonta halua syödä, herramunjee. Huokaus.

 

Mä kans uskon, että siihen anoppien aikaan on imettäminen ollut erilaista. Multa on kysytty melkein joka vierailulla, että tuleeko sulta sitä maitoa vielä? Tää alkoi joskus 2 kk iässä ja jatkui aina 11 kk ikään, kun lopetin. Jolloin siis vika kommentti oli, ei varmaan tullut juuri maitoakaan enää. No, kyllä tuli.

 

Mun anopilta ei tullut maitoa pisaraakaan (vanhana synnytti + keisarinleikkaus, en tiedä vaikuttaako nämä asiat mutta kuitenkin). Anoppi huutaa aina hoosiannaa kun imetän ja melkein itki kun lopetin imettämisen lapsen ollessa 2-vuotias. Anopillasi ei varmaan imetys onnistunut kun sinun imettämisesi häntä niin häiritsee, mutta minun anippini taas oli imettämisestäni riemuissaan.