Hei!
Onkohan muita, joilla on epävarma olo imetyksen suhteen? Minulla on viikon vanha tyttö tuolla tuhisemassa, ja neljäs lapsi on meille. Ensimmäistä kertaa meillä ei ole mitään muuta ruokintaa käytössä kuin rintamaito eli imetän. Aikaisemmilla kerroilla on ollut omat syynsä miksi laps on saanut heti alusta asti lisämaitoa, ja imetys on ollut lähinnä takkuisaa ja loppunut pariin viikkoon. Nyt lisämaitoa ei ole annettu, eikä vielä ole tarvittukaan, kun laps kuitenkin nukkuu ja herää itse syömään. Sairaalassa ei puhuttu mitään vauvan painosta tai syömisestä, sanottiin vaan, että terve laps, saatte lähteä.
Nyt minua hirvittää, kun välillä tulee sellainen olo, että en osaa, riittääköhän pelkkä imetys, laps kuihtuu ja ennenkaikkea, haluanko edes imettää?!? Monet ovat sanoneet, että kyllä se siitä ajan kanssa, että hormonit on vaan nyt niin joka puolella ja sekaisin, että kyllä se siitä iloksi muuttuu kunhan tasoittuvat ne hormonit. Onko kellään muilla ollut tällaista tunnetta aluksi, ja sitten huomannut ajan kanssa, että olipas sitä hölmö kun tällaisia mietti silloin aikoinaan. Ei olla nyt ostettu edes korviketta kaappiin varalta, kun voi olla, että silloin sitä tulisi liian helposti annettua. Ehkä. Imetyksen teknisestä puolesta kyllä puhutaan paljon ja siitä löytyy kovastikin tietoa, mutta tällainen pääkoppapuoli on vähän vaillinainen. Eikä kukaan imettänyt äiti puhu tällaisista tunteista, kaikki ovat olleet sitä mieltä, että kyllä tää on sitten niin ihanaa. No koska se tunne tulee? Sinnillä yritän kuitenkin, onneksi mieskin on kannustava, ja haluaa, että onnistuisin.
Onkohan muita, joilla on epävarma olo imetyksen suhteen? Minulla on viikon vanha tyttö tuolla tuhisemassa, ja neljäs lapsi on meille. Ensimmäistä kertaa meillä ei ole mitään muuta ruokintaa käytössä kuin rintamaito eli imetän. Aikaisemmilla kerroilla on ollut omat syynsä miksi laps on saanut heti alusta asti lisämaitoa, ja imetys on ollut lähinnä takkuisaa ja loppunut pariin viikkoon. Nyt lisämaitoa ei ole annettu, eikä vielä ole tarvittukaan, kun laps kuitenkin nukkuu ja herää itse syömään. Sairaalassa ei puhuttu mitään vauvan painosta tai syömisestä, sanottiin vaan, että terve laps, saatte lähteä.
Nyt minua hirvittää, kun välillä tulee sellainen olo, että en osaa, riittääköhän pelkkä imetys, laps kuihtuu ja ennenkaikkea, haluanko edes imettää?!? Monet ovat sanoneet, että kyllä se siitä ajan kanssa, että hormonit on vaan nyt niin joka puolella ja sekaisin, että kyllä se siitä iloksi muuttuu kunhan tasoittuvat ne hormonit. Onko kellään muilla ollut tällaista tunnetta aluksi, ja sitten huomannut ajan kanssa, että olipas sitä hölmö kun tällaisia mietti silloin aikoinaan. Ei olla nyt ostettu edes korviketta kaappiin varalta, kun voi olla, että silloin sitä tulisi liian helposti annettua. Ehkä. Imetyksen teknisestä puolesta kyllä puhutaan paljon ja siitä löytyy kovastikin tietoa, mutta tällainen pääkoppapuoli on vähän vaillinainen. Eikä kukaan imettänyt äiti puhu tällaisista tunteista, kaikki ovat olleet sitä mieltä, että kyllä tää on sitten niin ihanaa. No koska se tunne tulee? Sinnillä yritän kuitenkin, onneksi mieskin on kannustava, ja haluaa, että onnistuisin.